Olutexpo on omalta osalta nyt koettu – kaksi päivää, hyviä oluita, hyviä viskejä ja etenkin mukavia ihmisiä. Näin voisi tapahtumaa luonnehtia muutamalla sanalla. Ajattelin kuitenkin hölisijänä kertoa hieman tarkemmin kokemuksistani.
Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.
Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.
Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.
Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.
Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.
Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.
Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.
Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.
Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.
Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!
Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.
VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään.
Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.
Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.
Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.
Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.
Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.
Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.
Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.
Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.
Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.
Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!
Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.
VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään.
Nestemäisen rukiin jälkeen oli aika pitää pieni tauko ja kävin noukkimaan kahvilasta kahvia. Kahvin lisäksi pullollinen vettä (oma tyhjä pullo jonka täytin vessassa) ja lasinvaihtotiskiltä ilmaisia sipsejä. Sipsejä mussuteltaessa ja vettä juodessa tuli useampi heppu nykimään hihasta, jutustelemaan ja kyselemään suosituksia. Ilmeisesti joku tätä blogia lukeekin :). Mukava oli vaihtaa sananen ja kiitos kaikille positiivisesta palautteesta.
Huilin jälkeen jatkui messumatka. Oli ilo huomata, että tapahtuma veti hyvin porukkaa. Ja vaikka porukkaa oli, niin mitään sillipurkkifiilistä ei tullut. Yläkerran seminaarisalissakin porukkaa taisi käydä ihan hyvin, samoin tastingeissä, joissa pääsi maistelemaan viskejä ja oluita. Itse en osallistunut tällä kertaa maistelutilaisuuksiin.
Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.
Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.
Sitten nokka kohti Pikkulinnun tiskiä. Komea oli kaappien sisältö ja hanavalikoima. Tältä tiskiltä löytyi myös tapahtuman paras olut: Nøgne Triple Wood Knot Brown. Oikein maukas ja pehmeä. Maustekakkuisuutta, kevyttä paahtoa, suklaata ja tammea. Tätä piti maistaa myös seuraavana päivänä ja kyllä se vain hyvää oli. Ykkössija.
Muutaman oluen jälkeen siirryin taas viskien pariin. Matka kohti Kilchomaneja ja sieltä tislaamon uutuuksia, Kilchoman Port Cask matured. Tämä oli positiivinen yllätys, vaikkei ollutkaan erityisen hyvä. Ei niin kuminen kuin pelkäsin, mutta ei yltänyt kuitenkaan tislaamon muiden tuotoksien rinnalle. Marjaisan makeaa ja savuista.
Kilchomanin jälkeen oli hieman suun neutralointia vedellä ja pientä taukoilua. Tauon jälkeen suuntasin melkeinpä mielenkiintoisimmalle viskitiskille, Moestue & Cask Finlandin ständille. Ständi oli laitettu oikein näyttäväksi ja sen juomatarjontakin oli monipuolinen. Ensimmäisenä silmä kiinnitti huomiota pulloon, jota ei listoilla oltu ilmoitettu – Glengoyne The Teapot Dram batch 3 (2014). Tämä oli vahvan sherryinen ja mausteinen, sekä suuta hieman kuivattava. Oikein herkullinen ja ylsi tapahtuman top 3 viskeihin (omasta mielestäni).
Samalta tiskiltä tuli maistettua taiwanilasta Kavalan Solist Sherry -viskiä. Huh, aika moinen. Tämä muistutti jo hyvin paljon tynnyrivahvaa erittäin tummansävyistä rommia. Erittäin sherryinen ja älyttömän kuivattava. Tietyllä kierolla tavalla kiva, mutta vaikea ja överi.
Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!
Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!
 |
| Vas. Kavalan Solist sherry, oik. Glengoyne Teapot Dram |
Lauantaipäivänä saavuin paikalle noin kolmen aikaa. Matkalla keskusteluun alkoholijuomien mainontakiellosta, noukin mukaani Moestue & Caskin tiskiltä Glengoyne 14yo Single Caskin, joka oli tislaamolle epätyypillisesti täysin ex-bourbontynnyrissä kypsytetty. Tämä osoittautui loistavaksi viskiksi ja sijoittui myös tapahtuman kolmen parhaan viskin joukkoon omalla skaalallani. Monipuolinen, raikas ja vaniljainen, ollen samalla kermainen ja hunajainen. Erittäin pitkä maku.
 |
| SC #1546 1997/2011 |
Höpötyksistä seuraavalle tiskille – Teerenpelin viskejä masitelemaan. Tällä tiskillä tuli vietettyä jokunen tovi rupatellessa ja maistellessä mm. Teerenpeli 10-vuotis juhlatynnyrin viskiä. Tämä tynnyri oli ensimmäinen näistä täytetyistä tynnyreistä ja aika olikin muuttanut sisältöä melkoisesti viime kerrasta. Viski oli samean sherryistä, jossa oli kuitenkin paljon tammisuutta ja vaniljaa seassa. Tietyllä tavalla hyvä, mutta tammi oli jyrännyt jo hieman yli.
Sain tilausuuden maistaa myös tämän juhlatynnyrin "base-viskiä", eli viskiä jolla nämä 10v juhlatynnyrit on täytetty ja täytetään sitä mukaan, kun tynnyrin pinta hupenee. Tämä oli oikein maukas ex-bourbon kypsytetty viski. Valkopippurista potkua ja makua riitti. Tätä voisi olla pullo kaapissa.
Teerenpeliltä on tulossa muutaman viikon sisällä uusi viski: Distillers Choice Hosa. Viski on kypsytetty 250l tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn viskiä kypsymässä. Tämä viski on 10-vuotista, mutta DC-sarjalaisena se ei ole ikämerkitty. Alkuun tämä tulee Teerenpelin omiin ravintoloihin, mutta ensi vuoden alkupuolella (tammi-helmikuu) saamme tätä myös Alkosta.
Tämän lisäksi on tulossa vielä toinenkin erikoinen pullote, joka lanseerataan Tallink Siljalle. Tällä saattaa olla jotakin teemistä portviinitynnyreiden kanssa..... mielestäni ihan hyvääkin.... siis varmaan ihan hyvää ;)
Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään.
Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään.
Tahmaisen humalapommin jälkeen oli taas aika pitää hieman taukoa ja nollata makuaistia. Kahvia ja runsaasti vettä. Hetken rauhallista rupattelua istaalteen ja pieni pyörähdys ulkona teki hyvää. Taukoilun jälkeen otin amerikkalaista single malt -viskiä. Maccarthys Oregon Single Malt, oli tuoksunsa (hajunsa) puolesta melko kuraa. Hikisukkaa. Pitemmän aikaa piti odotella parempia tuoksuja ja lopuksi onneksi hieman hikisukkaisuus raotti savulle ja maltaalle tilaa. Maku oli parempi, mutta sitäkin vaivasi vetisyys ja maun yksioikoisuus. Tapahtuman huonoimpia maistamiani viskejä.
Huonon jenkin jälkeen piti korjata tilannetta ja lasiin kaadettiin Dad`s Hat Pennsylvania Rye. Ei korjaantunut fiasko tälläkään. Tuoksu oli melko vaisu ja ei niin mausteinen kuin odotin. Erittäin nuori profiili. Maku oli kuin vettä olisi jo valmiiksi lisätty. Alkoi tulemaan jo hätä – tässäkö nämä parhaat amerikkalaiset oli? Ei onneksi, sillä asian paikkasi Balcones Texas Singel Malt. Tämän tuoksu tuntui paranevan ajan saatossa ja lopuksi se tuntuikin todella kivalta. Maku ei yltänyt tuoksun lupaamalle tasolle, mutta tätä siemaili jo mielellään. Paras jenkkiviski, helposti.
Amerikkalaisempi moodi jäi hieman päälle ja siksi suuntasinkin paremman rukiin perään. Jaa minne? Arvatkaapa...... KDC! Oli aika maistaa uudelleen tuota herkkuviinaa. Hyi, kuulostaa pahalta, mutta ei ole. # on mainio osoitus siitä, että aina iällä ei ole väliä. Ja taas juteltiin ja juteltiin. Välissä ihailtiin oheistavaroita ja maisteltiin giniäkin. Kypsytetty gini (Koskue) ei ollut mielestäni niin kiva kuin kypsyttämätön (Napue). Kirpsakka mentholisuus sopi hyvin Napueen. Huomioitava asia: en tykkää ginistä.
Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää.
Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää.
Vuoroin vieraissa, viskiä mieleni halaja. Laphroaig Cairdeas 2014. Viime vuoden Cairdeas ei onnistunut maata järisyttämään, vaan ei onnistunut tämäkään. Tällä 2014 vuoden versiolla tosin oli parempi yritys, mutta ei onnistunut jättämään jatkohaluja. Täytyy toki maistaa rauhallisemmissa olosuhteissa uudestaan.
Näin se sitten aika kului ja illan loppupuolella käytiin hieman nokkimassa gurmee-ruokaa.Äijäpizzaa ja kahvia. Lisäksi vettä pari pullollista ja alkoi tapahtuma olla paketissa. Valomerkki taas välkkyi ja oli aika lähteä kotiinpäin. Melkein jouduttiin väkisin viemään, kun jäin suustani kiinni joka toisen ständin kohdalla. Tapahtuman parasta antia oli seurustelu tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa.
Ensi vuonna varmasti uudelleen, sen verran mukavaa oli. KIITOS!
Tapahtuman parhaat by mushimalt:
Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask
Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout
Paras ständi
Moestue & Cask Finland
Tapahtuman parhaat by mushimalt:
Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask
Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout
Paras ständi
Moestue & Cask Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti