Arran Machrie Moor Cask Strength – turpeisen islayviskin haastaja

Suomalaisia vetää puoleensa turveviski, mutta esimerkiksi Espanjassa on homma kuulemma toisin päin. Kesällä ei allekirjoittaneellekaan turveviski kovin usein maistu, ainakaan helteellä, mutta entäpä jos olisi kesäinen turveviski?

Tällaista lähdetään nyt hakemaan turveviskeistään tunnetun Islayn saaren ulkopuolelta, sillä otsikon viski tulee Arranin saarelta, Campbeltownin oikealta puolelta. Harold Currie perusti Arranin viskitislaamon vuonna 1994. Tislaamon rakentamisen aikana maakotkapariskunta (rauhoitettu laji) pesiytyi läheiselle jyrkänteelle, jonka vuoksi rakentaminen viivästyi ja tislaamo avattiin 1995. Tästä ilmeisesti Arran distilleryn logokin on saanut kotkat mukaan.

Machrie Moor on tislaamon turpeinen viski, jonka ensimmäinen versio lanseerattiin 9000 pullon voimin vuonna 2010. Nimensä se on saanut saaren länsipuolen turvesuosta. Viski oli noin 5-vuotiasta, sillä tisle oli tislattu vuosina 2004 ja 2005. Aluksi Machrie Moorin fenolipitoisuus oli 14ppm, mutta nostettiin vuosien jälkeen 20:een. Vuonna 2014 tislaamo tuotti n. 60000 litraa 20ppm tislettä, jonka lisäksi tuotettiin 30000 litraa 50ppm tislettä. Machrie Moorin peruspullotteesta (46% ABV) on meneillään jo viides erä.

Nyt maistossa on Machrie Moorin tynnyrivahva versio, eli Machrie Moor Cask Strenght. Tämä on ensimmäinen julkaisu tynnyrivahvuinen versio ja se tuli markkinoille viime vuoden syksyllä (2014) rajattuna 6000 pullon julkaisuna. Itse ostin kyseisen pullon 59€ hintaan Keski-Euroopasta. Machrie Moorin 46%-version batch 3 tuli maistettua 2014 alkuvuodesta.

Arran Machrie Moor Cask Strength batch 1, 58,4%

Tuoksussa vaniljaisen hedelmäistä turpeisuutta, joka on raikasta ja kevyesti puusavuista. Paljon makeaa hedelmäisyyttä, jossa vihreys korostuu. Turpeisuus ei ole niin voimakasta kuin esim Ardbegin ja Lagavulinin viskeissä, mutta voimakkaampaa kuin esim. Springbankissa. Tasapainoinen hedelmäsavuinen aromikkuus.

Maussa tulee heti selväksi, että kyseessä on turveviski. Kevyesti pippurinen ja hyvin hedelmäinen (ananas, omena ja päärynä) turpeisuus, jossa vaniljaista kevyttä tammisuutta. Turpeisuus on voimakasta, puhdasta ja raikasta – ollaan siellä jossakin Kilchomanin ja Lagavulinin ex-bourbon profiilin välimaastossa. Kevyesti öljyinen suutuntuma. Voimaa riittää alusta loppuun, mutta toimii hienosti ilman vettä. Vesi tuo sitruksisuutta. Erinomaisen kesäinen turveviski.