The Glenlivet 14yo 1996/2011 Cask #163409, Cask Strenght Collection, 57,1% (Signatory)

Jatketaan toisenlaisella Signatory Cask Strenght Collection -sarjan pullotteella. Tällä kertaa on kyseessä turpeistamaton tisle, joka on tyypillistä tälle tislaamolle. Kyseessä siis otsikon Glenlivet, joka on tislattu 31. lokakuuta 1996 ja kypsytetty kuusi päivää vajaa 15-vuotiaaksi sherry butt -tynnyrissä #163409, josta saatiin pullotettua 587 pulloa 25. lokakuuta 2011.

Tästä kuuden päivän "vajauksesta" on mielenkiintoista pohtia, miksi viski on pullotettu juuri tuolloin? Miksi ei ole odotettu vielä muutamaa päivää, jolloinka viski olisi ollut 15-vuotiasta? Onko kysyntää ollut niin paljon, että lisää tuotteita on tarvittu heti markkinoille? Vai onko niin, että tuote oli niin hyvää maistettaessa samplea ja se oli "pakko" pullottaa heti? Ei kait muutama päivä makua olisi enään muuttanut? En tiedä, mutta eihän se sinällään mitään merkitse varmaankaan maussa, monesti kyllä tuolla iällä on väliä myynnin kannalta ja ainakin se tuppaa hinnassa näkymään. Joka tapauksessa maistellaas tämä single cask Glenlivet tähän väliin ja unohdetaan muut asiat hetkeksi.

Glenlivet 14yo 1996/2011 Cask #163409, Cask Strenght Collection, 57,1% (Signatory) 

T: Lämpimän toffeinen ja sherryvivahteinen. Mietoa nahkaisuutta, kermakaramellia, pähkinäsekoitusta ja hieman punaviinimäistä marjaisaa happamuutta . Päällä leijuu myös pientä pyyhekumisuutta ja "teennäistä" puuta. Tämä lämmin kumisuus on hieman häiritsevää mielestäni. Makeahko viinisyys kyllä yrittää peittää sitä allensa ja onnistuukin melko hyvin ajan kanssa, tuoden myös hieman kirpeämpää lämpimän toffeisuuden sekaan. Kun tämän antaa rauhassa olla lasissa, voi aistia hentoa suklaisuutta, maltaisuutta ja kukkaisuutta.

M: Melko hyökkäävä ja terävä. Alku on hyvin intensiivinen sekoitus toffeeta, punaista mehukiisseliä, hieman hapanta viinisyyttä (punaviini/portviini) ja kuivia hedelmiä (rusina, viikuna). Hentoa suklaisuutta, mietoa nahkaisuutta, greippiä ja pomeranssin kuorta. Pitkähkössä jälkimaussa pientä alkoholisuutta nousee esiin sherryvivahteiden kanssa. Muskottipähkinää ja neilikkaa. Jokseenkin miedon öljyinen suutuntuma. Meinaa kuivattaa suuta, mutta kuivuus peittyy lopun mausteisuuteen. Vesilisä ohentaa tuoksua ja tuo makuun kuivuutta ja hieman metallista lääkemäisyyttä (yskänlääke).

Jotenkin lievästi sekainen. Maut hieman "heittelehtii" laidasta toiseen. Mukavaa sherryisyyttä, mutta lievä kumisuus häiritsee sitä. Ikäänkuin puuttuisi tasapainoa ja pehmeyttä. Tämän viinisyys toi mieleen Suomelle pullotetun Benriach Rioja finish (1993/2012), mutta siinä kokonaisuus on paremmin tasapainossa. Tämän mieto suklaisuus on kiva ominaisuus, mutta ainekset ei riitä "kohtalaisen hyvää" paremmaksi.