Caol Ila 14yo, 18yo ja 25yo OB

Caol Ila oli minulle ensimmäisiä Islayn tuttavuuksia Laphroaigin kera. Aikoinaan ajattelin sen olevan hieman "underground"-tyyppinen Islayn viski. Laphroaig oli kaikkien tuntema, mutta Caol Ila oli hieman tuntemattomampi ja mystisempi. Tänäpäivänä Caol Ila on melkein yhtä tuttu kuin "Lappari", mutta edelleenkin ehkä hieman arvostamattomampi. Yhteistä näillä ainakin on, että vähintään joka toinen lausuu tislaamon nimen väärin. Vuonna 2002 Diageo päätti tuoda Caol Ilaa esille ja "perusti core rangen" sille. Tätä ennen sillä oli oikeastaan vain "semi-virallisia" pullotteita ja yksityisiä pullotteita.

Nyt lasissa odottelee kolme eri-ikäistä Caol Ilan tislettä. Vuoden 2012 rajoitetun erän 14-vuotias turpeistamaton yksilö ja kaksi perusvalikoiman yksilöä, 18yo ja 25yo. Näistä 14yo on hieman epätavallisempi, sillä tunnetusti kaikki odottavat Caol Ilan olevan savuinen ja turpeinen (maltaiden fenolipitoisuus on yleensä 34ppm). Caol Ila ajatteli hieman sekoittaa pakka ja lanseerasi vuonna 2006 ensimmäisen turpeistamattoman viskinsä (OB jota jatkettiin vuosittaisena julkaisuna). Joskus 1980 luvulla oli jo jonkinlaisia kokeiluja, mutta nämä oli tosiaan vain kokeiluja enemmän tai vähemmän turpeistetuista tisleistä (ns. Highland Caol Ila). Tällä välillä se on tuottanut turpeistamatonta viskiä lähinnä blendeihin.

14yo on sherrytynnyrissä kypsytetty, tislattu 1997 ja tynnyrivahvuinen. Viskiä pullotettiin 5958 kpl.
18yo on vuonna 2002 lanseeratun perusvalikoiman vanhempi yksilö.
25yo lanseerattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003, mutta tällöin se oli tynnyrivahvuista rajoitettua erää. Vasta 2010 siitä tuli osa perusvalikoimaa, mutta alkoholipitoisuutta tosin alennetiin 43%:iin.


Caol Ila 14yo Unpeated, 59,3% OB (2012)

T: Merellistä jodia ja makean sherryistä levää. Tuoksussa on ikäänkuin hieman tarttunutta savua taustalla, mutta sitä ei varsinaisesti ole. Mielikuvan kepponen? Lääkemäistä suolaisuutta ja märkää merellistä kasvillisuutta. Hieman kliininen. Punaista marjallisuutta (kirsikka ja punaviini), jossa myös hieman tummempaa raakaa luumua ja boisenmarjaa. Savua ja turvetta ei tästä tosiaan löydy (varsinkin kun vertaa kahteen muuhun).

M: Yllättävän intiivistä pikanttia sherryisyyttä. Sherryisyys löytyy tummina kuivahtaneina luumuina ja nahkana, rusinoina ja vanhana hunajana. Vahamaisuutta (autovahaa/lattiavahaa) hyvällä tavalla. Tässä oikeastaan tulee hieman samankaltaisuuksia tuoksuun nähden. Tuntuu vanhemmalta kuin ikä lupaa. Suutuntuma paksuhkon kirkas ja puhdas, mutta eleganttisen vanha. Sopivasti makeutta, joka hieman kuivahtaa lopussa. Jälkimaku sopivan intiivinen. Vesilisä avaa pippurisuutta ja rikkoo makeutta sitruksisemmaksi. Nätti mausteisuuskin tavallaan hajoaa hieman.


Caol Ila 18yo, 43% OB (2012)

T: Noniin, nyt on jo tuhtia lihaisaa kuivaa savuisuutta ja turvetta. Suolaisempi ja likaisempi. Taustalta löytyy samaa merellistä leväisyyttä ja jodisuutta. Maltaisuus pääsee myös hyvin esille vaikka onkin savun täyttämä. Maltaisuuden ympärillä on samanlaista "nättiä" vaniljaisuutta mausteena. Tasapainoisesti savua maltillisen maltaisuuden kanssa. Hieman mangoa ja aprikoosia.

M: Pehmeää ja hieman rasvaista/kermaista suutuntumaa. Puhdasta nuotiosavuisuutta ja samoin puhdasta turpeisuutta on heti alkuunsa läsnä, mutta maussa tulee myös vaniljaisuutta, pehmeää lakritsia ja suolaa sekä mietoa lääkemäisyyttä. Maltaisuus pehmentää suutuntumaa. Jälkimaku ei ole kovin vahva vaan pikemminkin hento ja savuinen. Ihan lopussa jää makeahkoa vanhaa savua ja tynnyriä. Huomattavasti pehmeämpi ja sayseämpi kuin 14yo unpeated.


Caol Ila 25yo, 43% OB (2010)

T: Maltaisempi ja lääkemäisempi kuin edelliset. Savuisuutta löytyy, mutta se on hieman ujompaa ja miedompaa. Makeaa viljaa löytyy reilummin vihreän mausteisuuden kera (yrttiäsekoitusta). Tämän tuoksu on eniten näistä yrttisin ja lääkemäisin. Hedelmällistä makeutta vihreänä päärynänä ja omenana. Hieman sitruunankuorta. Kesäistä kuivaa heinää.

M: Alku on tässäkin pehmeän kermainen, mutta suolaisempi kuin edellississä. Hieman intensiivisempi ja tervaisempi kuin 18yo. Savuisuus tuntuu hieman enemmän kuin tuoksussa ja nyt yrttisyys jää hieman taka-alalle. Makeaa viljaa merellisen mineraalisuuden ja lääkemäisten vivahteiden kera. Jälkimaussa nousee kihelmöivää mausteisuutta, marjaisuutta ja savua. Savuisuus on koko "matkan" maltillista ja hieman hiilimäistä. Jälkimaku on pitkähkö ja kuivattaa suuta enemmän kuin edelliset.

14yo unpeated oli positiivinen yllätys. Jotenkin odotin sen olevan mitäänsanomaton, koska Caol Ila on totuttu juomaan savuisena. Se kuitenkin tarjosi maukkaan ja intensiivisen kokemuksen ikäisekseen viskiksi.
18yo oli oikeastaan sellainen kuin muistin. Kohtalaisen sopivasti kaikkea. Savua, suolaa, makeutta ja pehmeyttä, kun taas 25yo oli ehkä hieman vaisuhko. Tuoksussa oli hyviä kauniita vivahteita, mutta maku oli ehkä liiankin pehmeä ja pyöreä. Tai ainakin se toi sellaisen tunteen, että se ei erotu tarpeeksi edukseen. Onkohan 43% ABV tuunattu liian alas? Jälkimaussa tuli mukava "nousu".