Olutravintola Pikkulintu ja sen päälliköstä kertova tasting

Viimekertaisilla Uisgella tuli häärättyä Pikkulinnun tiskillä. Tiskin takana oli nykyinen viskibaarin vetäjä Atte. Maistelun ja muun häirinnän tuloksena, Atte kutsui kylään Pikkulintuun. Ideana oli kerätä kasaan alan bloggareita ja jutella harrastuksesta, sekä tutustua. Otin ideasta kopin ja kasasin alan kuumimmat (heh) bloggarit yhteen.

Ennen muita, kerrotaan nyt muutamalla sanalla tästä Suomen parhaasta viskiravintolasta. Olutravintola Pikkulintu sijaitsee Puotilassa, yksi pysäkki metrolla vielä idemmäksi Itäkeskuksesta. Ollaan siis jo melko idässä. Ei siinä, kun Puotilan metroasemalta kävelee sen 100 metriä Kaavuntie 11, jossa lintu sijaitsee, ei ulkoa ihan heti välttämättä tule mieleen yli 400 viskin valikoiman omaava viskirafla. Näin se vain kuitenkin on, tyypillisessä lähiöostarisssa sijaitsee kyseinen pulju.

Ravintola perustettiin vuonna 2000 ja sitä veti viime vuoteen saakka sen perustaja Markku Ristevirta. Ei mikä tahansa Markku, vaan tämä viskimarkku kyllä tiesi viskeistä ja toi niitä muutaman Suomeen. Itse asiassa, ei Markusta vielä päästä, hän nimittäin vetää edelleen Pikkulinnun maahantuontia. Vain ravintolan vetovastuu siirtyy ravintolapäälliköksi nimetylle Atte Erkkilälle.

Atte siis vastaa nykyään puljusta ja sen valikoimasta. Viksi on ja pysyy valikoimissa jatkossakin. Hyllyillä pidettänee reilusti yli 400 viskin valikoimaa (vai oliko se tavoite peräti 500), joka koostuu 99% skottiviskeistä (bourbonia myös kiitos!). Viskien lisäksi tuolla on toki törkeän hyvä olutvalikoima. Hanoja taisi olla kymmenkunta, en laskenut. Pulloja oli...sopivasti, eli paljon. En tässä ala mitään esimerkkilistaa kirjaamaan viskeistä, koska niitä on oikeasti törkeän paljon. Sitä paitsi, kannattaa mennä itse paikalle katsomaan, pullot löytyy pari sekuntia nopeammin kuin aikanaan.

Hitonmoisen viski- ja olutvalikoiman lisäksi paikka on "old school", eli siellä viihtyy. Ei mikään jättialue, mutta jos et mene lauantaina ruuhka-aikaan, niin mahdut. Suosittelen sunnuntaita, saa kaikessa rauhassa valita viskinsä ja naukkailla sen hyvän oluen kera

Kannattaa muuten laittaa Facebookissa ravintolan feedi seurantaan, nimittäin se on herännyt nyt eloon. Kuulet sieltä tulevat tastingit, joita tullaan järjestämään runsaasti. Monet (ellei kaikki) niistä on omanlaisia, eli teemaa, ihmetystä ja jännitystä tulee riittämään. Näillä näkymin tulen itsekin pyörimään tilaisuuksissa. Ravintolan omilta nettisivuilta löytyy hana- ja kaappiolutvalikoimaa. Kohta saadaan muuten ihailla viskivalikoimaakin, kun saavat päivitettyä listat hintoineen virtuaalimaailmaan. Kokonaisuudessa homma vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Niin siitä tastingistä jossa kävin. Se oli semmonen Erkkilän elämänkerta, viiden pullon verran. Ne oli kuitenkin jutustelun oheistuotteena, joten ei tullut sen kummempia nootteja merkittyä ylös. Sitä paitsi Atte vetäs ne hihasta viisi minuuttia ennen kun tultiin paikalle.... ehkä. Oli siinä mukana mm. Balvenien 21yo PortWood, joka yllätti uusimmalla versiollaan. Oli vähemmän portviininen kuin vanhemmat. Puhdas ja mukavan siemailtava. Tämä oli se viski, josta Aten harrastus lähti Jyväskylässä liikkeelle.

Pidin kuitenkin vaikuttavampana viskinä vanhaa Aberlourin A'bunadhia, joka oli batch 17:ää. Törkeen vahvan sherryinen ja sitä vanhemman liiton sherryä. Oli kyllä hyvä. Kelpaisi kaappiin. Vaan pullo jäi sinne, joten kipin kapin maistelemaan, onhan tuo ravintola vaan sellainen paikka, josta ei voi kuin viskinystävänä (ja oluen) tykätä. Sitä paitsi, Hämeenlinnasta menee perille 15min enemmän kuin Espoon perukoilta....kiitos länsimetro! Mutta saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan, jotakin maistuvaa kenties. Nähdään maisteluissa linnussa!

Kevään Tastingit:

1.4. Mystery malt. Legendaarinen Aprillipäivän sokko-tasting

17.4. Jarkko Nikkanen vs. Pikkulinnun viskihylly.

16.5. Nykäsen Anssin rumpuklinikka. Yhdistetään rumpujen soitto ja viskin makumaailma.

13.6. Seitsemän kuolemansyntiä. (Danten mukaan)

Kaikkien tastingien hinta on 50€ ja kaikki tastingit alkavat kello 19.00

Varaa paikkasi ajoissa. Joko suoraan ravintolalta tai spostilla ravintola@pikkulintu.fi. spostilla saat vastaus postina laskun jonka maksamalla olet mukana tastingissa.

VYS kaapinsiivoustasting vol. 3 (sokkotasting)

Suostuin jälleen helpottamaan VYS:n kaappihuolia ja tyhjentelemään pullonjämiä pientä maksua vastaan. Tällä kertaa köyhdyin 30 euroa siitä hyvästä, että pöytään oli katettu sokkomaisteltavaksi kuusi eri viskiä.

Kyseessä siis kolmas järjestetty kaappisiivous, jossa kullekin osallistujalle (oli muuten paljon) oli katettu kuusi viskiä kahdella senttilitralla. Joukossa kaikilla sanottiin olevan jotakin spessumpaa ja tietenkin toisessa päässä peruskamaa.

Paikkana sama kuin viime vuonna, ravintola Carelia kellari Helsingissä Mannerheimintien kulmilla. Istumapaikat arvottiin tälläkin kertaa, eli astuessa kellariin korista lappu, joka arpoutui minulle numerolla 30... tai jotain. Maistelu oli tietenkin sokko, eli ei mitään vihiä mitä laseissa oli. Kevyet muistiinpanot tein alle ja lisäsin niihin pullopaljastuksen jälkikäteen otsikoksi paljastuneen viskin nimet.

Sample 1, Highland Park Einar
Tuoksu ainakin savuinen ja turpeinen. Hälvähdys kumia. Ensinenällä ei erityinen. Ajan kanssa makeampaa sherryä. PX? Maun perusteella savua ja olorosos a la kumi. Ei vakuuta lainkaan. Jälkimakua kohden paranee, mutta silti.

Sample 2, Lagavulin 16yo (OB)
Reilummin turpeinen ja likaisempi kuin edellinen. Tervaa, nokea, tuhkaa ja ruskean kuivahedelmäinen. Tämä on ihan kiva, vaikkakin hieman likainen. Tämä on vetisempi verrattuna muihin. Tummaa sherryisyyttä ja makeantuhkaista turvetta. Tämä ei erityisemmin nyt vakuuta. Hieman tylsä. Tuttu kylläkin....

Sample 3, Kilchoman Inaugural Release
Myös turpeinen, huomattavasti puhtaampi kuin edellinen. Oltaisiinko bourbontynskän tuotoksissa. Muistuttaa Kilchomania, mutta tuhkaisena. Maussa jotenkin keskitien kulkija. Paranee ajan kanssa. Myös makeaa savua.

Sample 4, Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
Tämän on kivan puhtaan tervaisen makeaturpeinen. Ehkä nuori turvenuija puhtaalla ex-bourbon kypsytyksellä. Jep. Maku on hyvin tyypillistä Islayn tuotantoa. Kunnolla tervasavua ja nokea. Jotenkin muistuttaa Ardbegia. Makeaa savua. Tykkään paljon.

Sample 5, Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch
Tämä poikkeaa kaikista edellisistä. Turve ei ole läsnä, tilalla herukkaa, viinimarjaa ja vaniljaa. Jotakin erikoisen vaniljaista. Maussa kevyesti laventelisuutta, kirpeyttä ja hento savu. Päärynää ja omenaa. Tätyy olla ex-bourbon kypsytys. Puhdas, kohtuu raikas.

Sample 6, Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
Tästä tekee mieli sanoa että on paras tähän saakka. Jotain syvempää olemusta, hentoa turvetta, vaniljamakeutta, herukanlehteä. Maussa turvetta enemmän, makeaa kevyen tervaista vaniljaisuutta. Pitkä ja syvä jälkimaku. Turvetta on, mutta sen huomaa olevan jo iän taittama ja on jättänyt rauhallisen tervan, kuivan puhtaan tammisavun ja makeaa pastillia. Hieno viski.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
2. Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch,
3. Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
4. Kilchoman Inaugural Release

5. Lagavulin 16yo (OB)

6. Highland Park Einar

Mukava tilaisuus oli, paljon porukkaa, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut hieman väljempääkin. Viskit sattui olemaan melko mielenkiintoisia, vaikka ei mitään jackpotteja. Mielenkiintoisimpana maistiaisena pidin oikeastaan Kilchomanin tuotetta, jota en aiemmin ollut maistanut, mutta olin halunnut maistaa.

UISGE 2017 mushimaltin kokemana

Järjestyksessään seitsemännet Uisget on nyt pidetty ja koettu. Viskejä Skotlannista, Irlannista, Amerikasta, Japanista, Ruotsista, Suomesta, Taiwanista... rommeja, hieman konjakkeja ja jopa tequilaa. Ai niin, olihan siellä myös muutama olut. Tämä kaikki samalla tutulla paikalla kuin jo viisi edellistä kertaa, eli Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla 10.-11.2. Muistan lukeneeni, että yli 400 viskituotetta olisi ollut tarjolla.

Saman kujeet kuin muina vuosina, tosin uusin ja näkyvin uudistus oli tällä kertaa maksukäytännössä, jollaisena toimi Seamchip-kortti. Sirukortin sai lunastettua (tai joutui jos halusi standeilta ostaa, sillä muu mammona ei käynyt) muutamalta maksupisteeltä kahden euron panttia vastaan. Kortille ladattiin etukäteen arvoa, jota sai käyttää tapahtuman ajan. Mahdollinen käyttämättä jäänyt saldo ei ollut palautettavaa, näin vaikka ohjelmavihkosessa toisin lukikin. Useista kysymyskerroista huolimatta näin väitettiin lataustiskillä. Alun isoista ongelmista huolimatta tuo oli erittäin hyvä ja toivottu järjestelmä. Toivotaan jatkossakin vastaavaa.

Muutoin homma oli tosiaan perinteisesti järkätty, vesipisteitä löytyi hyvin, niissä oli muovimukeja ja vettä riitti ainakin minun perjantain visiitin aikana, joka oli kello 13-21. Ruokaa oli tarjolla, mutta en tälläkään kertaa tuota nauttinut. Ruuhkaa alkoi tapahtumaan kertyä kello 18 aikaan ja ajoittain joutui melko paljon käyttämään tönimistaktiikkaa päästääkseen eteen päin. Jopa hieman harmitukseen asti, mutta kyllä tuolla kulkemaan pääsi iso mies.

En katsonut, tai suunnitellut ennen menoa juomatarjontaa, joten paikan päälle päästyäni muutama kunniakierros valokuvauksen merkeissä ja hieman vilkuilua listoille. Olin ostanut etukäteen tasting-paikan Highland Parkin Single Cask kattaukseen, joka alkoi kello 15:15, jota ennen kerkesin käymään muutamalla ständillä juttelemassa ja maistamassa. Alla hieman listausta osasta illan maistoista, pienine kuvauksineen ja fiiliksineen. Aloitetaan Martin Markvardsenin vetämästä tastingistä, joka oli tyypillisen lennokas tasting, tuhdeilla single caskeilla.

Tasting 2 Pe klo 15.15 Martin Markvardsen – Highland Park Single Casks

Highland Park 10yo Ambassador's Choice, 46%
Miedosti pyörän kumia, jota esim Dark Originissa. Maku sellanen perustallaaja reilummalla vaniljamausteella. Ei vaikuta itseeni mitenkään erityisellä tavalla.

Highland Park Vintage 2002, Sample from cask #6353 for Germany, 58%
Punertavansävyinen puolikuiva sherryisyys, jossa marjaisuutta. Kireän oloista alkuun, mutta avautuu ilman kanssa todella hyvin. Sherryisyys on tasapainoista, vaikka voimakasta. Hyvän laatuista nahkaista sherryisyyttä. Erinomainen.

Highland Park Vintage 2003, Single Cask #5878 for Braunstein Denmark, 58,3%
Kuivan oloroson tuoksua, jossa myös itselleni arkuutta aiheuttavaa kumia. Pidän huomattavasti enemmän SMWS & VYS pullotteen tuoksusta. Maussa sama juttu. Tämän sherryisyys on miedosti kumista ja likaisempaa. Ei nostaisi ostohaluja, vaikka ihan ok onkin.

Highland Park Vintage 2002, Single Cask #6367 for SMWS & VYS Finland, 59,2%
Syvä, tumma ja makean nahkainen sherrytuoksu. Hyvin voimakas sherryisyys joka jyrää kyllä aika lailla kaiken, mutta sherrynystävä tykkää!

Highland Park Vintage 2004, Single Cask #1536, "Suomi 100" for Finland, 59,2%
Rauhallisemmin sherryinen kuin SMWS &VYS. Suklaisempi ja marjaisempi. Kanervaa. Maku ei ole myöskään yhtä nahkean sherryinen ja räväkän terävä kuin SMWS & VYS pullote. Balanssi parempi ja kokonaisuus rauhallisempi. Jälkimaku kauniimpi ja suklaisempi. Sanoisin että ei-niin-haastava kuin edellinen ja pidän tätä parempana.

Oheiset viskit laitetaan paremmuusjärjestykseen, niin saadaan tämänlainen lista:

1. cask #6353 for Germany
2. Cask #1536, "Suomi 100" for Finland
3. Cask #6367 for SMWS & VYS Finland
4. Cask #5878 for Braunstein Denmark
5. Ambassador's Choice

Varsinaisilta ständeiltä tuli maistettua kymmenkunta viskiä, joista poimitaan muutamat tähän kommentteineen. En tiedä oliko sitten parin päivän takainen nuha vienyt makuaistista jotakin mukanaan, sillä tuntui ettei mikään maistetuista mitään superwau-efektiä aiheuttanut. Hajuaisti toimi kyllä ainakin hyvin, että tiedä sitten.

Valamo 5yo, 1st fill Bourbon, 55,1% (tulee alkoon toukokuussa 2017, hinta 100€)
Samaa kermaisuutta ja valkosuklaisuutta kuin valamo kympissä, mutta muistikuvien perusteella ei niin vahvasti. Alkuun hieman kireä ja ohut, mutta jälkimakua kohden saa kermaiset noottinsa mukaan. Tulee jotenkin mieleen Glen Gariochin ex-bourbon kypsytetty viski.

Valamo XI, 4yo, 2nd fill bourbon, 58,5% 
Paljon samaa kuin kympissä ja edellisessä. Tämän tuoksu oli muuten todella samankaltainen kuin kympissä, ja siitä pidän. Maussa hieman kireämpi ja yksinkertaisempi kuin 5yo. Valkosuklaata, kermapersikkaa ja vaniljaa. Pidin 5yo enemmän.

Glengoyne 25yo OB, 48%
Herkullinen vahvan sherryjyräinen, mutta haastava koska hyvin kuiva. Olorososherryisyys on kuitenkin ladukkaan oloista, ei kumia, eikä epäpuhtauksia. Glengoynen ominaispiirteitä ei sherryn alta näy. Tämä vaatisi uusintamaistoja paremman kuvan saadakseen.

Four Roses Small Batch Limited Edition 2016, 55% (Alkosta 99,9€)
Tämä oli jotenkin kymlmän mausteisempi ja makean hedelmäisempi kuin aiemmat maistamani versiot. Enemmän vaniljaa ja creme bruleeta. Raikkaamman oloinen bourbon. Hyvä.

Springbank 25yo, OB 2016, 46% 
Vaikea saada kiinni. Makeahko ja vaniljainen. Hiukka makean pippurinen. Springbankin öljyistä mineraalista hedelmäisyyttä. Jätti hieman kylmäksi, pitää maistaa uudelleen.

Highland Park Fire Edition 15yo, 45,2% 
Tyypillisen makeankuminen port tuoksu. En meiunaa päästä kumin ohi. Makeakin. Ei ole minun juttu, Ice-versio paljon mielekkäämpi itselleni.

Ardbeg Vintage 1990, Single Cask #86 (sherry), bott. 2007, 52,8%, OB

Räväkän sherrysavuinen. Herkullunen tasapaino savun ja sherryn kesken ja lisäksi sherry on integroitunut hienosti. Ei myöskään sellainen liian likainen savusherry. Ihan hyvä, mutta se hinta...

Ardbeg Vintage 1992, Single Cask #772 (bourbon), bott. 2008, 55,7%, OB

Reipas turpeisuus iästä huolimatta. Makea ja puhdas. Hienostunut vaikka onkin aavistuksen pikanttinen. Mukava makeahko ja vaniljainen turpeisuus. Hyvää.

Ardbeg Vintage 2000, Single Cask #368 (bourbon), bott. 2010, 55,9%, OB

Likaisempaa turvesavua kuin edellisessä. Alkumaku maallisen turpeinen ja tuhkainen, mutta jälkimaku puhdistuu. Tässä on hieman turhan paljon tuhkaista likaisuutta omaan makuun. 1992 selvästi parempi.

Ardbeg 17yo, OB, bott. 2004, 40%

Rauhallisempi turpeelta. Hyvinkin rauhallinen, mutta silti mukavan makea ja puhdas turpeisuus, jossa myös kevyt mentholisuus ja tervaisuus. Puhdas, pehmeä ja kypsä. Tykkäsin paljon. 

Kun oheisista "ständiviskeistä" poimitaan kaksi parasta...

1. Ardbeg Vintage 1992
2. Ardbeg 17yo, OB


Kiitoksia järjestäjille ja maahantuojille, jotka mahdollistivat jälleen meille mukavan ison viskitsapahtuman Suomessa. Kokonaisuudessaan UISGE on sellainen tapahtuma, jonka ei kyllä kovin helposti anna livetä kalenterin ohi. Toivotaan että ensi vuonna homma jatkuu!