Pari porilaista @ Beer Hunters Pori

Harrastusten into aaltoilee hauskasti. Sinänsä aika tasaista on ollut viimevuodet, mutta silti taas kerran kirjoittaa jotakin, jakaa ja muutenkin ylistää viskimaistelua on nostanut päätä.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Panimoravintola Beer Huntersissa Porissa, työmatkan seurauksena. Illat on sitten hyvä tutustua paikalliseen kulttuuriin ja etenkin kun hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee näinkin mainio olut- ja viskiravintola. 

Pannaan vanhaan tapaan parit maistot kirjoitusasuun.

Dalmore 24yo 1986/2010 Cask#3098 55,9% Mackillop's Choice

Tuoksussa pehmeää kermaista sherryisyyttä ja pientä kireää maltaisuutta. Ihsn miellyttävä tuoksu. Maussa vähän vaikeampi, hieman kireä maltaisuus, menemättä kuitenkaan saippuaksi tai sitruksiseksi. Puolivälistä ilmaantuu keksiä, hieman hunajaa ja tuoreampia keltaisia hedelmiä (omenaa, päärynää, keltaista luumua). Jälkimaku pitkä ja keltsisen hedelmäisen kermainen. Jää sellaiseen ihan kiva tasoon, ei aiheuttaisi ostotoimia (paitsi jos saisi alle 150€ hintaan). 

Mortlach 22yo 1989/2012 Cask#3926 54,9% Mackillop's Choice

Tämän tuoksu on persikkaisen kermainen, hieman appelsiininen, suklainen ja maltainen. Kutsuva tuoksu. Maussa napakka ote (tynnyrivahvuuden huomaa), mutta ei terävä tmv. Runsasta oranssia hedelmäisyyttä, nahkaa, nahkeaa hedelmäkuorta (appelsiini?) Ja jälkimakuun mennessä miedon sitruksisuutta ja jopa sellaista funkya (miten tän suomentaa?) tallimaisuutta. Tämä vetää pidemmän korren, eli tämän voisin toistaa ja ottaa mielellään kaappiini. 

Springbank 16yo Local Barley 2016, 54,3% OB

Tuoksu tuttua Springbankin tallia, jossa satulaa, kuivaa ja samalla raakaa heinää, pippuria, päärynää, omenaa ja kevyt turve. Maussa mennään kirkkaalla tuoreella hedelmällä, joka on vihreää ja keltaista. Puolivälissä tulee vaniljaa ja mietoa valkopippuria. Ei onneksi saippuaa, jota olen nuoremmista Local Barleystä löytänyt. Tämä on hyvä, ei ehkä tunnu 16yo,mutta muutoin ihan jees. Harmi että näidenkin hinnat jo vähän karanneet, en tästä yli 150€ maksaisi. 

Beer Hunter's Mufloni 7yo, 2018, 48,9

Tuoksu on aika hassu. Löydän tästä sellaista jamaikalaista esterisyyttä, jossa sekoittuu suolakurkku, tai maustepippurinen suolakurkku. Melkein voisi sanoa "talon tuoksuksi". Tuleekohan tämä jostain hiivasta... 

Maussa samaa "hassua" funkyä hedelmäisyyttä, eli samaa esteristä hiivaisuutta. Mietoa raakaa hedelmäisyyttä, jossa ehkä rypälettä ja omenaa. Jälkimaussa on tämän viskin hienous. Tosi kiva hiivaisuus, jossa maustekurkkua ja hedelmiä. Onhan tämä erikoinen ja viskiksi aika outokin, mutta haluaisin tämän kaappiini. 

Linkwood 24yo 1985/2010 Cask#4532 43% Mackillop's Choice 

Tämän tuoksu on toffeisen sherryinen. Toffeekaramellia, miedosti omenaa, maltsisuutta, jossa keksi ja kaurapuuro hallitsee. Maku pehmeän kermamaltainen, puuroa, kaurapiirakkaa ja miedosti hunajaa. Jälkimaku pehmeän kermsinen js miedosti aprikoosinen. Ihan kiva ja voisin ottaa myös kaappiin, mutta alle 150€ hintaan. 

Suomalaisen Viskin Päivä 2018 @ Kiltakellari 26.5.2018

Suomalaisen Viskin Päivän (SVP) juhlia vietettiin Kiltakellarissa aurinkoisissa merkeissä lauantai päivänä. Tänä vuonna jääkiekon mm-kisat oli jo ohi, Ruotsi vei. Varsinainen merkkipäivähän on SVP:llä 23.5., mutta juhlat järkätään lähimmälle lauantaille.

Kellariin kokoontui kuuden suomalaisen tislaamon edustajien lisäksi reilu sata viskiharrastajaa/-nautiskelijaa. Ohjelmana tänä päivänä oli keskustelupaneeli, jossa tislaamojen ääni oli pääasiana. Arto Nyberg veti paneelia ja mallikkaasti se menikin. Mainitaan, että minusta keskustelu oli antoisaa ja mielenkiintoista, sillä paikalla maistettujen tuotteiden selostusten lisäksi saatiin muutakin pientä keskustelun tynkää esille.

En tähän muistiinpanojulkaisuun sen kummemmin ala keskusteluja runoilemaan, mutta toki parit sanaset illan kattauksesta täytyy kirjata. Over all, minusta kattaus antaa tavallaan aika karun kuvan suomalaisesta viskistä. Raakileita. Niitähän ne oli, vaikka kuinka kauniisti sen muotoilisi. Jatkossa minut varmaan lynkataan paljaaltaan kun näkevät, mutta annan suorat palautteet näkyville. Ohessa lyhkäisesti ja maistelujärjestyksessä.

Valamo 6yo Single Cask#234. Ensimmäisten nuuhkaisujen aikana mietin, etä onko tämä ginin ja vodkan sekoitusta. Kyllähän siinä tammea oli myös kivasti mukana, mutta kun pistävä etanoli ja jokin yrttinen sekoitus tunki liikaa esiin. Annoin aikaa, mutta ei se alkoholi tuntunut sieltä lähtevän myöhemminkään, ei edes veden kanssa.

Maussa oli sitä kaunista Valamon valkosuklaata ja öljyiatä tuntumaa, mutta kyllä sieltä puski viinakin väkisin esiin ja lisäksi jokin minttuinen mentholisuus, joka alkoholisuuden kanssa vain pahensi asiaa. Ei ollut minun juttuni tämä.

Toisena maisteltiin Beer Huntersin Old Buck 7yo 48,9%. Tämän nuuhkaisu toi mieleen kotikurkku mausteseoksen. Ajan kanssa aloin jotenkin pitämään tästä. Hemmetin raakaa tavaraa, mutta en tiedä oliko se laventelisuus ja kukkaisuus yhdessä maltaisen vaniljaisuuden kanssa, vai mistä lie että hieman tykästyin. Omanlaatuista tavaraa ja ei kyllä muistuta mitään muuta tislaamoa maailmassa.... muistaakseni. Kierolla tavalla haluaisin tätä pullon, mutta en minä yli 150€ tästä voisi perustella makujen perusteella.....

Tämä Old Buck oli muuten samaa erää kuin Alkoonkin myyntiin tullut VYS-pullote, mutta tämä oli turpeeton ja kypsynyt 7-vuotta entisessä Jack Danielsin tynnyrissä, jossa oli myös Plevnan oluttakin majaillut.

Kolmantena sieraimiin ja kitaan saatiin Teerenpeli Tislaamomestarin VYS Blend. Näin jälkikätreen mietin, että tuliko tapahtuma liian nopeasti ja pulloon vedettiin pari kaapista löytynyttä putelia sekaisin. Mutta kyllä ne siellä väiti, että oli oikein muutama kymmen tynnyri selattu läpi. Ei nimittäin toiminut omaan suuhun ollenkaan tämän mallasblendin maku.

Tuoksu oli aika kivakin, kuivan olorosoinen ja tummahko, kevyellä savulla, mutta maussa oli kaksi kerrosta, jotka tappelivat keskenään. Savu ja kuiva hieman kuminen oloroso. Ihan sama fiilis kuin olisi itse juuri sekoittanut savuviskiä ja Kaskea sekaisin. Tämä siis oli sekoitus Teerenpelin Kaskea, 10yo ja Savua. Ei jatkoon.

Sitten HDCO Sweet Corn Mash, release#5. Ihan mukavaa aromia, makeutta ja mäskin tuntua, mutta maussa ollaan aika raa'assa tunnelmassa. Hieman alkoholi puskee ja pistelee. Onhan tämä ihan kiva viinan korvike, tätä mieleellään voi ryypätä, mutta ei tämä nautiskeluun omasta mielestäni sovi. Ehkä drinkkipohjaksi sopiva.

Viidentenä Ägräs. Tällä ei nimeäkään sen kummemmin. Ei siis viskiä, koska tynnyröity vasta 2017, eli todella nuoresta kamasta kyse. Sen toki maussa huomaa, kun on niin pirun äkäinen tapaus. Tavallaan ihan hyvää new make tyyliä, jossa savua ja potkua, mutta tosi pölyinen ja ei tästä mitään aromeja vielä irti saa. Tuli mieleen vanhan auton konehuone tämän aromeista. Katsotaan 2020 uudelleen.

Viimeisenä Kyrö Malt Release #4. Ihan oikeasti tämä oli ainoa, jonka kohdalla teki mieli sanoa, että ihan hyvää. Siis sillain hetimiten, ilman että ensin mietti mitä hittoa tämä on. Kyllä, tykkään ruisviskistä ja tämä on vielä hyvin reilun rukiin makuinen, vaikkakin nuorekas onkin. Itse tykkäsin tästä ja mielellään siemailisin tällaista, sekä tekisin mahtavat Whiskey Sourit. Ja kun näitä nyt sit ehkä joskus saadaan ulos, niin EI SITTEN FINISTELLÄ JA KIKKAILLA, vaan ihan sitä ehtaa ruista ulos, kiitos!

Heitin muutamia kysymyksiä ilmoille tislaamoväelle. Tuolla ei kovin paljoa kerennyt juttelemaan ja olisikin kiva jutella enemmän aiheesta. Sellainen vaalitettimäinen paneeli olisi kivä kokea, josa tislamon porukka olisi "hiillostettavana". Tässä muutama kysymys, jotka on herännyt liittyen suomalaiseen viskiin.

• Mahtuuko Suomeen lisää tislaamoita ja kuinka paljon?
• Miten eri tislaamot aikovat jatkossa tuoda tuotteensa "omalla tavallaan" esille? Miten erottautua?
• Miksi Suomessa ei saa mallasta kuin Viking Maltilta? Eikö maltaan laatu ja merkitys ole tarpeeksi myyvää?
• Mikä on kunkin tislaamon "se oma juttu" tällä hetkellä? Eli miten he tuovat itseään esiin tällä hetkellä. 

Tämän viimeisen kysymyksen kysyin myös paikan päällä. Ennen vastauksia ajattelin itse oheisesti:

Kyrö: RUIS. The RUIS. Eli tislaamo rummuttaa suomalaisen rukiin voimalla ja yhdistää sen taitvasti luontoon ja suomalaiseen maaseutuun.

HDCO: Stadilaisuus, eli Helsinki, eli kaupunkilaisuus (isompi sellainen) ja viskin valmistus näissä maisemissa. Siis tavallaan kuin Yhdysvalloissa craft distilling meininki a la Tuthilltown jne.

Valamo: Kirkko, viini ja viski. Eli munkkeja ja pyhää henkeä viskinvalmistuksessa. Mielestäni kyllä mielenkiintoinen valttikortti heillä näin niin kuin maailmanlaajuisestikin ajatellen. Nyt sitten poikien pitää vain saada hyvää visdkiä maailmalle.

Teerenpeli: The Suomi-Skotti. Siis perinteikkyys, jossa vaalitaan skotlannin single maltia suomalaisittain. Vaikka Teerenpelin mediaseksikkyys ja hipsteriviisari näyttää aika lailla nollaa, niin linja pitää. Ja he osaavat kyllä sitä single maltia tehdäkin.

Ägräs: Tämän kohdalla jouduin hieman miettimäänkiin, ei tullut apteekin hyllyltä. Tuli mieleen Yrtit ja Fiskars. Ei tätä vielä viskiin osaa kovin hyvin yhdistää...

Old Buck (Beer Hunters): Ahneet enkelit, jotka kusee jotakin taikaeliksiiriä tynnyreihin tilalle ja jäljelle jäävä tavara onkin ihan hyvää. Outoa. Plus Mika on hemmetin hauska tyyppi.

Alkosta: Mufloni Mandariini IPA

Muflonin toinen Alko-uutuus on Mandariini IPA, joka irtoaa 3,99€ hintaan. Jos Pilsner jäi hieman tukkoiseksi raikkaudesta, niin olisiko tämän oluen reseptiikasta löytyvästä mandariinista apuja? Mandariinia ja humalalajikkeena yksi suosikeistani Mandarina Bavaria, joka tuonee tukea itse mandariineille. Myös sitruunaisia piirteitä tulloo edellisen ja jenkkihumalan Citran vaikutuksesta. Paperilla on itselleni kaikki kohdillaan.

Mufloni Mandariini IPA, 6,5%

Tuoksusta bongaa mandariinit, appelsiinin, sitruunamehun ja miedosti havuja. Kuivaa sitsuksista humalakukkaa, sekä miedosti greippiä. Raikkaan sitruksinen tuoksu, jossa humala näyttelee hedelmien kanssa pääosaa.

Maussa niin ikään hedelmäisyyttä, josta mandariinin, tai appelsiinin kyllä bongaa. Humala on mehuisan sitruksista ja kevyen pihkaista. Raikkaus säilyy. Hiilihapot ja suutuntuma kohdillaan. Mandariini, tai ylipäänsä hedelmäisyys ei ole liikaa esillä, vaikka selvänä onkin. Loppua kohden kuivempaa purevaa greippisyyttä ja kuivaa ruohoisuutta. Katkeruustaso keskivertoa, ehkä hieman voimakkaampaakin. Ihan kelpo olut.

Alkosta: Mufloni Pilsner

Pilsnerin arvostus on omalla kohdallani aavistuksen noussut viime vuosina, vaikka ei nyt lempityylistä voida vielä puhua. Tämä on näkynyt myös blogin puolella, kun pils-arviot on lisäänyteet 500%. Taitaa olla se tsekkityylinen edelleen feivoritti tällä saralla. Jenkkihumaloitukin on jepa, mutta monesti kyllä itse kaipaan sitä diasetyylin tuomaa hentoa voimakua mukaan.

Hyvä uutinen oli, kun Alkoon listautui porilaisen Muflonin Pilsner, joka arvostettiin Suomen Paras Olut 2016 voittajaksi. Hinta puolen litran lestillä on 4,49€. Olisi saanut olla 0,33l pullo. Yksi parhaimpia tähän asti vastaan tulleita kotimaisia pilsnerereitä on ollut VASP Saazer, jota tälläkin hetkellä löytyy jääkaapista. Tämä Muflonin pilsner on humaloitus saksalaisen (Perle) ja tsekkiläisen (Saaz) humalien lisäksi jenkkihumala Cascadella.

Mufloni Pilsner, 5,5%

Tuoksu on yllättävän humalainen ja "kylmä". Amerikkalainen havuinen humalamaailma peittää miedomman maltaisuuden, jossa hieman vaaleaa keksiä ja vaaleaa leipää. Kylmänä tämä jää hieman tunkkaiseksi. Tuoksu ei aivan vakuuta. Hedelmäisyyttä löytyy lämpimämpänä.

Maussa tuoksun mieto tunkkaisuus tulee esiin. Humala, joka on havuista ja greippistä, ottaa tässä alkuun päänäyttämön. Maltaisuutta on mukana, mutta mielestäni se peittyy liikaa multaisen ruohoiseen humalaan. Katkeruustasot korkealla, joka vie edelleen näyttämöä maltailta. Tämä muistuttaa reilun amerikkalaityyliin humaloidulta "perus"-lagerilta, mutta jotenkin pilsnerisyys jää uupumaan.

Suomalaisen Viskin Päivä 2016 @ Kiltakellari 21.5.2016

Suomalaisen viskin päivä on 23.5 ja tänä vuonna SVP2016 päivää juhlistettiin lauantaina 21.5. Ravintola Kiltakellarissa Helsingissä. Saman katon alla Viskin Ystävien Seura, Kyrö Distillery Company, Beer Hunter's, The Helsinki Distilling Company, Teerenpeli Distillery ja Valamo Monastery Distillery edustivat suomalaista viskiä, unohtamatta tietenkään isoa kasaa nautiskelijoita.

VYS ja tislaamoväki. Kuva: Pasi Murto

Tapahtumassa virallinen tasting alkoi kuudelta illalla, jota ennen piipahdin kaverini kanssa Hemingwayssä katsomassa Suomi-Venäjä lätkämatsia. Matsia katsoessa nappasin tiskiltä Antti Peltosen loihtiman Sinebrychoffin Olutmestarin Export Pilsin, joka oli mukavan rapsakasti humaloitu, maltainen ja ruohoinen. En huomannut diasetyylin voivivahteita, mutta liekö tuohon sitä haettukaan?

Kuudeksi tapahtumapaikalle Kiltakellariin, jossa sisäänpääsy 20 € käteisellä ja istumaan valmiiksi katettuihin pöytiin. Tällä kertaa taas ilman kameraa, joten pahoittelut kamalista kuvista. Kattaukseen kuului viisi tislettä, yksi kustakin paikallaedustavasta tislaamosta. Teknisesti kattauksestahan ei löytynyt kuin kolme viskiä, Old Buck, Valamo IX ja Teerenpeli. Tislaamoiden edustajat kertoivat kukin vuorollaan taustoistaan ja maistettavasta tisleestään. Kuuntelin hieman sivukorvalla tarinat, toisella korvalla pöytäseurueen jupasteluja ja silmät oli alkuun Suomi-Venäjä streemissä kännykän kautta. Jotakin on siis mennyt ohi.

Kattausjärjestys vasemmalta oikealla

Kattauksen aloitti Beer Huntersin Old Buck, joka oli pullotettu 2013. Noin 6-vuotiasta viskiä, joka on kypsynyt uudessa pienessä tammitynnyrissä. Tämä oli hyvin erikoinen viski: Mausteinen ja kirpakka tuoksu, joka toi mieleen miedosti maustekurkun. Ajan myötä maku muuttui ja toi mieleen suuveden ja jopa hammastahnan. Ihan kiva, tosin en välttämättä kovin paljoa rahojani panttaisi tähän.

Kattauksen toinen maistiainen oli Kyrö Distillery Companyn RD #8, 62,1%, joka on siis ns. tutkimus- ja kehitysvaiheen tisle. Ikää tällä oli noin 2 vuotta ja se oli kypsynyt 16-litran tynnyrissä. Tämä edusti mielestäni hyvin tislaamon karaktääriä. Mentholinen, kuivan rukiinen, jossa mukava maalaismaiseman tunnelma. Voimakas ja pippurisen mausteinen maku. Miedosti hiivaisuuttakin. Tykkään todella paljon tislaamon new makesta ja tässä se oli vahvasti pohjalla. Erinomaista nuorta tislettä.

Kiltakellarin tunnelmaa

Kolmantena siirryttiin Valamo Monasteryn viskiin, jota edusti Valamo #IX, 54,7%. Pienissä 30 litran bourboneissa kypsynyt Single Malt viski. Vanhimmat tisleet 5yo ja nuorimmat 4yo. Näiden sekoitus viimeistelty 30 litran new oak bloodtubeissa. Tämä oli tuoksultaan makeavivahteinen, hyvin tamminen, vaniljainen ja hedelmäinen. Maultaan maltainen alkuun ja hyvin hedelmäisen karkkinen, sekä tamminen loppua kohden. Puu on ottanut ison roolin. Tuli mieleen hattara ja vaahtokarkki. Pidin erityisesti Valamon seiskasta, jota maistoin UISGEssa, mutta tämä ei omia makuhermoja erityisesti säväyttänyt, vaikka muutama muu pöytäseurueestani piti hyvänä, jopa mainiona jälkkäriviskinä.

Neljäs maistovuoro oli Helsinki Distilling Companylla, joka toi tapahtumaan HDCO Cask#159, 63%. Parin kuukautta kypsytetty 190 litran first fill bourbontynnyri. Erikoisuutena 1/4 maltaista oli belgialaista savumallasta. Kypsytys 160-litran tammitynnyrissä. Tämä oli Kyrön tisleen tavoin rukiinen ja maalaismainen, mutta ei niin intensiivinen. Maussa pystyin kuvittelemaan pureskelevani kuivattuja ruismaltaita, etenkin jälkimaussa. Mukavan oloinen tisle, joka kaipaa alkumaun osalta lisäkypsytystä, koska alkoholisuus hieman puski läpi.

Viimeisenä maistettiin kattauksen toinen viski, Teerenpeli Distillers Choice VYS, 61,7%. Tämä nelivuotias viski on kypsynyt alkuun 140 litran bourbontynnyrissä, jonka jälkeen se on viimeistelty vuoden verran ensimmäisen täytön 230 litran madeiratynnyrissä. Pullotettu VYS:n synttäripullotteeksi ja tulee Alkon tilausvalikoimaan kuudes kesäkuuta. Hinta 109,3 €, kokonaiserä on 400 pulloa (osa ravintolamyyntiin). Tämän haluan maistaa uusiksi, sillä ensivaikutelma oli hieman ristiriitainen. Hyviä elementtejä, mutta viinin makeus ja parfyymisyys tuntui hieman liikaa. Katsotaan siis myöhemmin uusiksi.

Kattauksen lisäksi oli vapaamuotoista seurustelua ja enemmän tai vähemmän leikkimielinen viskivisa, jossa oma joukkue ei pärjännyt edes kärkikolmikkoon. Hyvä näin, ei ole harrastus siis liian pitkällä ja voin jatkaa opiskeluja ;)

Mukava ja rento tapahtuma, jossa erityisesti tuttujen naamojen tapaaminen oli parasta antia. Onnea vielä Jarkko Nikkaselle, jolle myönnettiin VYS standaari ansaitusti.

Maitokaupasta: Beer Hunter's Mufloni Saison De Randonneur

Alkoon tuli hiljattain Beer Huntersilta uutuussaison, joka on kypsynyt Jamesonin viskitynnyreissä. Kyseinen olut löytyy jo kaapistani, mutta sitä ennen ajattelin maistaa tunnetumman ja pitempään maitokaupoissa saatavilla olleen saisonin, jonka bongasin melko ohittamattomaan 1,49 € hintaan K-Citymarket Ruoholahdesta.

1,49€ hintaan ei kovin usein törmää pienpanimo-oluiden rintamalla. Tätä Saison De Randonneuria maistoin ensimmäisen kerran SOPP Helsingissä, jolloin pidin sitä hyvänä, mutta turhan tunkkaisen kuivana humaloinnin osalta. Maitokauppaversiota on tainnut sada jo alkuvuodesta 2012 lähtien, mutta myös vahvempaa ja Kataja-editioniakin on julkaistu.

Beer Hunter's Mufloni Saison De Randonneur, 4,5%

Tuoksu on samean hiivainen, kuiva ja miedon pistävän katkera. Sitruksien kuorta ja hedelmälihaa. Hedelmäinen ja kuivan humalahiivainen aromi toimii hyvin. Lämmetessä saa mehuisampaa aromia (keltaisia hedelmiä ja sitruksia).

Maku on yllättävän tympeä ja kuiva. Hiiva tulee esille, mutta voimakas kuiva humalaisuus peittää sitä liikaa alleen. Tuoksun hedelmäisyys ei tule maussa tarpeeksi esille. Suutuntuma melko hiilihappoinen ja kepeä. Jälkimaussa katkeruutta, kuivaa hedelmäisyyttä ja mieto hiiva. Tämä on turhan tympeän humalainen omaan saisonnälkääni.

SOPP 2015 Helsinki, perjantai 24.7.2015

Suuret Oluet - Pienet Panimot on niputettu vuodelta 2015 mushimaltin puolesta. Kaksi päivää riitti tänäkin vuonna, vaikka maisteltavaa olisi toki vielä riittänyt. Perjantaipäivänä olin liikkeellä jo yhden aikaan päivällä ja saapuessani tapahtumaan ei tunnelma ollut vielä kovin tiivis. Ilmat suosi myös perjantaipäivää, aurinkoa riitti, vaikkei kovin lämmin ollutkaan.

Ilmapiiri perjantaina kello 18 aikaan

Perjantai oli itselläni sellainen casual friday, no pressure -meininki. Järkkärit, reput ja vermeet jätettiin kotia ja hypättiin bussin kyytiin. Nauttikaamme siis kännykkäkuvista :). JaskanKaljojen Jaakko seurueineen odottikin jo pöytävarauksineen rautatientorilla yhden aikaan. Lasi kouraan ja ensimmäiselle oluenhakureissulle.

Perjantain aloitin keskiviikon tyyliin saisonilla, jota oli tarjolla Stadin Panimon tiskillä. Tämä jäi keskiviikkona huomaamatta ja vasta valokuvista hiffasin StaPan American Saisonin, 6,5%. Tämä osoittautui oikein suunmukaiseksi ollen sopivasti humaloitu jenkkityyliin ja kuitenkin tasapainoisesti saisonmaisen hedelmäinen ja mausteisen hiivainen. Ainakin toiseksi paras ellei paras saison omalaatuisen Maku Maalais-Tammisen kanssa.

Saisonin jälkeen muistin missanneeni Lapin Voiman Taari muinaisoluen keskiviikkona. Ei sen puoleen, että missasin sen myös nyt perjantaina, sillä Taari oli päässyt loppumaan. Ei hätää, lasiin kaatui Lapin Voima mallassahti. Reilun makea ja hyvin banaanisen hiivainen sahti teki vaikutuksen. Tiivistetymmän makuinen kun monet muut maistamani sahdit. Pidin kovasti. Valmistaja Jouko Ylijoki kertoi Taarin suosion yllättäneen. Eivät olleet kuvitelleet, että kepein versio menisi parhaiten kaupaksi. Tuota täytyy päästä maistamaan joskus.

Makean sahti pitikin hörppiä loppuun pienellä kiireellä, kun Maku Brewingin tasting alkoi pöytäseurueessa Makun Jussi Tammisen johdolla. Tarjolle tuotiin kirjaimellisesti ämpärillisiä oluita – Amber Alella aloitettiin, Maalais-Tammisella jatkettiin ja IPAlla finisteltiin. Vaikka pidän Makun IPAa parhaana kotimaisena ipana, niin nyt toinen maisto Maalais-Tammisesta teki vaikutuksen. Tämä jäänee kuitenkin sen 2000 litran eräksi, joten kannattaa maistaa jos törmää. Olut on siis saison pohjalta, jossa uitettu tammilastuja muutamien viikkojen ajan.

Amber Ale ja Maalais-Tamminen ämpärissä

Maalais-Tamminen

Maku IPA

Ohjelmanumeron jälkeen oli aika hakea Bryggerin ruokatiskiltä possuburger round 2. Siis samaa possunkylkiburgeria a la BBQ kuin keskiviikkona. Tuntui kuin maku olisi vain parantunut. Mainio välipala. Kahvi ja litra vettä, jonka jälkeen oltiin taas valmiita oluttiskille.

Erätauon jälkeen suuntasin Beer Huntersin tiskille Mufloni Saison De Randonneurin perään. Tästä olin kuullut sen verran palautetta (positiivista), että piti ottaa tänä vuonna uusintamaistoon. Nyt kuitenkin hieman tympeä humaluus vei raikkaudelta ja hedelmäisyydeltä pisteitä. Tuoksu tosi hyvä, mutta maku olisi saanut olla raikkaampi.

Illan toisessa ohjelmanumerossa maisteltiin Malmgårdin maitokauppavahvuista uutuutta Columbus Pale Alea, Huvila Brown Alea ja Emmer Tripeliä. Malmgårdin Lasse Lehtonen tahditti tastingiä ja kertoi oluista niitä maistattaessa. Näistä parhaiten maistui Emmer Tripel, joka oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut Tripel. Toki juttutuokio Emmer-vehnästä ja Malgårdin tarinasta saattoi pohjustaa hyvään fiilikseen, mutta laatu oli kyllä kohdillaan. Columbus Pale Ale on tulossa suurempiin marketteihin ilmeisesti lähiaikoina.

Tastingin jälkeen vesilatrailua litran verran ja taas oltiin valmiita oluttiskeille. Plevnan Mosaic Weizen toimi hemmetin hyvin ollen raikkaan humalainen ilman liikaa jälkikatkeruutta. Sitruksinen ja mausteisen ruohoinen. Mielestäni paljon parempi kuin tarjolla ollut Plevna Global Weizen, joka oli jotenkin luonteeton ja tylsä.

Päivä kului alusta loppuun täydellisesti. Sopiva ilma, hyvä seura ja muutamat hyvät oluet. Väen tungosta en havainnut missään vaiheessa, ajoittain tuntui jopa olleen vähemmän kuin keskiviikkona. Vessat veti ja safka maistui, tiskeillä ei tarvinut jonottaa ja olutta riitti. Kiitos SOPP2015, kiitos Jaakko, kiitos Jaskan pöytäseurue. Ja iso kiitos tietenkin panimoille tarjonnasta, ensi vuonna uudestaan! Keskiviikon kokemukset tästä linkistä.

Alkosta: Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA

Beer Huntersin uutuus löytyy nyt useiden alkojen hyllyiltä. Itse odotin tätä etukäteen innolla, sillä vehnäinen humalaolut saattaisi olla yksi kesän hiteistä. En ollenkaan muistanut, että tämä tuli maistettua Helsingin SOPP '14-tapahtumassa, vaikkakin hieman ohimennen.

Mosaic vehnäipa on valmistettu käyttäen Pale ale - ja vehnämaltaita. Reilun humaloinnin se on saanut Mosaic- ja Columbus-humalaista (ainakin Alkon sivujen mukaan). Itse luulin tässä olevan vain Mosaic-humalia. Onko kyseessä vehnäolut, vai IPA? Ennen maistoa olin jostakin syystä asennoitunut vehnäiseen kokemukseen, mutta maiston jälkeen tajusin, että tämäjän on IPA, jossa on vehnää. IBUt luokkaa 91!

Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA

Tuoksu on tuoreen vihreän humalainen ja suolaisen sitruksinen. Greippiä, sitruunaa, mietoa yrttisyyttä ja aavistus toffeeta. En löydä vehnän banaanisuutta enkä mausteisuutta. Maku yllättää suolaisuudellaan (odotin vehnän makeutta). Hyvin matala hiilihappoisuus. Humala puree kuivasti ja kitkerästi heti alusta saakka ja kantaa aivan loppusenttimetreille. Sitruunapippurisuutta, greippistä ruohoisuutta ja mietoa maltaisuutta. En saa maussakaan kiinni banaanisuutta, enkä liiemmin mausteisuuttakaan.

Hieman tympeä kokonaisuus, mutta olen tyytyväinen tämän löytyvän Alkon hyllyiltä. Kannattaa muuten jättää hiivat pulloon tämän kohdalla.

Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA

Ehkä turhankin harvoin tulee turvauduttua kesän ulkopuolella maitokaupan oluisiin – hassua, sillä suurimman yleisön mielestä maitokaupoista löytyy ne parhaimmat oluet. Vai löytyykö? Ainakin selvästi suurin osa Suomessa myytävästä oluesta on maitokaupoista ostettua. Miksi sitten ei? Vetistä, mautonta, massoittain tuotettua oluen korviketta, siksi ei. Hetkinen, tämä on toki kärjistettynä totuus. Maitokaupasta löytyy toki niitä parempiakin oluita, jotka ovat yleensä poikkeuksetta valmistettu pienpanimoilla ja täysmallasoluita.

Nykyään tilanne on itseasiassa aika hyvä varsinkin, jos ajatellaan satunnaismaistelijaa. Kaupoista löytyy hyllymetreittäin (ainakin suurimmissa kaupungeissa) ulkolaisia laadukkaampia täysmallasoluita ja viimevuosina näiden kumppaniksi on saatu jopa omat hyllyt kotimaisille pienpanimoille. Löytyy ipaa, apaa, lageria, pilsiä, stoutia ja vaikka minkä moista, jolloin kuluttajalle jää valinnanvara valita sopiva laadukkaampi olut sen perus bulkkioluen sijaan.

Täytyy myöntää, että itse melko harvoin tulee ostettua maitokaupoista olutta, mutta yksi hyvä poikkeus tässä on kesän aika. Tällöin helposti päätyy ostamaan hieman kepeämpää ja raikasta olutta ja vielä monesti tölkkimuodossa (helppo nauttia esim. rannalla). Minulla on ollut jo pitkään aikomus teettää testi itselleni, jossa otan selvää parhaista maitokaupasta saatavilla olevista oluista.

Perhepotretti. Punk Pale Ale puuttuu kuvasta

Hieman tarkemmin pohtiessani tajusin, että tämä on aika laaja käsite ja oluita pitäisi ottaa tolkuton määrä vertailuun. Lisäksi oluilla on se haastava puoli, että vaikka nyt päädyn johkin tiettyyn lopputulemaan, niin oluthan saattaa muuttua valmistusreittäin, joten ei tämä testi mitään absoluuttista totuutta tule kertomaan. Asiasta ei kannata kuitenkaan ottaa stressiä, joten ajattelin toteuttaa pienimuotoisen tietyn genren skaban, joka on kesää ajatellen IPA/APA -oluiden kuninkuustaistelu. Jos ei lyhenteitä ole vielä kuullut, niin kyseessä on siis India Pale Ale ja American Pale Ale.

Mukaan testiin pääsi loppujen lopuksi yhdeksän olutta, jotka on valittu kyseisistä tyylilajeista ja jotka saivat eniten kannatusta aiemmin julkaisemmallani julkaisussa facebookin puolella. Itseasiassa muutaman olin päättänyt jo etukäteen, mutta yleisön suosituksista kolmen omavalintaisen oluen kilpailijoiksi löytyi vielä kuusi lisää.

Alunperin setin piti olla kasassa kahdeksan oluen kohdalla, mutta ulkomaanvahvistukselle piti saada vielä toinen kaveri. Mielestäni melko kattava setti, vaikka joukosta saattaakin puuttua joku varteenotettava yksilö. Kriteerinä oli myös saatavuus maanlaajuisesti, sekä toki omista lähimmistä kaupoistani. Näiden lisäksi olut ei saanut olla kausituote.

Varsinainen testi suoritettiin kahdesti (!) ja kummallakin kerralla kaikki oluet arvioitiin sokkona. Kahden kerran maistelu meni siis niin, että toisella kerralla maistelujärjestys oli eri, mutta oluen numerointi sama (kiitos apujoukot) ja lopputuloksessa otin huomioon ensimmäisen maistelukerran kokemukset. Toisin sanoen, toinen maistelukerta oli ratkaiseva ja määräsi paremmuusjärjestyksen. Setti oli jaettu molemmilla kerroilla kahtia ja settien välissä oli neutralointijumppaa (paljon vettä, neutraalia purtavaa ja pitkä tauko.

Sokko tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ollen ennakkoluulot sain pysymään kohtalaisen kurissa. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä lisäsin jälkikäteen otsikot kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua.

Kaupassa pyrin ottamaan huomioon tuoreuden, joten oluiden erät on valittu mahdollisimman samoiksi. Tähän en toki kovin paljoa pystynyt vaikuttamaan. Hintoihin en tällä kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Hinta/laatu on toki varteenotettava asia, mutta paremmuusjärjestykseen en halunnut tätä puolta sekoittaa. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale: 10/15
Beer Hunter's Mufloni IPA: 7/15
Olvi Iisalmi Pale Ale: 10/15 (2101)
Nokian Keisari 66 American Pale Ale: 7/15 (252/14)
Laitilan Kievari Ameriikan Ale: 3/16 (L121)
Founders All Day IPA: 8/15

Malmgård Huvila Pale Ale: 5/15 (!)

Maku Pale Ale 12/15
BrewDog Punk Pale Ale: 10/15

1. Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa käytetty maltaina Pale Ale-, Vehnä- ja Cara Pale -maltaita. Humalina First Gold, Admiral, Columbus, Chinook ja Cascade. EBU 45.

T: Raikasta ja puhdasta humalaista tuoksua. Humala on melko rauhallista ja greippistä. Greipin hallitessä myös mieto havuisuus tulee esille. Tuoreen oloinen, kevyehkö ja puhdas.

M: Humala ottaa heti alusta vallan ollen hyvin greippisää. Katkeruus tulee melkein ilman hedelmäisyyttä. Vahvempi kuin tuoksu antoi odottaa. Greipin lisäksi ehkä aavistus hanuista kiriä, mutta greippi hallitsee alusta loppuun. Hieman pistävä. Suutuntuma sopivan rapsakka. Aika yksinkertainen ja kuivan katkera.

2. Beer Hunter's Mufloni IPA, 4,5%
Suomalainen olut, jossa humalina Centennial, Cascade ja Columbus.

T: Runsaampi ja paksumpi kuin ykkönen. Nyt on hedelmäistä esterisyyttä ja miedon karamellista maltaisuutta. Hedelmäisyys on tuoretta ja makeaa. Oikeastaan tropiikkista. Humalat tuntuvat tässä miedompana kuin edellisessä. Hyvä tuoksu.

M: Suutuntuma on täyteläisempi ja paksumpi kuin edellisessä. Makostellessa mukavan kevyt hiivaisuus tulee juuri ennen katkerampaa osuutta. Humala on alkuun makean hedelmäisempää (mango ja persikka), mutta kääntyy pian greippisäksi ja kuivaksi. Loppuun jää kuiva humalaisuus ja miedon karamellinen jälkimaku. Tässä oli jo hieman syvyyttä, mutta loppua kohden kääntyi yksinkertaisemmaksi. Tuoksu oli oikein hyvä.

Saimaan BS IPA & Mufloni IPA

3. Olvi Iisalmi Pale Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa humalina Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir. EBU 55.

T: Tämän tuoksu on aavistuksen metallinen ja tästä löytyy punaista marjaisuutta (punaviinimarja ja vadelmaa). Humala on vaisumpaa kuin edellisissä. Pienen lasiajan jälkeen nousee kypsää ja jopa hieman hapanta hedelmää. Mietoa pihkaa. Jotenkin ujompi tapaus.

M: Maku on edellisiin verrattuna selkeästi vetisempi. Alkuun tulee raikas hedelmäisyys, mutta maut katoaa kovin nopeasti. Humalat on tässä aika ujossa roolissa, saaden loppua kohdin kuivaa greippisää sävyä. Ihan ok, mutta ei nosta suurempia tunteita. Aika samalla tasolla kuin numero yksi, mutta hedelmäisempi ja paljon kevyemmin humaloitu.

4. Nokian Keisari 66 American Pale Ale, 4,2%
Suomalainen olut, jossa maltaina Pilsner, Crystal ja Pale Ale, sekä humalina Columbus, Tradition ja Cascade. EBU 55.

T: Maltaisempi kuin kaikki edelliset. Humala tuntuu olevan aika piilossa. Maltaisuus tuo leipäisyyttä ja toffeeta. Metallisuuttakin pilkahtaa ajoittain. Ruohoista kesäaromia. Humalan raikkaus on jotenkin kateissa.

M: Suutuntuma on mukavan samea. Humalat tulee hieman viiveellä ja tasapainoillen hedelmäisyyden ja havuisuuden kesken. Maltaisuus on tässä yllättävänkin runsaasti läsnä tuoden leipäisiä makuja. Toffeeta, karamellia ja greippiä, ennen kuin maku kuivuu ja jättää humalan greippisyyden jälkimakuun. Keskitietä parempi, mutta ei räjäytä pottia.

Keisari 66 & Olvi IPA

5. Laitilan Kievari Ameriikan Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa maltaina Vienna, Pale Ale, Cara Pale, Carared. Humalina Millennium, Amarillo ja Cascade. EBU 35.

T: Tuoksu on hieman sulkeutunut ja alkuun saan kiinni tuoreesta ruohoisuudesta (kostea) ja miedosta toffeesta. Humala on myös miedosti havuista, mutta enemmän ruohoista. Hetken päästä tulee vihannesmaista aromia, sekä mietoa kukkaisuutta. Tuoksu on hyvä, mutta aika ujo.

M: Maussa tuoksun kaltaista tasapainoiusuutta, jossa kevyt havuinen humala sekoittuu ruohoisaan raikkauteen ja saa toffeista maltaisuutta lisäkseen. Ei ehkä vetinen, mutta hyvin rauhallinen ja kevyt suutuntuma. Tämän voisin kuvitella olevan hyvä APA (?) niille, jotka kaipaavat enemmän kuin bulkki, mutta eivät halua liian isoa palaa purtavakseen.

6. Founders All Day IPA, 4,7%
Amerikkalainen olut. Reseptiikan tietoja ei tiedossa. IBU 42.

T: Ohhoh. Miten musta tuntuu, että nyt tuli jotakin muuta kuin maitokaupan tuotetta? Joka tapauksessa runsas amerikkalaistyylinen pihkainen ja sitruksisen hedelmäinen aromihumalointi. Tuoreen oloinen. Karamellisuus pilkahtaa humalien alta. Humalat voimakkaasti esille, mutta oikein hyvällä tavalla.

M: Jes. Maustakin löytyy samaa laadukkuutta kuin tuoksusta. Hedelmäinen ja kevyen karamellinen humala, jonka seasta sitrukset ottaa kevyen vallan, mutta päästää myös kypsempää trooppisempaa mangomaisuutta, persikkaisuutta ja appelsiinisuutta. Humala ei kuitenkaan ole kokonaisuudessa liian hallitseva, joka on tässä hyvä juttu. Jälkimaku katoaa hieman turhan nopeasti, mutta se tekee tästä melko nautittavan. Aika kova maitokaupan olueksi.

Kievari Ameriikan ale & Founders All Day IPA

7. Malmgård Huvila Pale Ale, 4,2%
Suomalainen olut, jossa käytetty Pilsner- ja karamellimaltaita. Humalina Tomahawk, Amarillo ja Centennial. EBU 45.

T: Punaista marjaisuutta, jonka seasta löytyy aika rauhallista humalaa. Humala on hyvin miedon pihkaista ja ruohoista. Vähäisissä määrin metallisuutta. Aika miedon humalaisen tuntuinen. Melkein menee sellaiseksi perustallaajaksi tuoksun perusteella.

M: Maussa on onneksi pikkuisen enemmän aromia. Siltikin aavistuksen ohuen oloinen ja väsynyt. Hedelmäisyyttä ei meinaa irrota. Vasta jälkimaussa tulee humalan pientä yrittämistä. Tämä muistuttaa minua maitokaupan oluista.

8. BrewDog Punk Pale Ale, 4,6%
Mikäli sama kattaus kuin isoveljellä Punk IPA:lla, niin humalat ovat Chinook, Ahtanum, Amarillo, Cascade, Simcoe ja Nelson Sauvin.

T: Onpa aromikas. Humalat tulee etusijalla, mutta niiden mukana tulee taustalla keksistä ja kevyen toffeista maltaisuutta. Humala ei ole erityisen tuoreen oloista, mutta silti houkuttelevan aromikasta. Kyllä tätä kelpaa nuuhkia.

M: Suutuntuma on esimerkillinen. Sopivasti maltaisuutta, jossa tyylikkäästi karamellisuutta ja toffeeta. Humalat on paljon piilommassa kuin tuoksussa, mutta sopivan raikkaana. Kevyttä havutuntua ja pihkaa. Jälkimaku katoaa melko nopeasti eikä jätä katkeruutta juurikaan. Oikein hyvä.

9. Maku Pale Ale, 4,5%
Suomalainen olut, jossa maltaina Pale Ale, Cara Pale ja Crystal 100. Humalina Columbus, Cascade, Centennial ja Chinook. EBU 45.

T: Kevyen hapanta sitruksista humalaa. Raikas ja tuoreen oloinen. Hedelmäisyyttäkin löytyy appelsiinin, mangon ja omenan muodossa. Pilkahdus kaurakeksiä. Aavistuksen ujo, mutta mukavan tasapainoinen.

M: Maussa mennään samalla tasapainoisella linjalla. Kaikki on sopivalla tasolla. Humala on sitruksista, jossa greipin osuus sopivan sivussa ja sitruunan enemmän esillä. Jälkimaku jättää keskinkertaisen määrän katkeruutta. Tämä toimii aika hyvin ja on mukavan tasapainoinen.

Maku Pale Ale & Huvila Pale Ale

Maitokaupan IPA/APA -kuninkuustaiston ranking:

1. 6. Founders All Day IPA
2. 2. Beer Hunter's Mufloni IPA
3. 8. BrewDog Punk Pale Ale
4. 9. Maku Pale Ale
5. 4. Nokian Keisari 66 American Pale Ale
6. 7. Malmgård Huvila Pale Ale
7. 3. Olvi Iisalmi Pale Ale
8. 1. Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale
9. 5. Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Näin ollen maitokaupan IPA/APA -kuninkuuden 4/2015 vei: numero 6, Founders All Day IPA

Yhteenvetona voisi todeta, että kaikki testin oluet olivat varteenotettavia oluita ja mitään näistä en missään nimessä lokeroisi bulkkiolueksi. Voisin nauttia näistä mielelläni mitä tahansa, mutta ainakin hetken luulen tämän kokemuksen ohjaavan valintaani maitokaupan IPA/APA ostossa kolmen kärkijoukkoon. Suosittelen teille muillekin näitä kaikkia, mutta etenkin kolmea ensimmäistä.

Haaste muille olutblogisteille: Tehkää sama testi samoilla oluilla. Mielenkiinnolla seuraisin tuloksia!