Suomalaisen Viskin Päivä 2016 @ Kiltakellari 21.5.2016

Suomalaisen viskin päivä on 23.5 ja tänä vuonna SVP2016 päivää juhlistettiin lauantaina 21.5. Ravintola Kiltakellarissa Helsingissä. Saman katon alla Viskin Ystävien Seura, Kyrö Distillery Company, Beer Hunter's, The Helsinki Distilling Company, Teerenpeli Distillery ja Valamo Monastery Distillery edustivat suomalaista viskiä, unohtamatta tietenkään isoa kasaa nautiskelijoita.

VYS ja tislaamoväki. Kuva: Pasi Murto

Tapahtumassa virallinen tasting alkoi kuudelta illalla, jota ennen piipahdin kaverini kanssa Hemingwayssä katsomassa Suomi-Venäjä lätkämatsia. Matsia katsoessa nappasin tiskiltä Antti Peltosen loihtiman Sinebrychoffin Olutmestarin Export Pilsin, joka oli mukavan rapsakasti humaloitu, maltainen ja ruohoinen. En huomannut diasetyylin voivivahteita, mutta liekö tuohon sitä haettukaan?

Kuudeksi tapahtumapaikalle Kiltakellariin, jossa sisäänpääsy 20 € käteisellä ja istumaan valmiiksi katettuihin pöytiin. Tällä kertaa taas ilman kameraa, joten pahoittelut kamalista kuvista. Kattaukseen kuului viisi tislettä, yksi kustakin paikallaedustavasta tislaamosta. Teknisesti kattauksestahan ei löytynyt kuin kolme viskiä, Old Buck, Valamo IX ja Teerenpeli. Tislaamoiden edustajat kertoivat kukin vuorollaan taustoistaan ja maistettavasta tisleestään. Kuuntelin hieman sivukorvalla tarinat, toisella korvalla pöytäseurueen jupasteluja ja silmät oli alkuun Suomi-Venäjä streemissä kännykän kautta. Jotakin on siis mennyt ohi.

Kattausjärjestys vasemmalta oikealla

Kattauksen aloitti Beer Huntersin Old Buck, joka oli pullotettu 2013. Noin 6-vuotiasta viskiä, joka on kypsynyt uudessa pienessä tammitynnyrissä. Tämä oli hyvin erikoinen viski: Mausteinen ja kirpakka tuoksu, joka toi mieleen miedosti maustekurkun. Ajan myötä maku muuttui ja toi mieleen suuveden ja jopa hammastahnan. Ihan kiva, tosin en välttämättä kovin paljoa rahojani panttaisi tähän.

Kattauksen toinen maistiainen oli Kyrö Distillery Companyn RD #8, 62,1%, joka on siis ns. tutkimus- ja kehitysvaiheen tisle. Ikää tällä oli noin 2 vuotta ja se oli kypsynyt 16-litran tynnyrissä. Tämä edusti mielestäni hyvin tislaamon karaktääriä. Mentholinen, kuivan rukiinen, jossa mukava maalaismaiseman tunnelma. Voimakas ja pippurisen mausteinen maku. Miedosti hiivaisuuttakin. Tykkään todella paljon tislaamon new makesta ja tässä se oli vahvasti pohjalla. Erinomaista nuorta tislettä.

Kiltakellarin tunnelmaa

Kolmantena siirryttiin Valamo Monasteryn viskiin, jota edusti Valamo #IX, 54,7%. Pienissä 30 litran bourboneissa kypsynyt Single Malt viski. Vanhimmat tisleet 5yo ja nuorimmat 4yo. Näiden sekoitus viimeistelty 30 litran new oak bloodtubeissa. Tämä oli tuoksultaan makeavivahteinen, hyvin tamminen, vaniljainen ja hedelmäinen. Maultaan maltainen alkuun ja hyvin hedelmäisen karkkinen, sekä tamminen loppua kohden. Puu on ottanut ison roolin. Tuli mieleen hattara ja vaahtokarkki. Pidin erityisesti Valamon seiskasta, jota maistoin UISGEssa, mutta tämä ei omia makuhermoja erityisesti säväyttänyt, vaikka muutama muu pöytäseurueestani piti hyvänä, jopa mainiona jälkkäriviskinä.

Neljäs maistovuoro oli Helsinki Distilling Companylla, joka toi tapahtumaan HDCO Cask#159, 63%. Parin kuukautta kypsytetty 190 litran first fill bourbontynnyri. Erikoisuutena 1/4 maltaista oli belgialaista savumallasta. Kypsytys 160-litran tammitynnyrissä. Tämä oli Kyrön tisleen tavoin rukiinen ja maalaismainen, mutta ei niin intensiivinen. Maussa pystyin kuvittelemaan pureskelevani kuivattuja ruismaltaita, etenkin jälkimaussa. Mukavan oloinen tisle, joka kaipaa alkumaun osalta lisäkypsytystä, koska alkoholisuus hieman puski läpi.

Viimeisenä maistettiin kattauksen toinen viski, Teerenpeli Distillers Choice VYS, 61,7%. Tämä nelivuotias viski on kypsynyt alkuun 140 litran bourbontynnyrissä, jonka jälkeen se on viimeistelty vuoden verran ensimmäisen täytön 230 litran madeiratynnyrissä. Pullotettu VYS:n synttäripullotteeksi ja tulee Alkon tilausvalikoimaan kuudes kesäkuuta. Hinta 109,3 €, kokonaiserä on 400 pulloa (osa ravintolamyyntiin). Tämän haluan maistaa uusiksi, sillä ensivaikutelma oli hieman ristiriitainen. Hyviä elementtejä, mutta viinin makeus ja parfyymisyys tuntui hieman liikaa. Katsotaan siis myöhemmin uusiksi.

Kattauksen lisäksi oli vapaamuotoista seurustelua ja enemmän tai vähemmän leikkimielinen viskivisa, jossa oma joukkue ei pärjännyt edes kärkikolmikkoon. Hyvä näin, ei ole harrastus siis liian pitkällä ja voin jatkaa opiskeluja ;)

Mukava ja rento tapahtuma, jossa erityisesti tuttujen naamojen tapaaminen oli parasta antia. Onnea vielä Jarkko Nikkaselle, jolle myönnettiin VYS standaari ansaitusti.