Flying Dog, Gonzo Imperial Porter, 9,2%

Kerta kiellon päälle, vaikkei kukaan olekaan kieltänyt. Amerikkalainen kunnari jatkuu, tällä kertaa Flying Dog Breweryn merkeissä. Kyseinen panimo sijaitsee USA:ssa Frederickin kaupungissa, Marylandin osavaltiossa. Panimon tarina alkaa vuodelta 1990, jolloinka George Stranahan perusti Flying Dog panimoravintolan Aspeniin, Coloradoon. Myöhemmin vuonna 2006 panimo siirtyi nykysijoilleen ostettuaan Frederick Brewing Companyn. Panimon nimi tulee öljymaalauksesta, jossa oli maalattuna koira "ilmassa". Tämä taulu oli tilalla, johon George Stranahan meni seurueineen vuorikiipeilymatkalla K2 vuorella 1983.

Flying Dogin tuotteiden etiketit ovat "kuuluisia" Gonzomaisuudestaan. Etikettien gonzotaiteilija Ralph Steadman tutustui Stranahaniin tämän naapurin kautta. Olut on tehty kyseisen naapurin, Hunter S. Thompsonin muistoksi, joka riisti hengen itseltään vuonna 2005.

Tämänkertainen olut on nimeltään Gonzo Imperial Porter. Olut "bannattiin" aikoinaan Suomessa Valviran toimesta mm. etiketissä olevan tupakan ja nuoriin vetoavan olemuksen johdosta. Eli toisinsanoen, sitä pidettiin tupakkaa mainostavana. No joo, se oli Valviran tulkintaa se. Onneksi naapurimaassamme ei moista sensuuria ole tätä kohtaan harrastettu ja näin mekin pääsemme nauttimaan "tupakkaoluesta" tuliaisen merkeissä. Oluen valmistuksessa on käytetty Crystal 120-, Black- ja Chocolate -maltaita, sekä Warrior-, Northern Brewer- ja Cascade-humalia. Näillä eväillä on saatu 85 IBU:n katkeruus. Ja seuraavanlainen kokemus:


Flying Dog, Gonzo Imperial Porter, 9,2%

T: Palaneen lakritsinen ja kaakaoinen, jonka lisäksi paahdettuja maltaita, sekä tummaa suklaata. Humalaisuus on piilossa ja hieman imellettyä. Jauhoista rapeaa leivänkuorta ja aavistus karamelliä. Tuoksuna aika tasainen ja pyöreä. Mikään elementti ei ryntää ja kävele ylitse muiden.

M: Kevyen palanut, tukevahko ja hieman vaahtoutuva suutuntuma. Laktritsista, hieman suolaista ja terävähköä humalaa, joka kitkeröittää alkua, mutta pehmenee aika nopeasti maltillisemmaksi. Hieman maltaisia ja kauraisia piirteitä, mutta nämä peittyy melkein kokonaan voimakkaan paahteisuuden alle. Jälkimaussa vahvaa rouhittua kahvipapua, miedosti palanutta mallasta, vahvaa kaakaota ja salmiakkia. Paahteisuus ja humalainen katkeruus säilyy pitkään.

Hieman jättää kylmäksi. Maku jää aika yksinkertaiseksi, jossa päällimmäisinä voimakas paahteisuus ja kitkerähkön suolainen ja yksinkertainen humalaisuus. Hedelmäisyyttä ei juuri löydy lainkaan. Lopussa sama katkera paahteisuus säilyy pitkään ja mukaan ei oikein tule muuta kuin suolaista lakritsia. Ihan hyvää, mutta yksinkertaista.