T: Kirpeän hedelmäinen ja raikasta hieman raa'ahkoa maltaisuutta. Aika erilainen mitä Aberlourilta on tottunut odottamaan. Vihreää omenaa, "raakaa" hunajaisuutta, pistävää viljaisuutta ja hieman pesuainetta. Tuoksu on ennemminkin amerikkalaisen tammitynnyrin, kuin eurooppalaisen. Muutenkin yllättävän raaka ikään nähden. Sherryisyyttä en tässä juuri muutoin havaitse, kuin pienenä suklaan vivahtena ja hentona luumuisuutena.M: Suutuntuma on hieman öljyinen ja kuivattava. Sitruunapippurinen ja makeahkon maltainen alkumaku. Maku meinaa kuivua, mutta sitruksisuus ja hedelmäisyys tuo tasapainoa ja makeutta kuivuuteen. Aika mielenkiintoinen vihreiden hedelmien ja keltaisten sitruksien sekoitus. Jälkimaku on hieman kuivattava, mutta siinä on myös omenaista ja sitruunaista öljyisyyttä sekä pientä makeutta. Metallisuutta löytyy myös, joka muistuttaa 18yo OB: kuparista metallisuutta. Tämä ei kuitenkaan häiritse.
Aika erilainen ja kirpeä Aberlour. Sherryisyys on erittäin piilossa ja mieleen tästä jää sitruunainen öljyisyys pienellä pippurisuudella. Ihan maukas tapaus, mutta luulen, että vannoutuneet Aberlour fanit eivät tätä paljoa arvostaisi.
Vanha postaus, mutta lätisenpä silti.
VastaaPoistaMietin tässä että keltainen sitruksisuus ja sitruunaisuus täsmää varsin hyvin myös sherryisyyteen. Sherryistä kuitenkin valtaosa on kuivia, kepeitä ja kirpeän sitruksisia viinejä, ei niitä makean suklaisia ja rusinaisia tapauksia. Nuo makeiden sherryjen tynnyrit ovat viskien kypsyttämisessä varmasti suosituimpia, mutta kaikkia tynnyreitä kuitenkin käytetään. Onkin hieman hankalaa ennakoida viskin tyyliä pelkän "sherrytynnyrin" perusteella, jos erikseen ei ole mainittu sherrytyylin nimeä (Cream, Fino, Amontillado, Oloroso, yms.).
Lisäksi kyllä tuo tynnyri on varmasti ollut ensimmäistä kertaa viskikäytössä. Sherryt ovat kuitenkin todennäköisesti tynnyrissä lilluessaan imeneet valtaosan niistä väriaineista, mitä tammi niihin on voinut luovuttaa, joten ei ole ihme, jos ko. viski ei ole enää juurikaan saanut itseensä väriä 20 vuoden aikana, vaan on jäänyt noin neutraalin väriseksi!
Onhan tuo vaikeaa, kun ei tiedä tarkalleen millaisesta sherrytynnyristä on ollut kyse. Mutta valtaosa käytetyistä tynnyreistä on kuitenkin ollut tyyliin oloroso-tynnyreitä tai sitten nykyään mahdollisesti jotakin sinne päin (marinoituja). Aberlourin tavarasta valtaosa on ollut juurikin näitä sherrytynnyreitä, joissa on aiemmin ollut tummempaa sherryä. Yleensä tuollainen haalea väri "sherryviskissä" kielii väsyneestä tynnyristä, toki voihan se olla esim fino-sherryä tai manzanillaa ym...
PoistaItse yhdistän yleensä sitruksisuuden (varsinkin kirpakan ja tuoreen) ex-bourboniin. Sherry tuo kuitenkin melko usein siihen myös enemmän makeahkoa kypsää makua. Hyvä esimerkki on juuri hiljattain maistettu Eskon Ardbeg, joka oli täysin ex-sherrytynnyrissä kypsytettyä ja siinä oli nimenomaan tyypilliset väsyneen sherrytynnyrin piirteet (hyvin piilossa makeavivahteinen ja kypsä hedelmäisyys). No, onhan se hyvä että jotakin jätetään spekulointien ja arvailujen varaan, muutenhan tämä olisi liian helppoa :)