Jerez de la Frontera – visiitti sherryn alkulähteeseen

Espanjan lomalla tuli tehtyä ensimmäistä kertaa visiitti sherryn alkulähteeseen, eli alueeseen jota kutsutaan El Marco de Jereziksi. Tarkemmin ottaen vierailu kohdistui sherrykolmioon, joka koostuu kolmesta "sherryn pääkaupungista" – Jerez de la Fronterasta, El Puerto de Santa Maríasta ja Sanlúcar de Barramedasta. Näistä tutuimmaksi tuli Jerez de la Frontera, jossa on useita sherrybodegoja.

Fuengirolasta on noin reilu kahden tunnin automatka Jereziin, mikäli käyttää osan matkasta maksullista AP-7 moottoritietä. Tullimaksuja tuolle pätkälle kertyy alta 20€. Jos tietullit haluaa välttää, on matka alle tunnin verran pitempi.

Olin katsonut etukäteen muutamat viinikellarit joihin ajattelin tehdä visiitin: Lustau, Sandeman, William & Humbert ja Gonzalez Byass. Näistä kuitenkin vain Gonzalez Byassin kellareihin päästiin varsinaisesti tutustumaan, sillä William & Humbert vaati etukäteisvarauksen, Lustau oli kiinni ja Sandemanin vierailuajat olivat päättyneet. Tästä opimme siis, jos aiot vierailulle, ota selvää vierailuajoista ja tee mahdollinen varaus etukäteen.

Onneksi Gonzalez Byass otti meidät avosylein vastaan, sillä tämä oli oikeastaan juuri se tärkein paikka itselleni, kun heidän sherryt ovat tulleet itselleni jo hieman tutummiksi. Gonzalez Byassin kellarit (tunnetaan myös Tio Pepen kellareina) sijaitsevat osoitteessa Calle de Manuel María González, 12 ja paikalle pääsi lähelle kivuttomasti myös autolla. Kyltit opastivat vierailukeksuksen porteille. Kierroksia oli useampi päivässä, jotka oli joko englanniksi, saksaksi, tai espanjaksi. Kierroksen hinta riippui maisteltavien viinien määrästä ja siitä, ottaako kylkeen tapaksia. Aikoja ja hintatietoja näet heidän verkkosivuilta.

Tio Pepe -viinikellarin perusti Manuel María González Ángel vuonna 1835, joka nimesi kellarin setänsä Josen (lempinimi Pepe) mukaan. Herra Gonzalez lyöttäytyi yhteen englantilaisen Robert Blake Byass -nimisen herrasmiehen kanssa ja siitä nykyinen nimi omistajalle, Gonzalez Byass.

Kierroksen ensimmäinen osio kuljetaan autojunalla puutarhan läpi Lepanto-kellariin, jossa Gonzalez Byassin brandyjä kypsytetään. Ennen brandyvarastoja pysähdyttiin Real Bodega de La Concha -"kellarilla", joka rakennettiin Espanjan kuningatar Isabella II kunniaksi, joka vieraili kellareissa vuonna 1862. Kyseisen rakennelman on suunnitellut eräs kuuluisa Gustave Eiffel. Kyseisessä bodegassa on 214 tynnyriä La Concha Amontilladoa.

Lepanto-kellarilla oli nähtävillä vanhat tislauspannut ja erittäin vanhoja tynnyreitä. Varastolla tutustuttiin brandyn tuotantoon ja nuuskittiin new make- ja kypsytetympiä tisleitä. Brandyt kypsytetään solera-menetelmällä, samoin kuin sherryt.

Brandy-varastojen jälkeen suunnattiin 4400 neliön kellariin nimeltä Bodega La Cuadrada Croft. Kyseisessä varastossa kypsytetään makeampaa Croft-nimistä pale cream -sherryä. Varaston reunoilla oli tosin myös muitankin soleroita. Tämän ison kellariosuuden jälkeen jatkettiin matkaa seuraavaan bodegaan, joka oli Los Apóstoles. Tämän bodegan herkullista Palo Cortadoa olen itsekin päässyt maistamaan. Suurimpana bodegan keskellä lepäsi "El Cristo", jonka tilavuus on 33 tynnyrillistä (16500 litraa). Tietenkin Kristuksen iän mukaan (kuollessa 33).

El Criston vierellä lepää 12 opetuslasta, Las botas Apóstoles, sekä toisella seinustalla Las Botas Centenarias – tolkuttoman vanhoja solera- ja vuosikertatynnyreitä. Osassa tynnyreitä kypsytettiin Lepanton Aurum -brandya (30yo), jota pullotettiin vaivaiset 200 pulloa. Apostoles Bodega sijaitsee rakennuksessa, joka onvuodelta 1857. Itse solera perustettiin vuonna 1862 kunnioittamaan Espanjan kuningattaren Queen Isabel II:n vierailua viinitilalla.

Croft-solera. Eli makeaa pale creamia.

Matusalem solera

Botas Centenarias

El Cristo

Los Apóstoles

Seuraavassa varastossa oli Bodega La Constancia, jossa kypsytetään maailmankuulua Tio Pepeä. Kyseisessä varastossa majailee suuri määrä nimikirjoitettuja tynnyreitä, jotka on omistettu kuuluisille henkilöille – Pablo Picasso, Steven Spielberg, Ayrton Senna jne jne... En saanut allekirjoittaa yhtä :)
Pienempi osa varastosta oli Bodega Solera 1847, joka on makeaa Cream-sherryä.

Tio Pepeä

Hiivakerros "la flor"

Viimeisenä bodegana oli Bodega Los Reyes – kuninkaallinen viinikellari. Nimensä mukaan tämä on omistettu Espanjan kuningasperheelle. kuuden kuningassukupolven ajalta löytyy tynnyreitä allekirjoituksineen. Tässä salissa kypsytetään myös kuuluisia ikäsherryjä Matusalemia ja Noe. Iso määrä myös vuosikertatynnyreitä.

Los Reyes -bodegan etunurkassa on mystinen huone nimeltä "Antiguo cuarto de muestras", eli entinen "laboratorio", jossa aika ei ole kulunut sitten vuoden 1887. Huone on jätetty sellaiseksi kuin se oli silloin. Ikäloppuja näytepulloja, joita aikoinaan läheteltiin Iso-Britanniaan näytteinä. Huoneessa oli uskomattoman rauhallinen ja vanha tunnelma. Tähän oli hyvä lopettaa kierros ja siirtyä maistelutilaisuuteen ja bodegan kaupan kautta tutustumaan muuhun Jereziin.

Antiguo cuarto de muestras

Kauppa oli nimetty, kuinkas muutenkaan, Tio Pepeksi. Kiitettävä määrä sherryjä (toki vain oman tilan) ja tuolta oli mahdollisuus ostaa lähes kaikkia 75cl, 35cl ja 5cl pulloissa. Tosin kalleimpia (Matusalem, Noe, Apostoles) ei löytynyt kuin 75cl ja 50cl pulloina. Hinnat oli ihan ok tasolla, mutta esimerkiksi kalleimpia löytyy Malagan lentokentältä 5€ halvemmalla. Toki tuolta tuli ostettua pieni läjä kotikantamisia.

Tuliaisia