Kotitasting: sekalaiset sekoitteet eli Blendi-ilta

Järjestin kaveriporukalle maisteluillan, johon päätin ottaa sekoiteviskejä teemaksi. Eipä noita tule pahemmin naukkailtua, vaikka tältäkin rintamalta on hyviä ja jopa erinomaisia viskejä tarjolla. Osa kattauksen viskeistä on jo ennestään tuttuja ja osasta en tehnytkään muistiinpanoja, mutta muutamasta uudesta tuttavuudesta merkkasin muistiinpanoja.

Kattaukseen tuli mukaan Chivas Regal 12yo, joka taitaa olla yksi maailman kuuluisimpiä viskejä ja etenkin blendejä. Löytyy myös Alkosta, jopa useassa pullokoossa. Jos et uskalla ostaa 0,7l, tai 0,35l pulloa, niin tarjolla on myös 5cl miniatyyri. Chivasin pääkomponenttinahan toimii Strathisla. 

Kaapista valikoitui myös korkattavaksi Espanjasta 25€:lla ostamani Dimple 18yo. Tämä on ymmärtääkseni idän markkinoille suunnattu, johon myös pullosta löytyvät logogrammit. Haigin brändi, jonka omistaa suuruus nimeltä Diageo. Cameronbridge on tämän pääkomponentteja, mutta sekoitteessa on varmaan muitakin Diageon viskejä, kuten Glenkinchie, Dalwhinnie, Royal Lochnagar.... 

Dimpleä verrattiin vierekkäin kuuluisampaan Ballantine's 17yo pullotteeseen, joka on lötynyt kaapistani jo vuodesta 2013. Siis se yksi ja sama pullo. Useampaan kertaan maistelleena, voin sanoa tämän olevan maukas blendi. Tämän 17-vuotiaan kehitti aikoinaan George Robertson ja sen reseptiikkaan on kuulunut (ja kuuluu osittain edelleen) Balblair, Ardbeg, Glenburgie, Glencadam, Miltonduff, Old Pulteney ja Scapa. Isoja nimiä. 

Edellisten lisäksi mukana oli tosiaan muitakin, kuten Johnnie Walkersilta 18yo Gold Label, Spicy Road ja pari mallasblendiä japanilaisittain. "Yllättäen" koko kattauksen paras oli mielestäni 21-vuotias Taketsuru Pure Malt (ei nootteja tähän saraan), jonka iätöntä veljeä maistelin myös ja kirjasin siitä noottia ylös, vaikka se ei blendi olekaan, vaan mallasblendi. Tämä Taketsuru koostuu Miyagikyon ja Yoichin viskistä. 

Chivas Regal 12yo, 40%

Tuoksu perus keltainen ja kevyen vaniljainen. Ei herätä ihme fiiliksiä, eikä odotuksia. Maussa alussa keltaista miedon mausteista makua, mutta loppua kohden muuttuu aika epämiellyttäväksi. Etanolin pistävyyttä, tulee mieleen mauttomaksi tarkoitettu kirkas viina. En kyllä tästä nauti.

Dimple 18yo, 40%

Tuoksussa vanhan pullotteen herukkaisuutta ja lehtisyyttä. Jopa yllättää. Sitruksisuutta ja jotakin marjaisuutta. Ihan miellyttävä tuoksu. Maku ei ole niin aromikas kuin tuoksu. Mutta huomattavasti parempi kuin Chivasissa. Kirpeää hedelmää ja vaniljaa. Alku aavistuksen kirpeä ja miedon kitkerä, mutta jälkimakua kohden monipuolistuu ja paranee. Ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta tietty blendimäisyys on selkeä.

Ballantines 17yo, 43%

Tuoksu on puhtaampi ja pehmeämpi kuin edellisessä. Enemmän vaniljaa ja enemmän tammea. Keltaista hedelmää. Maussa alku on tyypillisen miedon kihelmöivä, keskivaiheilla tulee alkoholia, mutta se taittuu nopeasti mausteiseksi ja pehmeän maltaiseksi. Runsaampi ja maukkaampi kuin edelliset. Hyvä.

Nikka Taketsuru Pure Malt, 43%

Tuoksussa lakritsisuutta, makeaa tummaa hedelmää ja enemmän maltaisuutta kuin edellisissä. Kirpeys kertoo nuorekkuudesta. Maussa alkuun kirpeää saippuaisuutta, jonka mukana kukkaisuutta ja makeaa kuivattua hedelmää. Jälkimakua kohden tulee miellyttävää mausteista tummaa hedelmäisyttä, suklaata ja mietoa nahkaisuutta.

Epäreilua tai ei, niin paremmuusjärjestys menisi näin:

1. Nikka Taketsuru Pure Malt

2. Ballantines 17yo

3. Johnnie Walker 18yo Gold Label

4. Dimple 18yo

5. Johnnie Walker Explorer's Club Spicy Road

6. Chivas Regal 12yo

Hartwall Lahden Erikois Pils

Hartwall lähetti tiedotteen, jossa se kertoi tuovansa uudelleen markkinoille nostalgisen Lahden Erikoisen. Alun perin tuote tuli esille vuonna 1930 Mallasjuoma Oy:n tuomana.

Erikois Pils esitellään Lahden hiihdon MM-kisoissa ensi viikolla ja tulee alkuun myyntiin lahteen ja sen lähialueille. Laajemmin olut tulee saataville maaliskuun lopulla. Samalla Hartwall tuo myös Erikois-tuotemerkin alle Erikois IPAn, jolla se vastaa kasvaneeseen olutbuumiin ja IPA-villitykseen. Molemmat oluet ovat täysmallasoluita, ja tulevat saataville 3,5 desilitran lasipulloihin, 5 desilitran tölkkeihin ja hanaan valikoituihin ravintoloihin.

"Lahden Erikois Pils 4,5 % on alkuperäänsä kunnioittava saksalaistyylinen täysmaltaasta pantu pohjahiivaolut ‒ saman tyylinen kuin vuonna 1935 markkinoille tullut edeltäjänsä. Raikas ja aromikas, maukkaasti humaloitu olut on rapea vaihtoehto perinteiselle lagerille. Erikois Pils on valmistettu liki alkuperäisellä reseptillään."   

"Maaliskuun lopulla myyntiin tuleva Lahden Erikois IPA 4,7 % ei ujostele. Roiman hedelmäinen IPA on Suomessakin kovasti muodinmukainen oluttyyli, ja tämä kullankeltainen ja voimakkaan katkeroinen pintahiivaolut puraisee ärhäkästi. Maultaan muhkea, selkeä ja puhdaspiirteinen IPA on miellyttävä, mukavan juotava olut."

Erikoisen valmistus lopetettiin vuonna 1998. Brändi koitettii tuoda uudelleen vuonna 2003 liepeillä, mutta ei saanut tarpeeksi tuulta alle, vaan lopetettiin vuonna 2006.

Sain Hartwallilta muutaman tuotenäytteen Lahden Erikois Pilsistä, jonka nyt maistelen ja arvioin. Vertailun vuoksi ostin rinnalle Lapin Kultaa (myös Hartwallin) ja Kukko Pilsiä. Nämä siksi, että LApin Kulta on makropanimon täysmallaslager ja Kukko puolestaan laajasta levikistä huolimatta taitaa lukeutua vielä pienpanimoihin. Kaikki nämä siis täysmallaslagereita. Pärjääkö Lahden erikoinen, katsotaan. Hinta Lapin Kullalla on luokkaa 1,4 €, Kukolla 1,2 € ja Lahden Erikois Pilsillä tulloo olemaan luokkaa 2 - 2,5 €.

Hartwall Lahden Erikois Pils, 4,5%

Tuoksu tuo välittömästi mieleen suomilagerin, eli sitä bulkkilageria, jota kaupoissa on massoittain. Kuitenkin kun vertaa Lapin Kultaan, niin huomaa mukana olevan makeahkoa mallasta, keksisyyttä ja enemmän aromikkuutta ylipäänsä. Lapin Kullassa on enemmän metallisuutta ja pahvia. Erikoinen vie siis Kultaa vastaan 1-0. Vertaessa Kukkoon ollaan tasaisemmissa olosuhteissa. Erikoinen on makeampi tuoksultaan ja Kukko puolestaanb tarjoilee humalaakin. Erikoisessa ei tosiaan humalaa tuoksun perusteella oikeastaan olekaan. Ollaan siis lagerin tyylissä, ei niinkään pilsnerissä.

Maku on aika pliisuhko. Samaa miedosti makeaa maltaisuutta, aavistus vaaleaa keksiä ja ripaus humalaa jälkimakua kohden. Kultaan verrattuna kuitenkin enemmän luonnetta. Lapin kulta on vissymäisempi. Erikoisessa matalammat hiilihapot ja pehmeämpi ote. Kukkoon verrattuna Jäädäänkin sitten isosti. Siinä missä Erikoinen on pliisu ja miedon makea, on Kukko rapsakan humalainen ja tasapainoisen maltainen.

Lopputuleman heittäisin, että Lahden Erikois Pils on peruslager (ei Pils), jossa täysmaltaisuuden huomaa makeahkona ja viljapeltoisena aromikkuutena. Tuoksussa Erikoinen vie Lapin Kultaa, mutta jää hieman Kukolle. Maussa Erikois Pils jättää Lapin Kullan taakseen, mutta olemattomalla humaloinnilla jää reilusti Kukon taakse. Oikealla hinnoittelulla (1,2-1,7 €) voisin kuvitella tätä myytävän.

VYS kaapinsiivoustasting vol 2 (sokkotasting)

Osallistuin Viskin Ystävien Seuran siivoustalkoisiin. Hassua sinänsä, että näistä talkoista on maksettava, mutta ihan omasta tahdostaan. Siellä kun siis oli kyseessä viskikaapin siivous, kun erilaisista tastingeistä on jäänyt pullonpohjia juomatta.

Tapahtumapaikkana tuttu ravintola Carelian kellari Mannerheimintiellä, jossa olen jo useampaan maisteluun osallistunut. Tämän kertainen siivoustasting oli luonteeltaan sokkotasting, eli edestään löysi kuusi mysteeriviskiä, joista ei ollut hajuakaan (ennen ensinuuhkaisuja). Istumapaikat arvottiin, joten edes silmäpelillä ei voinut kikkailla. Sain arvasta paikan numero 7. Ymmärsin, että kattauksen helmiä olisivat olleet mm. Highland Park Thorfinn, Bunnahabhain 39yo Cadenhead, Ardbeg 22yo Cadenhead jne...

Alla on omalle kohdalle osuneista kuudesta viskistä mietteet, jotka on kirjattu ylös ilman tietoa mitä laseissa oli. Siis sokkomietteet ja kunkin samplenumeron perässä on sitten jälkikäteen paljastetut tiedot ja arvioiden jälkeen pieni yhteenvetolistaus paremmuusjärjestyksestä.

Sample 1, Wasmund's Rye Spirit, 62%

Pistävän karkkinen ja esterinen. Nuoren oloinen tuoksu, raaka. Lyhyen ajan jälkeen tulee bourbonin ja ruisviskin aromeja. Maussa raakaa tislettä, joka on hyvin mausteista. Tulee mieleen raaka ruistisle. Vahva, nuori.

Sample 2, Box The Challenger, 48,2%

Hieman toffeinen ja hyvin miedosti oloroso-sherryinen. Vähän kuin vanha turve tulisi alta. Jep, maussa turve selvänä. Paksua miedon maallista turpeisuutta ja kevyt mineraalisuus. Myös lääkemäisyyttä maussa. Ihan ok, ei erityinen.

Sample 3, Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%

Kukkaisuutta ja syvää aromikasta maltaisuutta. Olisiko jo ikää. Vähän tulee mieleen japanilainen viski. Alkuun pehmeä ja samettinen, mutta pian saa voimaa ja makuun tulee jotakin saippuaista. Kukkia ja makeaa maltaisuutta. Jälkimakuun jää kaunis kukkainen ja kevyen hedelmäinen fiilis. Hento, mutta jo monipuolisempi. Oloroson toffeisuutta. Hyvää.

Sample 4, Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

Tummempaa turpeisuutta, jossa alla vahvempi sherryisyys. Lasia pyöritellessä punaista marjaisuutta. Jokin outo hikisyyskin seassa. Maku on vahvan kuivan sherryinen ja oudon turpeinen. Herukkaa, minttua, kanervaa ja hunajaa. Hyvin kuiva alusta loppuun. Vahva, sherryinen ja turpeisen punamarjainen. Ok, mutta vähän ylikuiva ja tulee mieleen ylitse mennyt kypsytys.

Sample 5, Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%

Tässä on jotakin vanhaa. Runsaasti lehtisyyttä ja herukkaa. Jopa jokin minttuisuus tulee mieleen. Sitruunaa ja vanhaa vaniljaa. Miedosti kirpeää hedelmää. Maussa paljon samaa kuin tuokussa. Nyt ollaan varmasti vanhassa ex-bourbon kypsytyksessä. Kaunis herukkaisuus ja lehtisyys, johon yhdistyy kypsää ja ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja hieman kukkaisuutta. Jälkimaku kivan pehmeä ja täyteläisen kukkaismausteinen. Sanoisin parhaaksi tähän asti.

Sample 6, Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%

Kellarinen savuisuus, eli hieman pölyistä, "kivistä" ja tummaa. Turpeisuus selvä, mutta iäkkään oloista (kulunutta). Maussa runsaasti turvetta, joka on likaista ja vanhaa. Sherryisyyttäkin vahvahkosti, mutta ei dominoivasti. Punaviinimarjapensaan lehtiä ja miedosti karpaloa. Melko voimakas, joten prosentteja löytynee. Oikein hyvä.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%
4. Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

5. Box The Challenger, 48,2%

6. Wasmund's Rye Spirit, 62%

Alkosta: Samuel Adams Summer Ale ja Peak Organic Summer Session Ale

Alkon myymälöihin tuli sesonkioluisiin otsikon kaksi amerikkalaista kesäolutta. Samuelilla hintaa 3,98€ ja Peakilla 3,70€. Molemmat ovat Ratebeerin mukaan tyyliltään amerikkalaistyylisiä vehnäoluita, joten olisiko katkeruutta ja kepeää runkoa tiedossa.

Peak on panimon tavan mukaan luomuolut ja Alkon sivujen mukaan humaloitu Simcoella, Citralla ja Amarillolla. Ratebeer väittää tätä yhden humalan olueksi. Panimon kotisivuilla mainitaan Amarillo kuivahumaloinnissa. Maltaina löytyy Pale-, carapils- ja vehnämaltaat.

Samuel Adamsin kesäolut kuulostaa reseptiikaltaan monipuolisemmalta, sisältäen Hellertau- ja Saaz-humalien lisäksi mausteina sitruunankuorta ja Meleguettapippuria (Grains of Paradise).

Peak Organic Summer Session Ale, 5%

Tuoksu on sitruksinen ja raikkaan humalainen. Havuisuutta ja pihkaa. Mietoa ruohoisuutta. Kokonaisuudessdaan yksinkertainen ja kevyt tuoksu.

Maku on hyvin samoilla linjoilla. Kevyen oloinen rungosta, muistuttaa vetistä maitokauppaolutta. Reippaasti hiilihappoja. Humala tulee heti alkuun havuisena ja kevyen sitruksisena. Jälkikäteen kuivaa greippiä ja siten maku jo katoaa. Jättää aika tyhjän fiiliksen, vaikka raikas onkin.

Samuel Adams Summer Ale, 5,5%

Tuoksussa ensimmäinen asia joka tulee mieleen on pahvisuus. Jotakin hyvin tunkkaista pölyisyyttä ja massalagereista tuttua makeaa pahvista maltaisuutta. Multaista vihanneksisuutta, joka tuo mieleen, että onkohan tämä ihan kunnossa. Epämiellyttävä.

Maussa ei onneksi pahvisuutta niin paljoa, mutta eipä tässä kyllä oikein muutakaan ole. Hieman mausteisuutta, joka jää todella vaisuksi, samoin mietoa yrttisyyttä. Jälkimakua kohden pliisuuntuu ja maut katoaa. Suutuntuma on hyvä. Ei tämä tarjoile mitään hyvää mielestäni.