VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 9: Nuoret Ardbegit 60- ja 70- luvuilta

Espanjasta on kotiuduttu, mutta onneksi loman lopetukseen ja paluumasennukseen saatiin lievitystä tastingin merkeissä. Alunperin oli tarkoitus osallistua Mackmyra-tastinkiin, joka pidettiin samana päivänä Helsingissä, mutta aikataulut ei venyneet lomanlopetuskiireiden vuoksi millään. Sitten muistin, että oli toinenkin maistelu ilmoitettu ja hetken sähköposteja kaivellessa se löytyi. 60- ja 70-luvun Ardbegit? No mutta sehän on mainio tapa lopettaa viiden viikon lomaputki.

Tasting oli jatkoa jo kahdeksan aiempaa osaa omaavalle Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjalle, jossa ideana on maistella nimensä mukaan viskejä, joita ei ihan joka heppu saakaan päivittäismyymälästään käsiinsä. Ja vaikka saisikin, niin hinta huitelisi sellaisissa lukemissa, että sillä kiertelisi useamman kuukauden ulkomailla. Itse olen päässyt osallistumaan aiemmin Iäkkäiden harvinaisuuksien osiin viisi ja kahdeksan.

Yhdeksännen osan teemana saatiin maistella vanhoja nuorekkaita Ardbegejä, joiden keski-ikä hätyytteli vasta 14 ikävuotta, mutta pullossa vietetty aika oli sitäkin suurempi, jopa lähelle 40 vuotta. Kattaukseen kuului viisi viskiä, josta kustakin pullosta 2cl siivut osallistujille. Vaikka viskit olivat viettäneet kituuttavan kauan pullossa, hävikki oli ollut hyvin maltillista. Kaikki pullot olivat IB-pulloja, eli yksityisten pullottajien aikaansaannoksia. Tämä olikin ihan kiva homma, koska viimeksi kun arttuja maistelin tastingissä, oli pöytään katettu seitsemän OB arttua SMWS:n järjestämässä tilaisuudessa.

Edelliset Iäkkäät harvinaisuudet -tastingit joihin osallistuin pidettiin Groteskin kellarissa, mutta nyt tapahtumalle kokeiltiin uutta paikkaa Helsingissä ravintola Carelian juhlakellarissa, Mannerheimintie 56:ssa. Paikka osoittautui melko hyväksi ja viehättäväksi, tilaa oli enemmän ja kaikki noin 30 osallistujaa pääsi istumaan samaan saliin. Viereisen huoneen viinihifistelijät ajoittain harrasti läpikulkua salissa, mutta ei tämä liikoja häirinnyt. Jatkoa ajatellen tämä on varmasti parempi paikka tällaiselle isommalle maisteluporukalle.

Tilaisuus aloitettiin lyhyellä ravintolapäällikkö Kai Aution avauksella, jossa hän kertoi paikan historiikin lyhyesti ja omasta entisestä viskitaustastaan, jonka jälkeen hän narahti viinien maailmaan. VYS:n jäsenille oli muovailtu muutama tarjouskin yläkerran ravintolaan, esimerkiksi Kilchoman Machir Bay irtosi 5e/4cl hintaan ja ruokapuolella oli entrecote-tarjous, jossa sai raflapäällikön mukaan maistaa parasta entrecotea alennetuun hintaan (hintaa en muista kuulleeni). Tulevaisuudessa viskipuoleenkin ollaan mahdollisesti panostamassa lisää, mutta se jää nähtäväksi. Nyt kuitenkin noin kuuden pullon Islay-valikoimaan tuskin tulee mitään radikaalista lisäystä. 

Alun briiffin jälkeen päästiin itse asiaan, jolloin Jarkko Nikkanen otti ohjat käsiinsä ja taustoitti maistelun alusta loppuun teemaan sopivalla faktalla. Viskeistä tuli luonnollisesti kirjattua havainnot ylös, jotka pääsee lukaisemaan alta. Viskien maistelujen jälkeen pidettiin "lyhyt" numeerinen (johon tarvitsisi melkein matemaatikon koulutuksen) yleisöäänestys, jossa jokainen osallistuja rankkasi kolme mielestään parasta viskiä järjestykseen. Oman ja yleisön rankingin näen noottien jälkeen. 

Vasemmalta oikealle alla olevan listan mukainen kattaus

Ardbeg 1975 Connoisseurs Choise, 40% (Gordon & Macphail)

Etiketin perusteella 1980-luvun lopulla pullotettu. Alle 15-vuotias. 

T: Kevyesti vanhaa mystistä olemusta. Kostea kylmä kellarimaisuus tekee hienon fiiliksen. Savuisuus on vanhan liiton "oikeaa" savua. Punaista marjaisuutta ja viinimarjan lehtiä. Savu ja mallas on hieman vahamaista ja nahkaista. Selkeää lääkemäisyyttäkin. On hieno ja kompleksinen tuoksu! 

M: Lääkemäisyys tulee voimakkaana jodimaisuutena ja merellisyytenä Suutuntuma on hailakka eikä viski iske isommallakaan kulauksella tajua pois. Lopussa kuivattaa hiukan. Jälkimaussa puhdasta savua ja mietoa sitrusta. 

Tuoksu lupasi enemmän kuin maku toi. Onhan tämä toki oikein hyvää.

Ardbeg 15yo 1973/1988, 43% (Sestante)

Sestante Italialainen kuuluisa pullottaja. 

T: Lämpimämpää ja reilusti maltaisempaa kuin edellinen. Savu on keskivertoisesti läsnä ja hiukan makeaa. Puhdasta savua myös tässäkin. Maltaisuus on voimakasta ja pölyistä. Nuorekkaampaa kuin edellinen. Simppelimpi kuin edellinen. 

M: Tämä tulee erilaisella voimalla kuin edellinen. Heti tulee kihelmöivää merellisyyttä, savua ja mallasta. Mallas on hieman öljyisenä ja suolaisena. Jälkeen tulee lisää kuivaa merellisyyttä ja turvetta. Turve ja savu on läsnä, mutta ei puhtaina ja selkeinä. Herukkaa löytyy kivasti jälkimausta. Maku kantaa pitkälle. 

Ardbeg 15yo 1973/1988, 43% (Sestante) (Vihreä lasipullo)

T: Tässä on sitä kumisuuttakin, joka välillä minua häiritsee. Savu selkeämmin läsnä kuin edellisissä. Tulee hieman viimeistelty fiilis (ehkä ei niin sulautunut). Aika tumma, mokkainen ja viininen olemus. Vähän tunkkainen omaan nenään. Tuoksu parantui ajan kanssa. 

M: Mielestäni rauhallisempi suussa kuin edellinen. Enemmän vivahteita ja tietysti tummuutta. Mokkaa ja nahkaa. Öljyisempi alkuun ja lopussa kuivuu. Savu on tervaista ja mustapippurista sekä hieman tuhkaista. Selkeästi likaisempaa kuin raikkaan puhdasta. Ei kyllä haittaa tässä tapauksessa. Ei hassumpi, mutta ei huippukaan. 

Ardbeg 12yo 1965/1977, 46% (Cadenhead's)

T: Myös mallasta runsaasti, puhdasta ja miedon sitruksista ja marjaista savuisuutta. Makeaa tuntua piparmintun vivahteella. Tässä on myös sellaista vanhaa vihreää lehtisyyttä. Lääkemäisyyttä josta tulee mieleen mustaviinimarja. Oikein miellyttävä tuoksu. 

M: Sopivan voimakas alku. Maku on tuoksun viitoittamalla suunnalla. Vihreää lehtimäistä savuisuutta ja pölyistä mallasta. Tässä lääkemäisyys on yrttistä, marjaista ja makeaa. Savu on melko puhdasta ja hitusen ujoa, mutta tuo napakan kihelmöinnin alussa. Tämä on hyvää. Pitkä savumakeahko jälkimaku.

Ardbeg 14o 1965/1979, 46% (Cadenhead's)

T: Nono. Tässä on sitä mystiilkaa mitä oikein vanhoista tisleistä löytyy. Jotakin keraamista pölyistä kellarimaisuutta. Vanhaa puutynnyriä, hunajaa ja vanhaa sherryä. Vahaa, nahkaa ja vanhaa puuta (saunavivahteella). Paljon viinimarjan lehtiä ja vihreää ruohoisuutta. Savu on hyvin ujona ja muun alla. Hennon hieno ja erikoinen. 

M: Hyvin pehmeä alku. Ehkä hieman vetinenkin. Kuitenkin tuoksunkin vilauttamia komponenttejä löytyy. Vanhaa savimaisuutta ja kellarimaisuutta. Vahaisuus on mielenkiintoinen. Reilulla kulauksella nannaa. Tässä on sellaista vanhaa tuntua. Savua ei juurikaan enää löydy. Tai löytyy mutta pehmeänä ja taustalta. Ei lunasta tuoksun tuomaa mahtavuutta, mutta bravo! 

Vaikka arvosanojen perusteella ollaan ihan tasavertaisissa lukemissa, niin oman suosituimmuusjärjestyksenkin sain kasaan melko helposti.

1. Ardbeg 12yo 1965/1977, 46% (Cadenhead's)

2. Ardbeg 14o 1965/1979, 46% (Cadenhead's)

3. Ardbeg 1975 Connoisseurs Choise, 40% (Gordon & Macphail)

Hauskan tuskallisen ja lampaan kiveksistäkin pitävän yleisön äänestyksen ranking meni näin:

1. Ardbeg 12yo 1965/1977, 46% (Cadenhead's)

2. Ardbeg 15yo 1973/1988, 43% (Sestante) (Vihreä lasipullo)

3. Ardbeg 14o 1965/1979, 46% (Cadenhead's)

4. Ardbeg 15yo 1973/1988, 43% (Sestante)

5. Ardbeg 1975 Connoisseurs Choise, 40% (Gordon & Macphail)

Vanhat nuoret

Kiitoksia jälleen hienosta maistelutilaisuudesta, joka oli kaikin puolin taas hyvin järjestetty. Lopuksi mainittakoon vielä, että viskikirjallisuudesta kiinnostuneille on piakkoin luvassa suomalainen teos, Viskien maailma, Jarkko Nikkaselta. Jahka kirja pääsee painosta ulos, pääsee lukija tutustumaan mm. Alkon arkistojen salaisuuksiin, alan experttien haastatteluihin ja osaan Jarkon maistamien viskien makukuvauksiin. Ohessa vielä kuvaus kirjan sisällöstä.

Viskien maailma -kirja tuo uutta näkökulmaa maailman monipuolisimpaan ja kiehtovimpaan juomaan. Teos tarjoaa kattavan tietomäärän viskeistä ja viskinvalmistuksesta unohtamatta itse juomaan liittyvää historiaa ja kulttuuria. Teos sisältää yli 500 viskin makukuvaukset - mukana on viskejä aina 1930-luvulta tähän päivään. Kyseessä on myös laajin otos kotimaisesta viskinvalmistuksesta.Suomalaisten ja kansainvälisten viskivaikuttajien henkilökuvia ja haastatteluja. Mukana on myös yksityiskohtainen ja tietosisällöllisesti kattava artikkelikokoelma viskiin liittyvistä ilmiöistä. Teos sopii niin aloittelijalle kuin pidemmällekin ehtineelle viskiharrastajalle, ja se vie lukijan nojatuolimatkalle eri viskinvalmistusalueille ympäri maailmaa.

IPA-festivaalit 2014 @ Oluthuoneet

Tuli piipahdettua meneillään olevissa OlutHuoneiden IPA-festivaaleilla, joita vietetään tänä vuonna 10.-30. maaliskuuta. IPA-festivaaleja on järjestetty jo vuodesta 2007. Oluthuoneet ja niiden yhteystiedot löydät tästä linkistä. Itse piipahdin parin ystävän kera kolmessa raflassa; Rotterdamissa, Kaislassa ja Annankadun William K:ssa. Mitään varsinaista maistelua, tai reitingiä en tästä valmistellut, vaan ihan päähänpistona seurustelu- ja kuoriositeettimielessä menin paikalle. 

Tämän vuoden tarjonta oli seuraavanlainen:

• Indo No Aooni, Yo-Ho Brewing Co, Nagakura, Karuizawa, Nagano, Japani (7,0 %), 0,35 l. tölkki, 9,90 €
• Sculpin IPA, Ballast Point Brewing and Spirits Co, San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat (7,0 %), 0,355 l., 10,90 €
• Idiot IPA, Coronado Brewing Co, Coronado, Kalifornia, Yhdysvallat (8,5 %), 0,355 l., 10,90 €
• 13 Guns American IPA, Crafty Dan Micro Brewery / Daniel Thwaites PLC, Blackburn, Lancashire, Englanti (5,5 %), 0,33 l., 9,90 €
• South Pacific IPA, Stadin Panimo Oy, Helsinki (6,5 %), 0,33 l., 9,50 €
• ’t IJ IPA, Brouwerij ’t IJ, Amsterdam, Alankomaat (7,0 %), 0,33 l., 9,50 €
• Dolden Sud, Riedenburger Brauhaus Michael Krieger KG, Riedenburg, Baijeri, Saksa (6,5 %), 0,33 l., 8,90 €
• West Coast Amber IPA, Stadin Panimo Oy, Helsinki (6,5 %), 0,33 l., 9,50 €
• Armageddon I.P.A., Epic Brewing Co, Auckland, Uusi-Seelanti (6,7 %), 0,33 l., 10,90 €
• Amass B&W IPA, Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska; valmistuspaikka De Proef Brouwerij, Belgia (6,5 %) 0,33 l., 9,90 €
• Garden Of Eden, To Øl ApS, Kööpenhamina, Tanska; valmistuspaikka De Proef Brouwerij, Belgia (6,4 %), 0,33 l., 9,90 €
• Exciter IPA, CAP Brewery AB, Tukholma, Ruotsi (6,0 %), 0,33 l., 9,90 €
• Mufloni Polaris IPA, Panimo Beer Hunter’s, Pori (6,0 %) 0,33 l., 8,90 €
• Shepherd Neame IPA, Shepherd Neame Ltd, Faversham, Kent, Englanti (6,1 %), 0,5 l., 10,90 €

Omista maisteluista kirjasin kevyehköt ja yksinkertaiset nootit talteen. Pääsääntöisesti kaikki maistetut tuotteet oli hyviä. Muutama on mnaisteltu noin muutaman desin verran kavereilta. Mahtupa joukkoon myös muutama olut varsinaisen listan ulkopuoleltakin ja extrana viskiä, sekä rommia....


Olutmestarin vehnä, 5,8%
Suomen olutmestariksi valittu Juha Sorsan ja Sinebrychoffin yhteistyössä tehty olut. 9 EBC ja 26 EBU. Pilsner- ja vehvämaltaat, Humalina Saazer ja kuivahumalana Smaragd.

Väri on raikkaan keltainen ja mehuinen. Tuoksu hyvä banaaninen ja sitruksinen. Maussa alkuun vähän vaisuutta, mutta lopuksi aika hyvä kokonaisuus. Makeus kääntyy sitruksisen suolaiseksi. Hyvää.

BrewDog Prototype 2013, Interstellar, 6,5% (Red rye IPA) 
Extra Pale-, Rye-, Crystal- ja Dark Crystal -maltaat, Magnum-, Willamette- ja Amarillo -humalat. 65 IBU.Tuoksussa mäntyinen ja pihkainen humalaisuus päällimmäisenä. Maussa kuohkeaa taikinaa, jossa hapan vivahde. Raikas ja terävä humalaisuus. Hapanta ja kylmää taikinaa. Humalaisuus on raikasta ja makean metsäistä. Hyvää. 

Brouwerij ’t IJ, ’t IJ IPA, 7%
Tuoksu hyvin vehnämäinen, makean hedelmäinen. Pehmeyttä ja raikkautta. Maku myös raikas, kevyt ja hieman makean viljainen. Hyvää myös. 

CAP Exiter IPA, 6%
Pilsner-, Amber- ja ruismaltaita. Amarillo- ja Simcoe -humalat.
Erikoisen pähkinäinen tuoksu! Voitaikinaa, paahdettua pähkinää. Maussa myös vahvasti pähkinää ja paistettua pekonia. Vanhaa paistinrasvaa. Hieman erikoinen omaan makuun.  

Mikkeller Amass B&W IPA, 6,5%
Alunperin Kööpenhaminalaiselle raflalle (Amass) pantu olut.
Tuoksu parfyymistä ja kukkaista humalaa. Hyvin hedelmäinen. Maku on myös hedelmäisen ja kukkaisen raikkaan humalainen. 

Green Flash Brewing Green Bullet, 10,1%
Pacific Gem ja Green Bullet humalia.
Tuoksu Vahvan kitkerän humalainen. Maussa humalaisuus on suolaisen greippisää. Taustalla makeaa kellarimaisuutta. Tuhdin humalainen.

Ja kuten mainittu, kermana kakun päälle muutama viskinaukku ja yksi tuhti laaturommi.

Caroni Vintage 1994 Heavy Rum, 62,3%
FullProof, 17yo 1994/2011.

Tuoksu vahvan nahkainen ja öljyinen. Paahdettua karamellia ja vaahtokarkkia. Raskas. Maku kuivan ja polttavan nahkainen. Keltaisia kypsiä eksoottisia hedelmiä chilin kera. Jälkimaku vaniljaisen nahkainen ja hieman pistävä. Ihan lopussa oikein hyvää pehmeyttä ja mausteisuutta. Vahvan hyvää. 

Longmorn 12yo, 43% (Gordon & MacPhail) 
Refill sherrytynnyri, Distillery Labels series.

Tuoksu tuo hieman mieleen calvadoksen. Esanssisen omenainen. Imelää hedelmäisyyttä. Maku on tyypillisen viskimäinen. Hieman makeuta ja maltaista imelyyttä. Vaniljaista tynnyriä. 

Port Charlotte PC8 (Ar Dùthchas), 60,5% (Bruichladdich)
8yo American Oak, 30000 bottles.

puhdas ja voimakkaan savuinen tuoksu. Hieman tunkkainen, muttei likainen. Kuivaa puusavua. Maku puhtaan kuiva ja vaniljausen savuinen. Makeahko, viljainen. Pitkä jälkimaku vaniljaisen savuinen. Hyvää. 

Joensuu vierailu syyskuu 2013

Työkomennuksella tuli käytyä Joensuussa muutaman päivän keikalla. Nyt oli paljon omaa aikaa, joten pääsin tutustumaan paikalliseen viskitarjontaan. Etukäteen selvitettynä oli, että Public Cornerissa olisi mahdollisesti paras valikoima viskejä hyllyssä. Sinne suuntasinkin ensimmäisenä ja hyllystä löytyikin muutamia erikoisuuksia. Ensimmäisen illan sain kulumaan kyseisessä paikassa viskiä nautiskellen ja kirjallisuutta lueskellen. Työntekijät ei juuri viskeistä osannut kertoa, mutta en antanut sen häiritä ja keskityin nautiskelemaan rauhassa (melkein yksinäni).

Maistoon valikoitui muutama ykistyisen pullottajan Douglas Laingin tuote. Kaksi ensimmäistä kuuluivat vuonna 2011 lanseerattuun Director's Cut -tuotesarjaan, jossa viskit ovat "suoraan tynnyristä", eli Single Cask -julkaisuja, kylmäsuodattamattomia, värjäämättömiä ja tynnyrivahvuisia. Tämä sarja tunnetaan Aasian -ja Pohjois-Amerikan markkinoilla nimellä "Executive Decision".
Kolmantena maistoon pääsi niinikään Douglas Laingin pullottama Old Malt Cask -sarjan Laphroaig. Old Malt Cask -sarja siirtyi Hunter Laingin alaisuuteen Laingin veljesten erkaannuttua omille teilleen tämän vuoden (2013) alkupuoliskolla. Asiasta voi lukasta hieman mm. täältä. Pullotteet ovat "säädetty" 50% ABV vahvuiseksi ja ovat kylmäsuodattamattomia ja niihin ei ole lisätty sokerikulööriä.

Bowmore 15yo 1996/2012 Cask #8034, Director's Cut, 52,2% (Douglas Laing)

T: Salmiakkia, hieman lakritsia ja mynthonia. Tasainen ja pehmeähkö tuoksu jossa savuisuus on hyvin läsnä, mutta ei ryntää. Päästää aika hyvin hentoja tuoksuja läpi. Raikasta metholia kylmän savun ja salmiakkijauhon kera. 

M: Savuista ja hieman metallista. Ruosteista metallitankoa miesosti. Mineraalista merellisyyttä (suolaa, siitepölyistä vetta). Alkuun tuntuu kihelmöivä savuisuus jonka mukana tulee heti lakritsia, makeahkoa pastillisuutta ja tammista vaniljaa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta jättää hennosti mausteista vaniljaa ja salmiakkia. Vedellä saa makua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Myös sitruksisuutta vapautuu hieman. 

Bruichladdich 21yo 1990/2012 Cask #8937, Director's Cut, 57,1% (Douglas Laing)

T: Tumman nahkainen ja vanhanoloinen. Hieman hapanta mahkaista ja kuivan rypäleistä sherrytuoksua, vanhaa kuivunutta viinitynyriä, hieman bensankatkuista autokorjaamon tuoksua ja märkää rusinaa. Sherryvaikutteet oat vahvasti esillä. Taustalla löytyy kuitenkin hieman raikasta hedelmäisyyttäkin rypäleinä ja kirpeänä luumuna. Tuoksussa on ruisviskin vivahde. 

M: Lääkemäisen sherryinen. Yskänlääkettä, kuivaa tynnyriä, muskottipähkinää, mantelia, hapanta tummaa viinirypälettä ja pomeranssin kuorta. Kuivatta suuta ja tuntuu "kovalta". Hieman ohut ja kuiva jälkimaku. Jälkimaku on myös rusinainen ja sisältää ripauksen minttua. Tulee myös mieleen tuoksussakin mainittu vivahde ruisviskistä. 

Bowmore veti näistä pidemmän korren. Siinä oli paremmin tadapainossa maku alusta loppuun. Bruikan maku kääntyy hieman liian kuivaksi ja tällöin suuhun jää vain kireä "silkkihuntu". Tuoksussa nämä oli aika tasavertaisia, joskin Bruichladdich oli hieman rikkaampi. 

  

Laphroaig 14yo 1998/2012 Cask #9227, Old Malt Cask, 50% (Douglas Laing)

T: Lapparille ominaista hieman likaista ja merellistä savuisuutta. Savu on hieman piilossa. Taustalta löytyy sitruunaa, vaniljaa, merisuolaa ja raikasta metsää. Lasiajan jälkeen savuisuus muuttuu lihaisammaksi ja pieni tuhkaisuus raikastuu. Vaniljaiset sävyt korostuu miedon lääkemäisyyden kanssa.

M: Samalla linjalla tuoksun kanssa ja lasin pyörittelyn jälkeen tulee lisää vaniljaa, sitruunaa ja kostean puun savua. Puhdistuu hieman vedellä. Hieman aspartaamimaista makeutta ja maltaisuutta. Lääkemäisyyttäkin löytyy hieman taustalta. Jälkimaku tuo hieman jouluisan fiiliksen mm. kanelin merkeissä.  Ihan hyvä kokonaisuus.

Seuraavana päivänä törmäsin paikkaan nimeltä Muru. Tämä sijaitsi saman torin laidalla keskustassa kuin Public Corner. Täällä oli kuitenkin yllätyksekseni parempi valikoima viskejä kuin edellisessä, muutamia jopa hieman arvokkaampiakin. Itse maistelin vuoden -79 Connoisseurs Choice Ardbegin, Glenfiddich cask of dreams Nordic Oak:n ja Compass Box Spice Treen. Näistä kirjasin nootit vain Ardbegista. Glenfiddich maistui jopa hieman paremmalle kuin viimeksi maisteltuna. Spice Tree jätti aika mitäänsanomattoman olon, mutta ennen sitä olin ottanut muutaman oluen ja viskin jo alle, niin jätin suosiolla tarkemmat arvostelut toiseen kertaan.
Oheisten käyntien lisäksi pysähdyin kaverin kanssa parissa muussakin paikassa, mm. hotelli Kimmelissä sijaitsevassa Pub Virrassa, jossa myös 24.9.2013 järjestetään viskitasting. Alla listattuna muutama otos nautituista juomista.

Vanhempi IB Ardbeg

Ardbeg 26yo 1979/2005 Connoisseurs Choice, 43% (Gordon & Macphail)

T: Pehmeä ja samalla ytimekäs. Hentoa lakritsia ja anista, savuisuus on kuivaa ja vaniljaista ja lisäksi maltaista täyteläistä hedelmäisyyttä (omenaa ja vihreää rypälettä). Savua tulee sopivana "mausteena" ja on vivahteikkaampaa ja monikerroksisempaa, kuin nuoremmissa "savupommeissa". Aika nanna tuoksu. 

M: Lakritsia ja salmiakkijauhoa, makeahkoa palaneen puun savuisuutta, vaniljaista tammitynnyriä omenaisen ja yrttisen vivahteen kera. Pientä maltaista öljyisyyttä. Jälkimaussa hieman kardemummaa ja sopivan makeahkoa savua. Lakritsi on myös mukavasti läsnä ja sopivan maukkaana. Maut avautuvat kerroksittain ja kokoajan löytyy sopivasti jotakin. Jälkimaun jälkeenkin suuhun jää mukava samettinen tunne. Hyvää oli.

Old Rip Van Winkle 10yo Bourbon, 45%

Van Winkle

T: Omenapiirakkaa ja tammitynnyriä. Pientä mausteista kirpeyttä ja happamuutta. Vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä, neilikkaa ja kanelia. Tuoksusta tulee herkullisen pehmeä lasiajan jälkeen. Hyvin tasapainoinen ja paksu. 

M: Mausteinen ja pitkä. Pehmeän paksu suutuntuma, jossa vaniljajäätelöä, creme bruleeta, uuniomenaa ja vanhahkoa bourbontynnyriä. Jälkimaku vaniljainen ja omenainen. Kermaista omenakakkua. Pitkä ja samettinen jälkimaku. Hyvää Bourbonia.

Sazerac Straight Rye, 45% (Buffalo Trace)

Sazerac Rye

T: Hedelmäisen raikas ja happaman mausteinen. Mausteista neilikkaa, kanelia ja omenapiirakkaa. Kermakaramelliä. Rypäleistä happamuutta. Alkuun hieman liikaakin sitruksista ja happamia piirteitä.

M: Pehmeä alku, joka kehittyy hieman kirpeämmäksi. Siirappinen suutuntuma. Pehmeys jatkuu hieman mausteisena ja rukiista irtoaa happamia piirteitä. Jälkimaussa tulee hienoa bourbon-mausteisuutta. Vaniljakastiketta ja voikeksiä. Hieman kirpeähkö jälkimaku mausteiden kera. 

Meantime London Pale Ale, 4,3%
Oluessa on käytetty East kent Golding, Cascade ja Centennial humalia.

T: Raikas ja helppo. Humalaisuus on raikkaan "helppoa". Sitruksisia vivahteita ja hieman sokeroitua sitruunamehua. Mietoa toffeisuutta ja pihkaa. Kesäinen ja hieman hedelmäinen nenätuntuma kokonaisuudessaan.

M: Hieman suolaisen sitruksinen, jossa sitruunankuorta ja verigreippiä. Hedelmäistä vivahdetta raikkaan humalaisuuden kera. Maltaisuutta avautuu suussa pyöriteltäessä. Suutuntuma on raikas. Kesäinen puraiseva ale.

Tummaa vehnää

Erdinger Dunkel, 5,6%

Tumma vehnäolut.

T: Miedon hiilihappoinen, hieman paahtunut ja leipämäinen. Mämminen ja leipomomainen hiiva-tuoksu. Vanhaa mäskiä ja kuivia jauhoja. Hieman myöhemmin irtoaa poltettua sokerisuutta. 

M: Yllättävän mieto ja vetinen väriin nähden. Hiilihappoa ja pientä paahteisuutta. Helppo ja ohut. Vehnämäisyys on hyvin piilossa ja tämä tuntuu tummalta lager-oluelta. Aika mitäänsanomaton.


Reissu oli kokonaisuudessaan mukava ja vapaa-ajan sai kulumaan mukavasti laatujuomien ääressä, kiitos juttutuokiosta ja "hävikistä" Murun tarjoilijattarelle. Muutamia muitakin oluita tuli tuolla nautittua, mutta maistelukunto ei ollut enään sillä tasolla, jotta viitsisi niitä tänne kirjoitella. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että maistoin illan aikana Auchentoshan Valinch (2012) ja se oli aika epämiellyttävä kokemus oksennustuoksuineen.
Saattaa olla että joku varteenotettava paikka jäi käymättä, mutta jääpä tulevaisuuteenkin hyvä syy lähteä työmatkalle Joensuuhun.