Toinen otsikon viskeistä ei ole vakiovalikoiman tuote, vaan rajoitettu julkaisu, joka julkaistiin Belgian markkinoille vuonna 2002. Jotenkin kummasti se löysi tiensää kahdentoista vuoden jälkeen uudelleen viskikauppoihin. Viski on tislattu 23. joulukuuta 1980 ja pullotettu 15. huhtikuuta 2002, joten ikää tällä on kunnioitettavat 21 vuotta. Viski sai kypsyä entisissä olorosotynnyreissä ja sitä pullotettiin 574 pulloa.
Glenfarclas vs. Glendronach |
Glendronach 21yo Parliament, 48% (2013)
T: Oloroso- ja PX-sherryn välimaastoa. Makeampaa hedelmäisyyttä (luumukiisseliä, persikkaa, rusinaa) ja kuivempaa bahkeaa hedelmää. Tummaa suklaata ja nahkaisuutta. Tuoksu on todella miellyttävä. Ei ns. old school -sherryä, mutta ei myöskään sellaista terävää kumista nykysherryä. Mukavan pehmeä tuoksu, joka on kohtalaisen intensiivinen. Ehdottomasti sherryjyrä.
M: Makea ja mausteinen alku. Sherryisyys on voimakasta. PX-sherryisyys on alkuun vahvempaa, mutta loppua kohden tulee enemmän kuivempaa oloroso sherryisyyttä. Suklaata, luumua, rusinaa, taatelia, hunajaa ja neilikkaa. Suutuntuma hieman öljyinen ja paksu. Runsas ja pitkä jälkimaku. Ei kaipaa vettä.
Glenfarclas 1980/2002 21yo "Dark Oloroso", 53%
T: Vau mikä ero. Jos edellinen oli pehmeä ja makeahko, niin tämä on terävä, petrolinen ja likaisempi. Mutta erittäin hyvällä tavalla. Olen aistivinani jopa turpeisuutta (!). Kuivempaa sherryisyyttä, jossa ei ole lainkaan kumisuutta. Moottoriöljyinen raskas tuoksu. Taustalla on kuitenkin suklaata, vanhaa satulanahkaa ja mausteisia kuivattuja hedelmiä. Oikein hyvä myös.
M: Maku myötäilee hyvin tuoksua. Heti ensin tulee mieleen mieto turpeisuus, joka hämmästyttää tässä. Ei niin terävä kuin tuoksu antoi ymmärtää. Suutuntuma on terävämpi ja ohuempi kuin edellisessä. Paljon voimakkaampi. Sherry on pippurista, petrolista ja kuivaa. Jälkimaussa avautuu runsaasti kuivattuja hedelmiä ja nahkaisuutta. Ratatie pölkkyä (kreosootti). Veden kanssa kuivattaa enemmän ja rauhoittuu. Myös maltaisuus tulee esille.
Kaksi sherryjyrää, jotka ovat hyvin erilaiset. Molemmat intensiivisiä ja oikein hyviä. Kummassakin sherryisyys oli hyvänlaatuista, ilman kumisia sivunootteja. Parliament on ehkä hieman helpommin lähestyttävä ja rauhallisempi. Melkein olisi voinut antaa viisi pikaria. Glenfarclasin raskas, jopa hieman turpeinen, sherryisyys teki myös vaikutuksen. Olipa hyvät viskit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti