Laphroaig Cairdeas 2013

Nykyään vuosittain julkaistava Laphroaigin "kaveripullo" (Cairdeas) julkaistiin Islayn juhlilla. Cairdeas tarkoittaa gaeliksi ystävyyttä. Alkujaan Cairdeas -pullote lanseerattiin Laphroaigin "ystävyysohjelman kunniaksi" vuonna 2008. Tällöin viski oli sekoitus nuorehkoa quarter cask -tynnyreissä kypsytettyä viskiä ja muutaman 17-vuoden ikäisen sherry butts -tynnyrin viskiä. Pulloja lanseerattiin 3600 kpl. Uusimmat pullot menivät kuin kuumille kiville ja loppui ennen aikojaan, ainakin nettimyymälöistä. Hyvin on siis "brändäys" toiminut, sillä tätä uusinta pullotetta julkaistiin melkein kymmenen kertaa enemmän, 30000 kpl. Ruotsin puolella tuota oli vielä hyvin saatavilla ainakin muutama viikko sitten. Juuri tulleen tiedon mukaan, Suomeenkin saatiin hiljattain jokunen sata pulloa.

Tänä vuonna viski oli kypsynyt alkuun bourbon -tynnyreissä ja lopuksi viimeistelty Portviini -tynnyreissä. Tämä kuulosti alkuun korviini hyvältä, mutta kun tarkemmin mietin, niin omaan suuhun Laphroaig on toiminut parhaiten "viinittömästi". Viimeisin maistamani Laphroaig, joka oli viinitynnyrissä (PX) kypsytetty, oli ihan hyvää, mutta jokseenkin ristiriitainen. Tämä jarrutti omalla kohdallani hieman intoilua. Ruotsissa, kun pullo tuli vastaan "systeemissä", hieman arvoin ostopäätöstä, koska en ollut kerennyt maistamaan sitä ja tuotteella oli kuitenkin korkeahkon hinta (n.100e).


Laphroaig Cairdeas Port Wood Edition (Feis Ile 2013), 51,3%

T: Laphroaigin likaisempaa savua. Tuhkaa, märkää nuotiota, turvetta ja hieman jodia ja vaniljaa. Ympärillä leijuu punaista makeaa marjaisuutta ja raakaa luumua. Vaniljaista lakritsia. Pientä nahkaista vivahdetta, joka ei oikein pääse "valloittamaan". Portviini tuo tummempaa makeahkoa mausteisuutta. mutta tuntuu hieman ristiriitaiselta muuhun tuoksuun. 

M: Hieman kireä ja likainen alkutuntuma. Alun tiukkuus muuttuu vaniljaisuudeksi ja miedoksi merelliseksi lääkemäisyydeksi ja mukana tulee hieman happamuutta ja toffeeta. Lämpimän viininen makeus tulee miedon tumman rypäleisyyden kanssa. Likaisuus (tuhka ja märkä palanut puu) säilyy loppuun saakka. Vesi avaa tuoksussa vaniljaisuutta ja hieman pehmentää tuhkaisuutta. Maussa se tuo pientä kuivuutta ja katkeruutta sekä muutta makua puhtaammaksi. Savuisuus muuttuu kuivemmaksi, lääkemäisemmäksi ja vaniljaisemmaksi.

Vesi paransi tätä, mutta silti tämä kärsii hieman syvyyden ja runsauden puutteesta. Omaan makuun saman tapaista "ristiriitaa" kuin PX Cask:ssa.