mushimalt – behind the scenes – kulissien takaa

Juuri julkaistussa yhteispostauksessa Koffin Porterista, oli mahdollisuus kertoa omasta arviointiprosessista blogissa. Olen saanut kohtalaisen paljonkin palautetta koskien kiinnostavuutta blogin perustamiseen, valokuvaukseen, arviointeihin ja suosituksiin oluista & viskeistä. Jo aiemmin on ollut tarkoitus raottaa hieman kulissien taakse, mutta porterijulkaisuun en kuitenkaan asiaa saanut vielä aikaiseksi. Ajattelin myös, että ketä kiinnostaisi...

En ole koko blogin aikana halunnut pitää mitään suurta profiilia, eli olen halunnut pysytellä melko nimettömänä, hajuttomana ja mauttomana. Ehkä siksi en ole noita taustojakaan avaavia postauksia kauheasti kirjoitellut. Nyt kuitenkin muiden kollegoiden innoittaman ajattelin jotakin pientä avata, lähinnä tähän blogikirjoittamiseen liittyen.

Blogia kirjoitan minä yksin (Nikolas) ja olen kotoisin Riihimäeltä. Lähes 20 vuotta tuli Riihimäellä asuttua, kunnes matkustin Helsinkiin naisen ja opintojen perässä. Nykyään asustelen Espoossa. Aiempi automekaanikon koulutus ja ammatti päivittyi jo vuosia sitten sähkövoimatekniikan insinööriksi, joten alan (olut/viski) ammattilaisesta ei ole kyse, vaan perin tavallisesta harrastelijasta. Oluet alkoivat kiinnostaa 2001 paikkeilla, jota ennen en juonut edes bulkkia, vaan lähinnä laatusiidereitä (englantilaisia, ranskalaisia...). Nyt 33-vuotiaana tätä olutharrastusta on takana sen 15 vuotta ja viskiharrastusta noin viisi-kuusi vuotta. Hiljattain tuli blogiin täyteen 500 postausta, jolloin raapustin lyhyen tarinan (klick) aiheesta. Untuvikkoja siis ollaan.

Itse arviointi alkoi vasta vuonna 2011 paikkeilla erinäisiin papereihin ym. ja vasta 2013 aloin keskittämään tarinat ja kokemukset tähän blogiin. Tarkoitus ei ollut aloittaa julkista blogia, mutta siihen se sitten kuitenkin johti. Mitään erityistä kaavaa jokaiseen arviointiin ei kuulu, vaan se menee aika fiilispohjalta. Yleensä siihen kuuluu kuitenkin tiedonjano, joka tarkoittaa, että haen nautittavan juoman taustatiedot. Kuten aiemminkin olen maininnut, nautin enemmän juomasta, jos tiedän siitä enemmän.

Toinen vaihe on korkata juoma ja valokuvata se. Tämä on monesti se raskain työ, sillä en ole ammattilainen, joten se vie monesti aikaa. En tykkää kännykkäkuvista, vaikka kyllä nekin hyvissä olosuhteissa ajaa asiansa. Kuvauskalustoni on perustavaraa, noin tonnin järjestelmäkamera Canon 70D, jonka kaverina käytän pääasiassa kolmea eri objektiivia – yleisin, melkein ympärivuotiseen kuvaukseen, on Canonin EF-S 17-55 f/2.8 IS usm, joka on hyvä vakaajansa, zoomalueensa ja valovoimansa puolesta. Linssin taitaa saada uutena johki tonnin hintaan.

Kotona, varsinkin pimeän aikaan, käytän Canon EF 50mm f/1.4 usm, joka on hyvin valovoimainen, kompakti ja helppo objektiivi. Muistaakseni jokunen 300-400 € maksaneena, se on melko hyvä yleisobjektiivi staattiseen kohdekuvaukseen. Ehkä toiseksi yleisin käyttämäni obiska on kuitenkin Canon EF-S 60mm f/2.8 usm makro-objektiivi. Sillä saa mukavia ja laadukkaita lähikuvia. Tuonkin saa alle 500 € uutena.

Valoisan aikaan kuvaan käsivaralta, mutta talvisin käytän Manfrotton (MKC3-P01) jalustaa ja kaukolaukaisinta. Vaivalloisempaa, mutta eipähän tärise kuvat. Myönnetään, että tämä kuvaaminen on talvella hemmetin paljon vaivalloisempaa kuin kesällä, koska valaistus on mitä on. Kun kotona on hääräämässä 5- ja alle 2-vuotiaat lapset, on siinä ihan tarpeeksi haastetta kuvaamiselle.

Lapsen käsi EI kuulunut asetteluun

Kolmas vaihe on itse oluen nauttiminen, joka tapahtuu yleensä kotisohvalla suoraan koneelle kokemuksia näpyttäen. Suurin osa kokemuksista painottuu loppuiltaan, kun lapset ovat käyneet nukkumaan (ei häiriötekijöitä). Itse raportin/julkaisun kirjoitan yleensä jälkikäteen ja tällöin tulee kerrattua juoman faktat ja tarinat. Monet viskit pyrin nauttimaan useamman kerran ennen varsinaista arviota, mutta oluiden kohdalla arvostelen sen jo ensimmäisen maiston jälkeen.

Suurimman osan juomista ostan ulkomailta, koska tarjonta on paljon monipuolisempaa. Toki Alkosta tulee myös ostettua reilusti, mutta suhteessa huomattavasti vähemmän. Pientä hamstrauksen vikaa löytyy, kun tarjonta on välillä turhankin mielenkiintoista. Erinäisistä säilöpaikoista kotona ja kodin ulkopuolelta löytyykin sellaiset 100 viskipulloa ja pitkälti toista sataa olutta. Näiden lisäksi löytyy kymmeniä sherryjä, portviinejä ja uusimpana tulokkaana laadukkaita rommeja.

Monet viskit tulee maisteltua näytepulloista, jotka ostan esimerkiksi Hollannista usein vähintään kuuden senttilitran kokona, jotta saa hyvän kuvan tuotteesta useammalla maistolla. Näiden tylsä puoli on se, että ei saa otettua hyviä kuvia – näytepullo on tylsä kuvattava. Satunnaisia ilmaisnäytteitäkin tulee, mutta ne ovat melko harvassa. Ei tällä harrastuksella rahaa tienata, eikä sitä pyöritetä ilmaisnäytteiden voimin, eikä niin ole tarkoitustkaan.

Iso osa tätä harrastusta on erinäiset tilaisuudet ja maistelut, joita harrastan myös pienen kaveriporukan kanssa. Mukava valita viskit/oluet porukassa ja maistella joku mukava illanistujainen kaveriporukalla. Maisteluiltaan kuuluu yleensä myös yhteistä ruokailua, kahvittelua ja toki "hauskanpitoa". Nämä ovat tämän harrastuksen tärkeimpiä asioita; yhdessäolo, iloisuus ja mauista nauttiminen. Cheers!

p.s. ohessa kuvat pipo päässä ja ilman – ehkä näemme ja tunnistamme toisemme joskus.

isäntä purjehtimassa syksyllä 2015

Isäntä Espanjassa kesällä 2015