Bunnahabhain 12yo Cask Strenght edition 2023

Uutta Bunnaa Alkosta. Kiinnostuin tästä Uisgessa ja meni hankintalistalle. Tänään noudettu ja korkki sanoi heti plop. 

Bunnahabhain 12yo Cask Strenght edition 2023, 60,1%

Tuoksussa paksua intensiivistä maltaisuutta ja kermaisuutta. Merellisyyttä kivasti. Ilmaa saadessa nousee yllättävän paljon kaunista sherryisyyttä, jossa mm. maustekakkua ja mokkaisuutta. 

Maussa samaan aikaan paksuutta ja kepeyttä. Ilman vettä intensiivinen hyvällä tavalla, alkoholi ei tule negatiivisesti esille yli 60% abv huolimatta. Hieman öljyistä tai jopa rasvaista maltaisuutta, pientä merellistä mineraaliutta ja vaniljaista tammisuutta pyöreästi (eli ei tule raakaa puuta). Jälkimaussa hennot sherrypiirteet ottaa vallan. 

Tämä tuntui minusta jopa iäkkäämmältä kuin mitä merkintä kertoisi, niin tuoksultaan kuin maultaan.

Uisge 2018 Mushimaltin kokemana

Sinne meni kahdeksannet Uisget. Tällä kertaa kahden päivän voimin omaltakin osaltani. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetty tapahtuma tarjosi yli 400 tuotetta, näytteilleasettajien tietoa, tastinkien pitäjiä itse tislaamopiireistä jne. Tällä kertaa päivämäärät olivat 9.-10.2.2018.

Tapahtumassa samanlainen järjestely kuin viime vuonna, sisään pääsi ovelta lippua näyttämällä, tai ostamalla, jonka jälkeen narikan kautta Seamchipin tiskille ostamaan kahdella eurolla ladattava kortti, johon voi ladata rahaa tuotteiden ostoa varten. Korttihomma toimi omalla kohdallani moitteetta. Tapahtumassa oli vesipisteitä ja se puoli toimi todella hyvin. Kahvilatoiminta edelleen myös mukana, josta sai myös lounasbuffeeta tapahtuman ajan.

Tastinkeihin en itse tällä kertaa osallistunut, keskityin lähinnä vapaaseen kiertelyyn koko tapahtuman ajan. Suurin aika tuli vietettyä Pikkulinnun tiskillä, sillä se tarjosi ehdottomasati harrastuksessa pidemmällä olleelle ne mielenkiintoisimmat ja laajimmankin valikoiman. Muualla toki oli myös hyviä tuotteita, mutta kyllä se omalla kohdallani aika paljon Pikkulinnun tarjontaan on nojautunut parina viime vuotena. Olen myös kuullut tapahtuman aikana paljon vastaavaa palautetta.

Kiteytettynä tapahtuma oli hyvin onnistunut. Taisi jonotkin vetää hyvin, minusta porukkaa oli perjantaina jopa aiempia vuosia vähemmän (ei faktaa). Lauantaina odotetusti enemmän porukkaa liikkeellä. Kirjasin lyhyitä tuntemuksia ylös tapahtuman ajan, joista voisi muutaman poimia tänne kirjalliseksi. Ei siis mitään tarkkaa, sillä maisteluannos kuitenkin sen sentin, joissakin tapauksissa kaksi.

The Macallan “Sherry Oak” 18 yo (2017 Release; 43 %)
Mukavan pehmeä, voimakkaan sherryinen. Syvempi ja parempi kuin saman polven 12yo, mutta ei tämä wau-efektiä aiheuttanut. Ei olla siellä puhutun wanhanajan mäkeissä.

Highland Park Vintage 2003, 13 yo, “Single Cask Series – Sisu”
(Refill Puncheon #6324; pullotettu 2017; 60,2 %)
Tämän maistoin molempina päivinä. Ensimmäinen kerta tuotti pettymyksen. Terävä, ohut ja tylsä. Jälkimakuun jätti mukavaa sherryisyyttä. Toisella kerralla oli huomattavasti parempi, mutta kyllä tämä silti alkaa olemaan inflaation puolella. Eli jäänee hyllyyn omalta osaltani. Ei nimittäin tarjoa enää mitään uutta, asettuu sinne Sydäntalven ja Suomi100-pullon välimaastoon. 

Highland Park “The Dark” 17 yo (52,9 %)

Tämä toimi hyvin yhden maiston perusteella. Jotenkin yllätti, kun odotuksia ei ollut lainkaan. Vaikka täysin sherrytynnyrissä kypsytetty, niin tämä oli hyvin rauhallinen ja keltainen. Ei rönsyillyt. Kiinnostaisi kyllä, hinta asettunee kuitenkin 250-300€ nurkille. 

Bunnahabhain Vintage 1968, 43 yo, Single Refill Sherry Butt (pullotettu 2012; pullottaja The Whisky Agency/Sea Life Series; 47 %) 

Ei tunnu ikäiseltään. Syvyyttä kyllä on, mutta joku kirpeä saippuaisuus häiritsee. Ei se ikä aina riitä. Tietty jos saisi parit sentit kotona maistettua....

Glenfarclas Vintage 1954 (tislattu 16.6.1954; pullotettu 27.7.2000; Dumpy Bottle Vintage Collection; 43 %)

Tässä. Tämä oli sitä parasta mitä hyvä viski tarjoilee. Niin syvä ja maukas, että makua ja suutuntumaa riittäisi vielä seuraavallekin päivälle. Uskomattoman pehmeä ja syvä. 43% viskiksi ei uskoisi. Kerrassaan herkullista. Tämä oli paras maistamani viski vähään aikaan. 

Glenfarclas Vintage 1990, The Family Malt Collection, 43%

Tämä oli myös hyvä ja pehmeä, mutta hieman jopa vetinen. Vahvasti sherryä, joka oli kuivempaa kuin edellisessä. Hyvä viski, jota mieluusti nauttii, mutta ei olla lähelläkään siellä mitä edellinen tarjosi. 

Glen Garioch Vintage 1978, 18 yo (pullotettu 1997; 59,4 %)

Tämä tarjosi marmeladia ja pehmeää maltaisuutta, mutta ei oikeastaan eritysellä wow-efektillä. Melko tavallista tislaamolta, jolta vielä nykypullotteissakin voi saada inhimilliseen hintaan. 

Springbank Vintage 1968, 38 yo, Single Sherry Hogshead (pullotettu 2006; pullottaja The Whisky Fair; 54 %)

Tämä jäi itselleni aavistuksen pettymykseksi. Kai odotin jotain kohtausta, mutta nyt jäi vain hemmetin hyväksi springeriksi. Ei niin monipuolinen kuin iältä saatoin odottaa. Silti, tosi hyvä ja voimakas olemus, jossa myös sitä syvyyttä. Vaadin siis liikoja. Oli se hito hyvä...

 

Edradour “Straight From The Cask” Vintage 2006, 10 yo, Sherry Butt #381

Tämä oli tapahtuman voittajaviski, eli arvosteluraati valitsi sen parhaimmaksi. Minun lasissani tämä tuoksui hikisukalta, rikkiä oli riittämiin. Joku pieraisuut kaniksen juuri lähellä? Maussa onneksi ei oltu samoissa kemuissa, mutta ilman vettä mahdottoman kireä ja kuiva. Turbonuorukainen. En mä tätä tällä perusteella jää kaipaamaan. Paitsi jos haluaisi pieruselkäsaunan suuhun....

Teerenpeli Distiller’s Choice “Savu”, 42%...

Tämä siis oli vasta esiasteessa, homma tulee vielä muuttumaan. Tässä on siis n. 85-90% bourbontynnyrin tavaraa ja loput sherrytynskästä (etiketin tiedot ei pidä paikkansa). Turvemallas on tässä peräisin Belgiasta. Jatkossa Briteistä. Tämä miedohko versio oli alkuun hieman laimeahko, mutta jälkimakuun mennessä makea puhdas turvesavuisuus toimi kivasti. 

Tästä maistoin vierellä vahvemman reilu 50% version ja siinä taas alkumaku oli kivan voimakas ja pikanttissavuinen, mutta jälkimaku ei niin hyvä kuin miedommassa. Tässä sherryn osuus vain luokkaa 5%. Veden ja ajan kanssa kuitenkin alkoi homma menemään kohdilleen. Loppukaneettina lupaavalta vaikuttaa. Mielelläni törmään näihin myymälässäkin ja jatkossa kotona omassa lasissani. Tätä on tulossa nyt kevään aikana ravintolamyyntiin ja kenties ehkä Alkoonkin...

Routa Premium, Vintage 1988 Guyana Rum (55 %; Guyana)

Tämä on mielestäni turhan brändätty tuote, mutta sen sisältö on kieltämättä perhanan hyvää. Mielummin näkisin tämän ikäisen vanhasta Enmoren pannusta peräisin olevan helmen kivisessä vanhassa astiassa kuin fansyssä elektronisessa pahvilootassa.... mutta ei voi olla tykkäämättä itse rommista. Sitä syvää ja paksua Enmoren rommia, jossa nahkainen trooppinen tumma hedelmäisyys tanssii. Haluaisin....

Glenallachie Vintage 1973, 38 yo, Bourbon Wood (pullotettu 2011; pullottaja The Whisky Agency; 50,4 %)

Dailuainen lähes saman ikäinen (39yo) ei vakuuttanut, mutta tässä oli sitä jotain vanhan ajan hommaa. Hienoa herukkaisuutta, lehtisyyttä, vanhaa tupakanlehteä ja pientä rauhallista sitruksisuutta. Tämä olisi kiva lisä viskikaapissa. 

Glengoyne Vintage 1995, 21 yo, Single Refill Hogshead (pullotettu 2017; pullottaja Hunter Laing; 50 %)

Alkuun liian kireä, liian saippuainen ja tylsän sitruksinen. Onneksi jälkimakua kohden tulee sitä pehmeyttä ja kermaisuutta, jota Glengoynen ex-bourbonkypsytetyltä odotin. Ei silti riittänyt pelastamaan kokonaisuutta. 

Clynelish Vintage 1982, 27 yo, Single Bourbon Hogshead (pullotettu 2010; pullottaja The Whisky Agency/Perfect Dram; 55,1 %)

Tämä oli hyvä Clyne, mutta jätti vähän suppean fiiliksen. Miedostiv kermaishedelmäinen ja samalla sitruksinen. Pehmeää öljyisyyttäkin oli. En nyt varsinaisesti jää tätä kaipaamaan, mutta ottaisin toistekin. 

Tapani mukaan on kiva poimia kolme hienoa tapausta palkintopallille: 

1. Glenfarclas Vintage 1954

2. Springbank Vintage 1968

3. Routa 1988 Guyana Rum

UISGE 2016 mushimaltin kokemana

Sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Itselläni Suomen kovin viskitapahtuma oli tänä vuonna yhden päivän mittainen. Olin varautunut kahteen, mutta kylmän viileästi päätinkin jättää lauantain väliin. Syynä ei suinkaan ollut itse tapahtuma, vaan lähinnä muut "kiireet". Näin ollen kerron omat mietteet perjantain tapahtumisata.

Järjestelyitä oltiin hieman muutettu viime vuodesta – sisääntuloaulassa oli narikka koko leveydeltä ja siitä pääsi molempia reunoja pitkin sisään tapahtumasaliin, jossa kaikki juomat löytyi yhdestä salista. Juomalippujen myyntipisteitä oli peräti kolme kappaletta, joten lippujen osto sujui kivuttomasti läpi tapahtuman. Toisella puolella Wanhaa oli buffe- ja kahvilatarjonta ja toisella puolella oli hengähdyssali pöytineen, jossa pystyi ostamaan myös virvokkeita, siideriä ja olutta.

Tastingsalit oli edelleen yläkerrassa, mutta koska skippasin kaikki tastingit tällä kertaa, niin ei tullut yläkerrassa edes käytyä. Tastingeissä oli kyllä ihan mielenkiintoista tarjontaa, mutta itse päätin olla ystävien kesken pääsalissa. Salista löytyi muistini mukaan ainakin kolme vesipistettä, jossa oli myös kertakäyttömukeja. Tämä oli erittäin kiva lisä. Muutoin sali oli aika samoilla asetteluilla kuin edellisenä vuonna.

Maisteltavana oli edellisvuosien tapaan viskiä ja rommia, sekä uutuutena enemmän konjakkeja. Vai olikohan ne kaikki konjakkeja? No konjakkia ja brandyä. Viime vuonna tosin taisi myös jokunen brandy löytyä, mutta nyt niitä oli enemmän (ml. tasting). Itse en kokeillut ainuttakaan, sillä tuolla oli sen verta paljon muutakin maisteltavaa.

Nappasin lippupisteestä vajaa satasella lipukkeita ja alun valokuvauskierroksen jälkeen kaadoin lasiini ensimmäisen viskin. Ensimmäisistä senteistä kirjasin lyhyehköt fiilikset ylös, mutta varsinaista arviointia en tälläkään kertaa harrastanut.

Jos viime vuonna aloitin tuhdilla herkulla (Hazelwood Rserve 17yo), niin ei sitä tänäkään vuonna kevyemmin alettu – ensimmäinen viski lasissa oli nimittäin Glengoyne Vintage 1972, 32yo, 48,7% (OB). Kyseisen viski on kypsynyt White Rioja tynnyreissä, eli Riojan alueen valkoviinitynnyrissä. Kiva pitkä jälkimaku, mutta muutoin tämä ei toiminut itselläni erityisemmin. Pidän huomattavasti enemmän bourbon- ja sherrykypsytetystä Glengoynesta. Jokin outo vivahde tuossa häiritsi.

Koska mieleni teki vanhaa bourbonkypsytettyä viskiä, menin Arcus Finlandin tiskille hakemaan Balblair Vintage 1983, 1st release, 46%. En edes muistanut, että tämä päätyi myös viime vuonna lasiini. Hinta oli tippunut viidestä eurosta neljään senttilitralta. Edelleenkin hyvin herkullista, esimerkillinen ex-bourbonkypsytetty viski. Täyteläinen, runsas, kaunis ja pitkä. Etenkin jälkimaku upea. Löytyy Alkostakin, mutta hinta kirpeät 280 €.

ex-bourbonkypsytetyn jälkeen tyhtia sherryisyyttä, jota löytyi Auchentoshan Vintage 1973,  31yo, 50,8% pullotteesta pikkulinnun tiskiltä. Tämä oli hyvin tuhdin sherryistä ja tumman rommistakin herkkua. Mustaherukkaisia piirteitä ja runsaasti tummaa nahkaisuutta. Kuiva kuin nälkävuosi, mutta hyvää. Tuoksu oli tosin vieläkin parempi kuin maku, joten lopputulos oli hienoinen pettymys, vaikka hyvää olikin. Pullon hintaa nykypäivänä ei viitsi edes arvuutella....

Aikaa kului runsaastu rupatellessa Pikkulinnun tiskillä, lasi oli tyhjänäkin pitkään, joten siirryin kohti seuraavaa. Kotimaista tuotantoa tarjoili Valamon Luostarin tislaamo, jonka tiskillä oli tarjolla vanhojen tuttujen viskien lisäksi uutta Valamon VIII, 58,5%. Tämä oli muistaakseni sekoitus kaksi plus neljä tynnyriä, pienemmän osan ollessa uutta sherrykäsiteltyä tammea ja isompi osa toisen täytön ex-bourbontynnyreistä. Maku jäi kyllä reippaasti Valamon suosikistani VII:stä. Kirpeähkö, nuori ja jotenkin tylsähkö. Korjasin myöhemmin valamonälkääni seiskalla, joka on hyvin miellyttävä.

Nuoren suomiviskin jälkeen otin iän toiselta puolelta, eli lasiin 45-vuotias Bunnahabhain 1965 The Whisky Agency Private Stock, 40%. Kova on ikä viskillä. Tämä entisissä toisen täytön bourbontynnyreissä kypsynyt bunna tarjoili aika lailla sitä mitä odotinkin. Syvää ex-bourbonmaailmaa tammisine ja pehmeän vaniljaisine piirteineen. Pehmeää kermaista persikkaisuutta. Oikein maukas. Tämän pullon omistaisin mielelläni.

Iäkkään jälkeen teki mieli jatkaa iäkkäiden linjalla, joten valitsin samalta Pikkulinnun tiskiltä Glendronach Vintage 1974, 28yo, Blackadder, 48,6%. Suurin osa kypsytyksestä viettänyt ex-bourbontynnyrissä, jonka jälkeen kokenut lyhyen (vuosi?) viimeistelyn sherrytynnyrissä. Tämä ei kuitenkaan erityisemmin vakuuttanut. Erilainen kuin Glendronachit yleensä. Herukkaa, minttua ja kermatoffeeta, mutta ei kuitenkaan säväytä tarpeeksi. Ehkä tätä pitäisi nauttia puhtaalla suulla ennemmin.

Nyt kun suu oli jo melko marinoitu, oli aika pitää pientä taukoa. Vettä tuli juotua runsaasti, mutta silti pieni hengähdystauko on aina paikallaan. En halunnut syödä itseäni ääritäyteen, joten tyydyin kahvilapuolen sämpylätarjontaan. Kahvi ja sämpylä reilu 8 €. Tämä sai luvan pitää nälän loitolla loppukekkerit. Lisää vettä, happea ja taas oli terävässä kunnossa. Ennen kuin aloin siirtymään rommeihin, otin parit turpeiset.

Ensimmäinen turpeinen oli uusi tulokas Ailsa Bay, 48,9%. Tämä on siis vuonna 2007 Girvaniin perustettu tislaamo. Ensimmäinen viski markkinoilla, joka tulee myös pian Alkoonkin 79 € hinnalla. Tästä jäi mieleen yksinkertainen vedellä laimennettu Kilchoman ja raskas "kurling-korkki". Makeaa turvetta. Ei mitenkään erityinen, ainakaan marinoidulla suulla. Annetaan uusi tilaisuus toiste.

Turpeisten parista otin seuraavaksi myös Alkoon tulevan Ledaig 18yo, 46,3% (OB). Tätä olen itseasiassa odottanut jo pääseväni maistamaan. Kaveri kysyi ennen maistoa, olenko maistanut hiljattain Ledaigeja. Sanoin "en". Sitten otin ensimmäisen sipin ja sanoin "olen". Savumakumaailma muistutti välittömästi juuri maistamastani  Ledaigin 7yo viskistä. Toki jälkimaku oli pidempi ja monipuolisempi, samoin savuisuuden lisänä oli enemmän mineraalisuutta.

Tykkäsin, mutta aavistuksen pettynyt olo jäi. Odotin wau-efektiä. Silti tämä houkuttelee ostoon ja 109 € Alkon hinta on hyvä maailmanlaajuisestikin. Pitäisi tulla piakkoin Alkon vakiovalikoimaan (pulloja yli 400).

Ailsa Bay 

Ledaig 18yo OB

Viereiseltä tiskiltä halusin rikkoa hikisukan syndrooman, otin lasiini Juran 30-vuotiasta (Camas an Staca). Jura ei vain ole ollut omaan makuuni toimiva, eikä se ollut sitä nytkään. Tässä oli jo kivoja sherrypiirteitä, mutta haju...siis tuoksu tökkii pahasti ja maussa oli jotakin esanssista. Ei saanut jura myytyä minulle toista viskiä, vaan siirryin toiselle tiskille.

Itseasiassa siirryin pois viskeistä rommeihin. Caronin rommit nimittäin houkutteli ja tapahtumassa olikin niitä muutamat pullotteet. Ensiksi kokeilin Alkoon ennen kesää saapuvan Caroni 10yo finished in sherry wood, Bristol Spirits, 43%. Mielelläni ottaisin vahvemman ja viimeistelemättömän Caronin, mutta odotukset olivat silti koholla. Tämä olikin ihan kiva ja kevyempi Caroni, jossa voimakas paahtunut vaahtokarkkisuus oli läsnä, ilman sokerisuutta. Harmi kun tälle manailtiin 80€ hintalappua, sillä se on mielestäni liikaa. 60-70€ olisi oikeampi hinta.

Seuraava Caroni löytyi Pikkulinnun tiskiltä, tällä kertaa yksityisen pullottajan Caroni 12yo, Blackadder, 46%. Tämä tarjosi hieman raskaamman ja tummemman rommimaailman kuin edellinen, mutta ei ollut reilusti parempi, vaan ehkä asteen. Kevyesti kuivempi ja nahkaisempi, sekä raskaampi suutuntuma. Tästä tykkäsin, vaikka ei yllä vielä parhaimpien Caronien tasolle.

Siinäpä ne mitä ylös tuli kirjattua. Näiden lisäksi tuli nautittua muutama entuudestaan tuttu ja saatto siinä ohimennen jotakin muutakin siemasta, mutta kaikkea ei jaksanut kirjata ylös. Lisäksi suu oli alkoi olla jo sen verta marinoitu, ettei ylös tahtoisi saadakaan enää kovin kummosia nootteja. Monta hyvää viskiä ja muutamia mitä oli maistosuunnitelmassakin jäi nyt maistamatta, mutta jääpähän jotakin mielikuvituksen varaan. Paljon kiitoksia järjestäjille ja edustajille hienosta messusta.

Parhaat kokemukset tarjosi:

1. Bunnahabhain 1965 The Whisky Agency Private Stock, 40%
2. Balblair Vintage 1983, 1st release, 46%
3. Auchentoshan Vintage 1973
4. Ledaig 18yo, 46,3% (OB)

Hinnastoa 2016: