Springbank 19yo Single Cask #482, 55,2% (Master of Malt)

Elokuun loppupuolella maisteltiin samaisen sarjan tynnyristä 129 pullotettu Springbank. Taustatiedot Master of Malt Single Cask -sarjasta ja maistetusta Springbankista voi lukea täältä. Referaattina mainittakoon, että kyseisen sarjan viskit ovat siis kylmäsuodattamatomia, väriaineettomia ja yleensä tynnyrivahvuisia- tai lähes tynnyrivahvuisia pullotteita.
Otsikon Springbank on tislattu 26. marraskuuta 1993 ja pullotettu 19-vuotta myöhemmin 27. marraskuuta 2012. Kypsytys on tapahtunut hogshead tynnyrissä #482, josta ei kuitenkaan mainita mitä tynnyrissä on aiemmin ollut sisällä. Tynnyrityypistä ja viskin väristä päätellen kyseessä on ex-bourbon tynnyri. Pulloja kyseisestä tynnyristä on saatu 250 kpl. "Mainostekstin" mukaan luvassa olisi maallista rannikkomaista savuisuutta... Se nähdään pian. Verrokkina vierellä aiemmin maisteltu Springbank tynnyristä #129.

Springbank 19yo Single Cask #482, 55,2% (Master of Malt)

T: Tuoksu tosiaan on maanläheisempi ja savuisempi sisältäen mineraalisuutta. Savuinen merifiilis tulee ensimmäisenä mieleen. Lääkemäisiä piirteitä löytyy myös. Hieman taustalla kypsää maltaisuutta ja öljyisyyttä. Meriveden kastelemaa kiveä ja vihreää omenaa. Alkuun savuisuus tuntui vahvahkolta, mutta sittemmin se tasaantuu ja hedelmäisyys pääsee maltaisuuden kanssa enemmän esille. Aavistus mehiläisvahaa ja petrolia. #129:ssä tuntuu enemmän sherryisyyttä, marsipaanisuutta ja marjaisuutta... oikeastaan mehumaisia piirteitä (punaviinimehu/vadelmamehu) ja savuisuus on reilusti sivussa. Nyt vertailtaessa #129:n tuoksu on hieman syvempi, monipuolisempi ja kypsemmän oloinen. #129 vs. #482 1-0.

M: Kirpeän tulinen ja öljyisän hedelmäinen savuryöppy alkuun, jonka jälkeen maku muuttu hedelmäisemmäksi ja makeammaksi. Hedelmäisyys on vihreitä ja keltaisia kypsiä omenoita ja taustalla aavistus punaista marjaisuutta. Savuisuus on raikasta, nuorekasta ja hedelmäistä. Öljyisyyttä on mukana ja se valaa suuhun makeahkon "kalvon". Jälkimaku on hedelmäinen, sitruksinen ja vaniljainen. Pitkä jälkimaku. Savuisuus on alussa vahvempaa ja loppua kohden melkein häviää päästäen kaikki muut maut esille. VAU! Tämähän olikin hyvää. Alun pienestä makuräjähdyksestä huolimatta ei kaipaa vettä. Verrattuna #129:iin tämä oli yksinkertaisesti parempi. Enemmän vivahteita ja hedelmäisyyttä. Alun savuisuus teki myös mukavan vaikutuksen. Suuhun muodostuva öljyinen ja sitruksinen kalvo oli myös hyvä asia. #129 vs. #482 1-1.

482:n maku oli aika monimuotoinen ja muuttui mukavasti alusta loppuun, ollessa koko matkan tasapainossa. Siitä löytyy nuoren savuviskin räväkkyttä (vertaa esim. Bowmore Tempest) ja kuitenkin myös vanhemman viskin syvyyttä ja maltillisuutta keskimausta jälkimakuun (vertaa esim. Springbank 18yo). Tämä yhdistelmä vie voiton, eli #129 vs. #482 1-2.