Suomenlinnan Panimo

Loman viimeisellä viikolla lähdettiin perheen kera vuosittaiseen Suomenlinnan käynnille. Vaikka Suomenlinnassa on tullut käytyä todella monta kertaa, en aiemmin ole käynyt siellä sijaitsevassa panimossa. Siispä kotimaanmatkailun tämän kesän kenties viimeinen aurinkoinen retki ja lyhyt tutustuminen Suomenlinnan Panimoon. 

"Panimotoiminta kuuluu vahvana osana Suomenlinnan perinteeseen. Kun ensimmäiset ruotuarmeijan sotilaat saapuivat Suomenlinnaan rakennustöihin 1700-luvulla, toivat he mukanaan myös ensimmäiset oluttynnyrit. Kuuluihan olut tuolloin päivittäiseen ravitsemukseen. Suomenlinna kasvoi vilkkaaksi linnoituskaupungiksi, jossa panimo- ja ravintolatoiminta kukoistivat". –lainaus Suomenlinnan panimon kotisivuilta 

Suomenlinnan Panimo perustettiin vuonna 1995 ja ensimmäiset oluet uudella panimolla valmistettiin 1997. Itsehän en edes silloin ollut vielä päässyt hyvän oluen makuun. Panimo sijaitsee Suomenlinnan Ison Mustasaaren päälaiturin välittömässä läheisyydessä, saaren pohjoisrannalla. Paikalle pääsee siis vain vesiteitse, mikäli ei satu olemaan viranomainen. Kyltti rakennuksessa vihjaa paikalle, jossa toimii panimon lisäksi Suomenlinnan Panimoravintola. Vuonna 2013 panimo sai toiset tuotantotilat Vantaan Nikinmäestä.

Suomenlinnan Panimoravintolalla oli vielä kesäterassi avoinna, joten mikäs parempi, kuin nauttia muutama olut kesäisessä säässä. Terassin baarista sai myös 20cl annoksia. Vaimokin sai kostuttaa kurkkuunsa, kun kaapista löytyi paria erilaista panimon siideriä. Hanatuotteista oli osa loppu (kuulemma ollut kova menekki), mutta onneksi oli vielä muutamaa jäljellä. Hätähän ei ole suuri, sillä panimon oluita saa jo isosta osasta suuria markettejakin ja Alkon listoilta löytyy tällä hetkellä kahta panimon tuotetta – Svartön Vehnä (4,19€) ja Hoppe IPA (4,37€). Maitokauppaoluet ovat siinä 3,8€ pintaan suurin osa. 

Panimon terassilla maistoin hanasta Suomenlinnan Panimon Saison la Fleur de l’Ile, 5,5%, joka tuntui nyt vehnäisen mausteiselta, lievän happamalta ja miedosti katkeralta. Belgihiivaisuuttakin löytyy, vaikkei kovin paljoa. Hyvin matalasti hiilihappoja, jopa flätin oloista, ei ehkä kuulu asiaan. Silti ihan mukavan nautittava saison. Tätä oli tarjolla myös SOPP2015-tapahtumassa. 

Toiseksi olueksi valikoin hanasta Suomenlinnan Panimo Höpken Pils, 4,2%, jonka tuoksu oli kevyt ja raikas sitruunaisine aromineen. Hyvin raikkaan oloinen pils maultaankin, jossa hieman nahkeaa hedelmäisyyttä jälkimaussa. Maltaisuus hieman pisteli suutuntumassa ja kevyttä humalaa tuli loppua kohden.

Saison

Pils

Nämä jäivät tällä kertaa ainoiksi annoksiksi, sillä saarta oli vielä reilusti tutkittavana. Kotimatkalla ostin kuitenkin Kampin K-Supermarketista panimon Coyet Alen, joka on saanut nimensä soturin nimeltä Henrik Gideon Coyetin (1725-1774) mukaan. Tämän lisäksi koukkaus Arkadian kautta ja kassiin Hoppe IPA.

Suomenlinnan Panimo Coyet Ale, 4,5%

Tuoksussa miedosti mukavaa tuoretta hedelmäisyyttä, josta tulee mieleen aprikoosi. Hyvin kevyt humaluus paljastuu murotaikinaisen ja miedosti kermatoffeisen maltaisuuden alta. kevyt tuoksu, joka on hyvin tasapainoinen.

Maussa  keskiasteisesti kuivattavaa katkeruutta, jossa greipin sävy. Metallisuus hieman rokottaa makua, mutta lämmetessä tämä hieman häipyy. Maltaisuus tuntuu myös keskivahvasti, vaikka yleisolemus onkin aika kevyt. Jälkimaussa mieto katkeruus ja kuivattava mieto paahde. Ihan mukavanoloinen tummasävyinen ale. 

Suomenlinnan Panimo Hoppe IPA, 6%

Tuoksussa karamellimallasta ja tuoretta greippiä. Pähkinää ja paahdettuja manteleita. Humalat aika piilossa ja mietona. Mallasrunko esillä eniten.

Maussa pähkinäinen maltaisuus ja mieto tummempi hedelmäisyys. Humala tulee greippisänä, eikä pure erityisen lujaa. Suutuntuma on muutoin sopiva. Hedelmäisyyttä jään kaipaamaan, mutta rungoltaan tämä on ihan mukava perinteisemmän brittityylinen ipa.

Coyet Alesta käytin kolmasosan ruoanlaittoon, kun tein kukkoa (siis broileria) alessa. Broilerin paistileikkeen lisäksi valmistuksessa käytin sipulia, valkosipulia ja tomaattia. Valkosipuli kannattaa ostaa isoina "yksikynsisinä", olen huomannut sen olevan paljon tuoreempaa kuin perus kynsien. Mausteseoksena oma sekoite: paprikarouhe, valko-, rose- ja mustapippuria, merisuolaa ja oliiviöljyä. Paisto pannulla, muhinta oluessa ja lopuksi hieman pekonikermaa sekaan. Hyvä tuli. Sivuun raikasta salaattia ja uuniperunaa.