Alkosta: Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1%

Glenlivetillä on näitä Nadurroja jo isompi läjä – vanhemmat batchit, First Fill -versiot, Olorosot, turvesavuversio... alkaa siis olemaan joka jampan makumieltymyksille. Alkosta löytyy tällä hetkellä otsikon viskin lisäksi myös Oloroso- ja Peated-versiot.

Näistä kaikista lölytyy myös 48% travel retail -versiot, mutta nyt mennään tynnyrivahvalla tavaralla. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta vanhasta versiosta siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä. Alkon hinta 74,99€. Teenpä pienehköä vertailua toisessa lasissa olevaan 2009 Nadurraan.

Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1% (batch FF0714)

Tuoksu on pehmeähkö, vaikka myös hieman terävää piirrettä pukkaa etenkin alkusoitolla. Kermaista vaniljaisuutta, tuoretta tammea, kookosta ja raikkaampaa kesäistä keltaista hedelmäisyyttä. Hedelmistä ehkä päärynä, omena ja miedosti persikka tulee mieleen. Tuoksusta olisi hankala päätellä ikää, nuorutta ja jotakin kypsyneemmän oloista sekaisin.

Maussa on yllättävän paljon latinkia. Reiluhkosti paksua taammisuutta, joka ryöpyää vaniljana, kookoksena ja hieman shanpurunakin. Ei tämä silti mikään tammipölkky ole, eli mukana on kermaisempaa fiilistäkin. Vaniljakermajäätelöä. Hedelmäisyyttä omenina ja päärynöinä, sekä kuivattuina aprikooseina. Kohtalaisen pitkä jälkisoitto.

Vierellä maistettu Nadurra vuodelta 2009 on tätä silti jotenkin mukavemman oloinen, iäkkäämpi ja sivistyneempi makuprofiililtaan. Oma valinta kohdistuisi vanhempaan pulloon.

Kuva: Alko

Alkosta: Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%

Otsikon viski tuli markkinoille jo jonkin aikaa sitten pidempään markkinoilla olleen 16-vuotiaan Nadurran rinnalle. Tällä hetkellä Nadurraa on kolmea eri versiota, Nadurra 16-vuotias, Oloroso (NAS) ja First Fill Selection (NAS). Näistä toki lölytyy myös 48% travel retail -versiot. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta lähinnä siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä.

16-vuotias Nadurra, joka on kypsytetty koko ikänsä ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreissä, muistetaan hedelmäisenä ja raikkaana viskinä. Päärynä, vihreä omena, maltaisuus ja sitruksisuus tulee ensimmäisenä mieleen. Otsikon viskiltä voinee odottaa ihan eri makumaailmaa, sillä se on saanut kypsyä ensimmäisen täytön Oloroso-sherrytynnyreissä. Muistin virkistykseksi, Oloroso on kuiva espanjalainen väkevöity viini, jota on kypsytetty vähintään 3-vuotta solera-menetelmällä.

Nadurra tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa "luontaista", tai "as it is" ja sillä halutaankin tuoda esille näiden viskien luonnetta ns. suoraan tynnyristä: tynnyrivahvoja (ei travel retail), värjäämättömiä ja kylmäösuodattamattomia.

Nadurra Oloroso oli melko pitkään hieman kiven takana, kunnes se alkoi levitä nettikaupoissa. Suomeenkin tätä toivottiin harrastajapiireissä ja asiasta oltiinkin yhteydessä Alkon hankintaan. Alkon hankinta suhtautui positiivisin mielin kokoamaani "toivelistaan" ja oli välitti toiveemme maahantuojille. Nyt noin pienen odottelun jälkeen saimme jo yhden listan viskeistä, Nadurra Oloroson, Alkon tilausvalikoimaan.

The Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7% (OLO614)

T: Ilman vettä tuoksu on hieman kireä ja hyvin sulkeutunut. Maltaisuus ja kevyt sherryisyys tulee esille. Veden kanssa vasta alkaa tapahtumaan. Hunajamaltainen, kanervainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys tulee kuivattuina trooppisina hedelminä (ananas, papaija, aprikoosi). Hunajaisuus on vahvasti esillä. Sherry on hyvin pehmeää ja ei rönsyile.

M: Ilman vettä tiukka ja sulkeutunut. Pippurinen ja terävä. Jälkimaussa kyllä sherryisyys pääsee hyvin esille ja vivahteita löytyy, mutta kyllä tämä vettä kaipaa. Veden kanssa maitosuklaisuus, hunajaisuus ja hedelmäisyys valloittavat. Suutuntuma on hunajainen, hieman öljyisä. Maltaisuus on tässä melko vahvasti esillä. Jälkimakuun avautuu sherryn mausteisuutta. Kestää vettä todella paljon. Maukas viski, joka kaipaa vettä.

Jouluviski 2014 part I: The Glenlivet XXV, 43%

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ajattelin avata jouluviskikauden näin juhlallisena päivänä ja lähestyyhän tuo joulukin jo hurjaa vauhtia. Lunta ei meillä vielä maassa ole, mutta vuodenaika on pimeimmillään, jolloin on mukava käpertyä sohvan nurkkaan hyvä viski lasissa. Viime vuoden tapaan ajattelin ottaa arvosteluun muutaman viskin, joka sopii hyvin jouluun ja sen odotteluun.

Ensimmäiseksi viskiksi valikoitui Glenlivetin perusvalikoiman lipun kantaja, XXV. 25-vuotias pullote edustaa valikoiman iäkkäintä yksilöä ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Tämän lisäksi perusvalikoimaan kuuluu 21-, 18-, 15- ja 12-vuotiaat viskit. Näiden lisäksi löytyy muutamia NAS-pullotteita, kuten uusimmat Nadurra-julkaisut.

Otsikon viski on kypsynyt lähes koko ikänsä ex-bourbontynnyreissä. Varsinaisen kypsytyksen jälkeen viimeiset kaksi vuotta sitä on kypsytetty ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä (first fill Oloroso). Toisin sanoen, tämä viski on viimeistelty olorosotynnyreissä. Melko simppeliä, jos vertaa astetta nuorempaan veljeensä, 21-vuotiaaseen Archiveen. Kyseisen pullotteen valmistukseen kun käytetään peräti seitsemää eri tynnyrityyppiä. XXV on pienempien erien tuote, joka myös ilmoitetaan tyylikkäässä paketissa (erikoisempi puulaatikko) batch-tunnuksella. Tässäpä hieno joululahja viskin ystävälle.

The Glenlivet XXV (25yo), 43% (batch 60610)

T: Karamellisoituja kypsiä hedelmiä, joista vahvimmin tulee mieleen appelsiini ja viinirypäleet. Sherryisyys on vahvasti mukana, mutta se ei ole jyräävä elementti. Sherry on oikeastaan ex-bourbonmaisen aromin (vanilja, hunaja ja maltaisuus) ympärillä tasoittaen kokonaisuutta ja tuoden suklaata, pähkinää ja kuivia hedelmiä. Kirpeyttä ja pehmeyttä samaan aikaan. Ehkä hieman ikäänsä nuoremman oloinen tuoksu.

M: Alkuun tuntui, että tämä olisi hitusen liian pliisu, mutta pidemmälle päästyäni alkoi runko miellyttämään. Erittäin nautittava ja sopiva voimakkuus. Suutuntuma on alussa kuivahko ja nahkea, mutta muuttuu öljyisämmäksi loppua kohdin. Sherry on upeasti integroitunut ja keskivaiheen jälkeen nousee hienoon rooliin vapauttaen suklaisia, nahkaisia ja karamellisoitujen pähkinöiden aromeja. Kivasti vapauttaa makuja makumatkan varrella. Pitkä sherryinen jälkimaku, joka ei kuivu paljoa. Hyvin tasapainoinen ja rauhallinen viski. Maussa ikä tuntuu.

OlutExpo Finland 2014 – perjantain ja lauantain kokemukset

Olutexpo on omalta osalta nyt koettu – kaksi päivää, hyviä oluita, hyviä viskejä ja etenkin mukavia ihmisiä. Näin voisi tapahtumaa luonnehtia muutamalla sanalla. Ajattelin kuitenkin hölisijänä kertoa hieman tarkemmin kokemuksistani.

Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.

Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.

Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.

Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.

Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.

Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.

Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.

Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.

Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.

Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!

Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.

VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään. 

Nestemäisen rukiin jälkeen oli aika pitää pieni tauko ja kävin noukkimaan kahvilasta kahvia. Kahvin lisäksi pullollinen vettä (oma tyhjä pullo jonka täytin vessassa) ja lasinvaihtotiskiltä ilmaisia sipsejä. Sipsejä mussuteltaessa ja vettä juodessa tuli useampi heppu nykimään hihasta, jutustelemaan ja kyselemään suosituksia. Ilmeisesti joku tätä blogia lukeekin :). Mukava oli vaihtaa sananen ja kiitos kaikille positiivisesta palautteesta. 

Huilin jälkeen jatkui messumatka. Oli ilo huomata, että tapahtuma veti hyvin porukkaa. Ja vaikka porukkaa oli, niin mitään sillipurkkifiilistä ei tullut. Yläkerran seminaarisalissakin porukkaa taisi käydä ihan hyvin, samoin tastingeissä, joissa pääsi maistelemaan viskejä ja oluita. Itse en osallistunut tällä kertaa maistelutilaisuuksiin.

Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.

Sitten nokka kohti Pikkulinnun tiskiä. Komea oli kaappien sisältö ja hanavalikoima. Tältä tiskiltä löytyi myös tapahtuman paras olut: Nøgne Triple Wood Knot Brown. Oikein maukas ja pehmeä. Maustekakkuisuutta, kevyttä paahtoa, suklaata ja tammea. Tätä piti maistaa myös seuraavana päivänä ja kyllä se vain hyvää oli. Ykkössija. 

Muutaman oluen jälkeen siirryin taas viskien pariin. Matka kohti Kilchomaneja ja sieltä tislaamon uutuuksia, Kilchoman Port Cask matured. Tämä oli positiivinen yllätys, vaikkei ollutkaan erityisen hyvä. Ei niin kuminen kuin pelkäsin, mutta ei yltänyt kuitenkaan tislaamon muiden tuotoksien rinnalle. Marjaisan makeaa ja savuista.

Kilchomanin jälkeen oli hieman suun neutralointia vedellä ja pientä taukoilua. Tauon jälkeen suuntasin melkeinpä mielenkiintoisimmalle viskitiskille, Moestue & Cask Finlandin ständille. Ständi oli laitettu oikein näyttäväksi ja sen juomatarjontakin oli monipuolinen. Ensimmäisenä silmä kiinnitti huomiota pulloon, jota ei listoilla oltu ilmoitettu – Glengoyne The Teapot Dram batch 3 (2014). Tämä oli vahvan sherryinen ja mausteinen, sekä suuta hieman kuivattava. Oikein herkullinen ja ylsi tapahtuman top 3 viskeihin (omasta mielestäni).  

Samalta tiskiltä tuli maistettua taiwanilasta Kavalan Solist Sherry -viskiä. Huh, aika moinen. Tämä muistutti jo hyvin paljon tynnyrivahvaa erittäin tummansävyistä rommia. Erittäin sherryinen ja älyttömän kuivattava. Tietyllä kierolla tavalla kiva, mutta vaikea ja överi.

Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!

Vas. Kavalan Solist sherry, oik. Glengoyne Teapot Dram

Lauantaipäivänä saavuin paikalle noin kolmen aikaa. Matkalla keskusteluun alkoholijuomien mainontakiellosta, noukin mukaani Moestue & Caskin tiskiltä Glengoyne 14yo Single Caskin, joka oli tislaamolle epätyypillisesti täysin ex-bourbontynnyrissä kypsytetty. Tämä osoittautui loistavaksi viskiksi ja sijoittui myös tapahtuman kolmen parhaan viskin joukkoon omalla skaalallani. Monipuolinen, raikas ja vaniljainen, ollen samalla kermainen ja hunajainen. Erittäin pitkä maku.

SC #1546 1997/2011

Keskustelutilaisuus alkoholin mainonnasta kävi hieman tysläksi, sillä siinä ei loppujen louksi tullut oikein mitään uutta. Samoja kommentteja mitä asiasta on jo kuullut ja yleisö ei päässyt osallistumaan keskusteluun lainkaan. Lähdin noin 5-10 min ennen keskustelun päättymistä, niin en nyt sata varma ole, oliko seminaarin lopussa jotakin yleisökeskustelua. Tämä jäi omalta osaltani ainoaksi seminaariksi.

Höpötyksistä seuraavalle tiskille – Teerenpelin viskejä masitelemaan. Tällä tiskillä tuli vietettyä jokunen tovi rupatellessa ja maistellessä mm. Teerenpeli 10-vuotis juhlatynnyrin viskiä. Tämä tynnyri oli ensimmäinen näistä täytetyistä tynnyreistä ja aika olikin muuttanut sisältöä melkoisesti viime kerrasta. Viski oli samean sherryistä, jossa oli kuitenkin paljon tammisuutta ja vaniljaa seassa. Tietyllä tavalla hyvä, mutta tammi oli jyrännyt jo hieman yli.

Sain tilausuuden maistaa myös tämän juhlatynnyrin "base-viskiä", eli viskiä jolla nämä 10v juhlatynnyrit on täytetty ja täytetään sitä mukaan, kun tynnyrin pinta hupenee. Tämä oli oikein maukas ex-bourbon kypsytetty viski. Valkopippurista potkua ja makua riitti. Tätä voisi olla pullo kaapissa. 

Teerenpeliltä on tulossa muutaman viikon sisällä uusi viski: Distillers Choice Hosa. Viski on kypsytetty 250l tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn viskiä kypsymässä. Tämä viski on 10-vuotista, mutta DC-sarjalaisena se ei ole ikämerkitty. Alkuun tämä tulee Teerenpelin omiin ravintoloihin, mutta ensi vuoden alkupuolella (tammi-helmikuu) saamme tätä myös Alkosta. 

Tämän lisäksi on tulossa vielä toinenkin erikoinen pullote, joka lanseerataan Tallink Siljalle. Tällä saattaa olla jotakin teemistä portviinitynnyreiden kanssa..... mielestäni ihan hyvääkin.... siis varmaan ihan hyvää ;)

Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään. 

Tahmaisen humalapommin jälkeen oli taas aika pitää hieman taukoa ja nollata makuaistia. Kahvia ja runsaasti vettä. Hetken rauhallista rupattelua istaalteen ja pieni pyörähdys ulkona teki hyvää. Taukoilun jälkeen otin amerikkalaista single malt -viskiä. Maccarthys Oregon Single Malt, oli tuoksunsa (hajunsa) puolesta melko kuraa. Hikisukkaa. Pitemmän aikaa piti odotella parempia tuoksuja ja lopuksi onneksi hieman hikisukkaisuus raotti savulle ja maltaalle tilaa. Maku oli parempi, mutta sitäkin vaivasi vetisyys ja maun yksioikoisuus. Tapahtuman huonoimpia maistamiani viskejä.

Huonon jenkin jälkeen piti korjata tilannetta ja lasiin kaadettiin Dad`s Hat Pennsylvania Rye. Ei korjaantunut fiasko tälläkään. Tuoksu oli melko vaisu ja ei niin mausteinen kuin odotin. Erittäin nuori profiili. Maku oli kuin vettä olisi jo valmiiksi lisätty. Alkoi tulemaan jo hätä – tässäkö nämä parhaat amerikkalaiset oli? Ei onneksi, sillä asian paikkasi Balcones Texas Singel Malt. Tämän tuoksu tuntui paranevan ajan saatossa ja lopuksi se tuntuikin todella kivalta. Maku ei yltänyt tuoksun lupaamalle tasolle, mutta tätä siemaili jo mielellään. Paras jenkkiviski, helposti. 

Amerikkalaisempi moodi jäi hieman päälle ja siksi suuntasinkin paremman rukiin perään. Jaa minne? Arvatkaapa...... KDC! Oli aika maistaa uudelleen tuota herkkuviinaa. Hyi, kuulostaa pahalta, mutta ei ole. # on mainio osoitus siitä, että aina iällä ei ole väliä. Ja taas juteltiin ja juteltiin. Välissä ihailtiin oheistavaroita ja maisteltiin giniäkin. Kypsytetty gini (Koskue) ei ollut mielestäni niin kiva kuin kypsyttämätön (Napue). Kirpsakka mentholisuus sopi hyvin Napueen. Huomioitava asia: en tykkää ginistä.

Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää. 

Vuoroin vieraissa, viskiä mieleni halaja. Laphroaig Cairdeas 2014. Viime vuoden Cairdeas ei onnistunut maata järisyttämään, vaan ei onnistunut tämäkään. Tällä 2014 vuoden versiolla tosin oli parempi yritys, mutta ei onnistunut jättämään jatkohaluja. Täytyy toki maistaa rauhallisemmissa olosuhteissa uudestaan. 

Näin se sitten aika kului ja illan loppupuolella  käytiin hieman nokkimassa gurmee-ruokaa.Äijäpizzaa ja kahvia. Lisäksi vettä pari pullollista ja alkoi tapahtuma olla paketissa. Valomerkki taas välkkyi ja oli aika lähteä kotiinpäin. Melkein jouduttiin väkisin viemään, kun jäin suustani kiinni joka toisen ständin kohdalla. Tapahtuman parasta antia oli seurustelu tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa. 

Ensi vuonna varmasti uudelleen, sen verran mukavaa oli. KIITOS!

Tapahtuman parhaat by mushimalt:

Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask

Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout

Paras ständi
Moestue & Cask Finland

Olut Expo Finland 2014 – Pernod Ricard Finlandin edustus

Pernod Ricardin listoilta löytyy runsaasti irkkuja valittavaksi, joista muutama on hieman harvemmin ravintoloissa nähtyjä. Irkkujen lisäksi löytyy läjä skotlantilaisia ja niistä yksi on ihan Suomen markkinoille pullotettu. Blendien ystäville löytyy arvokkaampia edustajia aina 21-ikäiseen asti.


IRLANTILAISET:

Jameson
Jameson 12yo
Jameson 18yo
Jameson Black Barrel
Tunnetuimpien irkkujen neljän suora. Ensimmäisetä ei varmaan tarvi paljoa mainita; onko yhtäkään viski-ihmistä, joka ei tuota ole maistanut? Kyseessä on noin 5-7-vuotiasta kolmeen kertaan tislattua irkkuviskiä, jota on kypsytetty pääasiassa ex-bourbontynnyreissä.

12-vuotias on jo hieman erilaisempi, ainakin paperilla. Ikämerkinnän lisäksi sen vattauksessa käytetään enemmän sherrytynnyreissä viettänyttä viskiä ja enemmän pot still -viskiä.

18-vuotiaassa vanhan jyväviskin seassa on olorosotynnyreissä kypsytettyä viskiä. Viski on viimeistelty first fill bourbontynnyreissä. Kumpikaan, 12yo ja 18yo, ei ole suora kypsytysjatke perus Jamesonista, vaan oma sekoitteensa.

Black Barrel on sekoite pot still -viskiä ja small batch jyväviskiä, joita on kypsytetty n. 8-12-vuoden ajan ex-sherry ja ex-bourbon yhdistelmänä.

Redbreast 12yo
Redbreast 15yo
Single pot still -irkkuviskejä, eli tisle on 100% mallastettua ja mallastamatonta ohraa. Perus 12-vuotiaan lisäksi on mahdollisuus maistaa muutamaa vuotta vanhempaa versiota. Isoveli on maultaan muhkeampi, onhan se pullotettu sentäs 46% vahvuudessa ja näinollen sitä ei ole myöskään kylmäsuodatettu. Muutoin 15yo on vain "kypsytysjatke".

Green Spot
Yellow Spot (epävarma)
Kaksi Spot-sarjalaista. Vihreä, jota löytyy alkostakin, on noin 7-10-vuotiasta viskiä, josta noin 25% on kypsytetty sherrytynnyreissä. Alkon sivujen mukaan kypsytykseen on käytetty myös maissiviskitynnyreitä. Yellow Spot on puolestaan 12-vuotiasta Malaga-viinitynnyreissä kypsytettyä viskiä (makea väkevöity viini Espanjasta).

SKOTLANTILAISET:

The Glenlivet 12yo
The Glenlivet 15yo French Oak
The Glenlivet 18yo
The Glenlivet Xeres
The Glenlivet Chapter (epävarma)
Glenlivetin perusvalikoiman (12,15 ja 18) lisäksi löytyy pari erikoisempaa yksilöä. Xeres (Glenlivet Vintage 1994, Single Cask Edition XIX, Xeres) on Suomelle pullotettu single cask editions -pullote, jonka viski on kypsytetty first fill american oak -tynnyreissä. Toisinsanoen, tynnyreissä jotka täytetään ensimmäistä kertaa skotlantilaisella viskillä.

Chapter on hieman auki itsellenikin, sillä se voi viitata melko uuteen Guardians' Chapter -pullotteeseen, joka oli siis The Guardians of The Glenlivet -"raadin" valitsema viski.

Aberlour 10yo
Aberlour 18yo
Aberlour A`bunadh
Tislaamo, joka on kuuluisa runsaan sherrysävytteisistä viskeistään (bourbon + tuhti sherry). Perus 10-vuotiaan lisäksi tarjolla on kaunis 18-vuotias, joka on ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreissä kypsytelty viski.

Edellisten lisäksi on tarjolla kuuluisa "apunappi", josta on jo lähes 50 erää (batch) markkinoilla. Voimakkaampaa voimakkaampi ja sherryjyriin lukeutuva tynnyrivahvuinen legenda.


SKOTLANTILAISET SEKOITEVISKIT:

Royal Salute 21yo
Ballantines 17yo
Chivas Regal 18yo
Mummoviskiä tarjolla. Ei vaiskaan, tunnettuja yksilöitä, joissa blended-viski on saanut rauhassa kypsyä kauemminkin. Yksi suosikkisekoiteviskeistäni Ballantines 17yo on päässyt mukaan. Nämä kannattaa maistaa ennen persoonallisempia single malt -viskejä, jos maistaa.


Suosituksiin mainitsisin ainakin The Glenlivet Xeresin, sillä näitä ei kovin usein pääse maistelemaan baareissa ja hintakin on melko korkea jos kaupasta löytää (on muuten Arkadian Alkossa 280e). Jompi kumpi, Green Spot, tai Yellow Spot on myös maistamisen arvoinen. Kolmantena suosittelen Aberlour 18yo, hieno sherrysävytteinen viski.

Muista tarkistaa tapahtuman olutlistat JaskanKaljat-blogista. Päivän olutvinkkejä saattaa muuten löytyä Jaskan facebook-sivuilta.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 

24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Olut Expo 2014

Juomalistoja: 

JaskanKaljat

Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

OlutExpo 2013

UISGE 2014 Torstai

Vihdoin odotuksen jälkeen oli aika varsinaiseen päätapahtumaan. Yksi päivä nautiskelua takana ja yksi edessä. Lähdin liikkeelle tänä vuonna kahden pysähdyksen taktiikalla, sillä halusin saada enemmän irti. Torstai päivä oli enemmän omaa aikaani varten, kuvaamista, tastingiin osallistumista, vieraiden tuttujen tapaamista ja tiskeillä jutustelemista, kun taas perjantai oli tarkoitus olla muutamien mukaan puhuttujen ystävien seurassa ja jakaa tapahtumaa heidän seurassa. Mielestäni varsin hyvä suunnitelma, vaikka itse sanonkin. Alunperin olin myös ajatellut jakavan maisteltavien juomien lajia niin, että torstaina olisi maistellut rommeja ja perjantaina viskejä, mutta se osoittautui huonoksi, sillä en malttanut olla viskeihin kajoamatta torstina. Pamahdin paikalle heti kolmeksi.

Tästä se lähtee

Aloitetaan tämä kooste kuitenkin kertomalla hieman käytännön asioista ja infosta joka varsinkin tulevia ensikertalaisia kiinnostaa. Miten valmistautua?, mitä otan mukaan?, miten tuolla oli järjestelty asiat?, mitä tapahtuu ensin? jne jne.
Mielestäni tämän kaltaiseen tapahtumaan kannattaa ensikertalaisen valmistautua. Ei, ei mitenkään ohjekirjan avulla jne, vaan ihan pohtia mitä oikeastaan haluaisi tapahtumalta. Tarjolla on kuitenkin ohjattuja maisteluja, asiantuntijoita tiskeillä, paljon erilaisia juomia jne. Asia on nimittäin niin, että jos on tarkoitus osallistua yhtenä päivänä ja vieläpä vain muutamana tuntina, niin aika loppuu kesken. Mielestäni muutoin tuotte ei kannata mitenkään erityisemmin valmistautua. Ei kannata miettiä pesenkö hampaita edellisenä päivänä, tai meditoinko ennen lähtöä, kannattaa ottaa rennosti ja hyvä mieli mukaan.

Yleiskuva kello 16

Mukaan ei myöskään kannata raahata mitään erityistä ekstraa (kirjoja, kasaa laseja, varavaatteita ym...), sillä hyvin pärjää lipulla saatavalla lasilla, pienellä muistiinpanoviholla (ei välttämätön) ja hyvällä mielellä. Kaikki muu on pientä riesaa raahata mukana väkijoukossa, sillä tasoja, penkkejä ym tuolla on niukasti ja mukana kulkee koko ajan maistelulasi yhdessä kädessä. Helpompaa siis mitä vähemmän tavaraa.

Järjestelyistä sen verran, että mielestäni ne on hyvällä tasolla. Alkuun on narikka ja sisäänpääsyn lippupiste. Tästä etukäteen maksaneet voivat astua heti peremmälle narikkaan ja jättää takin ym naulakkoon pääsylipun hinnalla. Tavaroita saa hakea naulakosta tapahtuman aikana ilmaiseksi, mutta toive tietysti on, ettei siellä ravattaisi koko ajan. Näin annat myös myöhemmin tuleille viskinystäville mahdollisuuden sujuvaan asiointiin ja jonottomuuteen. Narikan jälkeen on aika astua peremmälle itse tapahtumasaliin. Voit heti mennä juomatiketti jonoon, tai vaikka ensin kierrellä. Itse haen juomatiketit heti alkuun. Tiketit ovat siis yhden ja kahden euron arvoisia lippuja, jolla juomat maksetaan ständeillä. Kannattaa ostaa maltillisesti, sillä tikettejä ei osteta takaisin, jos niitä jää yli. Toki voit koittaa myydä ne seuraavalle, jos niitä yli jäi. Tiketit voi ostaa käteisellä, mutta myös pankkikortit kävivät. Juomien hinnat olivat pääosin 1-3e /cl, joten 20e:lla pääsee jo aika hyvin alkuun.

Liput ostettuasi ja lasin saatuasi (tikettikassalla pääsylippua vastaan), voit alkaa nauttia tarjonnasta. Tarjontaa tuolla löytyy ensikertalaisille paljon. Varsinkin hieman vähemmän harrastaneelle tarjonta on huikeaa. Tikettikassalla sait mukaan ohjelmavihkosen, josta löytyy tpahtuman kaikki juomat ja muu ohjelma. Lisäksi lavalla kuulutetaan aika-ajoin eri tapahtumien kulusta ja ohjelmasta. Vihkosesta ei löydy juomien hintaa, vaan nämä ovat kunkin ständin paikalla näkyvillä. Muistelen aiempina vuosina puhuttaneen tapahtumakartasta, missä mikäkin ständi sijaitsee ja tänä vuonna kartta löytyikin (Huom tästä aiemmin väitin ettei ollut, mutta olin puusilmä, siellähän se vihkosessa löytyi). Lisäksi kannattaa aina kysellä, vastauksen saa varmasti. Tapahtumapaikalla oli useampia vesipisteitä, joissa lasia voi huuhtoa maistelujen välissä. Toki vesi käy myös juomavetenä. Harmillisen usein vesi oli tilapäisesti loppu, mutta muistaakseni jostakin pisteestä löytyi aina vettä.

Tarjonnasta avataan sen verran, että tänä vuonna mielestäni sellaisia erikoisempia wow viskejä oli hieman vähemmän. Ainakin sellainen fiilis minulle jäi. Tosin otetaan huomioon, että olen maistellut viimeisen kaksi vuotta lähes päivittäin viskejä ja myös erikoisempia viskejä, joten tämä vaikuttaa hieman tähän asiaan, kun se on melkein totuttua asiaa. Ainakin muutama puute viskien saralla tässä tapahtumassa on. Sen lisäksi että mutama nimekkäämpi viski puuttui (esim. Glenmorangie ja Ardbeg), niin japanilaisten viskien tarjonta oli olematonta. Tietääkseni vain yksi viski (Yamazaki 12yo) oli tarjolla. Itselleni pettymys, japanilaiset ovat herkkuja. Samoin jenkkiviskien kohdalla tarjonta on tylsää ja vähäistä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Sazerac ja Tutthilltown) mielenkiintoista tarjontaa (etenkin ruisviskeistä) ei ollut ainakan kokeneemmalle. Itse kaipasin myös enemmän IB pulloja ja muutoinkin perusvalikoimasta poikkeavaa tarjontaa. Kaikkea kaikille ei tietenkään voi olla, mutta jakaumaa voisi hieman pohtia enemmän.

Nyt kun hieman risuja on annettu niin annetaan niitä ruusujakin. Ensimmäistä kertaa oli tarjolla viskien lisäksi rommeja. Niitä oli kohtalaisen paljon tarjolla ensikerraksi ja ne oli jaettu aikalailla niin, että yläkerta oli pyhitetty rommeille. Tarjolla oli niin tavallisempia kuin erikoisempiakin rommeja ja suosittelenkin lämpimästi maistelemaan niitä. Itselleni tuntui tässä hieman olevan ongelmana se, että jotenkin olisin halunnut keskittyä rommeihin erikseen. Niiden makumaailma on kuitenkin jokseenkin erilainen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että tämä on hieno asia että niitä on tarjolla, sillä näin saadaan rommikulttuuriakin eteenpäin Suomessa. Tulevaisuudessa näille saattaa olla jopa oma tapahtuma paikallaan.

Tiskien juomatarjonnan lisäksi monella tiskillä on tarjolla asiantuntemusta. Paikalla oli alan parhaita tietäjiä ja heiltä kannattaa ehdottomasti kysyä maisteltavista juomista. He tietävät niistä kaiken. Ja vaikka välillä juomaa saa odottaa muutamia minuutteja "jonottaen" niin tämä tarkoitti yleensä sitä, että asiaa on juuri tulossa ja tällöin kannattaa itsekin pyrkiä lähelle kuunteleemaa, sillä kaveri saattaa juuri kertoa siitä sinun juomastasi. Osalla ständeistä oli oheismateriaalia. Ne kannattaa myös silmäillä läpi.

Ständien lisäksi oli tajolla myös ohjattuja maisteluja. Ja vaikka olen sitä mieltä, että tänä vuonna settien tarjonta oli hieman tylsähköä, niin kyllä sieltä usealle löytyy uutta ja lisäksi monille sieltä saa arvokasta tietoutta itse viskitilaamosta ja historiasta ym. Asiantuntemus on näissä parasta. Itse osallistuin torstaina Highland Parkin maisteluun. Martin Markvardsen veti setin hienosti ja hauskasti läpi. Kaveri on kyllä mahtava esiintyjä. Hauskuuden lisäksi asiantuntemus on huippua. Maistelussa oli mukana seuraavat viskit:

Highland Park Svein, 40%
Highland Park Einar, 40%
Highland Park Loki, 48,7%
Highland Park Freya, 51,2%

Viimeisin näistä oli maailman ensijulkaisu. Tastingissä kyseinen viski oli luonnollisesti viimeisenä ja tähän väliin olivat keksineet pienen ohjelmanumeron, jossa lähdettiin naulakon kautta Vanhan katolle, johon oli tehty ihn näyttävät järjestelyt. Huonoa oli kylläkin se, että ulkona oli kylmä ja myös viski oli aivan kylmä. Itse säästinkin viskin myöhemmäksi sisällä nautittavaksi. Eipä tuosta muutoin sen kummempaa sanottaa ole, mutta ei se hintasekeen ollut mitenkään kovin erityinen viski. Aika peruskamaa, hieman new wood meininkiä ja puhautta oli. Muut viskit olivat jokseenkin tylsiä Lokia lukuunottamatta. Loki poikkesi edukseen pikantimpina ja räväkämpänä. Tosin mainitaan, että Sveinin tuoksu parani huomattavasti pitkän ajan myötä.

Freya

Martin Markvardsen

Itse tapasin torstaina paljon tuttuja joista osaa ensimmäisen kerran kasvokkain. Oli mukava nähdä ja rupatella. Tämä onkin yksi parhaista tapahtuman anneista, kun saa tavata kanssaharrastajia. Tänä vuonna oltiin muutaman viskifoorumilaisen kanssa sovittu pieni epävirallinen tapaaminen, jossa vaihdeltiin muutamia samplejakin. Näistä varmaan myöhemmin tarkemmin.

Tuttujen kanssa rupattelujen, tastingin ja muun ohella tuli toki maisteltua niitä viskejäkin. En tänäkään vuonna tehnyt tarkkoja muistiinpanoja, sillä jo muutamien viskien jälkeen nuotit eivät olisi enään kovinkaan tarkkoja ja lisäksi nautin suurimmaksi osaksi 1cl annoksia. Joistakin laitoin toki muutamia huomioita ylös ja ohessa niistä.

Hiukopalaa kahvilasta välissä

TORSTAIN MAISTELUT:

Glendronach Cask Strengh batch #3 (2013)
Tuoksu aika nanna toffeineen, suklaineen. Maku ei yltänyt tuoksuun, mutta hyviä aineksia oli. Hieman oli ristiriitainen yrttisyys mukana.

Old Malt Cask, Bunnahabhain vintage 1990, 19yo, 50% (Douglas Laing)
Tuoksu lääkeyrttinen ja miedon turpeinen. Maku tuoksua tasapainoisempi ja pehmeä. Ihan hyvä sarjassa.

Glenlivet Vintage 1994, Single Cask Edition XIX (Xeres), 56%
Kyseinen viski on suomen markkinoille pullotettu yhden tynnyrin tuotos. Kypsytys on 1st fill american oak ja pullotettu 3/2013. Pulloja vain 138 kpl josta 69 saatiin suomeen (40 alkoon). Nimessä oleva Xeres tulee tynnyrin X-sarjasta. Se ei tarkoita Xerez (eli espanjan Jerez alueta josta sherryt tulee).

Tuoksussa nadurran kaltaista hedelmäistä mausteisuutta. Mukavaa mausteisuutaa ja maitokahvia. Maussa notkeutta, hedelmäisyyttä. Pitkä. Hyvää, mutta hinta on kyllä posketon (280e Arkadiassa).

Bowmore Vintage 1989, 23yo Port Cask Matured, OB, 50,8%
Täysin port-tynnyrissä kypsytetty bowikka.
Tuoksusta en tykännyt. Kumimaista karkkia. Maku oli hyvä, port hallitsi, mutta ei tämäkään anna oikeutta hinnalle.

Teerenpeli Distillers Choice "ÄES", 43%
Tuoksussa sokeriruokoa ja mausteisuutta. Maku oli enemmän nuorten exbourbon Teerenpeliä, kuin esim. Kaski. Ok, mutta pidän enemmän Kaskista.

Old Malt Cask, Glen Grant Vintage 1975, 35yo, 50% (Douglas Laing)
Tuoksussa hienostunutta sherryä mietona ja mallasta. Hieman tavallista, mutta jälkimaussa hyvää. Kermatoffeeta. Ihan hyvä.

Macallan 21yo Fine Oak, 43%
Tavallinen molemmin päin. Joskus toiste.

Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whiskey (2012), 66,2%
Nanna tuoksu, vielä parempi maku. Todella hyvää. Niin pitkä jälkimaku.


Näiden lisäksi muutama rommi tuli kokeiltua. Ihan mututuntumalta tuli valkattua ja P*erjantain tapahtumassa ajattelin valkata vielä lisää.

Havana Club Selección de Maestros, 45%
Tosi hyvä tuoksu ja hieno makukin. Yllätti enemmän kuin odotin. Hyvää.

Enmore Still Vintage 1988, Demerera Rum (2008), 43%
Tässä varmaan tuli vastaan kokemattoman rommimaistajan raja. Tuoksussa hyvää, mutta maussa jokin hieman itselleni outo elementti (en osaa edes kuvailla). Ei pahaa, mutta vierastin.

Tässäpä tämä sitten oli kiteytettynä koko tapahtuman ensimmäisen päivän perusteella. Perjantai siis vielä kokematta ja lähtö onkin kohta puoliin. Kuvia tuli otettua ja niistä jotkin ovatkin tässä esillä. Ilta vierähti loppujen lopuksi kymmeneen kun tuolta lähtöä aloin tekemään. Mukavat 7h taphtumaa tuli siis koettua. Lopussa homma huipentui jutellessa muutaman muun kanssa Benriachin tiskillä Stewart Buchanan kanssa ja tämä kaivoikin tiskin takaa mm. Benriach Peated new makea, joka oli suorastaan loistavan hyvää. Myös muutama muu tarjoutui maisteltavaksi ja mielenkiintoista asiaa sai kuulla tovin.

Nikolaksen ykköset ja kakkoset oli tällä kertaa torstain osalta nämä:

Torstain 1: Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whiskey (2012), 66,2%
Torstain 2: Havana Club Selección de Maestros, 45%
Torstain 3: Benriach Peated newmake

Kiitos tapahtuman mahdollistaville tahoille, hienoa saada kokea tämänsuuruinen tapahtuma Suomessa!