BenRiach 15yo 1998/2013 Triple distilled/Pedro Ximénez finish cask #7633, 56,1%

Benriachin single cask -julkaisujen uusimpia tulokkaita (batch 10). Kaikenkaikkiaan 12 julkaisua tässä erässä, joista vanhin 37-vuotias ja nuorin vain 8-vuotias. Tämä yksilö on milestäni hieman mielenkiintoinen, sillä se on kolminkertaisesti tislattu (triple distilled). Tämän ajattelisi tuovan hieman Irkkumaista pehmeyttä. Benriachin tuotannosta (n. 2 miljoonaa litraa) vain reilu prosentin verran on "triplatislattua". 15-vuotisen kypytyksensä loppuajan tämä vietti Pedro Ximénez -sherrytynnyrissä. Tynnyristä satiin 630 pulloa. Montakohan ja minkälaisia tynnyreitä tähän yhteen sherrytynnyriin on yhdistetty? Ja kauankohan sitä on viimeistelty? Kyse on kuitenkin isohkosta finistelytynnyristä (Puncheon/butt), koska pulloja on saatu tuon verran.  (Edit: pullossahan lukikin, että viski on viimeistelty puncheon tynnyrissä)
Alkoon tuli juuri tämän pullon "kaima". Tuote on pullotettu Suomen mallaswhiskyseuralle 15-vuotista taipaletta juhlistamaan. Kehujakin se on jo kerkinyt keräämään ja itseltänikin tuo löytyy jo kaapista, tosin vielä kiinni. Vaan katsotaan ensin miltä tämä "perusbatch" tuntuu.


BenRiach 15yo 1998/2013 Triple distilled/Pedro Ximénez finish cask #7633, 56,1%

T: Hieman sulkeutunut kovan nekkutoffeinen ja lämpimän suklainen. Nougat-suklaata, fudgea, hieman konjakkia ja aavistus ruutimaista kumia. Ajan myötä alkaa sherryiset tummat vivahteet löytyä. Märkiä rusinoita, käyneitä luumuja, kevyt nahkaisuus, kaakaota ja mietoa alkoholisuutta happamalla vivahteella. Pienen lasiajan jälkeenkin hieman sulkeutunut. Sherryisyys antaa vahvan olemuksen, mutta se on jotenkin etäinen. Vesilisä tuo alkuun saippuaa, mutta hieman myöhemmin sherryisyyttä, suklaata ja happamampaa rypäleisyyttä sekä tynnyrimäistä mausteisuutta. Ei huono, aika hentoa.

M: Intensiivinen, muttei rönsyilevä alkutuntuma. Kirpeähköä punaista marjaisuutta (puolukkaa ja punaviinimarjaa, mustikkaa), suklata ja rypäleitä. Suutuntuma on notkean liukas ja jättää öljyisen märän tuntuman. Sitten ikäänkuin maku katoaisi hieman. Alun majaisan ja vanhan sherryisyyden jälkeen tulee pieni maltainen "blackout", kunnes mietoa muskottia ja rusinaisuutta alkaa nousta pintaan. Jälkimaku on kevyehkö, mutta tuo mukavaa hentoa sherryisyyttä nahkaisine ja suklaisine vivahteineen. Vesilisällä saa kuivempaa katkeruutta ja makeutta. Makeus on myös hieman öljyistä ja viinistä.

Hieman mietityttää. Tuoksu jätti hieman toivomisen varaa, mutta toisaalta siinä oli jotakin mukavaa "haurasta ja hentoa". Siinä oli niitä hyviä elementtejä, mutta niiden löytämiseksi sai tehdä töitä. Maku oli alussa lupaava, mutta jätti hieman tyhjyyttä ilmaan (syvyyden puute?). Jälkimaulla olisi toivonut kokonaisuuteen parannusta, mutta ei se kovin erikoinen ollut, hieman lyhyt. Kaikilla osa-alueilla hyviä elementtejä, mutta se jokin säväyttävä jäi tälläkertaa puuttumaan. Ehkä tämä oli aika onnistunut viimeistely. Toivoin hieman enemmän.