Tobermoryn tislaamon turpeinen brändi, samoin kuin on esimerkiksi kuuluisamman Springbankin Longrow. Näitä iäkkäämpiä Ledaigeja ei ihan mahdottomia määriä ole tätä päivää ennen totuttu näkemään, mutta viime aikoina niitä on tuotu markkinoille. Yksi niistä oli tämä 18-vuotias, joka saapui Alkon valikoimiin ja lähtee ostoskoriin 109,9 € hintaan.
Olin itse ostamassa tätä kyseistä viskiä sokkona, kunnes Uisgessa kerkesin maistamaan ja en täysin vakuuttunut sen hankintapäätökseen. Pian tuli saataville (nettikauppoihin) myös iäkäs 1996 Sherry Cask Finish Ledaig (about samaan hintaan), joka houkutteli sen verta paljon, että tämän 18-vuotiaan ostopäätös siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Noh, nyt muutama kerta maistoja takana, niin ajattelin kirjoittaa arvostelun esiin.
Turpeinen viski (joskin varmaan tässä iässä sellainen rauhallisempi), joka on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä ja saanut viimeistelyn sherrytynnyreissä. Ja ilmeisesti vielä eurooppalaisesta tammesta tehdyissä "spanish sherry wood" -tynnyreissä (etiketin maininta).
Ledaig 18yo (batch #2), 46,3%
Tuoksussa savua ja turvetta, jossa sellainen suolaisempi ja kevyen likainen maallinen ote. Pekonia, turpeista köyttä, miedosti lääkemäisyyttä ja yrttisyyttä. Sherrykin on läsnä ja tuo toffeeta ja ylikypsää hedelmää. Kevyt suklaisuus. Semikompleksinen aromikkuus, jossa jotakin omalaatuista.
Maussa turvesavuisuus on iästä huolimatta melko voimakasta, mutta myös monipuolisempaa kuin nuorissa turveviskeissä. Suolaista ja makeaa toffeeta, runsaasti kypsää ja ylikypsää hedelmää ja miedosti yrttisyyttä. Jälkimakua kohti hieman kuivuu ja sherryn kuivemmat hededlmät tulee esiin. Tammea sopivasti tuomassa mausteisuutta. Ripaus nokea, tai hiiltä jälkimaussa. Ihan mukavan kompleksinen turveviski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti