Pyynikin Diablo Thorium Black Stout ja Ruby Jazz Ale

Pyynikin Käsityöläispanimon myyntiedustaja lähestyi muutaman näytteen vuoksi ja viikon päästä ilmeisesti joku kuriiri (vaimo vastaanotti) toi kotiovelle panimon paketin. Paketista paljastui muutama pullo ja muutama tölkki.

Varsinainen syy näytteille oli Pyynikin ja Diablo-yhtyeen 20-vuotisjuhlaolut, jota yhdessä panimon väen kanssa kehitteli Diablon Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen. Lopullinen reseptiikka on Pyynikin panimon tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalon käsialaa. Diablo-olutta löytyi aiemmin kauppavahvuisena Corium Black Stoutina (vuosi sitten tehty versio) ja nyt juhlavuoden kunniaksi lähdettiin vahvemmalla versiolla liikkeelle. Tämä vahvempi on vain ravintolamyyntiin ja keikkakiertueille.

Paketista löytyi myös pari vanhaa tuttua, mutta nyt ensimmäistä kertaa tölkkiversiona. Ruby Jazz Ale, joka viime syksynä vei World Beer Awardsissa maailman parhaan miedon tumman alen palkinnon, on panimon vanhimpia oluita ja se on maustettu pihlajamarjoilla. Nyt siis puolen litran tölkkinä.

Pyynikin Diablo Thorium Black Stout, 6,5%

Tuoksusta tulee alkuun vaniljaisuutta, kevyttä maitosuklaata ja kevyen paahteista mallasta. Lyhyen lasihetken jälkeen suklaa ja vanilja väistyvät, paahteisuus korostuu ja mukaan tulee reilusti tummaa leipäisyyttä. Tuoksun perusteella tulee mieleen kuivempi ja paahteisempi Stout.

Maussa aika lailla sama efekti kuin tuoksussa, eli alkuun mieto makea vaniljaisuus, tummaa suklaata ja kevyt humaluus. Alun makeahko maailma taittuu kuitenkin jo ennen puoliväliä kuivemmaksi, paahteisemmaksi ja kuivan leipäisäksi (rapean vaalean leivän kuori). Tasapaino miedon makeuden ja paahteisuuden kanssa on todella hyvä.

Itse pidän makeahkosta stoutista, tämä on kuivan ja makean välimuoto. Juotavuus säilytetty hyvällä tasolla ja voin kuvitella, että joku heviletti tätä vetää keikoillakin. Jos oltaisiin makeassa ja tuhdissa stoutissa, niin eihän sitä keikalla kukaan lipittäisi.

Pyynikin Ruby Jazz Ale, 4,7 % (tölkki)

Tuoksu on huiman tuoreen oloinen ja siinä huokuu amerikkalainen humalointi, joka tuo mäntymetsää, pihkaa, sitruunaa ja hieman kuivaa humalapellettiä. Myös pihlajamarjat on tuoksusta erotettavissa ja ihan sopivan voimakkaana. Tuoksu on hyvin kutsuva.

Maussa ei päästä niin hienoon loistoon kuin tuoksussa, joka lienee maitokauppavahvuisen oluen kirous. Humala ottaa ohjat ja sen kanssa tulee hartsista kuivuutta ja karvasta pihlajamarjaisuutta. Suutuntuma hiilihapoilta ja rungolta ihan hyvä, mutta hieman kuivaksi ja liituiseksi vetää. Jälkimakua kohden jättää greippiä ja kuivaa lehtistä humalaa. Katkeruutta piisaa, jopa omien tarpeiteni yli.

Kuva: Pyynikin käsityöläispanimo kotisivulta