Nøgne #1000 & #1001 ja yksi tarina

Tämä tarina ei tosin kerro tarinaa Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta tarinan Nognen eräistä #1000 ja #1001 kylläkin. Nogne halusi tietysti juhlistaa tuhannetta eräänsä ja tätä varten luotiin kaksi samankaltaista erilaista olutta.

Rajapyykki meni siis rikki, kuten jo aiemmin on mennyt #100 ja hiljattain maistettu #500. Oluiden teossa inspiraatiota haettiin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai ainakin mausteet lähi-idästä, ja ne saivat alkunsa heinäkuussa 2013. Reseptiikasta ei juuri paljastella, mutta mausteiden lisäksi löytyy ohraa, vehnää, demerara-sokeria, yllättäen humalia ja mitä nyt yleensäkin oluessa vettä ja hiivaa. 

Nämä oluet tuli ostettua taannoin Systembolagetista ja nautittua mökillä. Hintaa en enää muista, olikohan ollut 10-13€ luokkaa? Kuvat kertokoot lopun tarinan.

Nøgne Ø # 1000, 10%

Tuoksussa alkoholi lämmittää alkuun ja hieman puskee turhalla voimalla läpi. Tukkoinen ja tunkkainen. Jonkin aikaa hengiteltyään alkaa synkkää hiivaisuutta ja ylikypsää passionhedelmää pääsemään läpi. Tuoksu raikastuu selvästi. Humala on melko piilossa makean hedelmäisenä. Hedelmäkiisselu tulee hiukan mieleen, aprikooseja, persikkaa ja vähiten ananasta. Saatuaan hengittää on tuoksu hieno. 

Maussa suutuntuma on selkeän nektarimainen ja hiukan jähmeä. Hiilihappoja on melko minimaalisesti ja humalatkin näyttelee hiukan ujosti. Alkoholi lämmittää maussakin, varsinkin isommalla kulauksella. Maltaisuutta, jota makea hunajaisuus pyöristää. Jälkimaussa humalat kääntää makeuden suolaisemman suuntaan. Ei nyt mikään kesäyön unelma. 

Nøgne Ø # 1001, 10,01%

Tuoksu on avoimempi ja valmiimpi kuin edellisessä. Humala on havuisenpaa ja kylmempää. Barley wine tuntua alkoholin lämmittäessä. Makean vivahteista mallasta ja muscovadosokeria (lakritsin vivahde). Paahteisuus tuo leipämäisen tunnun. Hedelmät ovat vaihtuneet tummaan sokeriin, leipään ja rusinaan. 

Maku on täyteläinen ja viinimäinen (tuhti). Alkoholin tuoma täyteläisyys ja tuhtius tuntuu (tiivistynyt). Maussa tulee ohutta paahteista leipäisyyttä. Ruisleipää ja sekaleipää. Makeus tuo mieleen rusinan ja mämmin. Muscovadon lakritsisuutta on maussakin. Jälkimaussa selkeä tumman/ palaneen leivän kuorta. Pitkä. 

Mukavan erilaiset, vaikka tietynlaista tuhtia runkoa oli molemmissa. Toinen oli hedelmäisen eksoottinen, kun taas jälkimmäinen oli paahteisen mämminen ja lakritsisen makea. Jälkimmäisen tumma sokerisuus oli mielestäni muellyttävästi esillä, etenkin tuoksussa, mutta makeus saisi olla hieman maltillisempaa. Tumma vei kuitenkin pidemmän korren.