Vehnämaisto Vol. 1 – Alkon vehnää randomilla

Hiljattain tuli viikonloppuna pidettyä kaveriporukalla jonkinasteinen vehnäoluiden maistelutilaisuus. Ideana simppeli, kaikki oluet ostettaisiin Alkosta ja jokainen osallistuu kustannuksiin. Ilma sattui enemmän kuin kohdilleen, kun lämpötila taisi huidella +20 asteessa ja aurinko paistoi kivasti kotiterassille. Kolmen miehen voimin käytiin vehnätaistoon, jossa vastaan asettui seitsemän vehnäolutta.

Oluet valittiin melko randomilla, hyllyiltä otettiin mitä juuri kyseisestä Alkosta löytyi. Alkoon on viime aikoina tupsahdellut useampi vehnäinen, joten jonkin verran oli valinnanvaraa. Jos en ihan väärin listoja tulkitse, niin jopa 22 kappaletta vähnäoluita näyttää hakutulos. Kuulostaa ihan kohtuulliselta.

Maistelu toteutettiin perinteiseen tyyliin, jossa jokaiselle kaadettiin pulloista 20-30cl olutta lasiin, jottei känni pääsisi yllättämään olutmaistajaa. Lisäksi kaikki tummat oluet maisteltiin rinnakkain ja vaaleat erillään (toki rinnakainvertailua tehtiin niissäkin).

Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€

Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle. 11,3 EBU ja 44,9 EBC.

T: Tumman ruisleipämäistä jauhoisuutta ja makeahkoa hiivaa. Skidisti rautaa alussa, joka kuitenkin tasoituu. Mausteisuutta ja banaania. Hyvä tuoksu. 

M: Maussa sameaa paahdetta ja mietoa hiivaisuutta. Suutuntuma kuohkeahko ja samea. Melko täyteläinen. Jälkimaku aavistuksen lyhyt, mutta kokonaisuudessaan miellyttävä runko ja maukas. Tämä on lemppareitani. 

Franziskaner Weissbier Dunkel, 5,0%, 3,93€

Vehnä- ja ohramaltaat, paahtomaltaat, Hallertau Magnum -humalat. 9,9 EBU ja 42,5 EBC.

T: Hyvin samankaltainen kuin edellinen, mutta paahteisen jauhoisuuden tilalla on enempi greippiä ja hapanta. 

M: Myös samankaltainen, tosin HB on mielestäni parempi. Tässä on vähemmän mausteisuutta ja enemmän hiilihappoja. Hieman ohuempi suutuntuma.

Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
Luomuohramaltaat, Hallertauer- ja Cascade-luomuhumalat. 23,1 EBU ja 14,8 EBC.

T: Hyvin sitruksisen suolainen. Humalaisempi kuin muut ja mausteisempi. Hieman pesuaineinen. Voimakaspiirteinen. 

M: Alkuum mausteista ja hiivaista banaanisuutta, joka kääntyy sitruksisen suolaiseen humalaisuuten. Selkeästi enemmän humalaa kuin edellisissä. Oikein hyvä. Cascade-humaloinnin huomasi positiivisesti. 

Schneider Weisse Tap6 Unser Aventinus, 8,2%, 4,28€

Anthus-, Hermann- ja Tremie-vehnämataat (50 %), Marthe-, Prestige- ja Glagow-ohramaltaat, Hallertaun humalat. 17 EBU ja 43 EBC.

T: Tunkkaisempi ja paksumpi kuin Tap4. Paahteista vehnää ja rypäleisyyttä. Mausteisempi ja banaanisempi. Oikein hyvä. 

M: Makeampaa ja kellarimaisempaa vehnäisyyttä. Mausteisuus pyörii myös mukana. Samea ja täyteläinen suutuntuma. Imelämpi ja makeampi.

Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€

Vehnä- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 9,2 EBU ja 9,5 EBC.

T: Miedon raikas ja selkeä. Sitruksisen hedelmäinen ja vehnäinen. Kylmä. Puhtaampi kuin edelliset (niinkuin odottaa saattoi. 

M: Puhtaan ja miedon samean hiivainen. Jokseenkin lyhyt ja kevyt. Lämpöä saadessaan saa hieman mausteisuutta ja happamuutta. Hyvä kevyempi ja raikas. Vaaleiden parhaimmistoa. 

Hoegaarden Witbier, 4,9%, 3,49€

T: Aika omanlainen tuttu tuoksu. Omanlainen mausteisuus (appelsiini ja korianteri) tulee tästä ylitse. Suolaista sitruksisuutta. Neilikkaa. Joku pesuainemaisuus. 

M: Maussa samaa kuin tuoksussa. Raikas, kevyt, helppo ja hennon mausteinen. Suolaista sitruksisuutta. Ohut. Menee siihen janojuoma luokkaan.

Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 7,7%, 4,28€

T: Banaanista ja appelsiinista hiivaisuutta, sekä pomeranssin kuorta. Sitruksisuutta reippaasti. Mausteisuutta ja kellarimaisuutta. Mausteisuus miellyttää.

M: Makean appelsiininen ja hiivainen. Raikas ja kevyehkö suutuntuma. Makeus hieman tuo tullessaan pesuaineisuutta, mutta häiritsi vasta ihan lopussa. Jää Ayingerin alle.


Hyviä oluita oli, kaikki maistuivat enemmän tai vähemmän ja jos jonkinmoinen rankkaus näiden maistojen perusteella pitäisi tehdä, niin se olisi oheinen:

1. Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€
2. Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
3. Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€

Vielä on muutamia hyviä vaihtoehtoja maisteltavana Alkosta näidenkin jälkeen.

Schneider Tap4 vs Tap6

Tukholmareissu 6.-8.9.2013

Tukholman reissulla tuli katsastettua Gabriellan ja kaupungin tarjontaa. Laivalla oli suppeampi tarjonta, kuin esim. edellisellä viikkarilla jolla olin (Isabella). IB-pullotteita oli puolestaan enemmän kuin Tallinkin ja "Siljan" laivoilla. Hinnat oli sellaista semi-ok tasoa. Vitriinistä löytyi muutamia erikoisempia pulloja, mutta niiden hinnatkin huiteli useista satasista useisiin tonneihin. 

Laivan pubista ei löytynyt kovin kattavaa valikoimaa, mutta muutamia erikoisempiakin löytyi.

Laivan IB tarjontaa

Tukholmassa tuli käytyä kahdessa "Systeemissä", Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeissä. Ensimmäisenä mainitusta jäi käteen Woodford Reserv Master's Collection Four Wood ja kasa erikoisia oluita. Näistä mainittakoon esim. Harviestounin Ola Dubh 1991 vintage ja Black Tokyo* Horizon. Jonkin aikaa arvoin Laphroaigin Cairdeas port wood pullotetta, mutta hyllyyn jäi lopulta. Paluumatkalla tuli ostettua laivalta heräteostoksena Glenfiddich 125th Anniversary, 20cl JW Blue Label ja 20cl Balvenie 12yo DoubleWood. JW oli 43% versio, josta aiemmin olen pitänyt (hinnasta huolimatta). 

Kotituomiset

Laivalla meno oli rauhallista ja "parempiluokkaisessa" hytissä oli hyvät olosuhteet ja aikaa nauttia muutama pubista ostettu viski ja olut. 

Glenfarclas The Family Casks 1994, Cask #3629, 59,3% (Viking Line)

Family Cask #3629

T: Suklaista mallasta, intensiivistä pyöreää ja pehmeää sherryisyyttä. Mokkanahkaa, suklaarusinaa, kaakaopapuja, terävää kypsää luumua ja hieman mentholia vaniljan vivahteella. Ei aivan niin monimuotoinen kuin oli 1991 Family Cask 5623. 

M: Kohtalaisen terävää ja polttelevaa ylikypsää hedelmää (luumua, nektariinia ja rypäleitä), karamellisoituja manteleita, toffeefudgea, tummaa suklaata, kuivaa tammea, pientä metallisuutta ja mentholia  aniksen vivahteella. Jälkimaku yrttisen lääkemäinen ja kuivien hedelmien sekoitus. Kuivattaa ja lämmittää suuta pitkähköön. Pieni metallisuus jää myös taustalle. 

Ehkä lievä pettymys viimekertaisen Family Caskin jättämään fiilikseen nähden. Tosin nyt ei ollut mitään alla, joten tämä oli aika "raaka" mistelu. Hinta huomioon ottaen, hyvä viski kuitenkin. 

Laphroaig Brodir 13yo for Viking Line, 50,5%

T: Hipuneen hiiltyneen nuotion savuinen tuoksu. Hieman lihaisa ja kuiva savu tuo mukana vaniljaa ja merellistä lääkemäisyyttä (jodia ja levää), hieman salmiakkia, kirpeää vihreää omenaa ja tammitynnyriä. Tuoksu on alkuun savuisempi, mutta tasoittuu hieman ajan kanssa. 

M: Puhtaampaa ja pirteämpää savuisuutta kuin monesti Lapparilta löytyy. Nuorekkaampaa. Tässä pääsee tamminen vanilja, vihreä hedelmäisyys ja pieni lääkemäisyys enemmän oikeuksiinsa. Aika pehmeä alkuun, jonka jälkeen tulee pientä kihelmöintiä mausteisuuden kera. Jälkimaku on makeahkon hedelmäinen ja lääkemäinen. Keskipitkä.  

Chieftain's Glenrothes 12yo, Barolo wine finish, 1998/2011, casks #90441/90442, 50,2%

T: Kevyt ja harmiton perusmaltainen. Alussa hieman "lämpöä" ja käynyttä hedelmää, joka muuttuu paremmaksi hieman ajan kanssa. Vaniljaa, sitrusta, raakaa tammea, vivahde yrttisyyttä (fenkoli ja anis) ja kevyttä maltaisuutta. 

M: Maku on myös pehmeä ja kevyt volteista huolimatta. Potkua ei ainakaan alkuun tule. Sen sijaan keltaisia ja vihreitä happamia kesähedelmiä löytyy. Pientä vaniljaista ja tanniinista kirpeyttä, kuivaa mausteisuutta ja maltaisuutta. Juuri kun maku alkaa lämmetä se loppuu. Jälkimaku ohut ja mitätön. Ei tästä kyllä mitään erikoista sanottavaa löydy.

Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%

Käytetyt raakai-aineet: Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle, oman porakaivon vesi ja hiiva. 44,9 EBC ja 11,3 EBU.

T: Tuhti ja samalla kirpakka ja pirteä nenätuntuma. Täyteläistä moniviljaleipää, mallasta, paahtunutta viljaa, karamellisoitua uunibanaania ja hiivauutetta. 

M: hapokas ja puraiseva samea suutuntuma. Taikinamaisia piirteitä, paahtuneita maltaita, vehnämuroja, kuohkeaa ja paksua hiivaisuutta. Humalaisuus on mietoa, hiivaisuus hieman makeaa. Jälkimaku on hennon paahteinen ja hiivainen. Mukavan helppo ja tietyllä tavalla kevyt, mutta samalla täyteläinen ja puraisevan hiilihappoinen makupläjäys.

Lagunitas IPA, 6,2%

T: sitruksista puraisevan humalaista maltaisuutta. Raikas ja helpohko humalaisuus. Nektariinia ja käpyä taustalla. 

M: kohtalaisen mieto hiilihappoisuus ja ohuen humalainen tuntuma. Havuinen ja miedon pihkainen. Pientä kermaisuutta suutuntumassa. Aika vaisu kuitenkin yleisilmeeltään. Jälkimaussa löytyy katkerahkon suolainen loppu.

Stronzo Brewing Co. Swagger Juze, 8% 

Etiketissä lukee Rye Stout brewed with coffee. Sisältää ohraa, ruista ja vehnää .

T: Sulkeutunut, paksu ja kevyen metallista viljaisuutta. Rukiin hapanta ja kirpeää raikkautta, kuivaa sikarista tunkkaisuutta ja hasselpähkinää. Pientä makeaa vehnämäskisyyttä. 

M: paahtunutta kahvista viljaa, hyvin kuivaa humalaa, rukiista happamuutta kevyen vaniljaisuuden kera ja ohut vehnäinen banaanisuus. Suutuntuma on kermaisem paksu ja hyvin kuiva. Jälkimaku on palanut ja kuivan humalainen. Ruis tuot varmaankin tämän oluen tietynlaisen kuivan happamuuden ja paahteen alle aika piiloon jäävän mausteisuuden. Ehkä hitusen turhan kuiva.