Joensuu vierailu 2/2015 & 60's Palaver

Kuva: 60's Palaver

Pitkään aikaan ei ole tullut Joensuussa käytyä, mutta nyt työmatkan ohessa pääsee päivittämään omia vanhentuneita tietoja paikallisesta viski- ja olutkulttuurista. Tällä kertaa on hieman vähemmän omaa aikaa, joten päivitys jäänee melko simppeliksi, mutta etukäteen oli jo paikka ja aika tiedossa mistä aloittaa.

Viime raportista onkin kulunut puolitoista vuotta, jolloin tarjonnan osalta tuli katsastettua Public Corner ja Muru. Nyt katse (ja jalat) suuntaa kohti uusittua Palaveria, eli nykyisin Ravintola 60's Palaver. Kyseinen ravintola avasi ovensa maaliskuussa 2014 osoitteeseen Kauppakatu 22 ja tarjoaa olutharrastajalle melko mukavan määrän erilaisia oluita. Nimensä mukaan eletään 60-luvun hengessä, niin sisustuksessa kuin musiikissakin.

Kieltämättä vaikuttaa viihtyisältä paikalta, jossa tarjontaa riittää useampaan vierailuun. Ravintolalla on oma kantiskortti, mutta myös viskinystäviä on muistettu, sillä VYS jäsenkortilla saa viskeistä -10% alennuksen ja hanatuotteista yhden euron alennuksen. Olutta on tosiaan runsaasti tarjolla, mutta viskien osalta on hieman petraamisen varaa. Toki nyt löytyvät pullotteet on mielestäni reilusti keskivertoa mielenkiintoisemmat, mutta näin harrastajana, aina mahtuu lisää :). Hintataso on keskiluokkaa, samaa mihin törmää muuallakin. 

Viskivalikoimaa

Olutvalikoimaa

Maisteltaviksi valikoitui tällä kertaa Pyynikin Vahvaportteri 7,5%, jota en ollutkaan vielä aikaisemmin kerennyt maistamaan. Tämä 2014 parhaaksi portteriksi valittu olut tunnettiin aikaisemmin Isoportteri nimellä. Alkuun tuoksusta ei meinaa saada kiinni, mutta oluen lämmetessä alkaa tapahtua. Paahteinen mallas ja tumma suklaa alkavat helliä aisteja. Paahteisuus on kohtalaisen voimakasta ja tuo myös etäisesti savun mieleen. Tumma kahvi ja suklaa ovat sopusuhtaisesti läsnä. Maku on samoilla linjoilla. Kivasti ei mikään hypi silmille, vaan kaikki tulee sopusuhdassa ja rauhallisesti. Suutuntuma on todella hyvä. Silkinpehmeää ja hieman kuohkeaa. Jälkimaussa kivaa kermaista maltaisuutta. Hyväähän tämä on. 

Portterin kyytipojaksi otin Glenmorangien Sonnalta PX, 46%. joka on tislaamon Private Collection -sarjan toinen julkaisu Astarin jälkeen. Nimensä mukaan tämä on viimeistelty PX (Pedro Ximenez) -sherrytynnyreissä. Tuoksu on erikoisen mausteinen ja hedelmäinen. Jotenkin tulee mieleen hieman home. Tummaa, mutta aika tuoretta sherryisyyttä, joka tulee kuivina ja tuoreina rypäleinä ja luumuna. Maku on yllättävän kihelmöivä ja potkiva. Alkuun pippurista esanssista hedelmäisyyttä, josta olen erottavinani luumun, päärynän ja viinirypäleitä. Kuivempi ja mausteisempi komponentti tuo kaakaota, taatelia ja maitosuklaata. Minusta sherry on tässä aavistuksen päälleliimattua. Jälkimaku on kuitenkin mukavan mausteinen ja hedelmäinen. 

Näiden jälkeen suu huusi jotakin raikasta, Halusin sopivasti humalaa, enemmän kuin keskiverrosti hedelmää ja mukavaa rapsakkaa hiilihappoisuutta. Vastaus tähän: BrewDog Hello My Name Is Konnichiwa Kitsune, 8,2%. Toinen maisto kyseistä olutta ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on todella herkullisen hedelmäinen olut. Sitruksiset humalat, persikka, mandariini ja aprikoosi tekee nannaa. Juuri sopivasti humalaa, joka ei jälkimaussakaan muutu äklöksi. Tämän arvosana pysyy ennallaan. Tarkista edellinen arvio täältä. 

Ja kas kun sattui viski rinnalle. Springbank 12yo Calvados wood, 52,7%, joka on osa Springbankin wood expressions sarjaa. Kypsytetty kuusi vuotta refill-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen toiset kuusi vuotta tuoreissa Calvados-tynnyreissä. Tuoksussa Springbankin öljyistä miedon turpeista maltaisuutta ja pippurista mineraalisuutta. Kypsää vihreää ja keltaista omenaa. Maussa samaa öljyisyyttä, joka tuo aika tuoretta maltaisuutta, mineraalista (merisuola, merikivi) maanläheisyyttä ja aavistuksen kuivaa kalaa. Omena on selvästi läsnä. Kypsää omenaa ja uuniomenaa. Turve on mineraalista ja kohtalaisen kevyttä. Puhdasta. Vaniljaa jälkimaussa.