Jerez de la Frontera – visiitti sherryn alkulähteeseen

Espanjan lomalla tuli tehtyä ensimmäistä kertaa visiitti sherryn alkulähteeseen, eli alueeseen jota kutsutaan El Marco de Jereziksi. Tarkemmin ottaen vierailu kohdistui sherrykolmioon, joka koostuu kolmesta "sherryn pääkaupungista" – Jerez de la Fronterasta, El Puerto de Santa Maríasta ja Sanlúcar de Barramedasta. Näistä tutuimmaksi tuli Jerez de la Frontera, jossa on useita sherrybodegoja.

Fuengirolasta on noin reilu kahden tunnin automatka Jereziin, mikäli käyttää osan matkasta maksullista AP-7 moottoritietä. Tullimaksuja tuolle pätkälle kertyy alta 20€. Jos tietullit haluaa välttää, on matka alle tunnin verran pitempi.

Olin katsonut etukäteen muutamat viinikellarit joihin ajattelin tehdä visiitin: Lustau, Sandeman, William & Humbert ja Gonzalez Byass. Näistä kuitenkin vain Gonzalez Byassin kellareihin päästiin varsinaisesti tutustumaan, sillä William & Humbert vaati etukäteisvarauksen, Lustau oli kiinni ja Sandemanin vierailuajat olivat päättyneet. Tästä opimme siis, jos aiot vierailulle, ota selvää vierailuajoista ja tee mahdollinen varaus etukäteen.

Onneksi Gonzalez Byass otti meidät avosylein vastaan, sillä tämä oli oikeastaan juuri se tärkein paikka itselleni, kun heidän sherryt ovat tulleet itselleni jo hieman tutummiksi. Gonzalez Byassin kellarit (tunnetaan myös Tio Pepen kellareina) sijaitsevat osoitteessa Calle de Manuel María González, 12 ja paikalle pääsi lähelle kivuttomasti myös autolla. Kyltit opastivat vierailukeksuksen porteille. Kierroksia oli useampi päivässä, jotka oli joko englanniksi, saksaksi, tai espanjaksi. Kierroksen hinta riippui maisteltavien viinien määrästä ja siitä, ottaako kylkeen tapaksia. Aikoja ja hintatietoja näet heidän verkkosivuilta.

Tio Pepe -viinikellarin perusti Manuel María González Ángel vuonna 1835, joka nimesi kellarin setänsä Josen (lempinimi Pepe) mukaan. Herra Gonzalez lyöttäytyi yhteen englantilaisen Robert Blake Byass -nimisen herrasmiehen kanssa ja siitä nykyinen nimi omistajalle, Gonzalez Byass.

Kierroksen ensimmäinen osio kuljetaan autojunalla puutarhan läpi Lepanto-kellariin, jossa Gonzalez Byassin brandyjä kypsytetään. Ennen brandyvarastoja pysähdyttiin Real Bodega de La Concha -"kellarilla", joka rakennettiin Espanjan kuningatar Isabella II kunniaksi, joka vieraili kellareissa vuonna 1862. Kyseisen rakennelman on suunnitellut eräs kuuluisa Gustave Eiffel. Kyseisessä bodegassa on 214 tynnyriä La Concha Amontilladoa.

Lepanto-kellarilla oli nähtävillä vanhat tislauspannut ja erittäin vanhoja tynnyreitä. Varastolla tutustuttiin brandyn tuotantoon ja nuuskittiin new make- ja kypsytetympiä tisleitä. Brandyt kypsytetään solera-menetelmällä, samoin kuin sherryt.

Brandy-varastojen jälkeen suunnattiin 4400 neliön kellariin nimeltä Bodega La Cuadrada Croft. Kyseisessä varastossa kypsytetään makeampaa Croft-nimistä pale cream -sherryä. Varaston reunoilla oli tosin myös muitankin soleroita. Tämän ison kellariosuuden jälkeen jatkettiin matkaa seuraavaan bodegaan, joka oli Los Apóstoles. Tämän bodegan herkullista Palo Cortadoa olen itsekin päässyt maistamaan. Suurimpana bodegan keskellä lepäsi "El Cristo", jonka tilavuus on 33 tynnyrillistä (16500 litraa). Tietenkin Kristuksen iän mukaan (kuollessa 33).

El Criston vierellä lepää 12 opetuslasta, Las botas Apóstoles, sekä toisella seinustalla Las Botas Centenarias – tolkuttoman vanhoja solera- ja vuosikertatynnyreitä. Osassa tynnyreitä kypsytettiin Lepanton Aurum -brandya (30yo), jota pullotettiin vaivaiset 200 pulloa. Apostoles Bodega sijaitsee rakennuksessa, joka onvuodelta 1857. Itse solera perustettiin vuonna 1862 kunnioittamaan Espanjan kuningattaren Queen Isabel II:n vierailua viinitilalla.

Croft-solera. Eli makeaa pale creamia.

Matusalem solera

Botas Centenarias

El Cristo

Los Apóstoles

Seuraavassa varastossa oli Bodega La Constancia, jossa kypsytetään maailmankuulua Tio Pepeä. Kyseisessä varastossa majailee suuri määrä nimikirjoitettuja tynnyreitä, jotka on omistettu kuuluisille henkilöille – Pablo Picasso, Steven Spielberg, Ayrton Senna jne jne... En saanut allekirjoittaa yhtä :)
Pienempi osa varastosta oli Bodega Solera 1847, joka on makeaa Cream-sherryä.

Tio Pepeä

Hiivakerros "la flor"

Viimeisenä bodegana oli Bodega Los Reyes – kuninkaallinen viinikellari. Nimensä mukaan tämä on omistettu Espanjan kuningasperheelle. kuuden kuningassukupolven ajalta löytyy tynnyreitä allekirjoituksineen. Tässä salissa kypsytetään myös kuuluisia ikäsherryjä Matusalemia ja Noe. Iso määrä myös vuosikertatynnyreitä.

Los Reyes -bodegan etunurkassa on mystinen huone nimeltä "Antiguo cuarto de muestras", eli entinen "laboratorio", jossa aika ei ole kulunut sitten vuoden 1887. Huone on jätetty sellaiseksi kuin se oli silloin. Ikäloppuja näytepulloja, joita aikoinaan läheteltiin Iso-Britanniaan näytteinä. Huoneessa oli uskomattoman rauhallinen ja vanha tunnelma. Tähän oli hyvä lopettaa kierros ja siirtyä maistelutilaisuuteen ja bodegan kaupan kautta tutustumaan muuhun Jereziin.

Antiguo cuarto de muestras

Kauppa oli nimetty, kuinkas muutenkaan, Tio Pepeksi. Kiitettävä määrä sherryjä (toki vain oman tilan) ja tuolta oli mahdollisuus ostaa lähes kaikkia 75cl, 35cl ja 5cl pulloissa. Tosin kalleimpia (Matusalem, Noe, Apostoles) ei löytynyt kuin 75cl ja 50cl pulloina. Hinnat oli ihan ok tasolla, mutta esimerkiksi kalleimpia löytyy Malagan lentokentältä 5€ halvemmalla. Toki tuolta tuli ostettua pieni läjä kotikantamisia.

Tuliaisia

Costa del Sol, Espanja 2015 – matkaraportti ja päivitystä tarjonnasta

Kesäloman ensimmäinen osuus alkaa olla koettu ja edellisen vuoden tapaan osa siitä kului Espanjan lämmössä. Suomessa kesä ei ole ollut kovin imarteleva tähän saakka, ainakaan ilmojen puolesta, mutta Espanjassa riitti lämpöä senkin edestä – eipä tarvinnut pahemmin sääkarttoja luntata, kun tiesi mitä päivä tuo tullessaan ilmojen puolesta. Rannikolla lämpimät (kuumat) kelit ovat ihan mukavia, sillä tuulenvirtaukset tuo yleensä raikkaampaa ilmaa, mutta heti sisämaahan mennessä tuollainen 35 asteen helle on kyllä tuskastuttavan kuuma.

Tällä kertaa matkasuunnitelmiin yhdistyi muutama sisämaan kaupunkikierros yleisen leppoisan oleskelun lisäksi. Rondan kaupunki oli nätti ja hieno rotkoineen, mutta ei loppujen lopuksi tarjoa paljoa uutta espanjalaiseen valkoiseen peruskaupunkiin nähden. Näkemisen arvoinen, mutta lapsiperheen kanssa (rattaat) hieman hankala liikkua rotkoilla.

Sen sijaan Jerezin alue onkin sitten asia toinen, varsinkin tällaiselle hyvien juomien ystävälle. Varsinaiseen sherryalueeseenhan kuuluu kolme kaupunkia, mutta me keskityimme tällä kertaa lähinnä Jerez de la Fronteran kaupunkiin. Bodegoineen ja tunnelmaisine kuppiloineen tämä kaupunki on ihailtava. Kirjoitan oman raportin bodega-vierailuista, joten en tässä sen kummemmin raapustele kokemuksista, mutta voin kyllä lämpimästi suositella vierailua kyseisillä viinivarastoilla/viinitiloilla.

Jerez de la Frontera on hintatasoltaan säilynyt yllättävänkin kohtuullisena kaupunkina – turistikohteista huolimatta, tuolta löytää suurimmaksi osaksi hyviä perinteisiä bodega-kuppiloita, joista suoraan tynnyristä lorautettu sherrylasillinen maksaa huokeat yhden euron verran. Kaiken lisäksi, saat vielä yhden pinchon (tapaksen) kylkiäisiksi. Siis old school meininkiä, kun juoman yhteyteen saa edelleen pientä purtavaa.

Jerezistä matkasimme rannikkoa kohti El Puerto de Santa Marian kautta Cadiziin. Cadiz on ihan kiva rannikkokaupunki, josta löytää hyviä rantoja ja vanhanaikaista kulttuuria. Tuolla ei kuitenkaan tullut vietettyä kovin pitkää aikaa, mutta rantoja voin suositella lämpimästi – oli melko mukava uida huikeissa aalloissa ja kuivatella hyvin hoidetuilla hiekkarannoilla.

Paikallinen kahvila

Why so serious?

Päivityksenä Costa del Solin viski- ja oluttarjontaan voisi todeta lähes kaiken olevan ennallaan vuoden takaiseen raporttiin. Muutamissa liikkeissä oli jopa tarjonta hieman supistunut. Fuengirolan liikkeet olivat aika lailla hintatasoltaan entisellään ja tarjontakin oli kutakuinkin samalla tasolla. Licorería La Latina, Supercaro ja Licoreria Rafael ovat liikkeet, jotka tarjoavat runsaimmat valikoimat viskeissä, rommeissa ja muissa väkevissä. Näiden lisäksi löytyi yksi itselleni uusi liike, Vom Fass Fuengirola.

Vom Fass ilmeisesti ostaa suoraan tislaamoilta ja viinitilolta tynnyreitä, joita sitten tynnyröi pienempiin "tarjoilutynnyreihin" omiin liikkeisiinsä. Näissä pienissä tynnyreissä esimerkiksi viski ei enää kypsy, sillä tynnyrit on käsitelty tarjoilusäilytystä varten. Fuengirolan liikkeessä oli tarjolla muutama viski, rommi, brandy ja viini, joista itse pullotin pienet pullot nuorta turpeista Ledaigia ja puolikuivaa Amontillado-sherryä. Juomia myytiin per 100ml ja pullokoon sai itse valita runsaasta valikomasta. Ei erityisen halpaa, mutta mielenkiintoista. Ja toki kaikkia juomia sai maistaa.

Olutliikkeitä ei tuolta edelleenkään tietääkseni löydy, mutta onneksi ruokakaupoista löytyy kohtalaiset valikoimat varsinkin belgialaisia ja saksalaisia oluita. Hintataso on myös säilynyt kiitettävällä tasolla, sillä ne mitä hyllystä löytyy on pääosin alta kahden euron pullolta. Parhaimmat valikoimat oluita löytyi isoimmista marketeista kuten Carrefour, Eroski ja Maskom.

Muista rannikkokaupungeista tuli vierailtua Marbellassa ja Benalmadenassa. Näidenkin kaupunkien tarjonta oli säilynyt kutakuinkin ennallaan. Benalmadenan pienempien liikkeiden vanhemmat pullotteet tosin loistivat nyt poissaolollaan. Marbellassa viinien ystävien kannattaa poiketa Casa Pablossa ja Casa Santissa. Näistä löytyy hyvät valikomat viinejä ja Casa Pablossa lisäksi myös rommit ja viskit olivat kohtalaisen hyvin edustettuina.

Lentokentän tarjonta ei enää pääse yllättämään valikoimallaan, saatika sitten hinnoillaan. Hirveät hinnat. Esimerkkinä Lagavulin 16yo 70€. Saman sai Fuengirolasta 42€:lla. Onneksi tuolta löytyi kuitenkin muutama hyllyllinen sherryjä, joista kotiutin Gonzales Byassin Matusalem 30yo Oloroson.

Muita tuliaisia reissulta tarttui hassusti käymässäni kahvilasta aamukahvilla. Kahvilan hyllyillä oli useampi vanhempi pullote viskejä ja konjakkeja ja yksi aamu kysyin josko he myisivät minulle yhden pullon joka oli vielä kiinni. Pienen juttutuokion (ja soiton omistajalle) jälkeen saatiin Bowmoren vanhemmalle Cask Strenght pullotteelle hinnaksi 40€. Aamukahvillakin voi siis tehdä hyviä diilejä. Hyvä reissu kaikin puolin, seuraavassa raportissa kerrottaneen tarkemmin bodegavierailusta.