Maistelu meni tällä kertaa niin, että en ottanut etukäteen lainkaan selvää mitä on kunkin viskin takana, eli onko ne missourin vessanpöntön vedestä tislattuja, vai onko niissä käytetty missourin viidettä pisintä tammea, jonka juurelle kuningas vatupasi kusi vuonna 123. Maistelujärjestyksen valitsin randomilla heittäen viskit aakkosjärjestykseen.
Dornoch on tyypillinen gaelintarinainen viski. Meinasin nukahtaa lukiessani tietoa siitä, mutta onneksi myös pelkistetty yhteenveto itse viskin kypsytyksestö löytyi. Vattaus ex-bourbon tynnyrisetä ja kevyesti turpeistetusta viskistä, joka on kypsynyt Amontillado tynnyreistä. Semi mielenkiintoinen siis.
Duthac on travel retail -sarjan viski, eli laivamyynti muunmuassa. Kypsytys on tehty osittain sherrytynnyreissä, joissa ollut PX-sherryä ja osittain virgin oak -tynnyreissä, eli heti toisen viskin kohdalla päästiin näihin neitsytpuuviskeihin. Lyhyesti: hemmetin tyypillinen nykyviski.
Milsean ei ole matkamyyntiin suunnattu, vaan on tislaamon Private Edition -sarjasta. Eli jonkinmoista pikkupremiumia tiedossa. Tarkemmin ottaen seitsemäs julkaisu kyseisessä sarjassa, josta itsekin olen muutaman maistanut ja johon kuuluvat muunmuassa Ealanta ja Companta. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä ja "liekitetyissä" tynnyreissä, jossa on ennen ollut portugalilaista viiniä. Ei sen enempää avata mitä viiniä.
Tarlogan on sitten niitä neitsytviskejä, eli kypsytetty entisissä bourbontrynnyreissä ja uudessa tammessa, eli tynnyreissä, joissa ei ole aiemmin kypsytetty mitään. Jotakin lähdevesikehuja oli tislaamon kotisivuilla, mutta tuskin tuo mitään ihmeellistä viskiin. Perus nykyviskiä siis. Iästä tietenkään puhettakaan...
The Tayne on puolestaan taas travel retail myyntiin suunnattu ja viimeistelty Amontillado sherrytynnyreissä. Amontilladohan on luonteeltaan kuivaa viiniä, jossa on jo hyvin aistittavissa hapettumista, eli toisin kuin nuorissa Fino-sherryissä, siitä löytyy jo tammen vaikutuksia. Olorosoon verratuna se on huomattavasti hapokkaampi ja ei niin kuiva, eikä niin mausteisen kuivahedelmäinen.
Tùsail on setin viimeinen viski ja se on kuudes julkaistu viski Private Edition -sarjassa, josta siis tämän kattauksen Milseankin oli. Valmistuksessa on köytetty Maris Otter mallaslajiketta, joka oli joskus 1960-luvulla in. Tämä viski on kypsytetty...... hetkinen: "small amount of specially selected casks". Juuri niissä tynnyreissä. Kiesus....
Glenmorangie Dornoch, 43%
Tuoksu on nuoren oloinen, vaniljaa, vaahtokarkkia, uutta tammea ja miedosti kirpeää raakaa omenaa. Maltaisuutta, joka on makeaa ja pölyistä. Maussa jotenkin tyypillinen New wood -fiilis. Paljon vaniljaista tammea. Jälkimaussa sokerista maltaisuutta. Ei kummonen, ihan ok.
Glenmorangie Duthac, 43%
Tuksussa enemmän toffeeta ja vähemmän uutta puuta. Olisiko jopa kypsemmän oloinen. Jotenkin kuitenkin nuorehkon oloinen tämäkin. Pientä pistävyyttä. Maussa on lämpimämpää sävyä ja kypsää / ylikypsää hedelmäisyyttä. Hieman metallista mineraslisuutta pilkahtaa. Makeampi sherryisyys. Jälkimaku pyöreän makea ja hieman kermainen. Parempi kuin edellinen.
Glenmorangie Milsean, 46%
Tuoksu on kahta edellistä kypsempi ja ehkä tummempikin. Kuivattuja hedelmiä, makeahkoa miedosti paahteista maltaisuutta. Pehmeämpää toffeisuutta. Ei ole niin pistelevä kuin edelliset. Maussa samoilla linjoilla, kevyt paahteinen karamellisuus, kuivattuja hedelmiä, jossa hieman luumuakin. Kypsemmän oloinen kuin edelliset. Ihan hyvä tämäkin, mutta yllättävän makeita ovat olleet.
Glenmorangie Tarlogan, 43%
Tuoksu on todella nekkukaramellinen. Kinuskia, toffeeta ja kypsää tummaa hedelmää. Myös raakuutta, joka enteilee uudesta puusta ja nuoresta viskistä. Ei kuitenkaan niin pistävä kuin ensimmäinen ja toinen. Maussa toffee ei ole kuitenkaan pääroolissa. Maku on itse asiassa paljon kypsemmän oloinen kuin tuoksu enteili. Miedosti paahteista karamellisuutta, vaniljaa, uutta puuta, jotakin tummempaa hedelmää, joka muistuttaa. Myös miedosti kumisuutta.
Glenmorangie The Tayne, 43%
Tuoksussa enemmän sherryisyyttä kuin edellisessä. Makeahkoa, tummaa hedelmää, jossa aavistus nahkaisuutta ja ripaus mokkaa. Hieman myös nuoruus tulee esiin ja sherryisyys on sellaista "lähes ok" -laatuista. Maussa pehmeää tummaa hedelmäisyyttä ja tummahkoa makeaa maltaisuutta. Jälkimakua kohden pehmeää maitosuklaata ja kevyttä kookoksisuutta. Ehkä paras näistä.
Glenmorangie Tùsail, 46%
Tuoksussa yrttisyyttä ja mietoa lääkemäisyyttä. Myös nuorta pistävyyttä. Makeaa vaniljaista vaahtokarkkisuutta. Mallas tulee myös alta pölyisenä, joka enteilee nuorekkuudesta. Maussa perus ex-bourbonkypsytettyä keltaista viskiä. Kypsää keltaista hedelmää ja kevyesti tummaa hedelmäisyyttä. Jälkimaussa mieto yrttisyys ja jopa kevyt makea mentholisuus. Jää kolmanneksi.
Näistäkin voi muodostaa oheisen rankingin:
1. Tarlogan
2. Milsean
3. The Tayne
4. Tùsail
5. Duthac
6. Dornoch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti