Olut pohjautuu vanhaan tuttuun Sinebrychoffin Porteriin, mutta reseptiä on hienoisesti "tuunattu" amerikkalaisella vaahterasiirapilla, joka on kotoisin New Yorkin osavaltiosta Mary Wilisin vaahterasiirappia tuottavalta maatilalta. Samaa siirappia käytettiin Brooklyn Breweryn viime vuonna valmistamaan Brewmaster’s Reserve -sarjan Mary’s Maple Porteriin.
Toinen erikoinen "lisämauste" tulee Suomesta, nimittäin kuusenkerkkäuute Frantsilan tilalta Hämeenkyröstä. Kuusenkerkkähän on kuusen nuori verso. Sitä voidaan käyttää mausteena ruuanlaitossa, tai esimerkiksi teessä. Nimi siis juontuu näistä yhdistelmistä, jonka epävirallinen maltainen matemaattinen kaava voisi olla (vaahterapuu + kuusi) + (2 x panimomestari) + (2 x panimo) = Two Tree Porter, kaksi puuta, kaksi panimoa ja kaksi panimomestaria.
Näiden mausteiden lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner-, münchner-, väri- ja ruskeamaltaita, katkero- ja aromihumalaa, sekä tietysti vettä ja hiivaa. Kyseessä on täysmallasolut, joten ohratärkkelystä ei ole käytetty, toisin kuin isoveljensä tapauksessa. Katkerolukemat 42 EBU, väri 280 EBC ja kantavierre 17,6. Valmistuserä 40000 litraa. Ja nyt, tsit....ssssssssshhhh....kuulitteko? Ette varmaankaan, mutta tuo tarkoitti, että korkki aukesi ja olut kaatuu lasiin.
Kaksi puuta -portteri |
T: Aromikkaan suklainen ja viljaisan paahtunut. Samaa mietoa rautaisuutta kuin isoveljellänsä, mutta nyt taustalla leijailee makeaa siirappia, makeampaa kaakaota, pehmeää maltaisuutta ja miedompaa humalaa. Tuoksu on hyvin houkutteleva suklaisine piirteineen. Pannukakkua ja hieman imelää jauhoisuutta. Lämmetessä enempi lasissa, tulee paahteisuus korostuneemmaksi ja esille tulee kahvisuutta sekä lakritsia. Rauta häviää täysin alun jälkeen.
M: Kahvista, suklaista ja lakritsista pehmeää maltaisuutta. Suutuntuma on pehmeä, runsas ja aavistuksen metallinen. Imelämpää ja makeampaa paahtunutta maltaisuutta, jossa vaahterasiirapin tuomaa poltettua sokeria, sekä miedon kitkerää metsäistä (kuusenkerkkä?) katkeruutta. Suutuntumaan tulee myös hunajaisuutta, joka sekoittuu paahdettuihin kahvipapuihin. Hieman samnlaista kitkeryyttä mitä tulee, kun puraisee tuoreen paahdetun kahvipavun suussa rikki. Jälkimaku on tumman paahteinen ja lämmittävä sisältäen makeahkoa siirappisuutta. Pureksittavan hyvää.
Minusta tämä on onnistunut luomus ja jopa tekisi mieli sanoa, että parempi kuin alkuperäinen Sinebrychoff Porter. Humalaisuus on hitusen miedompaa (erilaista) ja makeaa mallasta löytyy nyt enemmän. Tämä toimii minusta. Monia tuo makeus saattaa jopa häiritä, mutta itse asennoiduin jo etukäteen odottamaan hiukan makeampaa esitystä ja muutoinkin minusta tummissa oluissa makeus ei useinkaan häiritse (jollei ihan överiksi mene).
Hienoa, että yhteistyö toimi ja se tuotti näin hyvän tuloksen. Täytyy myöntää, että odotuksetkin olivat kovat, sillä kaikki edellytykset olivat kohdallaan minulle – tumma, erikoisempia komponentteja, amerikkalaisuutta, suomalaisuutta ja vielä tyylikäs etiketti ;) Etiketin on muuten suunnitellu heppu nimeltä Milton Glaser, jonka luomus on myös "I <3 NY" -tunnus (I love New York).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti