Isot Jenkkioluet syysmaistelu

Joskus aikoinaan about 10 vuotta sitten muistan maistaneeni ensimmäisiä amerikkalaisia oluitani. "Bud", eli Budweizer oli kyseisen maistetun oluen nimi. En kyllä varmaan edes tiennyt sen olevan jenkeistä, mutta sen muistan, että se ei ollut hyvää. Vetistä, hiilihappoista ja vetistä. Tämän jälkeen olen varmaan kyseistä olutta mahdollisesti jossakin juonut, mutta viimeisin kerta kun muistan tätä juoneeni, oli tämän kesän Espnajan reissullani paikallisessa London pubissa, vähän niinkuin "ohimennen" lämpimänä iltana. Tiesin mitä odottaa, mutta kun muukin olutvalikoima oli tyyliin Fosters tölkki, niin päätin kokeilla. Eipä ollut enään niin vetistä, joskin edelleen hyvin kevyt ja helppo. Huomasin oikeastaan, että se saattaisi olla hyvä "känniolut". No joka tapauksessa tänäpäivänä onneksi makuaisti ja harrastus on jo sen verta kehittynyt, että enään ei ole tyytyminen bulkkioluisiin vaan nyt voi nauttia laatuoluista, myös jenkkiläisistä sellaisista.

Jenkeistä tulee paljon laadukkaita panimoita ja meidän onneksemme myös täältä kotimaastakin saa näitä oluita paremmin varustelluista Alkoista tai ainakin siitä parhaiten varustellusta. Naapurimaan tilanne on kylläkin sitä parempi, mutta jos sinne asti ei ole menemistä niin on tyytyminen "omiin" valikoimiin. Toki tietyistä ravintoloista/pubeista saa täällä Suomessakin erikoisempia Amerikkalaisia oluita, mutta hinnat niille erikoisemmille tuppaa olemaan aika korkeahkot. 

Amerikkalaisia oluita on tullut sittemmin enemmänkin kokeiltua ja nyt päätin järjestää pienen syysiltaman olutmaistelun merkeissä "isoista" amerikkalaisista. Pari kaveria mukaan maisteluun, parit isohkot jenkkioluet ja rauhallinen maisteluympäristö, ei siinä muuta tarvita. Innokkuutta löytyy omasta takaa. Hieman sai suostutella kavereita mukaan sen jälkeen, kun kuulivat pullojen hinnan, mutta kyllä se pienellä vakuuttelulla onnistui. 

Valikoimista tarttui oheiset oluet:

Maistelun oluet

Boulevard Brewing, TANK 7 Farmhouse Ale, 8%

Olut kuuluu panimon Smokestack -sarjaan, jossa on hieman "erilaisempia" ja omanlaatuisempia yksilöitä. Sarjaan kuuluu neljän ympärivuotisesti saatavilla olevan oluen lisäksi rajoitetuin erin julkaistavia erikoisjulkaisuja.
Panimon kotisivuilla mainitaan, että otsikon olut sai alkunsa ikäänkuin vahingossa. Oluen panijat olivat kokeilemassa panimon nk. "mustan lampaan" maineessa olleessa Tank 7 -sammiossa erilaisia variaaitoita perinteisestä Belgityylisestä maalais-alesta (saison) ja kuin vahingossa, syntyi heidän mielestään täydellinen kombinaatio. Tästä tuote on saanut nimensä TANK 7. Reseptissaä on käytetty Pale- ja vehvämaltaita, Magnum-, Bravo- ja Amarillo humalaa, sekä "lisämausteena" maissihiutaleita. Väri 12 EBC, katkeroaineet 38 EBU ja kantavierre 17,3P.

T: Vehnäisiä (banaania, sitruunaa ja karamellia) piirteitä ja mietoa hiivaisuutta. Hunajaa, keltaista kukkaa, limeä, maltaisuutta ja raikasta pyöreyttä. Sokeroitua maltaista sitruunalientä. 

M: Kuohkeaa ja raikasta happoisuutta. Sitruunaa, hiivaisan mietoa humalaa, hunajaa, vehnäistä banaania ja mietoa suolaa. Kuohkea suutuntuma ja pirteää hiilihappoa. Jälkimäku on lyhyt ja raikas. Aika helppo ja kevyt tapaus, ei kyllä yli 20€ arvoinen. 

AleSmith, Wee Heavy Scotch Style Ale, 10%

Vuonna 1995 perustetun mikropanimon Skotlantilaisen alen tyyliä jäljittelevä olut. Tarkoittanee siis sitä, että olut on hyvin maltillisesti humaloitu ja vahvasti maltainen. Olut on pullokäyvä ja etiketissä mainitaankin, että maku saatta parantua 6-24 kuukauden aikana pullotuksesta oikeissa olosuhteissa. Tästä oluesta on myös tynnyrikypsytetty versio, joka on viettänyt vuoden bourbontynnyrissä. Väri 124 EBC, katkeroaineet 24 EBU ja kantavierre 23,5P.

T: Miedon paahteista karamellisoitua mallasta. Runsaan maltainen ja miedon fariininen. Pomeranssin ja appelsiinin kuorta. Imellettyä mallasta. Vivahteikas ja lämmin maltaisuus, jonka mukana aavistus neilikkaa, kinuskia, mietoa savua ja kauraista puuroa. 

M: Miedon paahteinen, kinuskinen, karamellisoitua sokeria, kuivaa tammilastua, mietoa savuista humalaisuutta ja lämmintä mallasta. Jälkimaku kaurainen ja imelän maltainen. Jälkimaun mukana myös humalaa, paahtoleipää ja fariinista makeutta. Pitkä ja kuohkea.


Stone Brewing, Double Bastard Ale, 11,2%

1996 perustetun Stone Brewing -panimon Bastard -julkaisuihin kuuluva olut, joka lanseerattiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tämä uusi on julkaistu vuonna 2012. Perustuu alkuperäisen Arrogant Bastard Ale olueen, mutta on intensiivisempi ja vahvempi alkoholiprosentiltaan. Bastard -sarjaan kuuluu kaiken kaikkiaan neljä olutta: Arrogant Bastard Ale, OAKED Bastard Ale, Double Bastard Ale ja Lucky Bastard Ale. Virallisilta valmistajan sivuilta ei tästä löydy muuta kuin diipadaapaa, joten tähän väliin on vain maisteltava. Alkon sivuilta poimittu väri: 67,8 EBC, katkerot 99,1 EBU ja kantavierre 23,5P.

T: Pihkaisen kinuskista ja humalaista ryöppyä. Hyvin vivahteikas ja runsas. Suolapähkinää, suolaista humalaa, paksua makeutta. Hieman belgityylistä makeutta ja kuitenkin amerikkalaisittain suolaista katkeruutta. Hyvä tuoksu. 

M: Alkuun suolaisa greippiä, jonka jälkeen pyöreä paksu makeus valtaa suuta ja kääntyy katkeran humalaiseksi. Suolaisuus ja humalaisuus säilyy alusta loppuun, mutta reunoilla löytyy makeaa mantelia, sitruunaa ja kuivaa tammea. Pähkinäisiä elementtejä. Jälkimaku pitkän katkera, suolainen ja hieman siirappinen.

Hyviä oluita kaikki, joskin hinta/laatu on hieman kyseenalaista. Halvemmallakin saa hyviä amerikkalaisia ja jopa parempia. Näistä maultaan paras oli mielestäni Wee Heavy, jonka monimuotoisuus ja syvä maku tarjosi parhaan elämyksen. Hieman sai pettyä Tank 7 makuun, mutta huonosta oluesta ei missään nimessä ollut kysymys.