Wild Beer Evolver IPA ja BrettBrett DIPA

Heräsin tämän panimon oluisiin viime kesän alussa, kun kippasin Ninkasia lasiini, jota edelleen löytyy Alkosta. Nyt muutaman Wild Beerin oluen maistaneena on yleisfiilis panimon taustoista, metodeista ja etenkin oluista melko hyvät. Tilasin hiljattain Hollannista erän olutta, jolloin koriin päätyi muutamat Wild Beerit lisää. Näiden hinta pyöri siellä 3-4€ tienoilla.

Panimon braavurina (ainakin yksi niistä) on siis oma hiivakanta, joka on jalostettu paikallisten omenoiden avulla. Villihiivailu on siis hanskassa. Evolver IPA on kuvauksen mukaan humalia, brettaa ja humalia. Humalilla luulisi siis olevan ilmeinen rooli, kun taas Brettbrett DIPAa kuvaillaan brettaa, humalia, brettaa tyyliin.

Reseptiikkoja ei tämän enempää availla, mutta kuvauksien mukaan nämä voisivat olla oiva pari vertailuun, vaikkakin toinen oluista on DIPA. Molemmat oluet ovat kuitenkin 100% brettakypsytettyjä oluita. Pullotus- , tai parasta ennen -päivää en löytänyt suurennuslasillakaan. Panimon sivuilla kerrotaan kuitenkin näiden oluiden säilyttävän paremmin humalan aromit villihiivakypsytyksensä vuoksi ja kehittyen pale ale -tyyppisestä profiilista "erilaiseksi ja ainutlaatuiseksi". Saas nähdä.

Wild Beer Evolver IPA, 5,8%

Tuoksu on vienosti kevyen hedelmähapan, hyvin miedosti maitohappoinen ja omenahiivainen. Omenat tulevat tässä parhaiten hedelmistä esille. Hiiva monipuolistaa ja tuo tasapainoa hedelmälle. Humala ei tule erityisesti esille, ainakaan erityisen tuoreana. Tykkään.

Maussa tuoksun kevyen maitohapan omenaisuus tulee alkuun vahvasti, mutta antaa tilaa hiivaisuudelle ja kevyelle katkeruudelle. Bretta ei ole eritysesti esillä. Humala tuntuu olevan jo aika kateissa ja tuo väistämättä mieleen "parasta ennen" lähentyvän. Taustalla tulee vihanneksinen humaluus ja maltaisuus, joka rokottaa kokonaisuutta. Ei kyllä parhaassa iskussa.

Wild Beer Brettbrett DIPA, 8,4%

Tuoksu on selvästi mehuisampi ja brettaisempi kuin edellisessä. Raikkaampaa ja kirpeämpää hedelmäisyyttä, jossa myös humalan lehtisyyttä mukana. Kevyesti greippiä ja hieman maltaisuuttakin. Tuoksusta on aistittavissa vahvempi runko. Bretta tuo hienon hedelmäisen hiivalisän tähän. Mainio.

Maussa bretta ei olekaan niin selvänä, mutta vahvempana kuin edellisessä. Mehukkuudesta on jäljrellä puolet, mitä tuoksu lupasi. Humala tasapainoittaa mehukkuutta, mutta jotenkin tuoreus jää tästäkin uupumaan. Miedosti multainen tunkkaisuus jää jälkimakua edeltävään makuun. Jälkimaussa tulee greipin katkeruutta, vihanneksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Parempi kuin edellinen, mutta ei tämäkään tunnu olevan ihan parhaassa iskussa.