Hieman perinteisemmistä trappistioluista poiketen, Orval on voimakkaammin kuivahumaloitu Stryrian Goldings, Hallertau, ja Strisselspalt humalalajikkeilla, jonka lisäksi siinä käytetään Brettanomyces-villihiivaa. Tämä tosiaan aiheuttaa toisinaan hieman vastahakoisia tunteita trappistioluiden ystävissä (osassa), mutta toisaalta lambicin ystävät kiittävät. Moni pitääkin tätä yhtenä maailman parhaista oluista. Olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1932.
Orvalilta löytyy ainoastaan kahta eri olutta: Orval ja Petit Orval, joista jälkimmäinen on muuten samaa kamaa, mutta miedompaa vain luostarista saatavaa olutta. Muunmuassa brettan ansiosta Orval kypsyy hyvin pullossa ja sitä kannattaakin kypsytellä tovin jos haluaa esim. makeutta lisää. Nyt maistossa on 2013 kesällä pullotettu yksilö. Täältä pääset lukemaan Orvalin valmistuksesta.
Orval, 6,2%
T: Ahh, tuoksussa on aika vahvastikin brettan tallimainen nahkasatulaisuus esillä. Kirpeää hiivaisuutta. Vaimo heitti hyvän: ruotsinlaivan kaljaantunut ja kulahtanut kokolattiamatto. Kieltämättä etäisesti. Kuohkean samppanjainen ja kirpeän hedelmäinen tuoksu lähes huumaa ajatuksen. Hieno tuoksu.
M: Hyvin kuivattavan humalainen alku. Humala on hyvin kuivaa ja katkeraa ja sen mukana tulee brettan maanläheistä hedelmäisyyttä. Käyneitä hedelmiä (persikkaa, omenaa ja greippiä). Suutuntuma on kuohkean kepeä ja kuivan pistelevä. Jälkimakuun jättää kuivan villihiivaisuuden, jonka ympärillä on mietoa humalaa. Trappistiolueksi reilusti kuivempi ja humalaisempi tapaus, eikä makeuttakaan vielä tässä vaiheessa juurikaan löydy. Aivan huippu olut.
edit. Arvosana päivitetty muutama viikko arvostelusta paremmaksi (30.7.2015).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti