Vehnämaisto Vol. 2 – lisää vehnää randomilla

Oluiden puolella vehnämaratoni jatkuu. Alkoon tuli juuri hiljattain kesän oluita ja ne taisivat kaikki olla vehnäoluita. Nyt on siis aika laaja valikoima vehnää saatavilla alkoista. Tällä kertaa mentiin taas hyllyjen eteen seisomaan ja randomilla noukin tuoreet vehnät koriin. Lähes poikkeuksetta on nämä vehnät maistuneet tänä kesänä, mutta joukkoon on mahtunut muutama hieman tylsempi vaihtoehto. Tähän väliin voisi hieman kerrata, että parhaiten on maistunut Hofbräu Schwarze Weisse ja Schneider Weisse Tap 4.

Näiden Alkon vehnäoluiden lisäksi (joita jäi vielä näidenkin jälkeen maisteltavaksi) olisi vielä maitokaupan hyllyillä aimo annos vehniä maisteltavaksi. Voi olla, että kesän mittaan niitäkin tulee poimittua, mutta toistaiseksi tyydytään varmempaan tarjontaan. Muistikuvien perusteella ainakin Nokian Panimon Keisari EloWehnä on ollut sellainen maitokaupan varma valinta. Keisari EloWehnä, 66 ja Karhun Ruis, kesämiehen kolmiloikka.

Maitokaupan hyllyiltä kuitenkin takaisin Alkon hyllyille ja tarkempaan syyniin tarttui tällä kertaa oheiset maisteltavat.


Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
Ruis-, vehnä- ja karamellimaltaat, sekä paahdetut maltaat. Perle-humalaa. 35 EBC ja 13 EBU.

T: Tummalle oluelle ominaista mietoa jauhoisuutta (leipämäisyyttä) ja vehnän banaanisuutta mietona. Maltaisuus on lievästi metallista ja hiivan täyttämää. Hiivaisuus ei ole mitenkään erityisen vahvasti esillä. Rukiisuus tulee myös kevyesti esille. Ihan hyvä tuoksu, tulee hieman tumman lager-oluen ja vehnäoluen sekoitus mieleen.

M: Suutuntuma on miellyttävä. Kevyen jauhoisen samea ja sopivan hiilihappoinen. Maussa tuo myös mieleen hieman tumman lagerin, mutta hedelmäisyys (banaani ja omena), sekä mieto hiiva tuovat myös vehnäisiä piirteitä. Maltaisuus on miellyttävää. Ruis tuonee tähän ryhtiä, muttei ehkä tarpeeksi.

Alkuun tämä tuntuu melko kivalta Hofbräun tumman haastajana, mutta melko pian alkaa paljastua pientä yksinkertaisuutta. Keskivaiheilta loppua kohti jättää kyllä toivomisen varaa. Kevyempänä tummana toimii melko kivasti.

Coisbo Qeens Desire, 4,8%, 3,89€
Pilsner-, münich-, karamelli- ja vehnämaltaat, Magnum- ja Perle-humalat. 12,9 EBC ja 20,4 EBU.

T: Hedelmäisen voimakashiivainen. Tulee paljon mieleen belgiolut. Hedelmäisyys on mausteista (neilikkaa) ja hieman sitruksista. Hiiva tuo puolestaan makeaa tuntumaa. Lisäksi hieman salmiakkinen vivahde. Miellyttävän raikkaanmausteinen tuoksu.

M: Maussa sitten mennäänkin hieman metsään. Suutuntuma on ensimmäinen kompastus. Pliisu. Jään heti kaipaamaan puraisua. Lähes hiilihapoton ja humalaton. Kuin kertaalleen ravistettua. Onkohan tämä ihan kunnossa? Sitruunamehua ja hiivaa kyllä tulee ja lisänä pientä banaanisuutta. Jälkimaussa pientä mukavaa mausteisuutta (neilikka ja hiiva), mutta ei tätä pelasta. Yleisfiilis jää vetiseksi.

Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€

Vehnä- ja palemaltaat, Hallertau-humalat. 21,3 EBC ja 9,8 EBU.

T: Perus kamaa. Ihan hyvä balanssi, mikään ei hypi silmille. Pientä hiilihapon innokkuutta tulee nenätuntumassa. Pienen ajan ja lasinheiluttelun jälkeen tulee aromikasta hedelmäisyyttä jossa hiukan kukkaisuutta.

M: suutuntuma on hyvänlainen. Rapean raikasta, muttei liian kuohkeeta. Hieman löytyy sameuttakin. Maussa on jotakin hieman parfyymistä kukkaisuutta. Hiiva ja banaanit on melko piilossa. Raikasta hedelmää appelsiinin ja miedon sitruunan muidossa. Melko simppeli maultaan, mutta runko on jokseenkin kohdillaan ja tekee tästä ihan hyväntuntuisen. Hyvää ja laadukasta, mutta ei pärjää esim. Ayingerin Brauweisselle, tai HB schwarze weisseelle.

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall, 5,3%, 3,75€
Ohra- ja vehnämaltaat, Hallertauer Herkules -, Hallertauer Saphir - ja Hallertauer Cascade -humalat. 13,6 EBU, 7,9 EBC.
T: Selkeän raikas ja vehnäinen. Toffee tulee myös mieleen lämpimästä tunnelmasta. Paahdettua vehnää. Muutoin samankaltainen, mutta sellainen täyteläinen fiilis jää uupumaan hiivan ja tummuuden puutteen vuoksi.

M: Suutuntuma on raikas ja kepeä. Mausteita on lämpimän toffeen ja banaanin voimin. Vehnäisyys on jokseenkin teennäisempää kuin suodsattamattomissa. Jälkimaku makean vivahteinen ja puhdas. Jään kaipaamaan hiivaista täyteläisyyttä, mutta kirkkaaksi ihan kelpo yksilö.

Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€
Vehnä-, pale- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 11,1 EBU ja 64,1 EBC.
T: Tuoksu on selkeästi tummempi (paahteisempi) ja maltaisempi kuin edellisten. Maltaisuus on imelää ja tuo mieleen mämmin. Hiiva on vahvemmin esillä kuin yleensä. Vahvan belgioluen piirteitä. Makea vehnä tuo mukana banaanin lisäksi kevyesti lakritsisuutta. Tummempi ja tunkkaisempi. Muistuttaa viimesetin Schneider Tap 7.

M: Samaa imelää makeutta kuin tuoksussa. Hieman sokerinen jopa. Suutuntuma runsaan kuohkea ja pehmeä. Belgityylistä maltaista makeutta, joka tuo melko tuhtia olemusta. Nyt ei voida puhua kovin raikkaasta oluesta, sillä tämä on kaikinpuolin hitaampaan nautiskeluun tarkoitettua kamaa. Jälkimaussa makeus hieman väistyy ja tilalle jää melko kuiva ja vaahtoisa suutuntuma. Omaan makuun hiukan liikaa imelyyttä.

Top-3 vehnämaisto vol. 2:lle olisi seuraavanlainen:

1. Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
2. Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€
3. Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€

Vehnämaiston Vol 1. pääset lukemaan tästä linkistä. 

Joensuu vierailu syyskuu 2013

Työkomennuksella tuli käytyä Joensuussa muutaman päivän keikalla. Nyt oli paljon omaa aikaa, joten pääsin tutustumaan paikalliseen viskitarjontaan. Etukäteen selvitettynä oli, että Public Cornerissa olisi mahdollisesti paras valikoima viskejä hyllyssä. Sinne suuntasinkin ensimmäisenä ja hyllystä löytyikin muutamia erikoisuuksia. Ensimmäisen illan sain kulumaan kyseisessä paikassa viskiä nautiskellen ja kirjallisuutta lueskellen. Työntekijät ei juuri viskeistä osannut kertoa, mutta en antanut sen häiritä ja keskityin nautiskelemaan rauhassa (melkein yksinäni).

Maistoon valikoitui muutama ykistyisen pullottajan Douglas Laingin tuote. Kaksi ensimmäistä kuuluivat vuonna 2011 lanseerattuun Director's Cut -tuotesarjaan, jossa viskit ovat "suoraan tynnyristä", eli Single Cask -julkaisuja, kylmäsuodattamattomia, värjäämättömiä ja tynnyrivahvuisia. Tämä sarja tunnetaan Aasian -ja Pohjois-Amerikan markkinoilla nimellä "Executive Decision".
Kolmantena maistoon pääsi niinikään Douglas Laingin pullottama Old Malt Cask -sarjan Laphroaig. Old Malt Cask -sarja siirtyi Hunter Laingin alaisuuteen Laingin veljesten erkaannuttua omille teilleen tämän vuoden (2013) alkupuoliskolla. Asiasta voi lukasta hieman mm. täältä. Pullotteet ovat "säädetty" 50% ABV vahvuiseksi ja ovat kylmäsuodattamattomia ja niihin ei ole lisätty sokerikulööriä.

Bowmore 15yo 1996/2012 Cask #8034, Director's Cut, 52,2% (Douglas Laing)

T: Salmiakkia, hieman lakritsia ja mynthonia. Tasainen ja pehmeähkö tuoksu jossa savuisuus on hyvin läsnä, mutta ei ryntää. Päästää aika hyvin hentoja tuoksuja läpi. Raikasta metholia kylmän savun ja salmiakkijauhon kera. 

M: Savuista ja hieman metallista. Ruosteista metallitankoa miesosti. Mineraalista merellisyyttä (suolaa, siitepölyistä vetta). Alkuun tuntuu kihelmöivä savuisuus jonka mukana tulee heti lakritsia, makeahkoa pastillisuutta ja tammista vaniljaa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta jättää hennosti mausteista vaniljaa ja salmiakkia. Vedellä saa makua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Myös sitruksisuutta vapautuu hieman. 

Bruichladdich 21yo 1990/2012 Cask #8937, Director's Cut, 57,1% (Douglas Laing)

T: Tumman nahkainen ja vanhanoloinen. Hieman hapanta mahkaista ja kuivan rypäleistä sherrytuoksua, vanhaa kuivunutta viinitynyriä, hieman bensankatkuista autokorjaamon tuoksua ja märkää rusinaa. Sherryvaikutteet oat vahvasti esillä. Taustalla löytyy kuitenkin hieman raikasta hedelmäisyyttäkin rypäleinä ja kirpeänä luumuna. Tuoksussa on ruisviskin vivahde. 

M: Lääkemäisen sherryinen. Yskänlääkettä, kuivaa tynnyriä, muskottipähkinää, mantelia, hapanta tummaa viinirypälettä ja pomeranssin kuorta. Kuivatta suuta ja tuntuu "kovalta". Hieman ohut ja kuiva jälkimaku. Jälkimaku on myös rusinainen ja sisältää ripauksen minttua. Tulee myös mieleen tuoksussakin mainittu vivahde ruisviskistä. 

Bowmore veti näistä pidemmän korren. Siinä oli paremmin tadapainossa maku alusta loppuun. Bruikan maku kääntyy hieman liian kuivaksi ja tällöin suuhun jää vain kireä "silkkihuntu". Tuoksussa nämä oli aika tasavertaisia, joskin Bruichladdich oli hieman rikkaampi. 

  

Laphroaig 14yo 1998/2012 Cask #9227, Old Malt Cask, 50% (Douglas Laing)

T: Lapparille ominaista hieman likaista ja merellistä savuisuutta. Savu on hieman piilossa. Taustalta löytyy sitruunaa, vaniljaa, merisuolaa ja raikasta metsää. Lasiajan jälkeen savuisuus muuttuu lihaisammaksi ja pieni tuhkaisuus raikastuu. Vaniljaiset sävyt korostuu miedon lääkemäisyyden kanssa.

M: Samalla linjalla tuoksun kanssa ja lasin pyörittelyn jälkeen tulee lisää vaniljaa, sitruunaa ja kostean puun savua. Puhdistuu hieman vedellä. Hieman aspartaamimaista makeutta ja maltaisuutta. Lääkemäisyyttäkin löytyy hieman taustalta. Jälkimaku tuo hieman jouluisan fiiliksen mm. kanelin merkeissä.  Ihan hyvä kokonaisuus.

Seuraavana päivänä törmäsin paikkaan nimeltä Muru. Tämä sijaitsi saman torin laidalla keskustassa kuin Public Corner. Täällä oli kuitenkin yllätyksekseni parempi valikoima viskejä kuin edellisessä, muutamia jopa hieman arvokkaampiakin. Itse maistelin vuoden -79 Connoisseurs Choice Ardbegin, Glenfiddich cask of dreams Nordic Oak:n ja Compass Box Spice Treen. Näistä kirjasin nootit vain Ardbegista. Glenfiddich maistui jopa hieman paremmalle kuin viimeksi maisteltuna. Spice Tree jätti aika mitäänsanomattoman olon, mutta ennen sitä olin ottanut muutaman oluen ja viskin jo alle, niin jätin suosiolla tarkemmat arvostelut toiseen kertaan.
Oheisten käyntien lisäksi pysähdyin kaverin kanssa parissa muussakin paikassa, mm. hotelli Kimmelissä sijaitsevassa Pub Virrassa, jossa myös 24.9.2013 järjestetään viskitasting. Alla listattuna muutama otos nautituista juomista.

Vanhempi IB Ardbeg

Ardbeg 26yo 1979/2005 Connoisseurs Choice, 43% (Gordon & Macphail)

T: Pehmeä ja samalla ytimekäs. Hentoa lakritsia ja anista, savuisuus on kuivaa ja vaniljaista ja lisäksi maltaista täyteläistä hedelmäisyyttä (omenaa ja vihreää rypälettä). Savua tulee sopivana "mausteena" ja on vivahteikkaampaa ja monikerroksisempaa, kuin nuoremmissa "savupommeissa". Aika nanna tuoksu. 

M: Lakritsia ja salmiakkijauhoa, makeahkoa palaneen puun savuisuutta, vaniljaista tammitynnyriä omenaisen ja yrttisen vivahteen kera. Pientä maltaista öljyisyyttä. Jälkimaussa hieman kardemummaa ja sopivan makeahkoa savua. Lakritsi on myös mukavasti läsnä ja sopivan maukkaana. Maut avautuvat kerroksittain ja kokoajan löytyy sopivasti jotakin. Jälkimaun jälkeenkin suuhun jää mukava samettinen tunne. Hyvää oli.

Old Rip Van Winkle 10yo Bourbon, 45%

Van Winkle

T: Omenapiirakkaa ja tammitynnyriä. Pientä mausteista kirpeyttä ja happamuutta. Vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä, neilikkaa ja kanelia. Tuoksusta tulee herkullisen pehmeä lasiajan jälkeen. Hyvin tasapainoinen ja paksu. 

M: Mausteinen ja pitkä. Pehmeän paksu suutuntuma, jossa vaniljajäätelöä, creme bruleeta, uuniomenaa ja vanhahkoa bourbontynnyriä. Jälkimaku vaniljainen ja omenainen. Kermaista omenakakkua. Pitkä ja samettinen jälkimaku. Hyvää Bourbonia.

Sazerac Straight Rye, 45% (Buffalo Trace)

Sazerac Rye

T: Hedelmäisen raikas ja happaman mausteinen. Mausteista neilikkaa, kanelia ja omenapiirakkaa. Kermakaramelliä. Rypäleistä happamuutta. Alkuun hieman liikaakin sitruksista ja happamia piirteitä.

M: Pehmeä alku, joka kehittyy hieman kirpeämmäksi. Siirappinen suutuntuma. Pehmeys jatkuu hieman mausteisena ja rukiista irtoaa happamia piirteitä. Jälkimaussa tulee hienoa bourbon-mausteisuutta. Vaniljakastiketta ja voikeksiä. Hieman kirpeähkö jälkimaku mausteiden kera. 

Meantime London Pale Ale, 4,3%
Oluessa on käytetty East kent Golding, Cascade ja Centennial humalia.

T: Raikas ja helppo. Humalaisuus on raikkaan "helppoa". Sitruksisia vivahteita ja hieman sokeroitua sitruunamehua. Mietoa toffeisuutta ja pihkaa. Kesäinen ja hieman hedelmäinen nenätuntuma kokonaisuudessaan.

M: Hieman suolaisen sitruksinen, jossa sitruunankuorta ja verigreippiä. Hedelmäistä vivahdetta raikkaan humalaisuuden kera. Maltaisuutta avautuu suussa pyöriteltäessä. Suutuntuma on raikas. Kesäinen puraiseva ale.

Tummaa vehnää

Erdinger Dunkel, 5,6%

Tumma vehnäolut.

T: Miedon hiilihappoinen, hieman paahtunut ja leipämäinen. Mämminen ja leipomomainen hiiva-tuoksu. Vanhaa mäskiä ja kuivia jauhoja. Hieman myöhemmin irtoaa poltettua sokerisuutta. 

M: Yllättävän mieto ja vetinen väriin nähden. Hiilihappoa ja pientä paahteisuutta. Helppo ja ohut. Vehnämäisyys on hyvin piilossa ja tämä tuntuu tummalta lager-oluelta. Aika mitäänsanomaton.


Reissu oli kokonaisuudessaan mukava ja vapaa-ajan sai kulumaan mukavasti laatujuomien ääressä, kiitos juttutuokiosta ja "hävikistä" Murun tarjoilijattarelle. Muutamia muitakin oluita tuli tuolla nautittua, mutta maistelukunto ei ollut enään sillä tasolla, jotta viitsisi niitä tänne kirjoitella. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että maistoin illan aikana Auchentoshan Valinch (2012) ja se oli aika epämiellyttävä kokemus oksennustuoksuineen.
Saattaa olla että joku varteenotettava paikka jäi käymättä, mutta jääpä tulevaisuuteenkin hyvä syy lähteä työmatkalle Joensuuhun.