Tukholmareissu 6.-8.9.2013

Tukholman reissulla tuli katsastettua Gabriellan ja kaupungin tarjontaa. Laivalla oli suppeampi tarjonta, kuin esim. edellisellä viikkarilla jolla olin (Isabella). IB-pullotteita oli puolestaan enemmän kuin Tallinkin ja "Siljan" laivoilla. Hinnat oli sellaista semi-ok tasoa. Vitriinistä löytyi muutamia erikoisempia pulloja, mutta niiden hinnatkin huiteli useista satasista useisiin tonneihin. 

Laivan pubista ei löytynyt kovin kattavaa valikoimaa, mutta muutamia erikoisempiakin löytyi.

Laivan IB tarjontaa

Tukholmassa tuli käytyä kahdessa "Systeemissä", Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeissä. Ensimmäisenä mainitusta jäi käteen Woodford Reserv Master's Collection Four Wood ja kasa erikoisia oluita. Näistä mainittakoon esim. Harviestounin Ola Dubh 1991 vintage ja Black Tokyo* Horizon. Jonkin aikaa arvoin Laphroaigin Cairdeas port wood pullotetta, mutta hyllyyn jäi lopulta. Paluumatkalla tuli ostettua laivalta heräteostoksena Glenfiddich 125th Anniversary, 20cl JW Blue Label ja 20cl Balvenie 12yo DoubleWood. JW oli 43% versio, josta aiemmin olen pitänyt (hinnasta huolimatta). 

Kotituomiset

Laivalla meno oli rauhallista ja "parempiluokkaisessa" hytissä oli hyvät olosuhteet ja aikaa nauttia muutama pubista ostettu viski ja olut. 

Glenfarclas The Family Casks 1994, Cask #3629, 59,3% (Viking Line)

Family Cask #3629

T: Suklaista mallasta, intensiivistä pyöreää ja pehmeää sherryisyyttä. Mokkanahkaa, suklaarusinaa, kaakaopapuja, terävää kypsää luumua ja hieman mentholia vaniljan vivahteella. Ei aivan niin monimuotoinen kuin oli 1991 Family Cask 5623. 

M: Kohtalaisen terävää ja polttelevaa ylikypsää hedelmää (luumua, nektariinia ja rypäleitä), karamellisoituja manteleita, toffeefudgea, tummaa suklaata, kuivaa tammea, pientä metallisuutta ja mentholia  aniksen vivahteella. Jälkimaku yrttisen lääkemäinen ja kuivien hedelmien sekoitus. Kuivattaa ja lämmittää suuta pitkähköön. Pieni metallisuus jää myös taustalle. 

Ehkä lievä pettymys viimekertaisen Family Caskin jättämään fiilikseen nähden. Tosin nyt ei ollut mitään alla, joten tämä oli aika "raaka" mistelu. Hinta huomioon ottaen, hyvä viski kuitenkin. 

Laphroaig Brodir 13yo for Viking Line, 50,5%

T: Hipuneen hiiltyneen nuotion savuinen tuoksu. Hieman lihaisa ja kuiva savu tuo mukana vaniljaa ja merellistä lääkemäisyyttä (jodia ja levää), hieman salmiakkia, kirpeää vihreää omenaa ja tammitynnyriä. Tuoksu on alkuun savuisempi, mutta tasoittuu hieman ajan kanssa. 

M: Puhtaampaa ja pirteämpää savuisuutta kuin monesti Lapparilta löytyy. Nuorekkaampaa. Tässä pääsee tamminen vanilja, vihreä hedelmäisyys ja pieni lääkemäisyys enemmän oikeuksiinsa. Aika pehmeä alkuun, jonka jälkeen tulee pientä kihelmöintiä mausteisuuden kera. Jälkimaku on makeahkon hedelmäinen ja lääkemäinen. Keskipitkä.  

Chieftain's Glenrothes 12yo, Barolo wine finish, 1998/2011, casks #90441/90442, 50,2%

T: Kevyt ja harmiton perusmaltainen. Alussa hieman "lämpöä" ja käynyttä hedelmää, joka muuttuu paremmaksi hieman ajan kanssa. Vaniljaa, sitrusta, raakaa tammea, vivahde yrttisyyttä (fenkoli ja anis) ja kevyttä maltaisuutta. 

M: Maku on myös pehmeä ja kevyt volteista huolimatta. Potkua ei ainakaan alkuun tule. Sen sijaan keltaisia ja vihreitä happamia kesähedelmiä löytyy. Pientä vaniljaista ja tanniinista kirpeyttä, kuivaa mausteisuutta ja maltaisuutta. Juuri kun maku alkaa lämmetä se loppuu. Jälkimaku ohut ja mitätön. Ei tästä kyllä mitään erikoista sanottavaa löydy.

Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%

Käytetyt raakai-aineet: Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle, oman porakaivon vesi ja hiiva. 44,9 EBC ja 11,3 EBU.

T: Tuhti ja samalla kirpakka ja pirteä nenätuntuma. Täyteläistä moniviljaleipää, mallasta, paahtunutta viljaa, karamellisoitua uunibanaania ja hiivauutetta. 

M: hapokas ja puraiseva samea suutuntuma. Taikinamaisia piirteitä, paahtuneita maltaita, vehnämuroja, kuohkeaa ja paksua hiivaisuutta. Humalaisuus on mietoa, hiivaisuus hieman makeaa. Jälkimaku on hennon paahteinen ja hiivainen. Mukavan helppo ja tietyllä tavalla kevyt, mutta samalla täyteläinen ja puraisevan hiilihappoinen makupläjäys.

Lagunitas IPA, 6,2%

T: sitruksista puraisevan humalaista maltaisuutta. Raikas ja helpohko humalaisuus. Nektariinia ja käpyä taustalla. 

M: kohtalaisen mieto hiilihappoisuus ja ohuen humalainen tuntuma. Havuinen ja miedon pihkainen. Pientä kermaisuutta suutuntumassa. Aika vaisu kuitenkin yleisilmeeltään. Jälkimaussa löytyy katkerahkon suolainen loppu.

Stronzo Brewing Co. Swagger Juze, 8% 

Etiketissä lukee Rye Stout brewed with coffee. Sisältää ohraa, ruista ja vehnää .

T: Sulkeutunut, paksu ja kevyen metallista viljaisuutta. Rukiin hapanta ja kirpeää raikkautta, kuivaa sikarista tunkkaisuutta ja hasselpähkinää. Pientä makeaa vehnämäskisyyttä. 

M: paahtunutta kahvista viljaa, hyvin kuivaa humalaa, rukiista happamuutta kevyen vaniljaisuuden kera ja ohut vehnäinen banaanisuus. Suutuntuma on kermaisem paksu ja hyvin kuiva. Jälkimaku on palanut ja kuivan humalainen. Ruis tuot varmaankin tämän oluen tietynlaisen kuivan happamuuden ja paahteen alle aika piiloon jäävän mausteisuuden. Ehkä hitusen turhan kuiva.