Orval (yhteisjulkaisu)

Otettiin työn alle kolleegoiden kanssa arvioida yksi parhaimmista, Orval. Viime vuonna samoihin aikoihin äänestyksen tuloksena kaadettiin laseihin Sinebrychoffin Porter. Tänä vuonna Orval vei äänet mm. Malmgårdin Barley Winea ja Fuller's Vintage Alea vastaan. Kaikkihan nuo on hyviä, itse olisin mieluusti ottanut Vintage Alen tähän, mutta pidänhän Orvaliakin yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana.

Orval on kotoisin Belgiasta Ranskan rajan liepeiltä, Abbaye Notre-Dame d'Orval -luostarista, jonne trappistipanimo perustettiin luostarin uudelleenrakennusten jälkeen 1931. Perinteisemmistä trappistioluista poiketen Orval on voimakkaammin kuivahumaloitu Stryrian Goldings, Hallertau, ja Strisselspalt humalalajikkeilla, jonka lisäksi siinä käytetään Brettanomyces-villihiivaa.

Ensikosketukseni Orvaliin oli 2000-luvun puolivälillä, eli joskus kymmenen vuotta takaperin. Muistan ostaneeni olutta eräisiin "kotilaneihin", jossa pelailtiin Battlefield 2 peliä. Taisin hakea kaupasta tyypillisempää makeahkoa trappistia, mutta lasiin kaatuikin kuiva ja humaloitu hiivainen trappisti – ei siis kovin tyypillistä lientä. Olut tosin teki sellaisenaan vaikutuksen ja hupeni petollisen vikkelään sikarin kera. Kaverit tietty pitivät kummallisena – kuka helvetti ostaa trappistiolutta laneihin?? Muillahan oli tietty sixpäckit ja mäyräkoirat messissä.... 

Enpä muista mitä olut tuolloin maksoi, mutta 2010 muistan ostaneeni Orvalia Alkosta 4,22 € hintaan. Vielä 2013 liepeillä olut maksoi 4,34 €, mutta nyt uusimman listauksen jälkeen saa pulittaa 5,86 €. Itse tosin olen viime vuodet ostanut kyseistä olutta Hollannista alle 2,5 € hintaan. 

Orval on tunnettu kypsytettävä olut ja itse olen huomannut sen olevan maukkaimmillaan noin vuoden-kahden iässä. Tuoreena olut on kuiva, aromikkaan humalainen ja villihiiva on enempi taustalla, kun taas ikääntyessää olut saa hiukan makeampaa ja hedelmäisempää piirrettä. Etenkin bretta tulee mielestäni paremmin esille vuoden kypsyttelyn jälkeen. Pidempi, yli kolmen vuoden kypsytys, ei mielestäni tuo enää lisäarvoa, vaan vie hedelmäisyyttä ylikypsän ja hiukan imelämmänkin puoleen. 

Orval, 6,9% (29/03/16)

Tuoksussa on hieno aromaattinen kuivahumalointi. Hiivaa, kuivaa miedosti sitruksista humalaa ja hedelmäisiä piirteitä, joita kyyditsee vielä villihiivan mieto nahkea happamuus. Humala on jopa hieman mausteista (maustepippuri, valkopippuri). Bretta tulee tyypillisen tallimaisen nahkamaisena ja valkoviinisen hedelmäisenä. Omnom.

Maku on sitä itseään – Kuiva humalainen alku, jossa hedelmäistä mietoa valkoviinisyyttä, mausteista hiivaisuutta (hyvin kuivaa) ja ripaus ylikypsää hedelmää. Suutuntuma kuohkean kepeä ja miedon pistelevä. Jälkimakua kohden kuivuu ja päästää lisää villihiivaista hedelmäisyyttä esille. Helposti juotava trappisti, joka tukeutuu aromihumalaan ja saa lisäpontta villihiivasta.

Orval, 6,2% (27/06/2013)

Tuoksussa vahvasti brettan tallimaisuus. Selkeästi enemmän kuin tuoreessa. Kirpeää hiivaisuutta ja samppanjahiivaisuutta. Hedelmäisyyttä, joka on tummia kuivia hedelmiä ja raikkaampia kypsiä hedelmiä sekaisin. Hieno tuoksu. 

Maussa kuivan humalainen ja nahkea alku. Humalan kera bretta villiinnyttää tuoden hedelmäisyyttä ja nahkeutta. Kypsää ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Suutuntuma kuohkea, kepeä ja runsas, ei niin kuiva kuin tuoreessa. Tässä makeutta tulee hieman enemmän kuin tuoreessa ja se tasapainoittaa kokonaisuutta. Lisäksi brettan luonne tulee tässä paremmin esille. Huippuolut. 

Mukana tämän oluen yhteispostausteemassa olivat seuraavat blogit:

Arde Arvioi | Huurteinen | Kaunis Humala

Keikyklubi | Loppasuut | Maistuva Mallas | Musamiehen Oluet | Olutverkko

Pullollinen | Punavuori Gourmet | Reittausblogi | Tuopillinen

Tuopin Ääressä | Tyttö ja Tuoppi | Viinihullun päiväkirja | Ölmönger

Bisseparoni | Bönthöö | Brewniverse | Hanka asiakas
Humalablogi | Olutkoira | Loppasuut
Oluttoverit | Pari sanaa oluesta | Every Beer I Take

Wild Beer Evolver IPA ja BrettBrett DIPA

Heräsin tämän panimon oluisiin viime kesän alussa, kun kippasin Ninkasia lasiini, jota edelleen löytyy Alkosta. Nyt muutaman Wild Beerin oluen maistaneena on yleisfiilis panimon taustoista, metodeista ja etenkin oluista melko hyvät. Tilasin hiljattain Hollannista erän olutta, jolloin koriin päätyi muutamat Wild Beerit lisää. Näiden hinta pyöri siellä 3-4€ tienoilla.

Panimon braavurina (ainakin yksi niistä) on siis oma hiivakanta, joka on jalostettu paikallisten omenoiden avulla. Villihiivailu on siis hanskassa. Evolver IPA on kuvauksen mukaan humalia, brettaa ja humalia. Humalilla luulisi siis olevan ilmeinen rooli, kun taas Brettbrett DIPAa kuvaillaan brettaa, humalia, brettaa tyyliin.

Reseptiikkoja ei tämän enempää availla, mutta kuvauksien mukaan nämä voisivat olla oiva pari vertailuun, vaikkakin toinen oluista on DIPA. Molemmat oluet ovat kuitenkin 100% brettakypsytettyjä oluita. Pullotus- , tai parasta ennen -päivää en löytänyt suurennuslasillakaan. Panimon sivuilla kerrotaan kuitenkin näiden oluiden säilyttävän paremmin humalan aromit villihiivakypsytyksensä vuoksi ja kehittyen pale ale -tyyppisestä profiilista "erilaiseksi ja ainutlaatuiseksi". Saas nähdä.

Wild Beer Evolver IPA, 5,8%

Tuoksu on vienosti kevyen hedelmähapan, hyvin miedosti maitohappoinen ja omenahiivainen. Omenat tulevat tässä parhaiten hedelmistä esille. Hiiva monipuolistaa ja tuo tasapainoa hedelmälle. Humala ei tule erityisesti esille, ainakaan erityisen tuoreana. Tykkään.

Maussa tuoksun kevyen maitohapan omenaisuus tulee alkuun vahvasti, mutta antaa tilaa hiivaisuudelle ja kevyelle katkeruudelle. Bretta ei ole eritysesti esillä. Humala tuntuu olevan jo aika kateissa ja tuo väistämättä mieleen "parasta ennen" lähentyvän. Taustalla tulee vihanneksinen humaluus ja maltaisuus, joka rokottaa kokonaisuutta. Ei kyllä parhaassa iskussa.

Wild Beer Brettbrett DIPA, 8,4%

Tuoksu on selvästi mehuisampi ja brettaisempi kuin edellisessä. Raikkaampaa ja kirpeämpää hedelmäisyyttä, jossa myös humalan lehtisyyttä mukana. Kevyesti greippiä ja hieman maltaisuuttakin. Tuoksusta on aistittavissa vahvempi runko. Bretta tuo hienon hedelmäisen hiivalisän tähän. Mainio.

Maussa bretta ei olekaan niin selvänä, mutta vahvempana kuin edellisessä. Mehukkuudesta on jäljrellä puolet, mitä tuoksu lupasi. Humala tasapainoittaa mehukkuutta, mutta jotenkin tuoreus jää tästäkin uupumaan. Miedosti multainen tunkkaisuus jää jälkimakua edeltävään makuun. Jälkimaussa tulee greipin katkeruutta, vihanneksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Parempi kuin edellinen, mutta ei tämäkään tunnu olevan ihan parhaassa iskussa.

Mikkeller Beer Geek maraton

Sainpa vihdoinkin aikaan jo pitkään houkutelleen ajatuksen – Mikkellerin Beer Geek -sarja riviin useamman pullon voimin. Näitä Beer Geek sarjalaisia on tullut maisteltua useampia sillon tällöin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet todella hyviä.

Sarjan ideana on kait alun perin ollut tuhti tumma IS, joka on kyyditetty kahvilla. Siitä sarjan ensimmäisen oluen nimi, Beer Geek Breakfast. Tämä vaatimattomat 100/100 pistettä RateBeerissä saanut olut on outmeal stout, jonka mallaspohjassa on 25% kauraa. Lisäksi on sitten sitä "gourmee"-kahvia. Kauraa ja kahvia – oluthifistelijän aamiainen. Tarkempi reseptiikka Ratebeerin puolelta poimittuna on oheisen kuvauksen mukainen:

"An oatmeal stout with 25.0% oat-based ingredients and a nice touch of gourmet coffee. A beer that goes extremely well with breakfast.Ingredients : Water, malt (pils, oat, smoked, caramunich, brown, pale chocolate and chocolate), roasted barley, flaked oats, hops (centennial and cascade), ale yeast and gourmet coffee."

Tämä oli siis perus Beer Geek Breakfast. Jotta homma ei olisi niin yksinkertainen ja jotta olisi oikeasti olemassa "sarja", löytyy tästä kummallekin kädelle variaatioita. Kaikkien mahdollisten tynnyrivariaatioiden lisäksi löytyy myös esim. pekonilla ja vaniljalla höystettyjä versioita.

Beer Geek vietiin astetta pidemmälle ja Breakfastin lisäksi löytyy Beer Geek Brunch Weasel ja Beer Geek Dessert. Eli aamupalasta brunssiin ja jälkkäriin. Beer Geek Brunch on Breakfastin mukaan kahvimaustettu IS, mutta nyt gourmekahvin sijaan on käytetty sivettikissan paskomia kahvipapanoita, jotka tunnetusti ovat halpoja....NOT. Ohessa lainaus wikipediasta, Mikkeller käyttää pavunsyöjinä Cà phê Chồn kissoja:

"Sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista"

Eikä siinä vielä kaikki, vielä olisi ihan vain Beer Geek Vanilla, Cocoa Shake, Vanilla Shake, Flat White..... eli ihan riittävästi. Kysymys kuuluu, onko näillä riittävästi eroa toisiinsa, jotta on mitään järkeä edes maistella kymmentä Beer Geekiä rinnakkain? Tarviiko olla? Näitä oluita Mikkeller on pannut Nognella ja Lervigillä.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%

Tuoksu on yllättävän kuiva, palanut ja pölyinen. Maku on kuivan palaneen kahvinen ja katkera. Kahvi ei mitenkään erityisen aromikasta, vaan tummaa paahdetta.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel, 10,9%

Tuoksu todella erilainen kuin edellinen. Runsaan makean suklainen ja imelä. Maku on kuivempi kuin tuoksu enteili. Tummaa suklaata ja pehmeää suklaamoussea. Kahviakin on, mutta pehmeämmin kuin edellisessä. Makeampi yleisolemus kuin edellisessä. Parempi. 

Mikkeller Beer Geek Breakfast Bourbon BA, 7,5%

Tuoksu vaniljaisempi ja syvempi kuin perusversiossa. Tämä ei ole niin kuiva. Maussa ei ole niin radikaalista eroa, mutta bourbontynnyrin tuomaa pehmeyttä ja syvyyttä löytyy. Alkuun varsinkin tammisuutta ja vaniljaa. Tämä otti kärjen Breakfasteista. Tykkäsin kuitenkin enemmän Weaselista.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Cherry Wine BA, 7,5%

Tuksu vaihteeksi hyvin erilainen, runsas hapan kirsikkaisuus ja kirsikkakakkuisuus. Myös tummaa suklaata ja kahvipaahdetta. Maussa kirsikkaisuus on myös selkeästi läsnä. Kevyt hapanmarjaisuus, kuivaa kirsikkaa ja kuivattuja luumuja. Jälkimakuun mennessä navettaisuutta.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Tequila BA, 7,5%

Tuoksusta koitan mielikuvituksen avulla löytää tequilaa, mutta aika paljon saa kuvitella. Muutoin samaa tummaa kahvia ja palanutta pölyisyyttä. Maussa sama juttu. En löydä tequilaa vaikka haluankin. Hieman pehmeämpi kuin perusversio, mutta muutoin melko samanlainen.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Brandy BA, 10,9%

Tuoksussa Brunch Weaselin peruspohjan suklaisuutta, makeaa kahvia ja vaniljaa. Aavistus kuivattua omenaa ja rypäleitä. Maku on hienon pehmeä, suklainen, vaniljainen ja makean kuivahedelmäinen. Kuivattuja omenalastuja ja viinirypäleitä. Tämä on hieno, paras tähän mennessä.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9%

Tuoksussa selkeä vaalea viski, ns. keltaista viskiä. Keksistä maltaisuutta, omenaa ja viljaa. Suklaat ja kahvi myös esillä. Maussa paksua suklaamaltaisuutta, mariekeksiä, päärynää ja omenaa. Pitkä ja suklainen. Suutuntuma kuohkean paksu. Ei ihan niin kiva kuin Brandy-versio. 

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake, 13%

Tuoksussa runsas vaniljaisuus ja mieto suklaisuus. Tässä hieman alkoholin lämpö tulee jo tuoksussakin. Vaniljasuklaa vie tätä eteen päin. Maussa vaniljaisuus tulee myös vahvana, mutta myös kahvisuus on vahvaa, etenkin jälkimakua kohden. Alussa vaniljasuklaisuutta, loppua kohden maitokahvia. Frezza mokka tulee mieleen. Ihan ok, mutta ei vedä vertoja Brunch Weasel-versioille.

Mikkeller Beer Geek Dessert, 11%

Tuoksussa vahvasti kaakao ja vanilja. Suklaakakkua kermavaahdolla. Tai vaniljakreemimunkki. Kahvisuus ei erityisen esillä. Maussa enemmän suklaata ja vähemmän vaniljaa kuin Vanilla Shakessa. Tummaa suklaisuutta ja jotakin vadelmaisuutta? Ihan jees, mutta jää sellaiseksi tasapaksuksi.

Setistä muodostui mielestäni oheinen paremmuusjärjestys:

1. Brunch Weasel Brandy BA, 10,9% *****

2. Brunch Weasel, 10,9% ****

3. Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9% ****

4. Vanilla Shake, 13% ***

5. Breakfast Cherry Wine BA, 7,5% ***

6. Breakfast Bourbon BA, 7,5% ***

7. Geek Dessert, 11% ***

8. Breakfast Tequila BA, 7,5% **

9. Breakfast, 7,5% **

Yhteenvetona olkoon, että Beer Geek Breakfast on selvästi kuivempi ja paahtuneempi kuin Brunch Weasel. Brunchin paksuus ja makeus toimi itselleni paljon paremmin. Eri tynnyrikypsytykset toivat hyviä ja jopa hassuja vivahteita, mutta ei monissa tapauksissa erityisemmin parantanut perusversiota. Tämä voi toki olla hyväkin asia, sillä itse pohjaolut maistui selvästi kaikissa tapauksissa. Minun valintani jatkossa on näistä Brunssit!

Alkosta: Teerenpeli Suomi 100 Juhlaviski

Mitäs siitä nyt onkaan, noin 15 vuotta, kun teerenpeli aloitti tislaamisen Lahdessa vuonna 2002. Valikoimiin on tullut useampia viskejä, mm. kymmenvuotias viski, joka kantanee nykyisillään lippua. Omasta mielestäni Distillers Choice Kaski on edelleen Teerenpelin paras viski. Mutta miltäs kuulostaisi turpeinen Teerenpeli?

Eipä ole varmaan yhtäkään keskustelua suomalaisporukalla käytynä, jossa ei olisi tupsahtanut maagiset "oispa turpeista" esille. Eikös Bull Mentulakin halajanut "oispa turpeista", vai mitenköhän se meni....

Mitenkäs Teerenpelillä menee nykyään? Ymmärtääkseni varsin mukavasti. Mikäli en väärin muista, otettiin tislaamon lajennus käyttöön 2015 lopulla. Tämän myötä maksimikapasiteetti kasvoi 100 000 litraan vuodelta, joka on jo varteenotettava määrä. Uudella tislaamolla on 3000-litrainen wash-tislain ja kaksi 800-litraista spirit-tislainta. Lahden Taivaanrannan tislaamolla on lisäksi alkuperäiset pannut (1500 ja 900 l), joilla jatkossa tehdään erilaisia kokeiluja.

Ja nyt olisi sitä turpeista tarjolla, kun Teerenpeli valmisti 100-vuotisen Suomen kunniaksi juhlaviskin Teerenpeli Suomi 100. Kyseinen viski on valmistettu käyttäen nimenomaan suomalaista savumallasta. Täysin turpeistettu mallas ja kypsytykset bourbon- ja sherryviskitynnyreissä. Tarkasta iästä ei ole minulla tietoa, mutta muistelisin kuulleen, että osa on kypsynyt 4 vuotta bourbontynnyreissä, jonka jälkeen kuukausia sherrytynnyreissä, kun taas osa on yli 4 vuotta kypsynyt sherrytynnyreissä.

Tuote tuli jo Alkon verkkokauppaan, josta se on tilattavissa 77,9 € hintaan. Käsittääkseni kokonaispullomäärä on noin 5000 pulloa.

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaviski, 43%

Tuoksussa selvä tervainen turpeisuus, joka tuo mieleen hiilloksen nuotiolla ja vanhan laivan puukansitunnelmaa. Makea metsäinen vivahde ja mieto appelsiinisuus. Aavistus mentholiakin näyttäytyy. Pehmeä ja kutsuva tuoksu.

Maussa ensimmäiset siemaukset tuo puhtaan makean ja kevyen tervaisen savumaltaisuuden, jota kyyditsee kevyt hilloinen hedelmäisyys. Turve on makeaa ja nuotiosavuista. Ei täysin puhdasta, vaan seassa kevyttä maaperäisyyttä (noknilaista metsäisyyttä). Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kevyen öljyinen, sekä pehmeä. Etenkin jälkimakua kohden pehmeä hedelmäisyys miellyttää ja syrjäyttää lopussa makean tervan. Perushyvä turveviski, makealla twistillä.

Muistio Viking Line M/S Mariella ja Tukholma 3.12.2016

Muistiinpanoksi kirjaa tällä kertaa Viking Linen M/S Mariellan reissun ja kohteena tuttu Tukholma. Edellisten muistiinpanojen mukaan kävin tällä laivalla tammikuussa 2015, eli lähes kaksi vuotta sitten. En katsonut muistiinpanoja vasta kuin nyt ja ainakin seuraava lause pitää edelleen kutinsa: "tämän laivan pubi on aivan perseestä. Muutama parempi olut ja naurettava viskivalikoima. Meni tovi aikaa etsiessä koko baaria, kunnes tajusin sen olevan kyseinen, ennemminkin drinkkibaarilta näyttävä lafka". 

Se tosiaan on surkea hämyinen ja haiseva paikka, edelleen. Oluita löytyi muutama hyväkin, mutta ei niitä sinne "pubiin" viitsi jäädä nauttimaan. Viskivalikoima oli niin surkea, etten yhtäkään viskiä viitsinyt tuolta ostaa. Viinibaarista löytyi Woodford Reserveä, jota muutamat naukut tuli nautittua. Menettelee perusbourbonina, varsinkin kun muuta ei ole tarjolla. Hieman pistävää se tosin on. Oluista tuli juotua Lagunitas IPAa, joka muuten on aika kiva ja hyvin juotavissa oleva IPA. Myös Fullersin ESB eksyi lasiin. Hanavalikoima oli umpisurkea, niitä ei ollut paineita maistaa.

Ns. Tax-Free -myymälä oli sellaista perussettiä, muutama ihmeellisempi pullote eksynyt joukkoon. Samat NASsithan siellä oli kuin muillakin paateilla, mutta lisänä pari viikkaripullotetta ja pari ruotsipullotetta. Ei tarvinnut yhtään pulloa kotia kantaa. Vitriinissä oli pari pulloa, joiden hinta huiteli satasista ylös päin. Lisäksi oli maisteluvitriini, jossa kymmenisen pulloa maistettavana. Oluille löytyi yksi hyllykkä, jossa muuten ihan ok oluitakin, mutta useat olivat parasta ennen nyt.

Systembolagetin hyllyiltä löytyi niitä hyviä ja mielenkiintoisia oluita. Etukäteen olin tilannut noudettavaksi Boulevard Smokestack Seriesin Saison-Brettan, jota olen himoinnut jo pitkän tovin. Näiden lisäksi hyllyiltä löytyi riittävästi uutta ja vanhaa tuttua, joista sai helposti repun täyteen. Kympillä isolta pullolta lähti myös pari upeaksi todettua Rodenbachin Alexanderia. Kahdessa myymälässä poikkesin, Drottninggatan 22 ja Norrlandsgatan 3, joka on entinen NK-Systembolaget.

Tämä nykyinen Tukholman lippulaivamyymälä on kyllä vajonnut alas päin. Oluita on, mutta tuntuu ettei enää niin paljoa kuin aiemmin naapurimyymälässä. Nykyään tukeudutaan nettimyyntiin, joka toisaalta on ymmärrettävää, mutta sitten turistietsiskelijöille ei ole niin hyvät tarjoiltavat. Noh, kyllähän tuolta mukaansa muutamat otti.

kotiintuomiset