Costa del Sol, Espanja 2015 – matkaraportti ja päivitystä tarjonnasta

Kesäloman ensimmäinen osuus alkaa olla koettu ja edellisen vuoden tapaan osa siitä kului Espanjan lämmössä. Suomessa kesä ei ole ollut kovin imarteleva tähän saakka, ainakaan ilmojen puolesta, mutta Espanjassa riitti lämpöä senkin edestä – eipä tarvinnut pahemmin sääkarttoja luntata, kun tiesi mitä päivä tuo tullessaan ilmojen puolesta. Rannikolla lämpimät (kuumat) kelit ovat ihan mukavia, sillä tuulenvirtaukset tuo yleensä raikkaampaa ilmaa, mutta heti sisämaahan mennessä tuollainen 35 asteen helle on kyllä tuskastuttavan kuuma.

Tällä kertaa matkasuunnitelmiin yhdistyi muutama sisämaan kaupunkikierros yleisen leppoisan oleskelun lisäksi. Rondan kaupunki oli nätti ja hieno rotkoineen, mutta ei loppujen lopuksi tarjoa paljoa uutta espanjalaiseen valkoiseen peruskaupunkiin nähden. Näkemisen arvoinen, mutta lapsiperheen kanssa (rattaat) hieman hankala liikkua rotkoilla.

Sen sijaan Jerezin alue onkin sitten asia toinen, varsinkin tällaiselle hyvien juomien ystävälle. Varsinaiseen sherryalueeseenhan kuuluu kolme kaupunkia, mutta me keskityimme tällä kertaa lähinnä Jerez de la Fronteran kaupunkiin. Bodegoineen ja tunnelmaisine kuppiloineen tämä kaupunki on ihailtava. Kirjoitan oman raportin bodega-vierailuista, joten en tässä sen kummemmin raapustele kokemuksista, mutta voin kyllä lämpimästi suositella vierailua kyseisillä viinivarastoilla/viinitiloilla.

Jerez de la Frontera on hintatasoltaan säilynyt yllättävänkin kohtuullisena kaupunkina – turistikohteista huolimatta, tuolta löytää suurimmaksi osaksi hyviä perinteisiä bodega-kuppiloita, joista suoraan tynnyristä lorautettu sherrylasillinen maksaa huokeat yhden euron verran. Kaiken lisäksi, saat vielä yhden pinchon (tapaksen) kylkiäisiksi. Siis old school meininkiä, kun juoman yhteyteen saa edelleen pientä purtavaa.

Jerezistä matkasimme rannikkoa kohti El Puerto de Santa Marian kautta Cadiziin. Cadiz on ihan kiva rannikkokaupunki, josta löytää hyviä rantoja ja vanhanaikaista kulttuuria. Tuolla ei kuitenkaan tullut vietettyä kovin pitkää aikaa, mutta rantoja voin suositella lämpimästi – oli melko mukava uida huikeissa aalloissa ja kuivatella hyvin hoidetuilla hiekkarannoilla.

Paikallinen kahvila

Why so serious?

Päivityksenä Costa del Solin viski- ja oluttarjontaan voisi todeta lähes kaiken olevan ennallaan vuoden takaiseen raporttiin. Muutamissa liikkeissä oli jopa tarjonta hieman supistunut. Fuengirolan liikkeet olivat aika lailla hintatasoltaan entisellään ja tarjontakin oli kutakuinkin samalla tasolla. Licorería La Latina, Supercaro ja Licoreria Rafael ovat liikkeet, jotka tarjoavat runsaimmat valikoimat viskeissä, rommeissa ja muissa väkevissä. Näiden lisäksi löytyi yksi itselleni uusi liike, Vom Fass Fuengirola.

Vom Fass ilmeisesti ostaa suoraan tislaamoilta ja viinitilolta tynnyreitä, joita sitten tynnyröi pienempiin "tarjoilutynnyreihin" omiin liikkeisiinsä. Näissä pienissä tynnyreissä esimerkiksi viski ei enää kypsy, sillä tynnyrit on käsitelty tarjoilusäilytystä varten. Fuengirolan liikkeessä oli tarjolla muutama viski, rommi, brandy ja viini, joista itse pullotin pienet pullot nuorta turpeista Ledaigia ja puolikuivaa Amontillado-sherryä. Juomia myytiin per 100ml ja pullokoon sai itse valita runsaasta valikomasta. Ei erityisen halpaa, mutta mielenkiintoista. Ja toki kaikkia juomia sai maistaa.

Olutliikkeitä ei tuolta edelleenkään tietääkseni löydy, mutta onneksi ruokakaupoista löytyy kohtalaiset valikoimat varsinkin belgialaisia ja saksalaisia oluita. Hintataso on myös säilynyt kiitettävällä tasolla, sillä ne mitä hyllystä löytyy on pääosin alta kahden euron pullolta. Parhaimmat valikoimat oluita löytyi isoimmista marketeista kuten Carrefour, Eroski ja Maskom.

Muista rannikkokaupungeista tuli vierailtua Marbellassa ja Benalmadenassa. Näidenkin kaupunkien tarjonta oli säilynyt kutakuinkin ennallaan. Benalmadenan pienempien liikkeiden vanhemmat pullotteet tosin loistivat nyt poissaolollaan. Marbellassa viinien ystävien kannattaa poiketa Casa Pablossa ja Casa Santissa. Näistä löytyy hyvät valikomat viinejä ja Casa Pablossa lisäksi myös rommit ja viskit olivat kohtalaisen hyvin edustettuina.

Lentokentän tarjonta ei enää pääse yllättämään valikoimallaan, saatika sitten hinnoillaan. Hirveät hinnat. Esimerkkinä Lagavulin 16yo 70€. Saman sai Fuengirolasta 42€:lla. Onneksi tuolta löytyi kuitenkin muutama hyllyllinen sherryjä, joista kotiutin Gonzales Byassin Matusalem 30yo Oloroson.

Muita tuliaisia reissulta tarttui hassusti käymässäni kahvilasta aamukahvilla. Kahvilan hyllyillä oli useampi vanhempi pullote viskejä ja konjakkeja ja yksi aamu kysyin josko he myisivät minulle yhden pullon joka oli vielä kiinni. Pienen juttutuokion (ja soiton omistajalle) jälkeen saatiin Bowmoren vanhemmalle Cask Strenght pullotteelle hinnaksi 40€. Aamukahvillakin voi siis tehdä hyviä diilejä. Hyvä reissu kaikin puolin, seuraavassa raportissa kerrottaneen tarkemmin bodegavierailusta.