Glenmorangie Signet, 46% OB

Plop! Yli 10 vuotta sitten hankittu Glenmorangie auki. Jotenkin opin aikanaan tästä pitämään, vaikka ei tämä mikään tajunnanräjäyttävä viski koskaan ollutkaan. Entä nyt, kymmenen vuotta myöhemmin? Makuaisti kuitenkin aina kehittyy ja siinä todennäköisesti jotakin voi muuttua ajan saatossa.

Ikämerkitsemätön viski, joka sillon alkujaan saattoi sisältää myös hyvin iäkästäkin viskiä (jopa 30yo), mutta mitään tarkkoja osuuksia ei kerrottu ja todennäköisestihän iäkkään viskin osuus on ollut hyvin pieni. Valmistuksessa on käytetty paahdettua suklaamallasta, joka on hyvinkin tuttu tumman oluen ystäville. Aikanaan tästä maksoin 90-100€, nykyversion hinta liikkuu 140-170€ tietämillä riippuen lähteestä. 

Glenmorangie Signet, 2010, 46% (OB)

Tuoksussa toffeesuklaakonvehtia, karamellisoitua appelsiinia ja suklaamaltaisuutta. Hieman kahvimaisia vivahteita ja kaunista nahkaisuutta. Lasiajan jälkeen antiikkisia vivahteita (kuten aiemmissa nuiteissani, pölyistä vanhaa huonekalua jne), lisää nahkaisuutta ja appelsiinia taustalla. Kiva tuoksu!

Maussa lämmintä suklaista maltaisuutta, kermakaramellia ja maitokaakaota. Vivahteita karamellisoidusta appelsiinista, creme bruleeta ja muscovadosokeria. Jälkimaku on syvä ja leveä. Hieman maustekakkua, pehmeää paahteista maltaisuutta ja uuniomenaa. Pitkä jälkimaku.

Maku on tasapainoinen ja omaa hyvää syvyyttä. Kyllä tässä tuoksun ja maun perusteella minusta löytyy iäkkään viskin piirteitä helposti. Aika toista maata kuin muutama muu uudempi (modernimpi) maistamani Glenmorangie.

Kotitasting 3/2017: Glenmorangien gaelilaiset nassit

Viskitasting kotona järjestettynä. Vanha kolmen hengen ringi maistelemassa. Itse valitsin viskit ja miksi Glenmorangie, no siksi että teki mieli kokeilla kaiken maailman uudet eilan-morgin-margen-sargen gaelinkieliset uutuudet, että onko niissä mitään eroa. Tax-free myymälät on näitä väärällään ja nettikaupoista saatavuus on yleisesti hyvä. Siksi tämä setti.

Maistelu meni tällä kertaa niin, että en ottanut etukäteen lainkaan selvää mitä on kunkin viskin takana, eli onko ne missourin vessanpöntön vedestä tislattuja, vai onko niissä käytetty missourin viidettä pisintä tammea, jonka juurelle kuningas vatupasi kusi vuonna 123. Maistelujärjestyksen valitsin randomilla heittäen viskit aakkosjärjestykseen.

Dornoch on tyypillinen gaelintarinainen viski. Meinasin nukahtaa lukiessani tietoa siitä, mutta onneksi myös pelkistetty yhteenveto itse viskin kypsytyksestö löytyi. Vattaus ex-bourbon tynnyrisetä ja kevyesti  turpeistetusta viskistä, joka on kypsynyt Amontillado tynnyreistä. Semi mielenkiintoinen siis.

Duthac on travel retail -sarjan viski, eli laivamyynti muunmuassa. Kypsytys on tehty osittain sherrytynnyreissä, joissa ollut PX-sherryä ja osittain virgin oak -tynnyreissä, eli heti toisen viskin kohdalla päästiin näihin neitsytpuuviskeihin. Lyhyesti: hemmetin tyypillinen nykyviski.

Milsean ei ole matkamyyntiin suunnattu, vaan on tislaamon Private Edition -sarjasta. Eli jonkinmoista pikkupremiumia tiedossa. Tarkemmin ottaen seitsemäs julkaisu kyseisessä sarjassa, josta itsekin olen muutaman maistanut ja johon kuuluvat muunmuassa Ealanta ja Companta. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä ja "liekitetyissä" tynnyreissä, jossa on ennen ollut portugalilaista viiniä. Ei sen enempää avata mitä viiniä.

Tarlogan on sitten niitä neitsytviskejä, eli kypsytetty entisissä bourbontrynnyreissä ja uudessa tammessa, eli tynnyreissä, joissa ei ole aiemmin kypsytetty mitään. Jotakin lähdevesikehuja oli tislaamon kotisivuilla, mutta tuskin tuo mitään ihmeellistä viskiin. Perus nykyviskiä siis. Iästä tietenkään puhettakaan...

The Tayne on puolestaan taas travel retail myyntiin suunnattu ja viimeistelty Amontillado sherrytynnyreissä. Amontilladohan on luonteeltaan kuivaa viiniä, jossa on jo hyvin aistittavissa hapettumista, eli toisin kuin nuorissa Fino-sherryissä, siitä löytyy jo tammen vaikutuksia. Olorosoon verratuna se on huomattavasti hapokkaampi ja ei niin kuiva, eikä niin mausteisen kuivahedelmäinen.

Tùsail on setin viimeinen viski ja se on kuudes julkaistu viski Private Edition -sarjassa, josta siis tämän kattauksen Milseankin oli. Valmistuksessa on köytetty Maris Otter mallaslajiketta, joka oli joskus 1960-luvulla in. Tämä viski on kypsytetty...... hetkinen: "small amount of specially selected casks". Juuri niissä tynnyreissä. Kiesus....

Glenmorangie Dornoch, 43%

Tuoksu on nuoren oloinen, vaniljaa, vaahtokarkkia, uutta tammea ja miedosti kirpeää raakaa omenaa. Maltaisuutta, joka on makeaa ja pölyistä. Maussa jotenkin tyypillinen New wood -fiilis. Paljon vaniljaista tammea. Jälkimaussa sokerista maltaisuutta. Ei kummonen, ihan ok.

Glenmorangie Duthac, 43%

Tuksussa enemmän toffeeta ja vähemmän uutta puuta. Olisiko jopa kypsemmän oloinen. Jotenkin kuitenkin nuorehkon oloinen tämäkin. Pientä pistävyyttä. Maussa on lämpimämpää sävyä ja kypsää / ylikypsää hedelmäisyyttä. Hieman metallista mineraslisuutta pilkahtaa. Makeampi sherryisyys. Jälkimaku pyöreän makea ja hieman kermainen. Parempi kuin edellinen.

Glenmorangie Milsean, 46%

Tuoksu on kahta edellistä kypsempi ja ehkä tummempikin. Kuivattuja hedelmiä, makeahkoa miedosti paahteista maltaisuutta. Pehmeämpää toffeisuutta. Ei ole niin pistelevä kuin edelliset. Maussa samoilla linjoilla, kevyt paahteinen karamellisuus, kuivattuja hedelmiä, jossa hieman luumuakin. Kypsemmän oloinen kuin edelliset. Ihan hyvä tämäkin, mutta yllättävän makeita ovat olleet.

Glenmorangie Tarlogan, 43%

Tuoksu on todella nekkukaramellinen. Kinuskia, toffeeta ja kypsää tummaa hedelmää. Myös raakuutta, joka enteilee uudesta puusta ja nuoresta viskistä. Ei kuitenkaan niin pistävä kuin ensimmäinen ja toinen. Maussa toffee ei ole kuitenkaan pääroolissa. Maku on itse asiassa paljon kypsemmän oloinen kuin tuoksu enteili. Miedosti paahteista karamellisuutta, vaniljaa, uutta puuta, jotakin tummempaa hedelmää, joka muistuttaa. Myös miedosti kumisuutta.

Glenmorangie The Tayne, 43%

Tuoksussa enemmän sherryisyyttä kuin edellisessä. Makeahkoa, tummaa hedelmää, jossa aavistus nahkaisuutta ja ripaus mokkaa. Hieman myös nuoruus tulee esiin ja sherryisyys on sellaista "lähes ok" -laatuista. Maussa pehmeää tummaa hedelmäisyyttä ja tummahkoa makeaa maltaisuutta. Jälkimakua kohden pehmeää maitosuklaata ja kevyttä kookoksisuutta. Ehkä paras näistä.

Glenmorangie Tùsail, 46%

Tuoksussa yrttisyyttä ja mietoa lääkemäisyyttä. Myös nuorta pistävyyttä. Makeaa vaniljaista vaahtokarkkisuutta. Mallas tulee myös alta pölyisenä, joka enteilee nuorekkuudesta. Maussa perus ex-bourbonkypsytettyä keltaista viskiä. Kypsää keltaista hedelmää ja kevyesti tummaa hedelmäisyyttä. Jälkimaussa mieto yrttisyys ja jopa kevyt makea mentholisuus. Jää kolmanneksi.

Näistäkin voi muodostaa oheisen rankingin:

1. Tarlogan
2. Milsean
3. The Tayne
4. Tùsail
5. Duthac
6. Dornoch

VYS kaapinsiivoustasting vol 2 (sokkotasting)

Osallistuin Viskin Ystävien Seuran siivoustalkoisiin. Hassua sinänsä, että näistä talkoista on maksettava, mutta ihan omasta tahdostaan. Siellä kun siis oli kyseessä viskikaapin siivous, kun erilaisista tastingeistä on jäänyt pullonpohjia juomatta.

Tapahtumapaikkana tuttu ravintola Carelian kellari Mannerheimintiellä, jossa olen jo useampaan maisteluun osallistunut. Tämän kertainen siivoustasting oli luonteeltaan sokkotasting, eli edestään löysi kuusi mysteeriviskiä, joista ei ollut hajuakaan (ennen ensinuuhkaisuja). Istumapaikat arvottiin, joten edes silmäpelillä ei voinut kikkailla. Sain arvasta paikan numero 7. Ymmärsin, että kattauksen helmiä olisivat olleet mm. Highland Park Thorfinn, Bunnahabhain 39yo Cadenhead, Ardbeg 22yo Cadenhead jne...

Alla on omalle kohdalle osuneista kuudesta viskistä mietteet, jotka on kirjattu ylös ilman tietoa mitä laseissa oli. Siis sokkomietteet ja kunkin samplenumeron perässä on sitten jälkikäteen paljastetut tiedot ja arvioiden jälkeen pieni yhteenvetolistaus paremmuusjärjestyksestä.

Sample 1, Wasmund's Rye Spirit, 62%

Pistävän karkkinen ja esterinen. Nuoren oloinen tuoksu, raaka. Lyhyen ajan jälkeen tulee bourbonin ja ruisviskin aromeja. Maussa raakaa tislettä, joka on hyvin mausteista. Tulee mieleen raaka ruistisle. Vahva, nuori.

Sample 2, Box The Challenger, 48,2%

Hieman toffeinen ja hyvin miedosti oloroso-sherryinen. Vähän kuin vanha turve tulisi alta. Jep, maussa turve selvänä. Paksua miedon maallista turpeisuutta ja kevyt mineraalisuus. Myös lääkemäisyyttä maussa. Ihan ok, ei erityinen.

Sample 3, Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%

Kukkaisuutta ja syvää aromikasta maltaisuutta. Olisiko jo ikää. Vähän tulee mieleen japanilainen viski. Alkuun pehmeä ja samettinen, mutta pian saa voimaa ja makuun tulee jotakin saippuaista. Kukkia ja makeaa maltaisuutta. Jälkimakuun jää kaunis kukkainen ja kevyen hedelmäinen fiilis. Hento, mutta jo monipuolisempi. Oloroson toffeisuutta. Hyvää.

Sample 4, Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

Tummempaa turpeisuutta, jossa alla vahvempi sherryisyys. Lasia pyöritellessä punaista marjaisuutta. Jokin outo hikisyyskin seassa. Maku on vahvan kuivan sherryinen ja oudon turpeinen. Herukkaa, minttua, kanervaa ja hunajaa. Hyvin kuiva alusta loppuun. Vahva, sherryinen ja turpeisen punamarjainen. Ok, mutta vähän ylikuiva ja tulee mieleen ylitse mennyt kypsytys.

Sample 5, Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%

Tässä on jotakin vanhaa. Runsaasti lehtisyyttä ja herukkaa. Jopa jokin minttuisuus tulee mieleen. Sitruunaa ja vanhaa vaniljaa. Miedosti kirpeää hedelmää. Maussa paljon samaa kuin tuokussa. Nyt ollaan varmasti vanhassa ex-bourbon kypsytyksessä. Kaunis herukkaisuus ja lehtisyys, johon yhdistyy kypsää ja ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja hieman kukkaisuutta. Jälkimaku kivan pehmeä ja täyteläisen kukkaismausteinen. Sanoisin parhaaksi tähän asti.

Sample 6, Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%

Kellarinen savuisuus, eli hieman pölyistä, "kivistä" ja tummaa. Turpeisuus selvä, mutta iäkkään oloista (kulunutta). Maussa runsaasti turvetta, joka on likaista ja vanhaa. Sherryisyyttäkin vahvahkosti, mutta ei dominoivasti. Punaviinimarjapensaan lehtiä ja miedosti karpaloa. Melko voimakas, joten prosentteja löytynee. Oikein hyvä.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%
4. Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

5. Box The Challenger, 48,2%

6. Wasmund's Rye Spirit, 62%

Muistio Silja Symphonylta 8/2015

Jälleen kerran tuli katsastettua kyseisen laivan valikoimia Tukholman reissulla. Kuten tapoihin kuuluu, kirjataan valikoimat jne ylös. Tämä oli toinen kerta kyseisellä laivalla sitten sen uudistuksen. Serenadelle uudistus ei tehnyt kummoisia ainakaan valikoimien puolesta ja kiteytettynä ei tehnyt Symphonyllekaan. Onneksi Systembolagetiin voi luottaa ainakin oluthankintojen puolesta.

Laivamyymälä (ns. Tax Free) on samanlainen kuin Serenadella ja valikoimatkin on lähes identtiset. Ei tuolla viskien osalta löydy kovin paljoa erikoisempia pullotteita, mutta uudemmat NAS viskit on toki hyvin edustettuna. Samanlainen vitriini kuin Serenadessa, jossa mm. 179€ Caol Ila 25yo, 699€ Macallan Oscuro, 99€ Mortlach Special Strenght, 100€ Glenfiddich AoD Rioja, 299€ Laphroaig 25yo, 299€ Balvenie 25yo Triple Cask ja muutama muu kalliimpi. Ei siis juuri muutoksia.

Muutama ihan mielenkiintoinen löytyi perushyllyiltä – travel retail -pullotteisiin kuuluva Craigellachie 19yo jotenkin kiehtoi 85€ hinnalla, mutta en viitsinyt ostaa sokkona. Myös Aberfeldyn 21yo uudempaa pullotetta 82€ hintaan harkitsin pitkään (olen harkinnut jo aiemmin), mutta senkin sokkohankinta siirtyi viime metreillä, kun silmiin osui hyllyltä Auchentoshan Solera 79€ hintaan. Tämä on kiinnostanut jo aiemmin, mutta noin 120€ hinta on ollut ihan ylivoimainen este. Tätä pääsin maistamaan ohimennen myymälässä ja se sinetöi päätöksen.

Nyt ensimmäistä kertaa huomasin myymälässä olleen myös muutamia pienpanimo-oluita. Hyllyillä komeili ainakin muutama Põhjala Breweryn olut parin muun kanssa. Muutamaa näistä pääsi maistamaan laivan pubista. Muutoin myymälän olutvalikoima oli sitä tavallista kuraa.

Old Port pub oli muutoin ennallaan, mutta viskivalikoimaa on ajettu alas entuudestaan. Tätä menoa tuolla ei myydä kuin Jackia ja Glenfiddichiä. Kyllähän tuolla nyt muutaman ennestään tutun maistoi (kuten Macallan Oscuron), mutta olisin toivonut enemmän uutuuksien maistomahdollisuutta, varsinkin tax-free myymälän tuotteita. Onneksi tiskin takana on edelleen tuttua osaavaa henkilökuntaa, joiden kanssa voi jutella vaikkapa laatujuomista.

Onneksi oluita kuitenkin löytyi kylmäkaapeista ja vieläpä muutama mitä ei ole aikaisemmin maistanut. Ensipuraisun otin englantilaisesta Thwaites 13 Guns, joka oli jopa oudon päärynäinen hedelmäisyydessään. Ei tuo herättänyt mitään erityisiä tunteita, mutta tulipahan juotua. Kaapista löyty pari muutakin tältä panimolta, mutta ne sai jäädä kaappiin. Tämän jälkeen otin varmemmin ja korkkautin Fuller’s Past Masters 1914 Strong X:n. Tämä oli mukavan toffeemaltainen ja kermainen, joskin ei niin hyvä kuin muistan 1966:n olleen. Yrttisyyttäkin löytyi, mutta suutuntumassa olisi parantamisen varaa.

Väliin hieman viskiä ja lasiin kaatui uutukaista Glenmorangie Duthac, 43%. Tämä on NAS ja viimeistelty osittain PX:ssä ja uudessa tammessa. Eipä tuo kyllä minua vakuuttanut. Jotenkin epätasapainoinen ja mitäänsanomaton. makeaa uutta tammea reilusti. Ei tulisi mieleenkään ostaa edes tuolla 69,9€ hinnalla.

Onneksi seuraava viski maistui paremmin – Aberfeldyn 21yo ei pubista löytynyt, joten oli tyytyminen 18-vuotiaaseen. Aberfeldy 18yo, 40% (2015) oli mukavan pehmeä ja tasapainoinen kirpeähkö keltaisen hedelmäinen viski. Miedosti pistävää maltaisuutta, mutta kokonaisuudessaan ihan mukava. Tämän jälkeen Myös Nikka Pure Malt 17yo maistui kivasti hedelmäiselle ja maltaiselle. Pitkä jälkimaku ja pientä kukkaisuutta.

Reissun paras olut oli virolaisen pienpanimon Hopster Pearu IPA. En sitten tiedä oliko paremman puutteessa, vai miksi tämän mansikkaisuus ja trooppinen hedelmäisyys vakuutti yhdessä melko tumman rungon kanssa. Vähän katkeruutta ipaksi, mutta hedelmäisyys riitti. Eikä karamellisuutta oltu läträtty. Hyvin juotava.

Systembolagetista tarttui sopiva läjä oluita mukaan, mutta viskit jäivät hyllyyn. Tuntui itseasiassa, että Passagenin hyllyiltä olisi hieman vähennetty viskejä. Ainakin sellaisia erikoisempia. No eipä tarvinut kantaa pitkin kyliä.

Old Port Pub olutlistaa

@Systembolaget

Tuliaisia Systembolagetista

Tuliaisia laivalta