Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura (Alkon käsityöläisoluet 2016)

Tänään tuli täydennettyä käsityöläisolutostoslistaa ja kaappiin pääsi pari uutta tulokasta. Alkuperäisen yhksi plus varakierros -taktiikasta on siis lipsuttu ja oluita on tarttunut Alkon hyllyiltä aina kun käsityöläishyllyjen ohi on menty. Tällä hetkellä maistettujen ja ostettujen lista näyttää oheiselta (linkkeinä maistetut):

Ruosniemen Musta Lomittaja 

Bryggeri Rosé

Lammin Sahti Ruisrääkkä

Suomenlinnan Foil Hat

Mathildedalin Pirske

Amiata Lura

Saimaan Rye IPA

Lura on kalliolaisen pienpanimon, Kallio Artisan Breweryn, omalla reseptiikalla valmistettu Birra Amiatan panimolla Italiassa. Alkon sivuilla kerrotaan Kallio Artisan Breweryn olevan Olavi Mension perustama pienpanimo, joka valmistaa oluita kiertolaisena muiden panimoiden tiloissa. Birra Amiata on puolestaan vuonna 2006 Etelä-Toscanaan perustettu pienpanimo, jota pyörittävät Cerullon veljekset.

Paljon olen tästä oluesta kuullut ja mielikuviin on jäänyt Sahti. Sahtihan tämä ei ole, mutta odotukset ovat kyllä siihen suuntaan. Tämä oli oikeastaan melkeinpä odotetuin olut tästä kattauksesta. Raaka-aineina Lurasta löytyy Pale ale-, ruis-, vehnä- ja karamellimaltaat ja Saaz-Tettnang -humalat. Lähdevesi on peräisin italialaisen Mount Amiatan tulivuoren kupeesta. Kuulostaa hienolta. Lisäksi mausteina suomalaiset katajanmarjat ja sardinialaiset myrttimarjat.

Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura, 7,2%

Tuoksusta löytyy pulla- ja leipätaikinaa, selvä katajamarjaisuus (ei kuitenkaan tuoreen kuivaa), pullahiivaa ja miedosti makeaa mausteisuutta. Rukiin tuomaa mausteista ja hapanta taikinaa, joka tuo mieleen ruisjuuren. Sahdin hyvät banaanisuudet uupuu lähes kokonaan ja tämä ei ole läheskään niin makeaa. Ei vedä vertoja kunnon sahdin tuoksulle. 

Maku on alkuun yllättävän hapantaikinainen ja jopa valkoviininen. Mietoa maitohappoisuutta ja miedosti kirpeää kuivaa hedelmäisyyttä. Hiivaisuus on hapanta pullahiivaa. valkoviinin hapokkuutta. Makeutta ei paljoa ole ja banaanisuus uupuu. Katajanmarjatkin ovat aika piilossa ja ottaen huomioon humalattomuuden, ei tässä katkeroja ole juuri lainkaan. Lyhyt jälkimaku.

Ei tämä kyllä juuri sahtia muistuta muuta kuin maltaisuudellaan ja pullahiivalla (joka on turhan hapanta). Jos en tietäisi tämän pyrkivän sahdin suuntaan, saattaisin pitää enemmän. Nyt jää aika outolinnuksi. 

SOPP 2015 Helsinki, perjantai 24.7.2015

Suuret Oluet - Pienet Panimot on niputettu vuodelta 2015 mushimaltin puolesta. Kaksi päivää riitti tänäkin vuonna, vaikka maisteltavaa olisi toki vielä riittänyt. Perjantaipäivänä olin liikkeellä jo yhden aikaan päivällä ja saapuessani tapahtumaan ei tunnelma ollut vielä kovin tiivis. Ilmat suosi myös perjantaipäivää, aurinkoa riitti, vaikkei kovin lämmin ollutkaan.

Ilmapiiri perjantaina kello 18 aikaan

Perjantai oli itselläni sellainen casual friday, no pressure -meininki. Järkkärit, reput ja vermeet jätettiin kotia ja hypättiin bussin kyytiin. Nauttikaamme siis kännykkäkuvista :). JaskanKaljojen Jaakko seurueineen odottikin jo pöytävarauksineen rautatientorilla yhden aikaan. Lasi kouraan ja ensimmäiselle oluenhakureissulle.

Perjantain aloitin keskiviikon tyyliin saisonilla, jota oli tarjolla Stadin Panimon tiskillä. Tämä jäi keskiviikkona huomaamatta ja vasta valokuvista hiffasin StaPan American Saisonin, 6,5%. Tämä osoittautui oikein suunmukaiseksi ollen sopivasti humaloitu jenkkityyliin ja kuitenkin tasapainoisesti saisonmaisen hedelmäinen ja mausteisen hiivainen. Ainakin toiseksi paras ellei paras saison omalaatuisen Maku Maalais-Tammisen kanssa.

Saisonin jälkeen muistin missanneeni Lapin Voiman Taari muinaisoluen keskiviikkona. Ei sen puoleen, että missasin sen myös nyt perjantaina, sillä Taari oli päässyt loppumaan. Ei hätää, lasiin kaatui Lapin Voima mallassahti. Reilun makea ja hyvin banaanisen hiivainen sahti teki vaikutuksen. Tiivistetymmän makuinen kun monet muut maistamani sahdit. Pidin kovasti. Valmistaja Jouko Ylijoki kertoi Taarin suosion yllättäneen. Eivät olleet kuvitelleet, että kepein versio menisi parhaiten kaupaksi. Tuota täytyy päästä maistamaan joskus.

Makean sahti pitikin hörppiä loppuun pienellä kiireellä, kun Maku Brewingin tasting alkoi pöytäseurueessa Makun Jussi Tammisen johdolla. Tarjolle tuotiin kirjaimellisesti ämpärillisiä oluita – Amber Alella aloitettiin, Maalais-Tammisella jatkettiin ja IPAlla finisteltiin. Vaikka pidän Makun IPAa parhaana kotimaisena ipana, niin nyt toinen maisto Maalais-Tammisesta teki vaikutuksen. Tämä jäänee kuitenkin sen 2000 litran eräksi, joten kannattaa maistaa jos törmää. Olut on siis saison pohjalta, jossa uitettu tammilastuja muutamien viikkojen ajan.

Amber Ale ja Maalais-Tamminen ämpärissä

Maalais-Tamminen

Maku IPA

Ohjelmanumeron jälkeen oli aika hakea Bryggerin ruokatiskiltä possuburger round 2. Siis samaa possunkylkiburgeria a la BBQ kuin keskiviikkona. Tuntui kuin maku olisi vain parantunut. Mainio välipala. Kahvi ja litra vettä, jonka jälkeen oltiin taas valmiita oluttiskille.

Erätauon jälkeen suuntasin Beer Huntersin tiskille Mufloni Saison De Randonneurin perään. Tästä olin kuullut sen verran palautetta (positiivista), että piti ottaa tänä vuonna uusintamaistoon. Nyt kuitenkin hieman tympeä humaluus vei raikkaudelta ja hedelmäisyydeltä pisteitä. Tuoksu tosi hyvä, mutta maku olisi saanut olla raikkaampi.

Illan toisessa ohjelmanumerossa maisteltiin Malmgårdin maitokauppavahvuista uutuutta Columbus Pale Alea, Huvila Brown Alea ja Emmer Tripeliä. Malmgårdin Lasse Lehtonen tahditti tastingiä ja kertoi oluista niitä maistattaessa. Näistä parhaiten maistui Emmer Tripel, joka oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut Tripel. Toki juttutuokio Emmer-vehnästä ja Malgårdin tarinasta saattoi pohjustaa hyvään fiilikseen, mutta laatu oli kyllä kohdillaan. Columbus Pale Ale on tulossa suurempiin marketteihin ilmeisesti lähiaikoina.

Tastingin jälkeen vesilatrailua litran verran ja taas oltiin valmiita oluttiskeille. Plevnan Mosaic Weizen toimi hemmetin hyvin ollen raikkaan humalainen ilman liikaa jälkikatkeruutta. Sitruksinen ja mausteisen ruohoinen. Mielestäni paljon parempi kuin tarjolla ollut Plevna Global Weizen, joka oli jotenkin luonteeton ja tylsä.

Päivä kului alusta loppuun täydellisesti. Sopiva ilma, hyvä seura ja muutamat hyvät oluet. Väen tungosta en havainnut missään vaiheessa, ajoittain tuntui jopa olleen vähemmän kuin keskiviikkona. Vessat veti ja safka maistui, tiskeillä ei tarvinut jonottaa ja olutta riitti. Kiitos SOPP2015, kiitos Jaakko, kiitos Jaskan pöytäseurue. Ja iso kiitos tietenkin panimoille tarjonnasta, ensi vuonna uudestaan! Keskiviikon kokemukset tästä linkistä.

SOPP 2015 Helsinki, keskiviikko 22.7.2015

Keskiviikkopäivä Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumasta on koettu. Tapahtuma järjestetään jo kahdettatoista kertaa Helsingin rautatientorilla ja sieltä löytyy mukavat 150 tuotetta maisteltavaksi – eiköhän tuossa löydy kaikille jotakin. Juomalistan pääset lataamaan ja katsomaan täältä. Tänä vuonna ajattelin olla liikkeellä taas kahden pysähdyksen taktiikalla, keskiviikko ja perjantai. Tapahtumahan on ilmainen ennen kello 18, jonka jälkeen sisään maksaa kympin. Lasituoppi kolme euroa, josta kaksi saa takaisin.

Pääsin keskiviikkona paikalle 16:30, jolloin jonoja oli yhden sivun verran. Jonotus sujui kuitenkin nopeaan tahtiin ja sisällä oltiin alta 10 minuutin. porteilla portsari toivotti heti tervetulleeksi sanomalla "reppu narikkaan". Sanoin, että reppuni toimii kameralaukkuna. Kyrpä meinasi kohota heti otsaan, kun reppu pengottiin ja tyhjä vesipullo otettiin pois, koska "siinä voi kuljettaa olutta ulos..." Hyvää päivää taas Suomi. Tuntuu että aina keskitään lisää syitä miksi se vesi pitäisi ostaa tapahtumasta....

keskiviikko kello 19 aikoihin

Alun kommervenkkien jälkeen kaikki sujui onneksi hyvin ja sääkin osoittautui enemmän kuin hienoksi. Viime vuodesta paikka oli saanut uuden järjestyksen – lava oli perällä, ruokakojuja heti alussa ja osa perällä lavan vieressä. Ensipuraisun otin Maku Maalais-Tamminen, 6,8%, jonka tuoksussa oli reilusti tammisuutta ja mieto hapan hedelmätwisti. Maku oli kuivattava, miedosti pistävä ja nahkean hedelmäinen. Mukavan erilainen saison.

Makustelun jälkeen siirryin muinaisoluisiin ja sahteihin. Lapin Voiman tiskiltä löytyi kaksi muinaisolutta, Ruissahti ja Taari. Pyysin lasiin Lapin Voima Ruissahtia, joka oli hämmentävän kiisselimäistä viskositeetiltaan. Sahti-ihmisenä ei voinut olla tykkäämättä. Makea, öljyinen ja banaaninen soppa. Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki tarinoi tiskillä samalla kun olutta siemaili.

Muinaisoluen jälkeen virolaista Taako Tumma kotiolut, 6,5%, joka jäi edellisen jalkoihin ollessa mauttomampi. Tuoksussa oli vahva leivinhiivan ja käyneen leivän tuoksu. Hyvin viljainen ja hiivainen maku. Kuin vesipuuroa. En innostunut tästä, joten oli haettava jotakin hyvää tilalle. Jotenkin oudosti lasiini eksyi maitoa. Nimittäin StaPan maito-olut. Tässä on pohjalla Baltic Porteria, johon lisätään tiskillä hieman maitoa. Jäät puuttui, niin olisi ollut Frappea lasissa. Pehmeä ja kevyen paahteinen, mutta suosin maidot ja porterit erillään.

Parin kummajaisen jälkeen piti hakea jo raikkaampaa olutta. Takaisin Makun tiskille ja lasiin Maku Saison, 6%. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kyseistä olutta, vaikka jääkaapissa majaileekin pari Alkosta ostettua pulloa. Perinteisen oloinen saison, jonka tuoksussa maustepippuria ja kirpeää hedelmää. Sitruksisuus, mausteisuus ja kirpeys toimi hyvin. Suussa kevyesti nipistävä. Hyvää oli.

Hedelmien mausta siirryin astetta katkerampiin, eli oli ipojen vuoro. Malmgård Emmer IPA, 6,2%, oli kaikin puolin hyvä, muttei erottunut mitenkään massasta. Tuoksu oli runsaan hedelmäinen, mutta maku kävi jotenkin tylsäksi. Ei missään nimessä huono, mutta tällä kertaa ei sytyttänyt.

Välissä piti pitää hieman taukoa ja naukkaa välipalaa. Kahvia ja munkkia ja pulled pork -leipää. Kahvi irtosi munkin kera vitosella, nyhtöpossusämpylä oli seitsemän euroa. Ihan hyvää murkinaahan tuolla oli. Vessaosasto toimi hyvin koko päivän ja lasipuhdistuspisteetkin veti kohtalaisen hyvin. Ajoittain noissa näkyi kyllä kunnon jonojakin.

Taukojen jälkeen oli vuorossa DIPAa, eli Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA, 7,5%. Katkeruutta piisasi, mutta se oli hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaussa oli yrttisyyttä. Pidin tästä enemmän kuin Ruosp. Insinööristä.

Humalaisen oluen jälkeen desinfioitiin makua hieman viskillä, sillä vastaan tuli ensimmäinen tilaisuus maistaa suomalaisen Panimoravintola Koulun Sgoil Sherry Cask, 59% -viskiä. Viski oli vajaa viiden vuoden ikäistä ja kypsytetty 3,5v Jack Danielsin tynnyrissä, jonka jälkeen pienessä 50l sherrytynnyrissä. Tämä osoittautuikin aika hyväksi, sillä bourbonhedelmäinen ja kevyen hiivainen tuoksu ja maku olivat hyvin houkuttelevia. Kukkainen ja hunajainen. Mainio viski.

Joskus yhdeksän aikaan kaatui lasiini Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA. Tällä kertaa tämä toimi mainiosti. Appelsiinijogurttimaisuus ja sitruksinen humala toimivat hyvin. Tämä jäi hyvällä mieleen ja oli päivän parhaita.

Jos illasta pomisin neljä mieleenpainuvimpaa esille, olisivat ne tässä: Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA, Panimoravintola Koulun Sgoil, Lapin Voima Ruissahti ja Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA.

Finlandia Sahti

Onkos tullut kesä.... ON! Ainakin melkein. Vehnäolutkausi potkaistiin käyntiin läjällisellä maitokaupan vehnäoluita ja iso satsi mökkioluitakin (ipoja, saisoneita....) saapui hiljattain. Vappuna tuli nautittua myös yhtä kesän herkuista, Sahtia. Enää puuttuu oman terassin "avajaiset".

Vappuna nautittu Sahti oli Finlandia Sahdin perusversio, joka on vahvuudeltaan 8% ABV. Alkosta ostettu pullo kuuluu tilausvalikoimaan ja tiettyjen alkojen kylmäkaappeihin. Tilausvalikoimasta tätä on tilattavissa kolmen pullon erissä. Itse poimin pullon Arkadian myymälästä, josta sitä löytyy vakiona kaapista. Hintaa 0,75l pullolle kertyi vajaa yhdeksän euroa.

Finlandia Sahdin toinen versio on Finlandia Sahti Strong, joka on muuten samaa, mutta vahvuudeltaan 10% ABV. Tätäkin on tilattavissa tilausvalikoimasta kolmen pullon erissä. Viimeksi kun Finlandia Sahtia maistoin, taisi olla vuosi 2005 ja tuolloin sahti oli vielä lasipullossa. Finlandia Sahti Ky on perustettu vuonna 1992 Matkuun (Forssa), josta se muutti vuonna 2011 Sastamalaan. Paikanpäältä voi ostaa valmiin sahdin lisäksi myös sahtivierrettä.

Sahtivierre myydään vapaasti valittavissa määrissä kilohinnalla. Vierre on noin 10 % painavampaa kuin vesi. Paino kuvaa vierteen väkevyyttä tilavuusmittaa paremmin. Vierre pakataan asiakkaan omaan astiaan tai panimolta voi ostaa 5, 10 tai 20 litran kanistereita. Normaalisti viiden litran astiaan pakataan 5,5 kg, 10 litraiseen 11 kg ja 20 litraiseen 22 kg vierrettä. Oheisessa kuvassa viiden litran kanisteri ja 5,5 kg vierrettä. Kilohinta 2,50€

Finlandia Sahti, 8%

T: Hyvin kypsän banaaninen, makean maltainen ja miedon katajainen. Katajaisuus on oikeastaan sellaista saunakiven ja vihreän männyn sävyistä. Hiiva on kivan esanssista ja aromikasta. Kukkaista hedelmäisyyttä. Oikein hyvä tuoksu.

M: Maussa runsas kypsä banaanisuus ja makean maltainen rukiisuus. Mausteinen taatelin kyydittämä alku. Suutuntuma on paksun pehmeä ja samettinen, ei lainkaan hiilihappoa. Tuoksun katajaisuus ei maussa tule erityisemmin esiin, ehkä hitusen havuisuutta. Maltaisuus tulee esiin ennen jälkimakua. Aika helppoa juotavaa. Hiivaisuus tulee mausteisuutena loppua kohden. Alkoholi ei tässä tunnu. Tämä on kyllä maukas ja runsaan banaaninen sahti.

Reittausblogin olutta osa 1: Neljän viljan sahti ja Testowit

Taikasanat mainittu: Sahti + sauna....mmmmm. Tämä on ensimmäinen kerta kun mushimalt maistelee kotona tehtyä olutta. Näin on, en ole koskaan itse tehnyt olutta, enkä ole muidenkaan kotipanijoiden oluita maistellut, joten otetaan tämä lieventävänä tekijänä amatöörimäiseen otteeseen anylysoitaessa kotiolutta.

Homma lähti liikkeelle jokunen aika takaperin (olikohan viime kesän lopuilla), kun nyyhkyilin hyvän sahdin perään, tarjonnan ollessa hieman rajoitettu varsinkin kotiinkantona. Uisgen aikoihin sain positiivisesti yllättävän viestin, kun Reittausblogia kirjoittava, tv:stä tuttu KPM Harri Metsäjoki otti yhteyttä maistiaisten merkeissä. Jaa KMP? No kotipanimomestari tietenkin. Eipä tarvinnut kahta kertaa sahtia tyrkyttää, kun meikäläisellä oli sauna jo lähes lämpiämässä :)

Kusti kuljetti hienosti pakattuna sahtia smartpostiin, jonka mukana tuli muutama muukin maistiainen. Olen lukenut Harrin blogia jo useamman vuoden ajan ja kun huomasin että kotioluet tuli mukaan kuvioihin (ja vielä hehkutuksien kera), aloin itsekin miettimään kotipanemista. Voisiko se olla niin helppoa kun miltä näyttää? Tuleeko siitä oikeasti niin hyvää? Mitenköhän itse siinä onnistuisin? Noh, sittemmin omalla kohdalla homma on jäänyt ihan muihin panopuuhiin, sillä tila ja aika ei ainakaan tällä hetkellä anna juuri periksi. Ja mihin tuo kaikki valmistunut olut pitäisi sitten saada? Pitääkö se juodakin?

Täytyy myöntää, että Harrin oluet kuulostaa ja näyttää monesti niin herkullisilta, että tekee lähes mieli lipaista kielellä näytön ruutua. Sitä alkaa aina kuvittelemaan kuinka hyvää tuo tuore ipa voikaan olla. Nyt minulla on onneksi hyvä tilaisuus tutustua kotiolueen enkä usko, että minun tarvitsisi pelätä laadun puolesta – onhan Harri jo pannut melkosen satsin oluita. Täältä pääset tutustumaan kotipanemisen saloihin.

Oikeastaan minun pitäisi melkein pelätä enemmän sitä (niinkuin pelkäänkin), että nämä kotioluet ovat niin hyviä, että ne vievät mennessään. Mitä jos huomaankin, että kaupallinen ipa onkin liian kulahtanutta tuoreudeltaan? Pitäisikö silloin muuttaa Raumalle Harrin naapuriin, vai alkaako kotipanohommat viimeistään siinä vaiheessa? En tiedä, mutta nyt nähdään joka tapauksessa miltä nämä kotioluet maistuvat minun suussani.

Pakkauksessa tuli Sahtia, brittihumalilla valmistettua ipaa, jenkkihumalilla valmistettua ipaa ja erikoisimpana Pyynikin Käsityöläispanimon Ruokapuoti Lumo Testowit. Näistä ensimmäisenä kurkkuun kaatuu neljän viljan sahti, jonka valmistukseen on käytetty Sahti-, Munich-, Vehnä-, Crystal 100-, CaraRye-maltaita ja luomukaurahiutaleita. Lisäksi on käytetty reippaasti kuivattuja katajanmarjoja, katajanoksaa, hieman appelsiinin kuorta ja ripaus Cascadea. Sahdin alkoholipitoisuus on 8,5% ja se on pantu 24.1.2015. Valokuvat saatte ihailla kännykkäkuvina, sillä järkkäri on tällä hetkellä huollossa.


Reittausblogin neljän viljan sahti, 8,5% (pantu 24.1.15)

T: Hyvin tunnistettavissa makean kyspsän banaaninen hiivaisuus. Tulee mieleen etäisesti myös saunakivet. Jokin pieni kivipölyisyys. Hedelmäinen maltaisuus, josta tulee mieleen pehmeä makumaailma. Katajaisuus tulee myös esille, mutta humala on piilossa. Näin varmaan tosin kuuluukin olla. Appelsiinin voin ainakin kuvitella aistivani karamellisoituna, tai sellaisena siirappisena. Tuoksu on hyvä.

M: Suutuntuma on kivan samea ja jähmeä. Alkuun tuntuu, että alkoholi ottaa liikaa roolia. Tämä on tosin vain muutamissa ensimmäisissä siemauksissa, kunnes aromimaailma pääsee valloilleen: Katajaista ja maltaista karkeutta, makeaa maltaisuutta. Hiivaista banaanisuutta on hyvin esillä. Jälkimaku on aika kiva. Tulee fiilis sammaleisesta kalliosta, onko se sitten maanläheisyyttä? Jättää jälkeensä kivan kermaisen tuntuman suuhun.

Siitä onkin jo jonkinmoinen aika kun sahtia olen maistellut. Yleisfiiliksenä tästä jäi hyvä mieli. Ehkä hieman ristiriitainenkin, sillä ajoittain tunsin kaipaavani enemmän, tai isommin makua, mutta sitten seuraavalla kulauksella homma oli taas kohdillaan. Anteeks? Niin, enkä kuitenkaan osannut helposti ilmaista mitä kaipaan. Jälkimaku oli tässä mainio. Se jätti suorastaan kauniin maun, joka aiheutti uusintasiemauksen kaipuuta kerta toisensa perään. Kyllä minä tätä kaupasta ostaisin mielelläni.

Sitten päästäänkin melko erikoisen tuotoksen äärelle. Testowit. Tarkan tarinan pääset lukaisemaan Reittaublogin puolelta, mutta lyhyempänä kyseessä on Pyynikin Käsityöläispanimolla skaalattu olut Lumon Tero Suhosen ja Harrin idean pohjalta. Reseptistä löytyy ohra- ja vehnämallasta, sekä luomukaurahiutaleita. Sitten löytyy toki myös hieman erikoisempia aineksia kuten pakuria, nokkosenjuurta, ruusunjuurta, männyn siitepölyä, siankärsämöä, katajanmarjaa ja appelsiininkuorta. Huh. Melkonen soppa. Etiketti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Pyynikin Käsityöläispanimon Ruokapuoti Lumo Testowit, 4,5% (kaupallinen versio)

T: Jahas. Ensiksi tulee mieleen hiilihapotettu ja hieman käynyt appelsiinimehu. Sitrusta ja appelsiinia, hapanta viinisyyttä ja balsamicoa. Oikeastaan tulee mieleen belgialaisen vehnäoluen ja lambicin välimuoto. Kesäinen fiilis. Witbier buustattuna runsaammalla sitruksisuudella. Jos en tietäisi, luulisin tässä olevan maitohappobakteeria tmv.

M: Maku yllätää raikkaudellaan. Tuoksun perusteella luulin tämän olevan vahvemminkin hapan, mutta happamuuus ei lyö yli vaan päästää myös kevyempiä makuaromeja esille. Runsaasti mehukasta sitruksissuutta ja witbierin mietoa hiivaisuutta. Melkein kuin olisi mehua, kuoharia ja olutta. Tulee mieleen joku mimosa, tai Radler. Jälkimaku katoaa aika nopeasti. Kuitenkin aika maukas ottaen huomioon alhaiset prosentit.

Minulle tämä oli aika vaikea arvosteltava. En odottanut löytäväni lambicmaista kuohuviinimäisyyttä. Ehkä lähimpänä hapanolutta, tai jotakin oluen ja "jonkin" sekoitusta. Voin kuvitella, että Lambicin ystävät tykkää. Vaimo maistoi myös ja olin hyvin hämmästynyt, että hän piti tätä harvinaisen hyvänä oluena (ei tykkää oluesta). Kuulemma kuivan happaman kuohuviinimäinen. Itselleni ehkä hieman liikaa mehuisuutta ja jäin kaipaamaan enemmän "olutmaista" fiilistä. Sahti on näistä minun valintani. Huomenna voisi korkkailla ipoja.

Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%

Awwwww!!! Sainpa tätä sittenkin käsiini, kiitos Viskisieppo! Yön pimeässä mustiin pukeutunut sahtiritari lähti ristiretkelle metsien halki, läpi pimeiden Espoon katujen. Lopputuloksena taskussa sahti, joka jäi tilaamatta (hölömö kun olin) Papabeersin nettiolutkaupasta, silloin kun sen aika oli (ja meni). Odotukset jotakuinkin taivaissa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)

Odotuksia nostaa hiukan Pyynikin edellinen maistettu sahti (Presidenttisahti), joka oli mielestäni hemmetin hyvä. Sitä tulikin nautittua muutamia pulloja. Presidenttisahti oli itseasiassa muunnelma tästä otsikon sahdista. Se oli almistusmenetelmältään samanlainen, mutta tässä Kataja-sahdissa on miedommin humalaa ja enemmän ruista. Lisäksi tämä on hieman kirkkaammaksi jätetty.

Katajaa kehitettäessä oli ideana luoda hieman perinteistä pidempään säilyvä sahti. Projektia hiottiinkin yhteistyössä TAMKin biokemian opiskelijoiden kanssa puolisen vuotta, kunnes lopputulos oli selvillä. Syntyi sahti, jossa kataja näyttelee suurta roolia. Katkeruuttakin löytyy 42 EBUn verran, mikä on melko korkea sahdiksi. Huomioitava seikka: Vaikka humalaa on käytetty vähemmän, on oluen katkeroaste (sanotaanko se edes noin?) kovempi kuin Presidenttisahdilla. Tämä johtuu katajasta. Ruista, humalaa, katajaa.... kuulostaako se teistäkin hyvältä?

Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%

T: Tuoksussa on heti tunnistettavia sahdin piirteitä. Makeaa banaanisuutta, kevyen rusinaista mehumaisuutta (tai oikeastaan luumukiisseliä) ja Sameaa hiivaisuutta. Hetken lasissa seisseenä tulee kitkerämpää pistävyyttä. Katajaa. Jos kunnolla nuuhkaisee, tulee alkoholisuus hieman pistävästi läpi. Sellaista käynyttä alkoholisuutta. Äkkiseltään melko kiva, mutta jää jälkeen "ihannesahdin" tuoksusta.

M: Maussa on hieman sama juttu. Ensinnäkin, suutuntuma on melko notkea, ehkä jopa hieman vetinen. Tietynlaista hiivaisuutta kyllä tuntuu (sameutta), mutta sellaista nahkeutta/samettisuutta kaipaisi lisää. Makeus ottaa heti alkuun tuntumaa, mutta muuttuu melko pian kitkeräksi. Kitkeryys on sellasta greippistä ja pistävää vihreää kitkeryyttä. Oikeastaan melko karvasta. Alussa hyvää banaanisuutta, mutta se peittyy liiankin nopeasti kitkeryyden alle. Jos alku jatkuisi reilusti pidempään ja suutuntuma olisi paksumpi, tykkäisin kovastikin. Nyt jäää esim. Presidenttisahdin jalkoihin, reilusti.

OlutExpo Finland 2014 – perjantain ja lauantain kokemukset

Olutexpo on omalta osalta nyt koettu – kaksi päivää, hyviä oluita, hyviä viskejä ja etenkin mukavia ihmisiä. Näin voisi tapahtumaa luonnehtia muutamalla sanalla. Ajattelin kuitenkin hölisijänä kertoa hieman tarkemmin kokemuksistani.

Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.

Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.

Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.

Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.

Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.

Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.

Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.

Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.

Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.

Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!

Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.

VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään. 

Nestemäisen rukiin jälkeen oli aika pitää pieni tauko ja kävin noukkimaan kahvilasta kahvia. Kahvin lisäksi pullollinen vettä (oma tyhjä pullo jonka täytin vessassa) ja lasinvaihtotiskiltä ilmaisia sipsejä. Sipsejä mussuteltaessa ja vettä juodessa tuli useampi heppu nykimään hihasta, jutustelemaan ja kyselemään suosituksia. Ilmeisesti joku tätä blogia lukeekin :). Mukava oli vaihtaa sananen ja kiitos kaikille positiivisesta palautteesta. 

Huilin jälkeen jatkui messumatka. Oli ilo huomata, että tapahtuma veti hyvin porukkaa. Ja vaikka porukkaa oli, niin mitään sillipurkkifiilistä ei tullut. Yläkerran seminaarisalissakin porukkaa taisi käydä ihan hyvin, samoin tastingeissä, joissa pääsi maistelemaan viskejä ja oluita. Itse en osallistunut tällä kertaa maistelutilaisuuksiin.

Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.

Sitten nokka kohti Pikkulinnun tiskiä. Komea oli kaappien sisältö ja hanavalikoima. Tältä tiskiltä löytyi myös tapahtuman paras olut: Nøgne Triple Wood Knot Brown. Oikein maukas ja pehmeä. Maustekakkuisuutta, kevyttä paahtoa, suklaata ja tammea. Tätä piti maistaa myös seuraavana päivänä ja kyllä se vain hyvää oli. Ykkössija. 

Muutaman oluen jälkeen siirryin taas viskien pariin. Matka kohti Kilchomaneja ja sieltä tislaamon uutuuksia, Kilchoman Port Cask matured. Tämä oli positiivinen yllätys, vaikkei ollutkaan erityisen hyvä. Ei niin kuminen kuin pelkäsin, mutta ei yltänyt kuitenkaan tislaamon muiden tuotoksien rinnalle. Marjaisan makeaa ja savuista.

Kilchomanin jälkeen oli hieman suun neutralointia vedellä ja pientä taukoilua. Tauon jälkeen suuntasin melkeinpä mielenkiintoisimmalle viskitiskille, Moestue & Cask Finlandin ständille. Ständi oli laitettu oikein näyttäväksi ja sen juomatarjontakin oli monipuolinen. Ensimmäisenä silmä kiinnitti huomiota pulloon, jota ei listoilla oltu ilmoitettu – Glengoyne The Teapot Dram batch 3 (2014). Tämä oli vahvan sherryinen ja mausteinen, sekä suuta hieman kuivattava. Oikein herkullinen ja ylsi tapahtuman top 3 viskeihin (omasta mielestäni).  

Samalta tiskiltä tuli maistettua taiwanilasta Kavalan Solist Sherry -viskiä. Huh, aika moinen. Tämä muistutti jo hyvin paljon tynnyrivahvaa erittäin tummansävyistä rommia. Erittäin sherryinen ja älyttömän kuivattava. Tietyllä kierolla tavalla kiva, mutta vaikea ja överi.

Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!

Vas. Kavalan Solist sherry, oik. Glengoyne Teapot Dram

Lauantaipäivänä saavuin paikalle noin kolmen aikaa. Matkalla keskusteluun alkoholijuomien mainontakiellosta, noukin mukaani Moestue & Caskin tiskiltä Glengoyne 14yo Single Caskin, joka oli tislaamolle epätyypillisesti täysin ex-bourbontynnyrissä kypsytetty. Tämä osoittautui loistavaksi viskiksi ja sijoittui myös tapahtuman kolmen parhaan viskin joukkoon omalla skaalallani. Monipuolinen, raikas ja vaniljainen, ollen samalla kermainen ja hunajainen. Erittäin pitkä maku.

SC #1546 1997/2011

Keskustelutilaisuus alkoholin mainonnasta kävi hieman tysläksi, sillä siinä ei loppujen louksi tullut oikein mitään uutta. Samoja kommentteja mitä asiasta on jo kuullut ja yleisö ei päässyt osallistumaan keskusteluun lainkaan. Lähdin noin 5-10 min ennen keskustelun päättymistä, niin en nyt sata varma ole, oliko seminaarin lopussa jotakin yleisökeskustelua. Tämä jäi omalta osaltani ainoaksi seminaariksi.

Höpötyksistä seuraavalle tiskille – Teerenpelin viskejä masitelemaan. Tällä tiskillä tuli vietettyä jokunen tovi rupatellessa ja maistellessä mm. Teerenpeli 10-vuotis juhlatynnyrin viskiä. Tämä tynnyri oli ensimmäinen näistä täytetyistä tynnyreistä ja aika olikin muuttanut sisältöä melkoisesti viime kerrasta. Viski oli samean sherryistä, jossa oli kuitenkin paljon tammisuutta ja vaniljaa seassa. Tietyllä tavalla hyvä, mutta tammi oli jyrännyt jo hieman yli.

Sain tilausuuden maistaa myös tämän juhlatynnyrin "base-viskiä", eli viskiä jolla nämä 10v juhlatynnyrit on täytetty ja täytetään sitä mukaan, kun tynnyrin pinta hupenee. Tämä oli oikein maukas ex-bourbon kypsytetty viski. Valkopippurista potkua ja makua riitti. Tätä voisi olla pullo kaapissa. 

Teerenpeliltä on tulossa muutaman viikon sisällä uusi viski: Distillers Choice Hosa. Viski on kypsytetty 250l tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn viskiä kypsymässä. Tämä viski on 10-vuotista, mutta DC-sarjalaisena se ei ole ikämerkitty. Alkuun tämä tulee Teerenpelin omiin ravintoloihin, mutta ensi vuoden alkupuolella (tammi-helmikuu) saamme tätä myös Alkosta. 

Tämän lisäksi on tulossa vielä toinenkin erikoinen pullote, joka lanseerataan Tallink Siljalle. Tällä saattaa olla jotakin teemistä portviinitynnyreiden kanssa..... mielestäni ihan hyvääkin.... siis varmaan ihan hyvää ;)

Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään. 

Tahmaisen humalapommin jälkeen oli taas aika pitää hieman taukoa ja nollata makuaistia. Kahvia ja runsaasti vettä. Hetken rauhallista rupattelua istaalteen ja pieni pyörähdys ulkona teki hyvää. Taukoilun jälkeen otin amerikkalaista single malt -viskiä. Maccarthys Oregon Single Malt, oli tuoksunsa (hajunsa) puolesta melko kuraa. Hikisukkaa. Pitemmän aikaa piti odotella parempia tuoksuja ja lopuksi onneksi hieman hikisukkaisuus raotti savulle ja maltaalle tilaa. Maku oli parempi, mutta sitäkin vaivasi vetisyys ja maun yksioikoisuus. Tapahtuman huonoimpia maistamiani viskejä.

Huonon jenkin jälkeen piti korjata tilannetta ja lasiin kaadettiin Dad`s Hat Pennsylvania Rye. Ei korjaantunut fiasko tälläkään. Tuoksu oli melko vaisu ja ei niin mausteinen kuin odotin. Erittäin nuori profiili. Maku oli kuin vettä olisi jo valmiiksi lisätty. Alkoi tulemaan jo hätä – tässäkö nämä parhaat amerikkalaiset oli? Ei onneksi, sillä asian paikkasi Balcones Texas Singel Malt. Tämän tuoksu tuntui paranevan ajan saatossa ja lopuksi se tuntuikin todella kivalta. Maku ei yltänyt tuoksun lupaamalle tasolle, mutta tätä siemaili jo mielellään. Paras jenkkiviski, helposti. 

Amerikkalaisempi moodi jäi hieman päälle ja siksi suuntasinkin paremman rukiin perään. Jaa minne? Arvatkaapa...... KDC! Oli aika maistaa uudelleen tuota herkkuviinaa. Hyi, kuulostaa pahalta, mutta ei ole. # on mainio osoitus siitä, että aina iällä ei ole väliä. Ja taas juteltiin ja juteltiin. Välissä ihailtiin oheistavaroita ja maisteltiin giniäkin. Kypsytetty gini (Koskue) ei ollut mielestäni niin kiva kuin kypsyttämätön (Napue). Kirpsakka mentholisuus sopi hyvin Napueen. Huomioitava asia: en tykkää ginistä.

Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää. 

Vuoroin vieraissa, viskiä mieleni halaja. Laphroaig Cairdeas 2014. Viime vuoden Cairdeas ei onnistunut maata järisyttämään, vaan ei onnistunut tämäkään. Tällä 2014 vuoden versiolla tosin oli parempi yritys, mutta ei onnistunut jättämään jatkohaluja. Täytyy toki maistaa rauhallisemmissa olosuhteissa uudestaan. 

Näin se sitten aika kului ja illan loppupuolella  käytiin hieman nokkimassa gurmee-ruokaa.Äijäpizzaa ja kahvia. Lisäksi vettä pari pullollista ja alkoi tapahtuma olla paketissa. Valomerkki taas välkkyi ja oli aika lähteä kotiinpäin. Melkein jouduttiin väkisin viemään, kun jäin suustani kiinni joka toisen ständin kohdalla. Tapahtuman parasta antia oli seurustelu tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa. 

Ensi vuonna varmasti uudelleen, sen verran mukavaa oli. KIITOS!

Tapahtuman parhaat by mushimalt:

Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask

Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout

Paras ständi
Moestue & Cask Finland