Malmgård Amarillo Tripel (Alkon käsityöläisoluet 2017) + kässärioluiden parhaimmisto

Viimeinen kässäriolut minun osaltani. Tämän jälkeen on 2017 Alkon käsityöläisoluet juotu, tai ainakin arvosteltu. Hyvin näkyy vielä löytyvän tähän valikoimaan kuuluvia oluita Alkon hyllyillä. Laitetaan tämän postauksen loppuun vielä oma ranking niistä jotka tuli maistettua.

Malmgård tunnetaan yhtenä Suomen parhaimpana panimona. Tai ainakin sellainen mielikuva minulla on. Itsekin olen jonkin verran samoilla linjoilla, mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että ei se paljoa poikkea valtavirrasta. Panimolta löytyy hyviä oluita, mutta myös tylsiä. Ehkä se miksi se on melko arvostettu johtuu siitä, että oluita tulee paljon ja suurin osa on vähintään kohtalaisia. Montaa täysin hutia ei välttämättä ole.

Kässärikattaksessa panimon olutta edustaa Amarillo Tripel. Lähin sukulainen ollee Emmer Tripel, jota olen useampaan otteeseen maistanut ja joka on niitä vähintään perushyviä. Amarillo Tripel löytyy Alkon valikoimista kolme senttiä vajaa kuudella eurolla, joka ei ole paha 50 cl vahvasta oluesta. Tämä Emmer Tripelin sukulainen on aromihumaloitu amerikkalaisella Amarillo -humalalajikkeella.

Se, että onko olut muutoin samalla reseptillä valmistettu kuin Emmer Tripel, niin enpä tiedä, koska google ei tyrkyttänyt tuota tietoa ja en itse jaksanut salapoliisityötä harrastaa. Eikä ole nyt verrokkinakaan tuota Emmeriä, joten who cares? Maistan tämän tällaisenaan ja haukun, tai kehun.

Malmgård Amarillo Tripel, 9%

Tuoksu on tuttu belgialaisen vahvan oluen tuoksu, eli hiivaista ja hedelmäisen esteristä. Hieman pippurisuuttakin löytyy. Humala ei tunnu ainakaan odotetun sitruksiselta, vaan näyttää olemuksensa kuivataen tuoksua. Ehkä mieto kuivan humalapelletin aromia löytyy. Hedelmän ja hiivan yhteistyö toimii ja tuo myös mieleen miedosti banaanisen, tai hedelmäpurukumisen vehnäoluenkin.

Maussa vahvuus tuntuu miedosti nipistäen suuta. Esterinen ja jopa hieman voitelevan öljyinen suutuntuma, sopivan runsailla hiilihapoilla. Hyvin selvä ja jopa vahva belgihiivaisuus täyttää makumaailmaa kukkaishedelmäisyydellä ja sitä kuivattaa ja miedosti katkeroittaa humala. Humala ei kuitenkaan ole niin esillä, että tarvitsisi etiketissä mainita. Jälkimakuun jää hedelmäpurukumisuus. Hyvä, ei kuitenkaan erityisen poikkeuksellinen.

Käsityöläisoluista 2017 parhaimmisto muodotui oheisen listauksen mukaan:

1. Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
2. Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils
3. Malmgård Amarillo Tripel
4. Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA

5. Laitilan Savu IPA

6. Hiisi Pirunpelto Kivibock
7. Flying Dutchman Flip Flopped....IPA
8. Rekolan Panimo Kaffe Stout
9. Stallhagen Raspberry Stout

Flying Dutchman Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Käsityöläissetin kattaukseen pääsi myös Flying Dutchmanin tuotos, jolta viimeksi maistoin humaloidumpaa lageria. Dutchmanin olut edustaa periaatteessa IPA-sarjaa, jota ei tänä vuonna saatu tavallaan ollenkaan kattaukseen. Nytkin siis kyseessä White IPA.

White IPA kertonee meille olevan kyseessä kevyt, maustettu belgityylisempi IPA. Odotellaan siis Witbierin mausteisuutta ja belgialaisen vaalean oluen hedelmäisyyttä. Korianterit, appelsiini ja vehnähän on witbierin juttu ja niitä myös tämän oluen reseptiikasta löytyy – Pilsner ja vehnämallasta, korianteria, appelsiinin kuorta ja katajanmarjaa, sekä humalapuolelta Centennial, Cascade, Citra, Equinox. Alkon listoilla 4,1 € hintaan.

Flying Dutchman Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA, 5,5%

Tuoksussa selvä witbierin aromimaailma, eli kevyt vaalea maltaisuus, jossa sitruunaa, appelsiinia ja korianteria. Sitruksisuus voimakasta ja sitä täydentää kuivan ruohoinen humalointi. Hyvin kevyt ja raikas kokonaisuus, jossa paljon vaalean belgin aromia.

Maussa ollaan samoilla linjoilla. Suutuntuma hiilihappoinen ja kevyt. Humala on sitruksista ja ei tuo juuri katkeruutta. Vasta loppumaussa hieman katkeruutta, joka sekin hyvin mietoa. Appelsiinisuutta ja korianteria reilun sitruunaisuuden kanssa. Vaalean belgialaisen oluen ja witbierin yhteensoittoa. Ehkä liika witbiermäisyys (korianteri) rokottaa omissa kirjoissani pisteitä.

Hiisi Pirunpelto Kivibock (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Ollaan päästy käsityöläiskattauksessa kivesoluiden äärelle, kun vuoron saa Jyväskyläläinen Kivibock nimeltä Pirunpelto. Kaikkihan varmaan tietää, että tämän panimon Pecko (joka muuten nyt saatavilla maanlaajuisesti Alkosta) on mielestäni parhaimpia suomalaisia tehtyjä oluita. Noh, se ei aseta rimaa kuitenkaan korkealle, sillä kyseessä on niiiin erilaiset yksilöt tällä kertaa.

Sen kummemmin en kivibockeista ymmärrä, mutta bock on vahvahko lagertyyli ja kivi.... on kivi. Olisiko tämän pirunpellon valmistuksessa käytetty kenties saunakiukaan kiviä, jotka kuumennettiin puulämmitteisesti panimon Harviakiukaassa? Ja siitä sitten heitetty kivekset mäskiin? Eikös se Hiisi Keito ollut samaa rataa. Taisi olla jokin perinteinen tyyli, jossa kiviä karammelisoitiin ja käytettiin mäskäyksessä sekä käymisaikana...juu en tiedä tarkemmin, tuo jäi mieleen Arden blogista. Alkosta irtoaa sentin vajaa femmalla.

Pirunpelto on maltainen ja kevyen paahteinen kivibock Hiisin tyyliin. Nauti viilennettynä (9-13°C) esimerkiksi Cajun burgerin, tai kypsien sveitsiläisten juustojen kanssa.

Hiisi Pirunpelto Kivibock, 6,5%

Tuoksu on hyvin pehmeän maltainen ja runsas. Helposti tulee mieleen kuivat kalliokivet. Saunahan se mieleen tulee. Maltaista pölyisyyttä, graniittia, miedosti savua ja leipäisyyttä. Savu tuo mieleen nuotion, joka on ollut päällä muutama yö sitten ja joka on lämmin auringonpaahteen vuoksi. Nih.

Maussa maltaisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksun perusteella odottaisi. Sitä ehkä rokottanee reiluhko hiilihappoisuus. Vasta jälkimakua kohden tulee mukava leipäisä maltaisuus, jossa mieto savumaltaisuus. Katkeruutta tässä ei tunnu olevan vasta kuin aivan jälkimaun loppupuolella. Miedosti maltaista makeutta, jossa kuivempi leipämaltaisuus tasapainoilee savutuntuman kanssa. Ei wau-efektejä tmv, mutta saunakiukaan huollon yhteydessä hyvä mallasjuoma.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Kun käsityöläisoluiden listaus julkistettiin, niin totesin heti, että nyt löytyy nimien perusteella muutama hyvin mielenkiintoinen olut. VASPin Saazer Pils oli yksi niistä mielenkiintoisimmista, sillä hyvin onnistunut Pilsneri on loisto-olut. Saazer Pils on nimensä mukaan humaloitu tshekkiläisellä Žatecin alueen, eli Saazin alueen humalalla. Tämä on erittäin tervetullut olut kaiken sourin ja ipan keskellä.

Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan. – Panimomestari Jani Vilpas

Olut löytyy Alkon valikoimista ja sen hinta on 4,95€ 50cl pullolta, joten hintakin on hyvin kilpailukykyinen.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils, 5,7%

Tuoksussa miedosti voikeksisyyttä ja reilusti vaaleaa maltaisuutta. Humala on hieman pölyistä, mutta "oikean tyylistä", eli kuivaa ja kuivuneen katkeran sitruksista. Kuivan ruohoinen ja viljapeltoinen kokonaisuus. Olen myös aistivani diasetyyliä hennosti. Hyvä tyylinmukainen tuoksu.

Maussa vaalean raikas viljapeltoisuus, jossa olen havaitsevinani voikeksiä ja voitaikinaa, eli ehkä siellä sitä diasetyyliä pilkahtaa. Hiilihappoja sopivasti muuhun runkoon nähden, joka on kohtalaisen maltainen. Humalointi tulee kuivan ruohoisena ja miedon makean hedelmäisenä. Aavistus pihkaisuutta ja karamellisuutta. Katkeruus on keskivertoa ja tulee esille enemmän loppua kohden (kuivan ruohoisena). Erinomainen kokonaisuus!

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Tätä olutta tuli muuten odoteltua. Yllättäen mushimaltin kirjoittajan huomio kiinnittyi tynnyrikypsyteltyyn olueen ja vieläpä sellaiseen, jossa on maannut aiemmin jenkkiviskiä. Viivästyksistä huolimatta tämä tuli valikoimiin tämän viikon aikana ja löytyy nyt siis Alkosta 8,71€ hintaan.

Enpä tiedä mitään Jälkikäteen sain selvitettyä faktoja oluesta. Tätä imperial stoutia on kypsytetty entisissä Heaven Hillin tislaamon bourbontynnyreissä (barreltynnyri, n. 200l) neljästä seitsemään kuukauteen ja Pyynikki käyttää tässä Solera-tyylin kaltaista menetelmää. Tarkoittaa siis sitä, että tynnyristä valutetaan yksi erä ulos (jolloin sisälle jää x-määrä kypsynyttä olutta) ja laitetaan tuoretta kypsyttämätöntä olutta sisään. Mainittakoon, että Heaven Hill osaa valmistaa todella herkullista bourbonia. Eipä ole liiaksi näitä bourbontynnyreissä kypsyteltyjä IS:ja, joten tervetullut olut tähän kattaukseen.

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%

Tuoksusta on aistittavissa aimo annos bourbonia, josta makea maissisuus, lempeä neilikkaisuus ja kevyt ruismausteisuus kumpuaa. Tulee sama aromimaailma kun nuuhkiessa entistä bourbontynnyriä. Tammi näyttelee omaa osaansa tuoden karamellista vaniljaisuutta. Bourbontynnyri jyrää melko hyvin varsinaisen stoutin piirteet. Miedosti paahteisuutta toki saan irti. Kyllä tätä mielellään nuuhkii. Sieraimen kautta nautittua bourbonia? Yes please.

Maussa tynnyrin elementit ovat myös vahvasti läsnä. Mausteista voikakkupohjaa, jossa makea maissisuus ja imelähkö maltaisuus näyttelee pääroolia. Suutuntumaltaan pehmeä ja kevyesti hiilihapotettu. Alkoholi tässä on ilmiselvästi läsnä, mutta se on niin tynnyriaromista ja bourbonmausteista, että se ei viskimiestä haittaa. Sitä paitsi se hellittää jo puolivälissä makupalettia. Jälkimakuun mennessä leikki loppuu hieman liian aikaisin kesken. Jäljelle jää makean imelä suklaisuus ja voikeksisyys, sekä mieto vaniljainen tammisuus. Skidisti bourbonliköörinen.

Päärooli on tynnyrin tuomalla jenkkiviskisyydellä, joten jos olet arka bourbonille, ei ehkä ole juttusi. Minä en ole arka, mutta hieman kaipasin tynnyrimaailman rinnalle enemmän maltaisuutta ja hieman enemmän paahteisuutta. Silti, tuhdin aromikas bourb... IS!

Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Vuoden 2017 käsityöläisolutkattauksen italialaisin vahvistus on Birra Amiatan ja Kallio Breweryn kollaboraatio-olut. Näiltä kahdelta olen maistanut aiemmin yhden oluen, joka oli niin ikään käsityöläiskattauksessa. Lura oli jonkinmoinen sahdin suuntaan pyrkivä olut, joka ei kuitenkaan vakuuttanut minua.

Tällä kertaa ollaan liikkeellä perinteisemmällä rintamalla, kun tarjolla on IPAa. Pullosta lunttaamalla käy ilmi, että reseptiikasta löytyy perinteisten ainesten lisäksi laktoosia. Tämä itse asiassa tekee tästä mielestäni erityisen mielenkiintoisen. Humalina on käytetty Citraa, Centennialia ja 102. Onko kyseessä jokin työnumero uudelle humalalajikkeelle? Eos. Enkä nyt tällä kertaa jaksa sen kummemmin googletellakaan.

Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA, 7%

Tuoksussa on nimensä mukaan paljon trooppista hedelmäisyyttä. Humala on hyvin hedelmäistä ja keskiverto pihkaisan havuista. Olen myös aistivinani laktoosin tuomaa makeutta ja kermaisuutta. Kermaista hedelmäsalaattia, jossa papayaa, mangoa, ananasta ja persikkaa. Raikas ja kutsuva tuoksu.

Maussa havuhumalat tulevat heti esille ja sitä täydentää reilu trooppinen hedelmäisyys. Suutuntumas on paksuhko ja jännän rasvainen. Kateropurema on keskivertoa ja kuivattaa makua loppua kohti. Hedelmäisyys ei ole erityisen pitkäkestoista. Hieman jää tunkkaiseksi makupaletti. Tuoksun perusteella odotin enemmän raikkautta. Hyvä, mutta lasiinkaatamisen jälkeen odotin jopa enemmän.

Laitilan Savu IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Menoja ja tapahtumia pukannut, joten on hiljaisemmalle jäänyt Alkon käsityöläisoluiden maistelu. Kaiken kukkuraksi oli iskenyt parin päivän flunssa viime viikolla. Nyt kuitenkin hieman ipaa ja savua lasii, Laitilan Savu IPAn merkeissä.

Ensiksi tuli mieleen taannoin nauttimani Emelissen Smoked Rye IPA, josta pidin, joten savun ja ipan sovintoon keskenään oli mielestäni ok ja odotuksetkin hieman nousivat. Suomalaisiahan pidetään hieman savuhörhöinä, on savusaunaa, talveen sopii takat ja nuotiot ja esim viskien puolella lähes aina savuinen viski on hyvää. Taitaa se IPA olla bulkkien ulkopuolelta se suokikkityylikin, joten nythän on varsinainen kansanoluttyyli kyseessä. Tai sit ei.

Laitilan Savu IPA on tehty käyttäen savu-, pale ale- ja carared maltaita. Savumaltaiden tyypistä ja määrästä ei ole tietoa, esim mitenkä ja millä ne on savustettu (tai kuivattu). Emelissessä oli vain 10% savumallasta ja mielestäni se oli melko sopiva määrä. Humalina löytyy Pekko, Mosaic ja Equinox, eli amerikkalaishumaloinnilla mennään. Hinta Alkossa 3,98 € / 33cl.

Laitilan Savu India Pale Ale, 5,9%

Tuoksussa alkunuuhkaisut tuo välittömästi mieleen kesäisen Suomen, mökkimiljöön, jossa saa lämpimänä ja kuivana päivänä, puiden pilkkomisen ja nuotionleiskunnan ohessa hyvän IPAn käsiinsä. Mielikuvien jälkeen saan sieraimiini myös miedosti hedelmää ja etenkin greippiä, mutta savumaltaisuus peittää niitä aika tehokkaasti. Silti, en voi olla tykkäämättä tämän suvisuomi-savuaromimaailmasta.

Maussa ei ole ihan niin raikas fiilis kuin tuokussa, mutta kyllä tässä hyvän karhean katkeran ja greippisän ipan ääressä ollaan. Savuisuus tuo tähän robustimman tunteen ja katkeruus täydentää savumaailmaa käsi kädessä. Sanoisin, että tässä on sitä kuulua peräkärryäkin ihan riittämiin, ainakin minulle. Hieman yksioikoiseksi jää humala-savumaailma, mutta jos tekee mieli savua, greipin katkeruutta ja maalaista maltaisuutta, niin tässä olut.

Stallhagen Raspberry Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Aika korkata minun puolestani vuoden 2017 Alkon käsityöläisolutkattaus. Itse asiassa korkkasin kattauksen jo etukäteen saadun tuotenäytteen merkeissä, kun arvioin Rekolan Kaffe Stoutin. Nyt kuitenkin oluet ovat saapuneet virallisesti kaikkien saataville, joten varsinainen käsityöläisjuhla alkakoot.

Kattaukseen tuli tänä vuonna tietääkseni 21 olutta, jotka näkyvät kuvakaappauksessa alempana. Tähän joukkoon mahtuu, tummaa, vaaleaa, ipaa, vehnää. Kaikille siis jotakin. Tänä vuonna kattaus vaikutti mielestäni mielenkiintoisemmalta kuin viime vuonna. Maistoon päätyy varmasti suurin osa. Alko on myös hehkuttanut kuuden oluen pahvilootaansa, jota löyty samaisesta käsityöäläishyllyltä, mutta perii tästä 1,3 € maksua. Itsehän huomasin hinnan vasta kotona kuitista, ajattelin lootan olevan ilmainen....

Aloitan setin randomilla, eli maistoon otsikon Stallhagen Rasberry Stout, joka nimensä mukaan on vadelmilla kyyditetty stout. Valmistuksessa on käytetty kuutta eri mallaslajia, 80% tummaa suklaata ja Saaz-humalaa.

Stallhagen Raspberry Stout, 6%

Tuoksussa mieto vadelmapurukumisuus ja runsas maltaisuus, joka tuo mieleen brown alen. Paahteisuutta hyvin vähän, samoin humalat ei ole esiintymistuulella. Lämmetessä saa enemmän paahteista leipäisyyttä, mutta ei ole kovin kummoinen kokonaisuus tuoksultaan.

Maussa ollaan harmillisesti samoilla linjoilla. Odotin reilummin vadelmaa ja reilummin runkoa. Runko jää liian ohkaiseksi ja jotenkin ei-stoutmaiseksi. Ennemmin tuhtirunkoinen brown ale, jossa mieto palanut leipäisyys. Vadelma esiintyy alkupuolella, mutta hautautuu maltaan sekaan aikaisessa vaiheessa. Hyvin juotava olut, mutta tyylissään (stout) vaisu esitys.

Rekolan Panimo Kaffe Stout, Talven Tähti (4,3%) ja Suomi 100 Juhla Pils

Fiskarsin tunnetuin panimo lähetti muutaman oluen maisteltavaksi panimon nimikkolasin kera. Paketissa tuli mukana kolmea olutta, Kaffe Stout, Talven Tähti ja Suomi 100 Juhla Pilsiä. Näistä on ennestään tuttu Talven Tähti, mutta reseptiikkaa on silloisista versioista muutettu ja kaiken lisäksi minun jo maistamani versio oli Alkosta ostettu vahva versio.

Kaffe Stout tulee piakkoin Alkon pienpanimokattaukseen (juuri listautunut verkkokauppaan) ja on tyyliltään milk stout, eli reseptiin kuuluu laktoosia. Onnistuessaan tämä lisäys voi tuoda mukavan ulottuvuuden. Nimen perusteella keitosta löytyy myös kahvia. Lähettivät siis maitokahvia.

Talven Tähti tuli Alkon jouluolutkattaukseen 2015 ja sitä on ollut myös saatavilla maitokauppavahvuisena. Reseptiikkaa on nyt muutettu, mutta siitä minulla ei ole enempää tietoa. Aiemmin tämä sisälsi mm. kanelia, tähtianista, kardemummaa ja neilikkaa. Näistä tähtianis on minulle sellainen hienoinen no go.

Yksi oluista on tyyliltään Pils, jota on paketin mukana saapuneen saatetekstin mukaan viilailtu muutama vuosi, jonka jälkeen siihen saatiin toivottua diasetyylisyyttä, eli tsekkityylisille pilsnereille tyypillistä voin aromikkuutta. Toivotaan että löytyy myös rapsakkaa voimakasta humalaa. Saatteen mukaan tätä olisi saatavilla hyvin varustelluista baareista ja ravintoloista. Sen verta non-commercial versio on vielä kyseessä, että etikettiä ei vielä oluesta löydy.

Rekolan Panimo Kaffe Stout, 5,5%

Tuoksusta tunnistaa helposti maitokahvin. Ei vahvaa kahvijauhoisuutta, vaan nimenomaan maitokahvia. Kevyt paahteisuus ja paahdettua leipäisyyttä. Kevyehkö tuoksu.

Maussa ollaan pehmeillä linjoilla. Muutaman kulauksen jälkeen tulee fiilis, että tämä on tehty helpoksi juotavaksi. Kahvisuus on runsaana läsnä ja tuoksun lailla maitokahvina. Aistin laktoosin tuomaa pehmeää ja aavistuksen imelää tuntua, etenkin jälkimaussa. Paahteisuus on kevyttä ja humalan katkeruutta ei huomaa. Jälkimaussa pitkään kestävä maitokahvisuus ja kevyt leipäisyys. Kevyt maitokahvinen stout, jonka nimi voisi olla maitokaffe stout. Melkein annoin neljä pikaria.

Rekolan Panimo Talven Tähti, 4,3%

Tuoksu on hyvin mieto. Aavistuksen makeaa maltaisuutta ja mausteisuutta. Lämpimänä mausteisuudesta erottaa kanelin, aniksen ja neilikan. Muutoin tässä on mieto tummahkon lagerin maltaisuutta.

Maussa pieni yllätys, sillä mausteisuus ei iskekään niin kovaa kuin pelkäsin. Edellisestä kerrasta mausteisuus on paljon ujompaa. Makeus on kurissa. Hiilihappoja turhan paljon. Todella kevyt ja mieto. Erittäin mieto paahteisuus. Kevyehkön maltaisuuden kaverina löytyy pullossa mainitut mausteet, jotka ovat onneksi tuunattu riittävän rauhallisiksi. Pidin kyllä edellisestä enemmän.

Rekolan Panimo Suomi 100 Juhla Pils, 4,5%

Tuoksu on puhdas ja raikkaan oloinen. Aistin tsekkilagerin kaltaista mietoa humalaa ja hyvin kevyttä voin kaltaista aromia. Tässä on sellainen puhtaan houkutteleva lager-tuoksu, jossa ei ole pahvista, tai muuten tunkkaisia sivuaromeja.

Maussa mennään samoilla linjoilla, eli kevyttä puhdasta maltaisuutta, joka on aavistuksen makeaa ja jonka kaverina on turhankin kevyt humala. Voiaromia en maussa erityisesti löydä, mutta miedosti samaa rasvaista suutuntumaa löytyy kuin tsekkiläisessä pilsissä. Katkeruus on sellaista rauhallista ja pehmeää jälkimakupainoitteista, eikä rapeaa puraisevaa. Hiukan puraisevampi katkeruuus niin avot. Mahtaa muuten maistua kermaisen pastan kanssa?