Schneider Weisse Tap X Marie’s Rendezvous

Mathilda Soleilista innostuneena poimin tämän 2016 version äxästä. Itselleni kolmas TapX-sarjalainen. Tykkäsin Mathildasta kovasti, joten tämä tuli poimittua ostoskoriin hollantilaisesta nettikaupasta sokkona. Siis ilman reseptiikan lunttauksia ym.

Hintaa en muista, mutta näiden pienempien TAPX pullojen hinnat ovat liikkuneet siellä 6-10€ hujakoilla. Panimon sivuilla löytyy höpsö-ylisanojen lisäksi tieto, että olut kunnioittaa edesmennyttä Anna-Maria Schneideria, joka oli Georg I. Schneiderin heila. Jaa ketkä? No jotkut tämän panimon heput, ei jaksanu enempää tonkia historiaa, oluthammasta kolotti. Reseptiikkaa voi luntata oheisesta kuvasta.

Schneider Weisse Tap X Marie’s Rendezvous, 10%

Tuoksussa on jonkin verran barley winelle tyypillistä aromikkuutta, kuten runsasta vaaleaa maltaisuutta, toffeeta ja fudgea. Keksinen ja kevyen tamminen lämpöisyys pilkottaa alta. Humalakin pilkahtaa kuivana ja kirkeränä ruohoisuutena, mutta ei juuri näyttele osaa. Runsaan mallasvetoinen esitys.

Maussa reilun makea maltaisuus, jossa toffeeta, kinuskia ja voikeksiä. Suutuntuma sameahko ja jopa viskositeetti alkaa tuntua kevyen kiisseliseltä. Hyvin matalat hiilihapot. Olen aistivinani Cascadea. Makean hunajaista hedelmäisyyttä. Myös vehnäistä hiivaisuutta. Raskaan makean maltainen. Ei ehkä ihan sitä ominta tyyliäni. Turhan imelän alkoholinen.

Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil

Tajusin juuri, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua Schneiderin toiseen Tap X -sarjalaiseen, kun juuri tuli nautittua Tap X Meine Porter Weisse. Se ei lunastanut odotuksiani, mutta omasi kyllä kivan tuoksun ja kohtalaisen maukkaan maun. Vaan miten käy tämän vuoden Tap X oluelle?

Tap X Mathilda Soleil on kunnianosoitus edesmenneelle panimopäällikölle Mathilde Schneiderille, joka loi G. Schneider & Sohnin ensimmäisen vehnädoppelbockin vuonna 1907. Otsikon olutta varten on kasvatettu pieni erä erikoista humalalajiketta, jota ei kuitenkaan paljasteta nimeltään. Rajattu erä, 7% vahvuudeltaan ja ollut saatavilla maaliskuusta lähtien. Parasta ennen on merkattu pulloon 02/2017.

Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil, 7%

Tuoksusta löytyy selkeästi hapan, jopa villihiivaisen hedelmäinen happamuus. Olisiko belgihiivaa ainakin? Runsaasti hedelmäisyyttä sitruksien ja ylikypsien hedelmien muodossa. Persikkaa, kiiviä, sitruunaa ja omenaa. Alta tulee maltaisuutta ja kuivaa humalaa. Herkullinen tuoksu!

Maussa samat elementit on läsnä, mutta paljon pehmeämmin. Samettisen pehmeä suutuntuma. Hyvin miedosti hapan/kirpeä alku, joka muuttuu kuivemmaksi ja hiivaisemmaksi. Hunajaista pehmeyttä ja mietoa makeutta. Tässä ei ole tyypillistä banaanisuutta kuin ehkä hitusen ja neilikkaisuutta en löydä, mutta tilalla on saisontyylistä hedelmäisyyttä ja mietoa kuivattavaa humalaa. Myös hiivaisuus on kauniin kukkaista ja hedelmäistä. Petollisen helppo ja maukas. Loistava olut!

Mikkeller Single Hoppia ja tuhtia vehnää kotitastingissä

Kesän ensimmäinen kotitasting oluiden merkeissä tuli pidettyä kesäkuun 13. päivä, sopivasti kesäloman startattua. Alunperin oli tarkoitus maistella useita single hop -oluita, mutta luonne hieman muuttui matkan varrella ja yhden humalalajikkeen oluista mukaan päätyi vain Mikkellerin yksilöitä. Näiden lisäksi kattaukseen otettiin aloitusolueksi tumma vehnäolut ja virallisen kattauksen viimeiseksi olueksi Mikkellerin saison-vehnä. 

Päivä korkattiin saksalaispanimo Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohnin TAP X-sarjalaisella, joka tällä kertaa on englantilaistyylin ja saksalaistyylin naitto. Porteria ja vehnää, sanoi Georg Schneider kollegoineen palaverin päätteeksi, jonka seurauksena Meine Porter Weisse syntyi. Vehnää ja ohraa 50/50, jota kyydittää Herkules-, Hallertauer- ja Cascade-humalat. 

Lämmittelyoluen jälkeen päästiin single hop -kattaukseen. Mikkelleriltä sain haalittua kolmea eri humalalajikkeella kyyditettyä Single Hop IPAa, joiden speksit on muutoin täysin samat, mutta humalalajike eri – rungosta löytyy kolmea eri mallasta: pilsner, cara-crystal ja munich. Parasta ennen päiväys oli lätkäisty optimistisesti 2/2017 (!). Näistä löytyy eri versioita, nämä nyt maistellut taisi olla pantu 2015 ja Belgiassa (De Proefbrouwerij). Punainen Sorachi Ace, sininen Nelson Sauvin ja keltainen Amarillo. 

Viimeinen varsinaisen maistelun olut oli raikkaampi vehnäolut Mikkelleriltä. Belgityylinen witbier, jonka mausteina löytyy appelsiinin kuorta, korianterin siemeniä, kardemummaa ja sichuaninpippuria (kiinanpippuri, anispippuri). Pantu myös belgiassa De Proefilla. 

Schneider Weisse Tap X Meine Porter Weisse, 7% (2014)

Tuoksu hyvin leipäinen ja keskipaahteinen. Makeaa vehnäisyyttä ja mietoa lakritsisuutta. Onhan tässä portermaista tuoksua. Maku on yllättävän kepeä. Makeaa ylikypsää banaanisuutta, saaristolaisleipää ja mietoa lakritsia. Banaaniakin on havaittavissa. Ei kuitenkaan neilikkaisuutta eikä liiemmin hiivaakaan. Ihan hyvä ja juotava tumma vehnä, mutta maussa ja suutuntumassa olisi parantamisen varaa. 

Mikkeller Single Hop Sorachi Ace IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksussa Sorachi Acelle tuttua minttuisuutta ja mentholia. Jopa hieman tilliä. Maustepipprisuutta ja kevyttä havuisuutta. Bourbonmaista tammivanilja-aromikkuutta. Jotenkin olen tykästynyt tähän humalalajikkeeseen. Maku on miedommin aromikas. Humala tulee melko rauhallisesti. Mietoa greippiä, tammista vaniljaisuutta, minttua ja karamellimaltaisuutta. Jälkimaku kuivaa ja jättää sopivan katkeran maun. Tykkään, vaikka humala saisi puraista rapsakammin.

Mikkeller Single Hop Amarillo IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksussa ruohoista ja kuivaa humalaa. Ei kovin vahva, eikä varsinkaan omalaatuinen. Yllättävän mieto tuoksu. Karamellisuutta ja jauhoista maltaisuutta. Hedelmäisyys on hyvin mietoa. Vähän väsyneen oloinen. Maku on kuitenkin pirteämpi. Humala greippisää, sitruunaista ja kuivan ruohoista. Ei kovin rapsakka. Karamellimaltaisuutta etenkin jälkimaussa. Erittäin tavallinen.

Mikkeller Single Hop Nelson Sauvin IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksu on hedelmäisempi ja hiivaisempi. Esterinen. Runsaampi tuoksu ja tuoreemman oloinen kuin Amarillo. Kesäistä ruohoa, mietoa karamellisuutta ja hedelmäisyyttä mangon sekä appelsiinin muodossa. Maussa enemmän mallasta ja karamellia. Kermatoffeeta. Humala miedon sitruksinen, jossa appelsiinisuus erottuu. Hiiva tulee kivasti esterisenä. Näistä kolmesta toiseksi paras. 

Mikkeller Vesterbro Toilet Bajer, 6%

Tuoksussa selkeä maustepippurisuus, korianterisuus ja appelsiinisuus. Kardemumma tuo sellaista makeaa mausteisuutta. Sitruksinen ja raikas yleisilme. Maussa mausteet myös esillä – kardemummaa, korianteria ja maustepippuria. Sitruksisuutta ja raikastavaa hiilihappoisuutta (melko kuohuva). Ei kyllä säväytä erikoisemmin.

Jouluoluet 2014: Schneider Aventinus Weizen-Eisbock

Viime kesänä vehnämaratonien yhteydessä tuli maistettua Schneiderin TAP6 Aventinus. Kyseinen vehnis on makean paksu ja banaaninen olut, joka sopii hyvin myös talveen. Nyt on Alkon jouluolutvalikoimaan otettu tämän TAP6:n vahvempi versio, Eisbock. Saksalaista jääolutta talven pakkasiin.

Aventinus Weizen-Eisbock on siis TAP6:n pohjalle tehty olut, jota on jäähdytetty riittävästi, jolloin oluen vesi alkaa jäätymään. Vesi saadaan eroteltua muusta osasta, jolloin jäljelle jää vahvempi (alkoholipitoisempi) Aventinus. Otsikon olut tunnetaan lyhenteellä AWE ja sitä pantiin ensimmäisen keran markkinoille vuonna 2002. Reseptistä löytyy viljasekoitteena 60% vehnämallasta ja 40% ohramallasta. Näiden lisäksi löytyy Hallertauer Tradition- ja Magnum-humalat. Valmistajan sivujen mukaan IBU on luokkaa 15.

Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, 12%

T: Hyvin makeaa ja imelää vehnämallasta. lakritsia ja makeaa puuroa. Banaanisuutta ja kinuskikastiketta. Yleistuntuma on siis melko makea. Kuivattuja hedelmiä löytyy rusinan, luumun ja persikan muodossa. Banaani hallitsee silti. Lämmetessä päästää pienen piston alkoholiakin.

M: Suussa silkkistä ja kermaista. Kuohuaa hennosti ja päästää heti makeuden valloilleen. Ensisiemaukset täyttävät suun makealla uunibanaanilla, luumukiissdelillä ja rusinoilla. Jälkeen tulee lämmittävää alkoholisuutta. Makeuteen hieman tottuu, jonka seurauksena tulee enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Lämpimäksi päästyään suutuntuma muuttuu hieman siirappiseksi.

Makean tuhti ja banaaninen olut. Tiivistettyä TAP6 Aventinusta. Tämä on kuitenkin enemnmän belgialaisen vahvan oluen suuntaan, jossa sekoittuu banaaniset piirteet. Vähän menee överimakeaksi näihin hetkiin.

Schneider Weisse TAP5 & TAP7 – vehnää humalatwistillä ja ilman

Vehnäkesän arvioista on jäänyt muutamia hyviä yksilöitä pois, joten korjaillaan tätä puutetta tällaisilla pienillä korjaussarjoilla joita tuli nautittua mökkilomilla ennen ulkomaan reissua. Mikäpä parempi ympäristö hyvien vehnäoluiden arvioimiseen, kuin mökkiympäristö kauniissa Suomen rauhallisessa järvimaisemassa ja sauna lämpiämässä, unohtamatta rantanotskia, joka odottelee makkaraa tirisemään.

Nämä kaksi tuotetta kuuluvat Schneiderin valikoimiin (Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn) ja edustavat tietyllä tavalla ääripäitä. Lyhyesti kirjoitettuna, toinen on perinteinen originaali ja toinen humalahessu. Pidemmin kerrottuna, Original on perinteinen baijerilainen vehnäolut, joka on pantu perinteisellä vuoden 1872 reseptillä. Reseptin mukaan oluen panossa on käytetty 60% vehnää ja 40% ohraa, joiden lisäksi humalina on käytetty Hallertauer- ja Magnum humalia. IBU on vaatimattomat 14 ja alkoholivahvuus maltilliset (tyypilliset) 5,4%.

Toinen näistä, Meine Hopfenweisse, on puolestaan hieman erikoisdempi yksilö. Perinteisen sijaan tämä on pantu menemällä ääripäihin ja olueen on tumpattu aimo läjä humalaa. Olutta on pantu vuodesta 2007 ja se tunnettiin aiemmin nimellä Schneider-Brooklyner Hopfenweisse. Schneider-Weissen Hans-Peter Drexler ja Brooklynin Breweryn Garrett Oliver panivat (kirjaimellisesti) parhaansa sekaisin ja niin syntyi tämä uudenlainen (ja herkullinen) vehnätyyli. Resepti on 50/50 vehnää ja ohraa ja sen humalointiin ja kuivahumalointiin on käytetty Hallertauer- ja Saphir -humalia (Hallertauer Saphir?). Ja pum! Eiku nauttimaan.


Schneider TAP7 Unser Original, 5,4%

T: Tuoksusta tulee mieleen sahti, hyvä sahti. Hyvin banaaninen ja pehmeän vehnäinen. Hiiva tuntuu makealta pullataikinalta ja vehnänmaltaisuus tuo mieleen kevyesti limppua. Ripaus neilikkaa ja mukavasti banaania. Kypsää uunibanaania. Hyvä tuoksu.

M: Suutuntuma on melko täyteläinen, joskin hiilihappoja on runsaahkosti. Makeahkoa kypsää banaania ja hieman neilikkaa mausteena. Kieltämättä tulee myös sahti mieleen, vain rukiin terävyys puuttuu ja hieman katajaa. Humalaa ei tässä juurikaan tunnu. Kokonaisuus on aika maukas ja tämä on kyllä hyvä vehnäolut.

Schneider TAP5 Meine Hopfenweisse, 8,2%

T: Oikein hedelmäinen ja kylmän raikas. Humalat tulee jenkkioluittain, mutta hiivaisuus ja banaanisuus palauttaa mieleen vehnäoluen. Havumäntyhumalaa ja kuivaa pihkaisuutsa. Tuli mieleen tulitikku, joka kastettiin pentuna pihkaa. Ja laitettiin lampern pyörimään. 

M: Maussa havuinen ja mäntyinen humaluus maistuu. Mutta ei räjäytä tajuntaa katkeruudellaa. Myös vehnän omat pehmeät piirteet pääsee esiin. Vastasahattua kuusipuun pihkaisuutta. Maku toi myös mieleen tuoreen ja hieman kostean sahanpurun. Ja vaikka tässä mainitsen paljon puuta, niin siltikään se ei hallitse liikaa. Alla on hiivaisuutta, joka on hedelmäistä ja makeahkoa. 

Nämä oli kyllä herkullisia vehnäoluita. Jos tekee mieli perusvehväistä, kannattaa TAP5 jättää väliin, sillä TAP7 tarjoaa herkkua pullossa. Jos taas tekee mieli vehnäolutta, mutta humalakärpänen on kutitellut makunystyröitä hiljattain, niin ehdoton valinta on Meine Hopfenweisse havuisine puraisuineen ja avot!

Vehnämaisto Vol. 2 – lisää vehnää randomilla

Oluiden puolella vehnämaratoni jatkuu. Alkoon tuli juuri hiljattain kesän oluita ja ne taisivat kaikki olla vehnäoluita. Nyt on siis aika laaja valikoima vehnää saatavilla alkoista. Tällä kertaa mentiin taas hyllyjen eteen seisomaan ja randomilla noukin tuoreet vehnät koriin. Lähes poikkeuksetta on nämä vehnät maistuneet tänä kesänä, mutta joukkoon on mahtunut muutama hieman tylsempi vaihtoehto. Tähän väliin voisi hieman kerrata, että parhaiten on maistunut Hofbräu Schwarze Weisse ja Schneider Weisse Tap 4.

Näiden Alkon vehnäoluiden lisäksi (joita jäi vielä näidenkin jälkeen maisteltavaksi) olisi vielä maitokaupan hyllyillä aimo annos vehniä maisteltavaksi. Voi olla, että kesän mittaan niitäkin tulee poimittua, mutta toistaiseksi tyydytään varmempaan tarjontaan. Muistikuvien perusteella ainakin Nokian Panimon Keisari EloWehnä on ollut sellainen maitokaupan varma valinta. Keisari EloWehnä, 66 ja Karhun Ruis, kesämiehen kolmiloikka.

Maitokaupan hyllyiltä kuitenkin takaisin Alkon hyllyille ja tarkempaan syyniin tarttui tällä kertaa oheiset maisteltavat.


Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
Ruis-, vehnä- ja karamellimaltaat, sekä paahdetut maltaat. Perle-humalaa. 35 EBC ja 13 EBU.

T: Tummalle oluelle ominaista mietoa jauhoisuutta (leipämäisyyttä) ja vehnän banaanisuutta mietona. Maltaisuus on lievästi metallista ja hiivan täyttämää. Hiivaisuus ei ole mitenkään erityisen vahvasti esillä. Rukiisuus tulee myös kevyesti esille. Ihan hyvä tuoksu, tulee hieman tumman lager-oluen ja vehnäoluen sekoitus mieleen.

M: Suutuntuma on miellyttävä. Kevyen jauhoisen samea ja sopivan hiilihappoinen. Maussa tuo myös mieleen hieman tumman lagerin, mutta hedelmäisyys (banaani ja omena), sekä mieto hiiva tuovat myös vehnäisiä piirteitä. Maltaisuus on miellyttävää. Ruis tuonee tähän ryhtiä, muttei ehkä tarpeeksi.

Alkuun tämä tuntuu melko kivalta Hofbräun tumman haastajana, mutta melko pian alkaa paljastua pientä yksinkertaisuutta. Keskivaiheilta loppua kohti jättää kyllä toivomisen varaa. Kevyempänä tummana toimii melko kivasti.

Coisbo Qeens Desire, 4,8%, 3,89€
Pilsner-, münich-, karamelli- ja vehnämaltaat, Magnum- ja Perle-humalat. 12,9 EBC ja 20,4 EBU.

T: Hedelmäisen voimakashiivainen. Tulee paljon mieleen belgiolut. Hedelmäisyys on mausteista (neilikkaa) ja hieman sitruksista. Hiiva tuo puolestaan makeaa tuntumaa. Lisäksi hieman salmiakkinen vivahde. Miellyttävän raikkaanmausteinen tuoksu.

M: Maussa sitten mennäänkin hieman metsään. Suutuntuma on ensimmäinen kompastus. Pliisu. Jään heti kaipaamaan puraisua. Lähes hiilihapoton ja humalaton. Kuin kertaalleen ravistettua. Onkohan tämä ihan kunnossa? Sitruunamehua ja hiivaa kyllä tulee ja lisänä pientä banaanisuutta. Jälkimaussa pientä mukavaa mausteisuutta (neilikka ja hiiva), mutta ei tätä pelasta. Yleisfiilis jää vetiseksi.

Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€

Vehnä- ja palemaltaat, Hallertau-humalat. 21,3 EBC ja 9,8 EBU.

T: Perus kamaa. Ihan hyvä balanssi, mikään ei hypi silmille. Pientä hiilihapon innokkuutta tulee nenätuntumassa. Pienen ajan ja lasinheiluttelun jälkeen tulee aromikasta hedelmäisyyttä jossa hiukan kukkaisuutta.

M: suutuntuma on hyvänlainen. Rapean raikasta, muttei liian kuohkeeta. Hieman löytyy sameuttakin. Maussa on jotakin hieman parfyymistä kukkaisuutta. Hiiva ja banaanit on melko piilossa. Raikasta hedelmää appelsiinin ja miedon sitruunan muidossa. Melko simppeli maultaan, mutta runko on jokseenkin kohdillaan ja tekee tästä ihan hyväntuntuisen. Hyvää ja laadukasta, mutta ei pärjää esim. Ayingerin Brauweisselle, tai HB schwarze weisseelle.

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall, 5,3%, 3,75€
Ohra- ja vehnämaltaat, Hallertauer Herkules -, Hallertauer Saphir - ja Hallertauer Cascade -humalat. 13,6 EBU, 7,9 EBC.
T: Selkeän raikas ja vehnäinen. Toffee tulee myös mieleen lämpimästä tunnelmasta. Paahdettua vehnää. Muutoin samankaltainen, mutta sellainen täyteläinen fiilis jää uupumaan hiivan ja tummuuden puutteen vuoksi.

M: Suutuntuma on raikas ja kepeä. Mausteita on lämpimän toffeen ja banaanin voimin. Vehnäisyys on jokseenkin teennäisempää kuin suodsattamattomissa. Jälkimaku makean vivahteinen ja puhdas. Jään kaipaamaan hiivaista täyteläisyyttä, mutta kirkkaaksi ihan kelpo yksilö.

Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€
Vehnä-, pale- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 11,1 EBU ja 64,1 EBC.
T: Tuoksu on selkeästi tummempi (paahteisempi) ja maltaisempi kuin edellisten. Maltaisuus on imelää ja tuo mieleen mämmin. Hiiva on vahvemmin esillä kuin yleensä. Vahvan belgioluen piirteitä. Makea vehnä tuo mukana banaanin lisäksi kevyesti lakritsisuutta. Tummempi ja tunkkaisempi. Muistuttaa viimesetin Schneider Tap 7.

M: Samaa imelää makeutta kuin tuoksussa. Hieman sokerinen jopa. Suutuntuma runsaan kuohkea ja pehmeä. Belgityylistä maltaista makeutta, joka tuo melko tuhtia olemusta. Nyt ei voida puhua kovin raikkaasta oluesta, sillä tämä on kaikinpuolin hitaampaan nautiskeluun tarkoitettua kamaa. Jälkimaussa makeus hieman väistyy ja tilalle jää melko kuiva ja vaahtoisa suutuntuma. Omaan makuun hiukan liikaa imelyyttä.

Top-3 vehnämaisto vol. 2:lle olisi seuraavanlainen:

1. Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
2. Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€
3. Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€

Vehnämaiston Vol 1. pääset lukemaan tästä linkistä. 

Vehnämaisto Vol. 1 – Alkon vehnää randomilla

Hiljattain tuli viikonloppuna pidettyä kaveriporukalla jonkinasteinen vehnäoluiden maistelutilaisuus. Ideana simppeli, kaikki oluet ostettaisiin Alkosta ja jokainen osallistuu kustannuksiin. Ilma sattui enemmän kuin kohdilleen, kun lämpötila taisi huidella +20 asteessa ja aurinko paistoi kivasti kotiterassille. Kolmen miehen voimin käytiin vehnätaistoon, jossa vastaan asettui seitsemän vehnäolutta.

Oluet valittiin melko randomilla, hyllyiltä otettiin mitä juuri kyseisestä Alkosta löytyi. Alkoon on viime aikoina tupsahdellut useampi vehnäinen, joten jonkin verran oli valinnanvaraa. Jos en ihan väärin listoja tulkitse, niin jopa 22 kappaletta vähnäoluita näyttää hakutulos. Kuulostaa ihan kohtuulliselta.

Maistelu toteutettiin perinteiseen tyyliin, jossa jokaiselle kaadettiin pulloista 20-30cl olutta lasiin, jottei känni pääsisi yllättämään olutmaistajaa. Lisäksi kaikki tummat oluet maisteltiin rinnakkain ja vaaleat erillään (toki rinnakainvertailua tehtiin niissäkin).

Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€

Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle. 11,3 EBU ja 44,9 EBC.

T: Tumman ruisleipämäistä jauhoisuutta ja makeahkoa hiivaa. Skidisti rautaa alussa, joka kuitenkin tasoituu. Mausteisuutta ja banaania. Hyvä tuoksu. 

M: Maussa sameaa paahdetta ja mietoa hiivaisuutta. Suutuntuma kuohkeahko ja samea. Melko täyteläinen. Jälkimaku aavistuksen lyhyt, mutta kokonaisuudessaan miellyttävä runko ja maukas. Tämä on lemppareitani. 

Franziskaner Weissbier Dunkel, 5,0%, 3,93€

Vehnä- ja ohramaltaat, paahtomaltaat, Hallertau Magnum -humalat. 9,9 EBU ja 42,5 EBC.

T: Hyvin samankaltainen kuin edellinen, mutta paahteisen jauhoisuuden tilalla on enempi greippiä ja hapanta. 

M: Myös samankaltainen, tosin HB on mielestäni parempi. Tässä on vähemmän mausteisuutta ja enemmän hiilihappoja. Hieman ohuempi suutuntuma.

Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
Luomuohramaltaat, Hallertauer- ja Cascade-luomuhumalat. 23,1 EBU ja 14,8 EBC.

T: Hyvin sitruksisen suolainen. Humalaisempi kuin muut ja mausteisempi. Hieman pesuaineinen. Voimakaspiirteinen. 

M: Alkuum mausteista ja hiivaista banaanisuutta, joka kääntyy sitruksisen suolaiseen humalaisuuten. Selkeästi enemmän humalaa kuin edellisissä. Oikein hyvä. Cascade-humaloinnin huomasi positiivisesti. 

Schneider Weisse Tap6 Unser Aventinus, 8,2%, 4,28€

Anthus-, Hermann- ja Tremie-vehnämataat (50 %), Marthe-, Prestige- ja Glagow-ohramaltaat, Hallertaun humalat. 17 EBU ja 43 EBC.

T: Tunkkaisempi ja paksumpi kuin Tap4. Paahteista vehnää ja rypäleisyyttä. Mausteisempi ja banaanisempi. Oikein hyvä. 

M: Makeampaa ja kellarimaisempaa vehnäisyyttä. Mausteisuus pyörii myös mukana. Samea ja täyteläinen suutuntuma. Imelämpi ja makeampi.

Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€

Vehnä- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 9,2 EBU ja 9,5 EBC.

T: Miedon raikas ja selkeä. Sitruksisen hedelmäinen ja vehnäinen. Kylmä. Puhtaampi kuin edelliset (niinkuin odottaa saattoi. 

M: Puhtaan ja miedon samean hiivainen. Jokseenkin lyhyt ja kevyt. Lämpöä saadessaan saa hieman mausteisuutta ja happamuutta. Hyvä kevyempi ja raikas. Vaaleiden parhaimmistoa. 

Hoegaarden Witbier, 4,9%, 3,49€

T: Aika omanlainen tuttu tuoksu. Omanlainen mausteisuus (appelsiini ja korianteri) tulee tästä ylitse. Suolaista sitruksisuutta. Neilikkaa. Joku pesuainemaisuus. 

M: Maussa samaa kuin tuoksussa. Raikas, kevyt, helppo ja hennon mausteinen. Suolaista sitruksisuutta. Ohut. Menee siihen janojuoma luokkaan.

Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 7,7%, 4,28€

T: Banaanista ja appelsiinista hiivaisuutta, sekä pomeranssin kuorta. Sitruksisuutta reippaasti. Mausteisuutta ja kellarimaisuutta. Mausteisuus miellyttää.

M: Makean appelsiininen ja hiivainen. Raikas ja kevyehkö suutuntuma. Makeus hieman tuo tullessaan pesuaineisuutta, mutta häiritsi vasta ihan lopussa. Jää Ayingerin alle.


Hyviä oluita oli, kaikki maistuivat enemmän tai vähemmän ja jos jonkinmoinen rankkaus näiden maistojen perusteella pitäisi tehdä, niin se olisi oheinen:

1. Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€
2. Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
3. Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€

Vielä on muutamia hyviä vaihtoehtoja maisteltavana Alkosta näidenkin jälkeen.

Schneider Tap4 vs Tap6