Crooked Stave St. Bretta & Surette Provision Saison

Huomasin toukokuun mökkireissulta jääneen yhden arvion julkaisematta. Kyseisellä lomalla kävi useampi funky saison lasissa ja pääosin nämä maistuivat oikein hyvältä. Kaikki fancyt oluet eivät mökkireissulla kuitenkaan minua lumonneet, vaikka reseptit ja mielikuvat antoivatkin osviittaa hyvästä. Esimerkkinä kaksi Crooked Staven olutta, jotka molemmat tuottivat lievän pettymyksen, tosin en ehkä ole vielä valmis näiden sour-oluiden etikkaan. Melko tyypillisiä jenkkihappamia.

Kyseinen Coloradolainen panimo on villihiivahörhö Chad Yakobsonin jonkinlainen projekti, jonka hän aloitti vuonna 2010. Tarkemmin asiaan pääset tutustumaan täällä.

Crooked Stave St. Bretta (Autumn), 5,5%

Tuoksussa hapanta sintruunaa, mustapippuria, ruohoisuutta ja mietoa pistävää pomeranssin kuorta. Lambicmaista tuoksua. Maku on happamampi kuin odotin. Sitruunalientä, jossa Brettan kuivaa villihiivaisuutta ja valkoviinisyyttä. Sitruunamehuinen happamuus hallitsee. Jälkimaussa aavistus humalaa. Maussa myös runsaasti lambicin tyyliä. Ei osunut niin kuin toivoin. 

Crooked Stave Surette Provision Saison, 6,2%

Tummempi tuoksultaa, eikä niin sitruksinen kuin St. Bretta. Tammitynnyrin sävyä. Valkoviinisyyttä. Maussa tammitynnyrisyys tulee selkeästi esille, samoin valkoviinisyys. Ei läheskää niin hapanta kuin St. Bretta. Suutuntuma on kuohkeampi ja hiilihappoisempi. Ehkä turhan yksinkertainen.