Mokkamasters 2014 - Kahvioluiden kuninkuuden taisto

Tässä mokkaturneessa on kyse kahvioluiden taistosta, eli oluista joihin liittyy enemmän tai vähemmän kahvi. Mukana on muutama Alkoon tulleista käsityöläisoluista, joista maistelinkin läjän tässä aiemmin ja raporttiakin kirjoittelin käsityöläisoluilun otsikolla. Valittujen yksilöiden takana ei ole tehty mitään tieteellistä taustatyötä, vaan nämä oluet sattui löytymään kaapista samaan aikaan ja idea napsahti mieleen selaillessa valikoimiani. Aiemminkin on tullut muutamia kahvisia oluita maisteltua, mutta tähän hätään ei kovin montaa tule mieleen. Ainakin Meantime coffee porter on yksi niistä joista olen jonkinmoista arviota täällä kirjoitellut.

Kahvi ja olut yhdessä, mutta erillään ei ehkä ainakaan itselleni tuota mitään erityistä innostusta, mutta entäpä jos nämä kaksi yhdistää samaan juomaan? Joidenkin viskien kanssa kahvi sopii ja tietysti kaikkien tietämään Irish Coffeeseen. Kahvi on kyllä yksi niistä vivahteista, jota löytyy monista, varsinkin tummista oluista. Se on oikeastaan aika toivottu vivahde. Onkohan olutharrastajaa/nautiskelijaa, joka ei tykkää lainkaan kahvista, mutta pitää paljon stouteista ja porttereista? Itellehän tuo kahvin löytäminen passaa mainiosti ja olenkin julistanut itseni jonkinlaiseksi kahvinörtiksi. Kotoa löytyy aina erikoisempia kahveja, kuin juhlamokka, tai presidentti xsaatika pirkka tmv. Tälläkin hetkellä kaapista löytyy papuina muutamaa eri lajia mm. Arvid Norqvist Franskrost, Paulig Arabica (ei myydä suomessa), Zoega's Blue Java ja Nicaragua cumplidaa.

Melkein kyllä voi sanoa, että mitä tahansa maustetta olueen laitetaan, niin melkein varmasti se pilaa oluen jos sitä läträtään ylenmäärin. Useita suklaaoluita on tullut vastaan, jossa on ollut ongelmana liian esanssinen tai makea maku. Muistelisin näin myös olleen muutamassa kahvioluessa. Veikkaankin, että parempia lopputuloksia saadaan miedolla aidolla maustamisella, eikä keinoaromeilla. Hieno lukea näiden oluiden spekseistä, että kaikissa on käytetty ihan aitoa kahvia. Muutamassa on hifistelty jopa tietyllä "gourmee-kahvilla". Kotimaan yksilöiden lisäksi löytyy kaksi tanskalaista ja yksi amerikkalainen olut. Kaikki muut ovat stouteja, paitsi toinen tanskalaisista, joka ilmoitetaan tyyliltään olevan brown ale. Melko samalle viivalle siis asetutaan, katsotaan kuka vie kuninkuuden.

Mokkaturneen ottelijat

VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%
Pilsner-, suklaa- ja värimaltaat, Hallertauer Magnum-humala ja kahvi. 127 EBC ja 15,6 EBU.
T: Tuoksu antaa alkuun hieman ohuen olemuksen. Kahvi tulee selkeästi esille, muttei vahvana. Lisävivahteina on hieman tummaa suklaata ja mallasjauhetta. Kyllä tästä kahvistoutin haistaa, mutta toivoin enemmän runsautta.

M: Makua vaivaa sama kuin tuoksu, liian ohut ja laiha. Alkuun päällimmäisenä on hiukan vetinen suutuntuma, joka tuo kyllä kahvin ja jauhon makua. Hyvin mieto pahteisuus tulee perässä ja jälkimaku on miellyttävämpi osuus, mutta jää myös pliisuksi. Hyvin maitokauppamainen ja vetinen kokonaisuus.


Teerenpeli Mokkamatti, 7%
Teerenpeli-ravintolan 20-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettu, Pilsner-, karamelli- ja suklaamaltaita, Magnum-humalaa sekä kylmähaudutettua reilunkaupan kahvia. 196 EBC ja 40,7 EBU.

T: Tukevampi ja ryhdikkäämpi tuoksu, kuin edellisessä. Hiukan enemmän jo stoutmaista tuntua. Kahvisuus on myös hyvin läsnä ja mukana tulee pientä humalaisuutta ja miedon paahteista leipäisyyttä. Maltaisuuskin on paahteisempaa, muttei missään nimessä vahvasti. Tuoksuna semi-hyvä.

M: Nonii, nyt päästään jo kartalle. Suutuntuma on miellyttävän roteva. vahvahkoa paahdettua mokkaa ja jauhoista paahdettua leipää tulee tummankaakaoisen suklaan kera. Jälkimaussa tulee humalat mukaan. Makeutta ei juuri löydy ja sitä tähän hieman kaipaisin tumman suklaan ja paahteisen jauhoisuuden mukaan. Näistä kahdesta kotimaisesta ehdottomasti parempi ja kahvioluena ihan kelpo muutenkin.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
Mikkeller on pannut ja pullottanut oluen Lervig Aktiebryggerillä Norjassa. Reseptissä pils-, Oat-, smoked-, caramunich-, brown-, pale chocolate ja chocolatemaltaita, roasted barley, flaked oats ja humalina centennial sekä cascade. Maltaista kauraa n. 25%. Kahvina löytyy gourmet kahvia (mitä lie). Katkerot luokkaa 100 EBU ja väri 150 EBC. Tätä olutta on ainakin kahdenlaista versiota: Nognella pantu (vanhempi eri etiketillä) ja tämä Lervigillä tiloissa pantu.

T: Tuoksu on aika rapsakka ja voimakas. Kahvi löytyy välittömästi melko vahvana (siis vahvaa espressoa) ja lisäksi tulee täyteläistä kauraisuutta, humalaa ja reippaasti paahteisuutta. Paahteisuus on hyvin tummaa, kuivaa ja jopa hieman palanutta. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja ruokaisa (leipäisä ja muroisa). Erittäin hyvä tuoksu.

M: Voimakas paahteisuu ja humalaisuus tulee välittömästi esiin voimakkaan tummanpalaneen kahvisuuden kera. Suutuntuma on kuohkean paksu, pehmeä ja pureksittava. Kaura tuo tähän mukavaa pehmeyttä ja hieman suolaisuutta (kuvittele vastaleivottu kauraleipä). Vivahteina löytyy niin tummaa kaakaojauhoa, kuin suklaatakin, mutta makeus on hyvin piilossa. Varsinkin jälkimaussa voimakas paahteisuus ja osittain suolainen humalaisuus hallitsevat espressomaisella höysteellä. Ehkä hieman liiankin paahtunut makuuni, mutta muuten tosi hyvä. Kärkeen meni.

To Øl Mochaccino Messiah, 7%
Joukon ainoa stoutista poikkeava, brown ale, sis. mallastettua ohraa, kaurahiutaleita, laktoosia, Simcoe-, Citra-, Nelson Sauvin- ja Centennial humalat, sekä kahvia. Pantu De Proef Brouwerij, Lochristi-Hijfte, Belgiassa.

T: Makean karamellinen ja mukavan humalainen. Kahvi tulee tästä alkuun miedommin esille kuin edellisistä, joka on mielestäni ihan hyvä juttu. Hyviä tummia alen piirteitä, sopivan raikas ja täyteläinen. Humalaisuus tulee selkeästi ja havuisena esille. Paahteisuus on tuoksussa hienosti karamellisen imelää. Kahvisuus voimistuu oluen lämmetessä. Kärkikastiin tuoksun perusteella.

M: Maku tuo alkuun pahteisuuden ja leipämäisyyden johdosta mieleen stoutin. Hiilihappoisuus on kuitenkin runsaampaa ja tietynlainen makeanvivahteinen imelyys kuitenkin taittaa kuivaa makuprofiilia täyteläisemmäksi. Suutuntuma on sopiva kaikinpuolin, rapsakka ja täyteläinen. Paahteisuus on keskivertoa vahvempaa. Kahvi tulee kohtalaisen maltillisena ja kuivana. Jälkimaussa homma etenee karamellisoitujen vivahteiden ja keskiasteisen humalan, sekä kuivahtavan paahteisuuden merkeissä. Hieman on astetta liian makeankitkerä jälkimaku, muuten aika hyvä tuotos.


Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
Kausiolut, jossa kahvina käytetty West Virginian Black Dog Coffee -kahvia. Maltaina chocolate-, debittered black-, roast- ja cara-munich maltaat. Humalina northern brewer ja goldings. 40 IBU.

T: Alkuun mieleen tulee rommirusinat ja kahvi brändyllä. Hedelmäisen tumma ja paksu tuoksu. Kahvisuus tulee hieman liköörisenä esille. Vaatii aikaa auetakseen. Lämmettyään päästää esille maltaisia ja jauhoisia piirteitään. Perus stoutin tuntumaa, mutta kivalla twistillä.

M: Maussa tulee myös hieman lakritsinen kahviliköörisyys esille. Suutuntuma on aika pehmeä ja maltillinen. Runkoa kuitenkin löytyy. Nätisti nousee eri sävyt esille, joista ensin tummaa miedohkoa paahteisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä ja omena), hentoa kahvisuutta ja hyvin mieto metsäinen humalaisuus. Jälkimaku tuntuu aluksi pliisulta, mutta tarkemmin maiskuteltuaan huomaa kivoja hentoja vivahteita. Tämä on selkeästi hienostunein tapaus. Siltikin jälkimakuun jää kaipaamaan pientä potkua. Hyvä esitys myös.


Ja jottei homma olisi niin helppoa, niin tähän pieni yhteenveto ja ranking. Nämä oluet on juotu kolmena satsina. Ensin suomalaiset vahvistukset, seuraavana päivänä tanskalaiset ja viimeisenä amerikan ihme. Puolivälissä alkoi tuntumaan, että oluissa kahvi otti ehkä liikaa sijaa, mutta varsinkin loppupään oluissa tasapaino oli löydetty kiitettävällä tavalla. Näiden perusteella omaan makuun sopii kahviolut, jossa kahvi ei ole liian vahvasti esillä, tai ainakaan liian yksinkertaisena esillä (tavallaan päälle liimattuna). Lisäksi oluen on tarjottava muutakin kuin pelkkää mietoa kahvia.

Tällä kertaa kävi niin, että ulkomaan vahvistukset vetivät tässä pidemmän korren. Oheinen ranking tuloksena maistelujen perusteella:

1. Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
2. Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
3. To Øl Mochaccino Messiah, 7%

4. Teerenpeli Mokkamatti, 7%
5. VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%

Käsityöläisoluilua 2014

No nyt niistä Alkoon tulleista käsityöläisoluista. ”Käsityöläishenkisyys ja uudet, uniikit konseptit ovat koko kampanjan idea. Tänä vuonna mukana on huippuvalikoima klassikko-oluttyyppejä tuoreella otteella ja myös hyvin ainutlaatuisia erikoisuuksia”, kertoo Alkon tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen. Jep, en tiedä huippuoluista, mutta onhan se hyvä juttu, että ainakin kerran vuodessa saadaan pienpanimoiden tuotteita saataville kotiin ostettavaksi. Mielestäni tällaisen pitäisi olla kyllä useammin nähtävä ilmiö, mutta valtion alkoholitaktiikka ja Alkon monopoliasema pitävät huolen ,ettemme saa nauttia näistä useammin kotiolosuhteissa.

Hyvissä ajoin SoMe mainosti näiden tuloa Alkoon ja lopulta ne ilmestyivätkin 3. helmikuuta hyllyille. 13 suomalaista ja kaksi ulkomaalaista olutta jyräsi tilaa ahtaista Alkon hyllyistä. On se hyvä, että ainakaan vielä maitokaupan bulkkioluet eivät vie tilaa Alkon hyllyistä, sillä muuten saattaisi tehdä tiukkaa asettelut. Tässä vielä listaus oluista jotka hyllyille tuli:

Beer Hunters Keripukki
Prykmestar Kahvi Stout
Teerenpeli Mokkamatti
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout
Bryggeri Helsinki Senaattori
Lammin Sahti Pyy
Pyynikin Presidenttisahti
Laitilan Kievari Agricola
Saimaan Marsalkka Double IPA
Hiisi Pläkki
Rekolan Amerikan Eno
Suomenlinnan Thor Bock
Malmgård Emmer Tripel
Ridgeway Imperial Russian Stout
Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Look's like a plan!

Omaan kaappiin arvioitavaksi päätyi näistä alleviivatut yksilöt. Muutama saattoi jäädä hyllyyn hinnan ja kiinnostavuuden vuoksi. Täytyy katsoa jos myöhemmin noita löytyy, niin saattaa kaappiin eksyä. Yksi omalla kohdalla suosikeista näistä on Pyynikin Presidenttisahti. Hienoa, että saadaan myös sahtia valikoimiin. Myös Innis & Gunn kuulostaa oikein hyvältä, tosin panimon peruspullote ei ole omia makunystyröitä pahemmin hetkauttanut. Muutama kahviyksilökin on ja nämä otan varmaan erikseen muutaman muun kahviaiheisen oluen kanssa maistoon. Oluet on maisteltu neljän päivän sisällä, kahden pareina.

Lammin Sahti Pyy, 7%
Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat, Hallertau- ja Magnum-humalat. 47 EBC ja 22,5 EBU.
T: Tahmaisen siirappinen ja karamellinen. Humalaa ja paahteisuutta mietona. Makean hapan tuoksu.

M: Maku on samoilla linjoilla. Suutuntuma on kohtalaisen kevyen ja hieman siirappinen, suuhun tulee kevyen tahmeaa karamellisuutta, jota höystää kevyt humalaisuus. Paahtoa ei juuri tunnu. Ehkäpä hieman paahdettua karamelliä löytyy. Jälkimaku kevyen humalainen, jossa makeaa nekkukaramellia mukana. Helppo ja kohtalaisen maukas jokapaikanolut. Toimnii varmasti saunan jälkeen erittäin hyvin rapsakan ja kevyen ja ohuen humalaisen makeuden vuoksi.

Laitilan Kievari Agricola, 8,5%

Tämä olut on tuotettu yhteistyössä Mikael Agricola -seuran kanssa kunnianosoituksena Suomen uskonpuhdistajalle ja Suomen kirjakielen isälle. Reseptissä belgialaiset pale ale-, melano- ja bisquit- maltaat, Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat. 59,8 EBC ja 16,8 EBU.

T: Mausteisen banaaninen ja hiivainen. Ensin efekti nam, mutta toisaalta tulee hieman aromatisoitu fiilis. Taikinaa, kardemummaa, neilikkaa ja mallasta. Erottuu puolekseen mausteisen hiivaisuuden takia.

M: Suutuntuma on kieltä puuduttava, makean jälkisamea. Maku ei ole niin mausteinen ja makea kuin tuoksu antaa ymmärtää. Alkuun hiivaista hedelmäisyyttä, neilikkaa, mallasta, pientä imeläisyyttä ja hyvin mietoa humalaa. Jälkimaussa maut aika lailla katoaa pian. Suuhun jää pieni vivahde hiivaa ja tummaa hedelmää. Aika helppo myös ja suutuntuma on kohtalaisen rapea, mutta keskivaiheilta eteenpäin jää hieman pliisuksi. Jälkimaku turhan lyhyt. Helpoksi mökkisaunaolueksi. Voisi kuvitella tämän olevan aika hyvä "entry-level" tässä kategoriassa.

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, 6,8%
Suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton, Pilsner-, Vienna-, Pale Ale-, karamelli- ja kauramallasta sekä paahdettua ohraa. Olut on aromihumaloitu Cascadella ja Magnumilla. IBU 60 ja väri 135 EBC.

T: Suklaista paahdettua kauraa, josta tulee mieleen etäisesti suklaakaurapaistos. Paahteisuus on kohtalaisen vahvaa ja kahvista. Kaura tuo makean vivahdetta ja lisäksi humalat tuntuu reiluhkosti aromissa, aromihumalointi on siis tehnyt tehtävänsä.

M: Suutuntuma on kuohkean viljainen ja hieman leipämäinen. Melko kuiva alusta alkaen ja keskivertoa voimakkaampi paahteisuus sekä humalaisuus kääntää kauran tuomaa makeutta. Valtaa pitää humalat ja jauhokas paahteisuus. Runko jää hieman ohueksi ja makusyvyyttä ei ole ainakaan ylimääräistä. Ei oikeastaan kovin vahvoilla olla. Paahdetta, vahvaa kitkerää kaakaota ja humalaa, muu jää puuttumaan.


Malmgård Emmer Tripel, 8,3%
Suodattamaton, Emmervehnällä ja sokerilla höystetty Tripel. 33 EBU, 13 EBC.

T: Humalaisen makea ja metsäinen. Hunajaa ja hieman alkoholisuuttakin löytyy. Lagermaista viljaisuutta on taustalla samoin myös aavistus vehnämäistä banaania. Hedelmäisyys on rypäleistä ja appelsiinista (kuorta).

M: Suutuntuma on hunajainen, miedon hiilihappoinen ja hieman tahmea. Maussa alkuun tulee Makeaa hunajaisuutta, miedon yrttistä humalaa ja Ylikypsää vihreää rypälettä. Jälkimaku on keskiasteisen humalainen ja miedon makeanvivahteinen (kanervahunajaa). Vehnä tuntuu pehmentävän tätä mukavasti. Alkuun tuntui jotenkin tavalliselta ja hieman alkoholiselta. Pienen ajan jälkeen olut kuitenkin avautui ja viljainen sekä hunajainen pehmeys miellytti. Kyllä tästä hyvät fiilikset jäi.


Ridgeway Imperial Russian Stout, 10%
Pale ale-, cara-, crystal-, suklaa- ja meripihkamaltaat, mustat paahto- ja paahdetut ohramaltaat, Target-, Challenger- ja Styrian Goldings-humalat, lisäksi ruokosokeria. 38,5 EBU, 102 EBC.

T: Ytimekäs tuoksu. Aika sopivasti tasapainossa, paahteisuus, humalaisuus ja makeus. Kuohekaa mokkaisuutta, hedelmäinen rapsakka ja hieman hapan humalaisuus, jauhoista kaakaota. Tuoksu ajaa hyvin asiansa.

M: Maku on myös happaman leipäinen, miedon humalainen, josta paahteisuus vie otetta. Suutuntuma aika notkea ja hedelmäinen. Hiilihapot on aika tasapainossa muun kanssa. Jälkimaussa reiluhkosti paahtoa ja keskiverto humalaisuus ja nämä ovat hyvin tasapainossa makeuden kanssa. Hyvin tummaa suklaata ja hedelmää. Hyvät ainekset, kohtalaisen intensiivinen makuprofiili. Onnistunut maukas olut, kärkijoukkoon.

Beer Hunters Mufloni Keripukki, 7%
Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat, Columbus-humalaa, mausteina vanilja, valkosuklaa ja kookos. Mielenkiintoinen yhdistelmä. 43,1 EBU ja 223 EBC.

T: Pliisumpaa samankaltaista tuoksua kuin edellisessä Ridgewayssä. Kaikki on vain tuunattu alemmas ja piilomaassa. Jauhoista paahteisuutta tuntuu enemmän ja humalaa on vähemmän. Maltauisuus on päällimmäisenä hyvän hedelmäisyyden kanssa. Ei tosin vedä vertoja Ridgewaylle.

M: Maku alkaa kuivan kaakaojauhoisena ja jopa hieman suolaisena. Makeus on hyvin piilossa. Tummaa suklaata (oikein tummaa), poltettua kahvia ja palanutta leivänkuorta. Paahteisuus on kohtuu vahvaa ja sitä korostaa kuiva maku. Mausteet on aika piilossa. En tästä kovinkaan löydä valkosuklaata enkä kookosta. Jokseenkin hieman ohut ja yksinkertainen. Ei kilpaile kärkisijoista.

Agricola kaatuu lasiin

Taso koko setissä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä. Muutama tuolta erottui joukosta edukseen ja tällä perusteella sain jonkinmoisen rankingin aikan. Tässä raportissa maistetuista ja erikseen maistetuista Presidenttisahdista ja Toasted Oak IPAsta, Nikolaksen top-4 näyttää tältä:

1. Pyynikin Presidenttisahti
2. Ridgeway Imperial Russian Stout
3. Laitilan Kievari Agricola
4. Malmgård Emmer Tripel

Innis & Gunn Toasted Oak IPA, 5,6%

Tämä otetaan myös erikseen tarkasteluun Alkon käsityöläisoluista. Olen tältä panimolta maistellut aiemmin muutaman tuotteen, jotka löytyvät (löytyivät) myös Alkon valikoimista. Näistä rommitynnyreissä viettänyt oli jokseenkin erilaisen hyvää, mutta tiettyä vetisyyttä siinäkin oli. Perus Innis & Gunn Oak Aged Beer on mielestäni liian vaisu ja tylsä. Lisäksi siinä on oudon jauhoista toffeisuutta (kermaista toffeisuutta), joka häiritsee. Näiden maistamisesta tosin on jo jokunen vuosi, eli en tiedä jos maku siitä olisi jotenkin muuttunut, mutta epäilen sen kovin paljoa muuttuneen.

Oluen esikuvana oli Deuchars IPA, Caledonian Breweryn olut. Panimomestari Dougal Sharp pani aikoinaan olutta viskitynnyrissä vain "marinoidakseen" tynnyrit oluen maulla. Tämän oluen ei ollut tarkoitus päätyä myyntiin, vaan ainoastaan tuottaa tarvittavat tynnyrit Grant's Ale Cask Reserve -viskin kypsytykseen. Grantsin (William Grant & Sons) työntekijät kuitenkin maistoivat kyseistä olutta ennen sen kaatoa viemäriin ja siinä kävikin niin, että olut miellytti työntekijöiden makunystyröitä sen verran, että muutamia puheluita vaihdettiin puoleen ja toiseen ja niin Dougal Sharp löysi itsensä pian William Grant & Sonsin palveluksesta. Oluen ympärille rakennettiin yhtiö nimeltä Innis & Gunn. Perustuote Innis & Gunn Oak Aged Beer lanseerattiin 2003 elokuussa. 80 % panimon viennistä menee Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin.

Innis & Gunnin oluet pannaan nykyään Glasgow'ssa Wellparkin panimossa, jossa myös pannaan Tennent's-olutta. Panimo on julkaissut vuoden 2003 jälkeen huimat 36 eri olutta, joista otsikon olut on viimeisin Suomeen saatu vahvistus. Toasted Oak IPA, on tynnyrikypsytetty olut, jota on kypsytetty 41 päivää ennen pullotusta. Olut on humaloitu kolmessa erässä Goldings- ja Styrian Goldings-humalalla. Ohramaltaiden lisäksi siihen on lisätty vehnämaltaita, joka tuottaa paremman vaahdon ja suutuntuman. 38,6 EBU ja 13,9 EBC.

Innis & Gunn Toasted Oak IPA, 5,6%

T: Samaa toffeeta ja puuta kuin perustuotteessa. Aika vaisua ruohoista humalaisuutta ipaksi. Alkuun tuo humalaisuus tuolta kurkistaa enemmän, mutta laantuu ja peittyy toffeen ja kerman sekaan. Tuoksu on aika raikas, mutta jään kaipaamaan hedelmäisyyttä, etenkin sitruksia.

M: Ensipuraisu on limettinen, ruohoinen ja hiilihappoinen. Raikasta kesäistä fiilistä. Kuin suihkulähteeseen astuisi kesähelteellä, hiilihappoisuus, mieto sitrushappoinen humalaisuus ja raikas lähdevesi ottavat valtansa. Makumaailman on aika kapea ja humalan sekä yksioikoisen puserretun sitruunan lisäksi tästä ei muuta irtoa. Melkein kuin joisi meksikolaista raikasta ohutta olutta sitruunaslaidin kanssa. Hyvin kevyt.

Pyynikin Presidenttisahti, 9,5%

Sen verran harvoin saa nauttia kotiolosuhteissa tästä perinneherkusta, eli sahdista, joten otanpa tämän yksilön erilliseen käsittelyyn. Kyseinen tuote kuuluu Alkon 2014 saapuneeseen erään käsityöläisoluita. Yhteensä siis 15 tuotetta, joista kaksi ulkomaanvahvistusta ja kolmetoista kotimaista. Näihin kolmeentoista mahtuu yksi Sahti. Hyvä että saatiin hieman poikkeava tuote tarjontaan ja mitäö olen kuullut ja lukenut, niin varsin hyvän vastaanoton on tämä saanut. Itse olin heti innoissani tästä, joten ostin muutaman pullon kaappiin hetimiten. Nyt ensimmäisen maistettua, täytyypi ostaa muutama lisää.

Sahtihan ei perinteisesti ole tarkoitettu säilytettäväksi, vaan hetimiten juotavaksi. Sahtia kuuluu säilyttää kylmässä ja tällöinkin sen säilyvyys on vain jokunen kuukausi ja jopa vähemmänkin.Tämä yksilö poikkeaa kuitenkin hieman perinteisestä sahdista, sillä reseptiä on erityisesti pohdittu myös säilyvyyden näkökulmasta. Tuotehan ei edes ole kylmäkaapissa suurimmassa osassa alkoja, vaan löytyy muiden käsityöläisoluiden joukosta.

Ihan tarkkaa historiaa, tai salaa tähän en tiedä, mutta mitä olen lukenut ja kuullut, niin säilyvyyttä on auttanut tämän keittäminen (yleensä ei keitetä), hapen poisto pullosta ja tähän lisätty runsas kataja sekä humala. Sahdissahan ei perinteisesti humalaa ole juuri käytetty, mutta tästä sitä löytyy. Enpä itse olekaan aiemmin maistanut humaloitua sahtia, joten sinänsä mielenkiintoista mitä tämä tuo tullessaan. Valmistukseen on käytetty Alkon sivujen mukaan maatiais- ja jalohumalaa, katajaa ja meriheinää, tietenkin veden sekä sahti- ja ruismaltaiden lisäksi. Katkeroaineita löytyy 34,6 EBU ja väri on 77,6 EBC. Ja eiku syömään...


Pyynikin Presidenttisahti, 9,5%

T: Ah, perinteisen sahtinen, banaaninen, samean utuinen, makean hedelmäinen, humalakin tulee esille samoin kataja. Taustalla pehmeästi ruismaltaita ja taikinaisuutta. Tuoksu on minusta todella hyvä. Sopivan täyteläinen ja suorastaan syötävän houkutteleva.

M: Maku lunastaa tuoksun antamat odotukset. Heti alkuun maltaista ja makeahkoa hedelmäisyyttä, jossa mukavasti banaania. Lisäksi humala antaa pientä potkua, juuri sopivasti. Kataja ja ruis on kivasti läsnä, ei vie liikaa huomiota, mutta on tuntuvasti mukana. Suutuntuma on sopivan pureksittava ja samalla raikas. Jälkimaku jättää tyypillistä makean maltaista ja hedelmäistä sahtimaisuutta pyörimään. Loistava!

Tämä oli jopa parempaa kuin odotin. Melkein pitäisi pistää palautetta panimolle, että ovat kyllä onnistuneet tekemään huiman tuotteen, kiitos! Nyt on oiva tilaisuus oluenystävän kokeilla sahdin maailmaa, vaikkei se aiemmin olisikaan ollut oma juttu. Ei tästä voi olla pitämättä. Ei ole muuten sahdin, rantasaunan, nuotion ja kesäisen illan voittanutta yhdistelmää.... sitä odotellessa.

Herkkusahtia