SOPP2016, 27.-30.7.2016 Helsinki, perjantain huuma

Huhhuh. Urakka takana. Toki miellyttävä sellainen. Perjantai oli itselleni "the SOPP" -päivä, sillä alun perin tämä päivä oli varattu festareille. Keskiviikkona otin kuitenkin varaslähdön ja maistelin vajaa kymmenkunta olutta. Mietteet keskiviikon oluista ja yleiset löpinät festareilta pääset lukemaan täältä.

Homma toimi yhtä hyvin kuin keskiviikkona, mitä nyt ruuhkaa oli tungokseen asti lämpimänä perjantaipäivänä. Etenkin kello 16 jälkeen alkoi olla melko ahdasta ja jonoja kertyi isolle osalle tiskejä. Oli sääli nähdä eräät tiskit täysin jonotta, tyhjinä jopa. "Viinaranneke", joka on muuten melko typerä väkisin uutisoitu termi, toimi hienosti myös perjantaina. Laskuahan en vielä ole nähnyt, mutta muutoin se toimi täydellisesti. Kokonaissummaksi kahdelle päivälle taisi kertyä ruokineen n. 80€.

iso paha viinaranneke

Keskiviikon parhaat vaikutukset teki Hiisi ja Plevna. Vehnäperusteinen päivä sai jatkoa nyt perjantaina, sillä lasiin kaatui ensimmäisten joukossa lisää vehnää. Muutaman vehnän jälkeen tosin vaihdoin happamimpiin ja jopa tummempiin tammitynnyröinteihin. Perjantain parhaimmistoa oli mielestäni Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition), joka hämmästytti ja yllätti maukkaalla ja tasapainoisella vaniljaisuudellaan ja suklaisuudellaan. Herkkua. Toinen erityismaininta menee Plevna Weizenbockille, joka oli jälleen mainiossa kunnossa. Herkullinen ja tuhti vehnä.

Onnistuneita oli niin ikään Pyynikin Saison ja Maku Cran PABA. Molemmat mielestäni hyvin onnistuneita ja maistamisen arvoisia. Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale) oli maistettava uudelleen ja kyllä se vaan vei taas mennessään. Miten tässä näin taas kävi? Ihan parhaimmistoa. Alla vielä lyhyine kuvauksineen osa perjantain oluista.

Bock's Weizbier, 5,3%: Hieman happaman käyneen oloinen ja hedelmäinen tuoksultaan. Toi etäisesti mieleen villihiivan. Maussa banaanisuutta ja mausteisuutta sopusuhdassa, tehden mukavan tasapainoisen hefen.

Pyynikin Saison, 5%: Ensimmäinen kulaus paljastaa tämän olevan rehti saison. Saisonhiiva toimii moitteetta, hyvä runko ja sopiva raikkaus säilyy loppuun saakka. Lisäksi vielä kiva jälkikuivuus ja kuiva mausteisuus jälkimaussa.

Lammin Ruisrääkkä (tynnyrikypsytetty), 7%: Tämä ei nyt jotenkin toiminut, vaikka runsaasti kehuja onkin saanut monilta muilta. Jotenkin imelä toffeisuus tökki pahasti. Vasta pidemmän ajan päästä tuli mukavempaa vaniljaisuutta. Tynnyristä olen maistellut paaaljon parempiakin.

Lervig Passion for Sour, 7,5%: Hedelmäinen "punaisen sävyinen" happamuus päällimmäisenä, joka ei ollut kuitenkaan etikkaista, tai erityisen pitkäkestoista. Hyvä niin. Jäi kuitenkin aavistuksen yksinkertaiseksi. Raikas ja hedelmäinen.

Låven Hoppy Wheat, 5%: Tapahtuman huonoimpia maistoja. Todella tylsä. Ei katkeroa (nimestä huolimatta), eikä juuri vehnäisyyttäkään. Jenkkityylinen vehnis, jossa ei oikein mitään vaikuttavaa.

Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition) 13,4%: Tämä tuli maistettua sattumalta. Onneksi näin, sillä kyseessä oli melkoinen jälkkäriherkku. Perusversio (ei-kirsikka) loppuin, joten tilalle Pikkulinnun Markku pisti kirsikkaversion. Upea suklaisuus ja vaniljaisuus. Tynnyrikypsytys täydellistä. Tällaista se on onnistuiessaan.

Plevna Weizenbock, 7%: Tuttu herkku jo entuudestaan. Tuhti vehnä, jossa niin ikään Plevnan hyvä vehnäpohja (hyvä hiiva, neilikkaisuus ja banaanisuus) ja hiukan sahtimaista tuhtiutta. Erittäin juotava runsaanoloisesta olemuksesta huolimatta.

Maku Cran PA BA, n. 5%: Tämä pabar oli aika onnistunut keitto. Lentokentän karpalo-olut laitettiin kolmeksi kuukaudeksi punaviinitynnyriin ja ulos kaadettiin monipuolisempi pikku-red-sour. Kivat vivahteet ja mukava kevyt tammisuus. Viini toi hienon lisän.

Maku Timo Hoppy Saison, 6,4%: Sitruksinen ja humalankatkera saison. Alta paljastuu selvästi Makun saison, jossa nyt humalat jyllää ja kuivattaa. Hiiva myös hyvin esillä.

Plevna Mount Evans, 6%: Toiset sanoi happamaski, toiset reilun vadelmaiseksi, kun taas toiset miedon vadelmaiseksi. Itse kuvittelin Foundersin Rubaeus tyylistä olutta, mutta tässä vadelmilla on todella rauhallinen taustanäyttely lähinnä tuoksussa. Muutoin ihan kelpo saison, mutta seuraavaan erään kolminkertainen määrä vadelmia kiitos.

Lammin Sahti Ruisrääkkä (Alkon käsityöläisoluet 2016)

Kolmantena käsityöläisoluena maistossa Lammin sahtikuninkaan tuotantoa. Lammilainen sahti on herkkua, mutta miten pärjää muu tuotanto? Olen aiemmin maistanut Lammin Sahdilta muutamaa olutta sahdin lisäksi, mutta ne eivät ole tehneet erityistä vaikutusta. Muistikuva 2014 käsityöläissatsista löytyy Lammin Pyystä, joka oli kepeä. karamellinen ja hieman tahmea. Lammin Sahdista arvio löytyy täältä.

Ruisrääkkä, Crex crex, on maalaismaisemassa elävä rantakanalaji, joka taantui voimakkaasti 1900-luvulla. Näin sanoo Wikipedia, jota uskottakoon, kun etiketistäkin löytyy kanalinnun kuva. Lammin Sahtihan on nimennyt aiemmatkin oluensa lintueläimien mukaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja tässä ne faktat olikin, oluesta ei pahemmin muuta tietoa löytynyt.

Lammin Sahti Ruisrääkkä, 7%

Tuoksusta huokuu maltaisuus, jossa rukiin mämmisyyttä, luumua ja leipäisyyttä. Taustalla makeaa pullahiivaisuutta, joka muistuttaa etäisesti vehnäolutta ja sahtia – lieko Lammin oma tuttu hiiva? Hiivan esterisyys antaa päärynäisyyttä ja omenaisuuttakin. Ihan miellyttävä tuoksu.

Mausta löytyy mukava täyteläistä lähenevä suutuntuma ja rusas maltaisuus. Rukiin tuomaa särmää, jossa kevyt kuivakakkuisuus. Makeutta löytyy, mutta maltainen paahteisuus ja rukiisuus taittaa sitä sopivasti. Jälkimaussa pientä katkeruutta ja kuivahedelmää. Onnistuneen oloinen olut, joskei ihan lempityyliäni.

Lammin Sahti, 7,5%

Varaslähtö kesään! Nyt on lasissa Lammilaista tummahkoa, eli Lammin Sahtia. Pienoinen juhlan hetki, sillä jos ei ravintoloihin eksy, niin Sahtia ei noin vain saakaan joka kaupasta. Varsinkaan, jos haluaa jotakin muuta kuin Finlandia Sahtia. Nyt kuitenkin tuli oiva tilaisuus poiketa Kankaanpään mökkireissulta kotiapäin ajellessa sellanien 60km lenkki Lammin kautta ja noukkia pari pulloa herkkua kotiin. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun poikkesin Lammilla päin.

Alunperin tarkoitus oli ostaa sahtia mökille mukaan (paras mökkisanuajuoma), mutta reittivalinta ei oikein suosinut suunnitelmia, joten oli tyytyminen muihin oluisiin. Takasinpäin ajellessa houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi suosivamman reittivalinnan vuoksi ja nyt sen ansiosta tavallinen arkilauantai muuttuukin sahtilauantaiksi. Kohtuudella tietenkin. Viimeksi on lasissa ollut Pyynikin Presidenttisahti (mökilläkin), joka osoittautui erinomaiseksi ja hieman runsaammaksi/rapsakammaksi sahdiksi.

Lammin Sahtia saa ostettua Lammin Alkosta, tosin sitä saa sitten litkiä hieman enemmän, sillä minimikoko tilaukselle on 10 litraa. Hintaa tälle kertyy 15,90 e/l. Pienempinä määrinä vaihtoehdoksi tulee noutaa pullo tai pari Tuuloksesta Sipen saluunasta/Pekan puodista (Kauppakeskus Tuulonen, Tuulosentie 114810 Tuulos). Sieltä tätä perinteistä tummahkoa saa 0,5-3-litran kokoluokissa. Kannattaa toki muistaa, että sahti ei säily kovin kauaa (1-3 viikkoa) ja kesällä kannattaa varata kylmälaukkua mukaan etenkin pidemmälle matkalle.

Lammin Sahti, 7,5%

T: Aaah, alkuun paahteisen kinuskiset ja vaniljaiset aromit tuo mieleen vohvelin. Pidemmällä nuuhkaisulla saa kiinni hiivasta ja kylmemmästä märästä metsäisestä tuoksusta. Sauna... puulla lämmitetty vanha kelohonka-sauna, joka on edellisenä iltana ollut lämmin. Rusinaa ja ruisleipätaikinaa miedon happamana. Nättiä. Tuoksu on sitä mitä hyvältä sahdilta on odotettavissa.

M: Pehmeän sameaa ja makeahkoa. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen ja utuinen. Banaaninen hiiva tulee välittömästi nielaisun jälkeen ja tuo makeutta. Tämän jälkeen avautuu taikinaisuus ja taas tulee mieleen puusauna. Raikasta ja rauhallista jälkimakua, jossa makeat rusinat ja rukiin mausteisuus jää miellyttämään pitkään. Aavistuksen vetisyyttä useamman siemauksen jälkeen.

Hyvää sahtia. Jos tykkää sahdista, niin varmasti tykkää myös Lammin Sahdista. Helppoa ja maukasta juhlajuomaa, tai niin kuin minulle, herkullista saunajuomaa.

Käsityöläisoluilua 2014

No nyt niistä Alkoon tulleista käsityöläisoluista. ”Käsityöläishenkisyys ja uudet, uniikit konseptit ovat koko kampanjan idea. Tänä vuonna mukana on huippuvalikoima klassikko-oluttyyppejä tuoreella otteella ja myös hyvin ainutlaatuisia erikoisuuksia”, kertoo Alkon tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen. Jep, en tiedä huippuoluista, mutta onhan se hyvä juttu, että ainakin kerran vuodessa saadaan pienpanimoiden tuotteita saataville kotiin ostettavaksi. Mielestäni tällaisen pitäisi olla kyllä useammin nähtävä ilmiö, mutta valtion alkoholitaktiikka ja Alkon monopoliasema pitävät huolen ,ettemme saa nauttia näistä useammin kotiolosuhteissa.

Hyvissä ajoin SoMe mainosti näiden tuloa Alkoon ja lopulta ne ilmestyivätkin 3. helmikuuta hyllyille. 13 suomalaista ja kaksi ulkomaalaista olutta jyräsi tilaa ahtaista Alkon hyllyistä. On se hyvä, että ainakaan vielä maitokaupan bulkkioluet eivät vie tilaa Alkon hyllyistä, sillä muuten saattaisi tehdä tiukkaa asettelut. Tässä vielä listaus oluista jotka hyllyille tuli:

Beer Hunters Keripukki
Prykmestar Kahvi Stout
Teerenpeli Mokkamatti
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout
Bryggeri Helsinki Senaattori
Lammin Sahti Pyy
Pyynikin Presidenttisahti
Laitilan Kievari Agricola
Saimaan Marsalkka Double IPA
Hiisi Pläkki
Rekolan Amerikan Eno
Suomenlinnan Thor Bock
Malmgård Emmer Tripel
Ridgeway Imperial Russian Stout
Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Look's like a plan!

Omaan kaappiin arvioitavaksi päätyi näistä alleviivatut yksilöt. Muutama saattoi jäädä hyllyyn hinnan ja kiinnostavuuden vuoksi. Täytyy katsoa jos myöhemmin noita löytyy, niin saattaa kaappiin eksyä. Yksi omalla kohdalla suosikeista näistä on Pyynikin Presidenttisahti. Hienoa, että saadaan myös sahtia valikoimiin. Myös Innis & Gunn kuulostaa oikein hyvältä, tosin panimon peruspullote ei ole omia makunystyröitä pahemmin hetkauttanut. Muutama kahviyksilökin on ja nämä otan varmaan erikseen muutaman muun kahviaiheisen oluen kanssa maistoon. Oluet on maisteltu neljän päivän sisällä, kahden pareina.

Lammin Sahti Pyy, 7%
Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat, Hallertau- ja Magnum-humalat. 47 EBC ja 22,5 EBU.
T: Tahmaisen siirappinen ja karamellinen. Humalaa ja paahteisuutta mietona. Makean hapan tuoksu.

M: Maku on samoilla linjoilla. Suutuntuma on kohtalaisen kevyen ja hieman siirappinen, suuhun tulee kevyen tahmeaa karamellisuutta, jota höystää kevyt humalaisuus. Paahtoa ei juuri tunnu. Ehkäpä hieman paahdettua karamelliä löytyy. Jälkimaku kevyen humalainen, jossa makeaa nekkukaramellia mukana. Helppo ja kohtalaisen maukas jokapaikanolut. Toimnii varmasti saunan jälkeen erittäin hyvin rapsakan ja kevyen ja ohuen humalaisen makeuden vuoksi.

Laitilan Kievari Agricola, 8,5%

Tämä olut on tuotettu yhteistyössä Mikael Agricola -seuran kanssa kunnianosoituksena Suomen uskonpuhdistajalle ja Suomen kirjakielen isälle. Reseptissä belgialaiset pale ale-, melano- ja bisquit- maltaat, Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat. 59,8 EBC ja 16,8 EBU.

T: Mausteisen banaaninen ja hiivainen. Ensin efekti nam, mutta toisaalta tulee hieman aromatisoitu fiilis. Taikinaa, kardemummaa, neilikkaa ja mallasta. Erottuu puolekseen mausteisen hiivaisuuden takia.

M: Suutuntuma on kieltä puuduttava, makean jälkisamea. Maku ei ole niin mausteinen ja makea kuin tuoksu antaa ymmärtää. Alkuun hiivaista hedelmäisyyttä, neilikkaa, mallasta, pientä imeläisyyttä ja hyvin mietoa humalaa. Jälkimaussa maut aika lailla katoaa pian. Suuhun jää pieni vivahde hiivaa ja tummaa hedelmää. Aika helppo myös ja suutuntuma on kohtalaisen rapea, mutta keskivaiheilta eteenpäin jää hieman pliisuksi. Jälkimaku turhan lyhyt. Helpoksi mökkisaunaolueksi. Voisi kuvitella tämän olevan aika hyvä "entry-level" tässä kategoriassa.

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, 6,8%
Suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton, Pilsner-, Vienna-, Pale Ale-, karamelli- ja kauramallasta sekä paahdettua ohraa. Olut on aromihumaloitu Cascadella ja Magnumilla. IBU 60 ja väri 135 EBC.

T: Suklaista paahdettua kauraa, josta tulee mieleen etäisesti suklaakaurapaistos. Paahteisuus on kohtalaisen vahvaa ja kahvista. Kaura tuo makean vivahdetta ja lisäksi humalat tuntuu reiluhkosti aromissa, aromihumalointi on siis tehnyt tehtävänsä.

M: Suutuntuma on kuohkean viljainen ja hieman leipämäinen. Melko kuiva alusta alkaen ja keskivertoa voimakkaampi paahteisuus sekä humalaisuus kääntää kauran tuomaa makeutta. Valtaa pitää humalat ja jauhokas paahteisuus. Runko jää hieman ohueksi ja makusyvyyttä ei ole ainakaan ylimääräistä. Ei oikeastaan kovin vahvoilla olla. Paahdetta, vahvaa kitkerää kaakaota ja humalaa, muu jää puuttumaan.


Malmgård Emmer Tripel, 8,3%
Suodattamaton, Emmervehnällä ja sokerilla höystetty Tripel. 33 EBU, 13 EBC.

T: Humalaisen makea ja metsäinen. Hunajaa ja hieman alkoholisuuttakin löytyy. Lagermaista viljaisuutta on taustalla samoin myös aavistus vehnämäistä banaania. Hedelmäisyys on rypäleistä ja appelsiinista (kuorta).

M: Suutuntuma on hunajainen, miedon hiilihappoinen ja hieman tahmea. Maussa alkuun tulee Makeaa hunajaisuutta, miedon yrttistä humalaa ja Ylikypsää vihreää rypälettä. Jälkimaku on keskiasteisen humalainen ja miedon makeanvivahteinen (kanervahunajaa). Vehnä tuntuu pehmentävän tätä mukavasti. Alkuun tuntui jotenkin tavalliselta ja hieman alkoholiselta. Pienen ajan jälkeen olut kuitenkin avautui ja viljainen sekä hunajainen pehmeys miellytti. Kyllä tästä hyvät fiilikset jäi.


Ridgeway Imperial Russian Stout, 10%
Pale ale-, cara-, crystal-, suklaa- ja meripihkamaltaat, mustat paahto- ja paahdetut ohramaltaat, Target-, Challenger- ja Styrian Goldings-humalat, lisäksi ruokosokeria. 38,5 EBU, 102 EBC.

T: Ytimekäs tuoksu. Aika sopivasti tasapainossa, paahteisuus, humalaisuus ja makeus. Kuohekaa mokkaisuutta, hedelmäinen rapsakka ja hieman hapan humalaisuus, jauhoista kaakaota. Tuoksu ajaa hyvin asiansa.

M: Maku on myös happaman leipäinen, miedon humalainen, josta paahteisuus vie otetta. Suutuntuma aika notkea ja hedelmäinen. Hiilihapot on aika tasapainossa muun kanssa. Jälkimaussa reiluhkosti paahtoa ja keskiverto humalaisuus ja nämä ovat hyvin tasapainossa makeuden kanssa. Hyvin tummaa suklaata ja hedelmää. Hyvät ainekset, kohtalaisen intensiivinen makuprofiili. Onnistunut maukas olut, kärkijoukkoon.

Beer Hunters Mufloni Keripukki, 7%
Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat, Columbus-humalaa, mausteina vanilja, valkosuklaa ja kookos. Mielenkiintoinen yhdistelmä. 43,1 EBU ja 223 EBC.

T: Pliisumpaa samankaltaista tuoksua kuin edellisessä Ridgewayssä. Kaikki on vain tuunattu alemmas ja piilomaassa. Jauhoista paahteisuutta tuntuu enemmän ja humalaa on vähemmän. Maltauisuus on päällimmäisenä hyvän hedelmäisyyden kanssa. Ei tosin vedä vertoja Ridgewaylle.

M: Maku alkaa kuivan kaakaojauhoisena ja jopa hieman suolaisena. Makeus on hyvin piilossa. Tummaa suklaata (oikein tummaa), poltettua kahvia ja palanutta leivänkuorta. Paahteisuus on kohtuu vahvaa ja sitä korostaa kuiva maku. Mausteet on aika piilossa. En tästä kovinkaan löydä valkosuklaata enkä kookosta. Jokseenkin hieman ohut ja yksinkertainen. Ei kilpaile kärkisijoista.

Agricola kaatuu lasiin

Taso koko setissä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä. Muutama tuolta erottui joukosta edukseen ja tällä perusteella sain jonkinmoisen rankingin aikan. Tässä raportissa maistetuista ja erikseen maistetuista Presidenttisahdista ja Toasted Oak IPAsta, Nikolaksen top-4 näyttää tältä:

1. Pyynikin Presidenttisahti
2. Ridgeway Imperial Russian Stout
3. Laitilan Kievari Agricola
4. Malmgård Emmer Tripel