Alkosta: Cuvee Van De Keizer Blue & Red

Alko listasi hiljattain kaksi kirjaimellisesti isoa olutta listoilleen – Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Red ja Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Bluen. Blue taisi käväistä joskus 2014 alkuvuodesta valikoimissa ja Red puolestaa 2012 jouluolutvalikoimissa. Nyt molemmilla hintaa päälle 10 € (Red 10,99€ ja Blue 11,99€).

Nappasin kellarista 2013 Bluen ja Alkosta 2015 vuosikerran punaisen, jotka laitoin rinnakkain maisteltavaksi kavereiden kera. Cuvee Van De Keizer Blue (tai Blauw) on Gouden Carolus Classic -oluesta vahvempi ja viritelty erikoisversio.

Cuvee Van De Keizer Red puolestaan julkaistiin sinisen kymmenvuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2009. Tämä on vaalea vahva belgialainen olut, jota pannaan vuosittain pääsiäiseksi, alkaen 24.helmikuuta, joka on Kaarle viidennen syntymäpäivä. Belgihumalia, belgihiivaa ja muutamaa yrttiä.

Cuvee Van De Keizer Red 2015, 10%

Tuoksu on hienon kukkainen ja hedelmäinen, jossa hiiva näyttelee isoa osaa. Esteristä makeutta, kukkaishunajaa ja makeaa raikkautta. Kirkas hunajaisuus tulee mieleen.

Maussa makeaa hiivaisuutta ja runsasta esteristä hedelmäisyyttä. Makeus on reilua, mutta raikasta ja kirkasta. Hunajaisuutta ja maltaista makeutta. Suutuntuma runsas ja raikas, jonka loppupuolella kevyt hiivainen nahkeus. Jälkimaussa hiivaista hedelmäisyyttä ja hunajamallasta.

Cuvee Van De Keizer Blue 2013, 11%

Tuoksusta bongaa heti rusinaisuuden, joka on miellyttävän aromikasta. Hiivaisuus on tumman mausteista. Suklaisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä.


Makupaletti seuraa tuoksua. Alussa makean rusinainen ja mausteinen. Keskivaiheilla makupalettia raikkaampaa hedelmäisyyttä, joka loppua kohti kuivahtaa. Suutuntuma täyteläinen, alkuun paksuhko ja loppua kohden hieman kuivuu. Jälkimaussa hiivaisuutta ja hedelmäisyyttä tasapainossa. Hieno olut.

Talvioluet 2013/2014: St Feuillien Cuvée de Noël ja Gouden Carolus Christmas

On jo hetki tehnyt mieli belgityylistä alea. Olen lukenut olutkirjoja viimeaikoina jonkin verran ja kirjojen kuvat saavat aina veden kielelle. Etenkin sellainen kauniin kastanjanruskean värinen belgiolut....mmmm. Tuhdit oluet ovat muutenkin maistuneet nyt, vaikkei ulkona kovin talvista vielä olekaan ollut. Itseasiassa juuri tällä hetkellä (11.1.14) ulkona sataa ensilumi tänne eteläisimpään kolkkaan. Enpä muista koska viimeksi talvi on ollut näin myöhässä. No eipä ole tarvinnut tehdä lumitöitä, tai skrapaa jäitä auton ikkunoista.

Otsikon oluet löytyi Alkon jouluolutvalikoimasta. Ne edustavat vahvaa belgityylistä kastia. St Feuillien oluen valmistuksessa käytettiin aikanaan lähdevettä, joka saatiin luostaripanimon alla sijaitsevasta vesilähteestä. Luostari uudelleenavattiin 1873, jolloin Friartin perhe aloitti oluenpanon. St Feuillien abbey -oluisiin kuuluu Blonde, Brune Réserve, Triple ja Cuvée de Noël. Näiden lisäksi se valmistaa Saisonia, Grand Cruta ja Grisetteä. Vuosituotanto huitelee 34 000 hehtolitran paikkeilla ja osa sen oluista valmistetaan Brasserie Du Bocq, Purnodessa.

Cuvée de Noël on valmistettu Amber-, karamünch- ja palealemaltaista ja humalointina on käytetty Saazia ja Styriania. Reseptistä löytyy myös "spices & herbs", eli jonkinmoista mausteyrttisekoitusta. Oluen kantavierre 19,3 °P, väri 84,3 EBC ja katkerot 22,6 EBU. Oli muuten yksi vaahtoavimmista oluista mihin koskaan olen törmännyt. Käytännössä se syöksyi ulops pullosta ja oli pakko kaataa lasiin, sillä pursuaminen vaan jatkui ja jatkui.

St Feuillien Cuvée de Noël, 9%

T: raikkaan makeanvivahteinen ja hedelmäinen. Maltaisuus tulee miellyttävänä karamellisuuden kanssa. Hedelmäisyys on päärynäistä ja miedon banaanista (raakaa banaania). Hiivaisuus tuntuu myös hedelmäisenä vivahteena. Mieto humalaisuus tuo luonnetta. Ihan hyvä tuoksu, ei liian imelä eikä liian hyökkäävä.

M: Kuohkean hiilihappoinen suutuntuma, mutta ei liian kirpeä. Maku alkaa maltaisena ja miedon hiivaisena makeutena. Karamellisoitua päärynää, kinuskia ja mietoa yrttisyyttä. Humalaisuus on hyvin mietoa ja lähes peittyy kokonaan hiilihappoisuuden alle. Jälkimaussa on pieni vivahde matallisuutta. Se on myös hieman lyhyt.

Helpohko ja kuohkea belgiolut. Hiilihappoisuus on hieman överiä makuuni, mutta se tekee toisaalta tästä helpon ja mainion kevyen belgin.


Toinen näistä belgeistä on Het Ankerin tuotoksia. Panimo on ollut Van Breedamin suvun omistuksessa vuodesta 1872, eli molempien oluiden omistajat ovat vaihtuneet melkein samana vuonna. Het Anker Panimo sijaitse Mechelenin kaupungissa Flanderissa. Gouden sarjan alle mahtuu useita oluita; Gouden Classic, Tripel, Ambrio, Hopsinjoor, Easter ja otsikon Christmas. Nykyinen Christmas sai alkunsa vuonna 2002. Reseptiin kuuluvia maltaita ei ole paljastettu, mutta humalina on käytetty Challengeria ja Magnumia. Näiden lisäksi oluessa on käytetty runsasta maustamista yrttien merkeissä. Tuttajan mukaan kuutta eri lajiketta, joita ei kuitenkaan sivuilla paljasteta. Onneksi Olutoppaan sivuilta saa melkein kaikki tietoon: korianteri, anis, lakritsi, pomeranssinkuori sekä kamomilla. Aikamoinen sekoitus. Väri on 75,5 EBC ja katkerot 15,1 EBU.


Het Anker Gouden Carolus Christmas, 10,5%

Yrttikuningas

T: Yrtit ovat heti selkeästi esillä. Näistä vahvimpana anis. Hieman myös alkoholisuutta mausteiden seassa. Isommalla nuuhkaisulla tulee mausteista imelyyttä ja mietoa paahtoa. Mausteiden lisäksi on hankala saada kiinni mistään muutsa. Mielestäni liian vahvasti maustettu tuoksu.

M: Maussa tulee alkuun tyypillistä belgityylistä täyteläistä tuntua. Makeutta ja hiivaa sopusuhdassa. Aika pian mausteet tulee kuvioon ja maustaa suun lakritsilla ja aniksella. Suutuntuma on kuitenkin tässä aika hyvä. Hieman kuohkea ja mukavan täyteläinen. Jälkimaku on kuitenkin aika lyhyt ja katoaa lähes kokonaan jättäen vain aavistuksen makeutta ja yskänlääkkeisyyttä.

Täyteläisestä rakenteesta ja hyvästä alusta huolimatta tämä ei olikein istunut omaan suuhun. Hieman liian yskänlääkkeinen ja makean aniksinen. Osaan kuvitella, että Etelä-Euroopassa tämä menisi hyvin kaupaksi joulun aikoihin, sillä esim. Espanjassa tykätään läträtä anista joka joulutorttuun.

Belgiolut kotitasting

Pidettiin muutaman kaverin kanssa olutilta belgioluiden parissa. Sää suosi joten kotiterassilla olosuhteet olivat mainiot. Periaatteena oluiden valintaan alkosta oli isompi pullokoko. Niitä löytyikin muutamia, mutta mukaan lähti myös yksi, joka erottui joukosta pienen kokonsa lisäksi tyylillään. Ei sen enempää plörinöitä, vaan näitä tuli maistettua:

Illan oluet

Oud Beersel Oude Geuze Vieille, 6%

Illan ensimmäiseksi valittiin Lambic. Lambic on siis olutlaji, jossa olutvierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Oluen spontaanikäymisen saa aikaan ilmassa leijuvat villihiivat ja muut pieneliöt. Olutta voidaan panna vain lokakuusta toukokuuhun viileämmän sään vuoksi. Lambic-oluet ovat yleensä happamia verrattuna muihin olutlajeihin. Yleensä lambic:n valmistuksessa käytetään mallastettua ohraa ja mallastamatonta vehnää. Näistä ohraa käytetään suhteessa enemmän.

Tämän illan lambic on sekoitus kolmea eri ikäistä lambicia, 1-vuotista, 2-vuotista ja 3-vuotista. Siinä on käytetty mallastamatonta vehnää, mallastettua Pilsner ohraa, kaksi vuotta vanhennettua humalaa ja vettä. Tältä se maistui:

T: Aika raju. Greippinen, sitruunainen, suolaisen humalainen ja jotain pilaantunutta käynyttä sitrushedelmää tai käynyttä valkoviiniä (etikkainen). Vanhaa mäskiä. Lambic-tyyliin erittäin hapan. Osuvasti tuli seurueessa kuvaus "Pisuaari" :)

M: Parempi kuin tuoksu. Hyvin hapan ja sitruksinen, suolaisen humalainen ja greippinen. Jälkimaku lyhyt ja sitruunaisen hapan. Aika sitruunamehuinen. Maku oli kuitenkin ihan hyvä ja parani hieman ilmaa saadessaan.

Alkoholi: 6,00 %
Kantavierre: 14 °P
Väri: 11,4 EBC
Katkeroaineet: 25,6 EBU

Brasserie du Bocq Gauloise, 8,1%

Tämä panimo perustettiin Vallonian Purnodeen vuonna 1858. Nimensä se on saanut paikallisen joen mukaan. Olut on pullossa käyvä pintahiivaolut ja siinä on käytetty paahdettuja maltaita. Panimon kotisivuilla mainitaan, että olut kypsytetään kolmesta viiteen viikkoon ennen pullotusta. Pullotuksen jälkeen oluen annetaan käydä pullossa vielä 12-14 päivää ennen myyntiin vientiä.

T: Harmaan hiekkainen, paahteista mallasta, siirappisuutta ja hiukan hiivaista vihreyttä. Kotiolutmaisia piirteitä makeine ja hiivaisine vivahteineen. Aika kevyt, mutta vivahteikas. 

M: Makeaa mallasta, hiivaisia paahteisia muroja ja karamellia. Kevyehkö ja pirteä suutuntuma. Vaahtoutuu suussa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta ennen loppua löytyy mukavaa mäskisyyttä ja paahteisa suklaisuutta. Aika hyvä. Kevyempi tumma belgialainen.

Alkoholi:8,10 %
Kantavierre:19,2 °P
Väri:72,3 EBC
Katkeroaineet:21 EBU

Brouwerij Het Anker Gouden Carolus, 8,5%

Tämän panimon tarina alkaa vuodelta 1471. Het Anker tislaa myös viskiä. Otsikon olut valmistetaan ns. "classical infusion-menetelmällä", joka on vanha brittiläinen tapa panna ale- ja stout oluita. Tuotesivuilla kerrotaan vain, että valmistuksessa käytetään belgialaisia humalia, ei juuri muuta tarkempia tietoa ainesoista.

T: toffeinen, maanläheinen ja kellariminen tuoksu. Hieman katajainen, hieman paahteista humalaisuutta ja karamellista lämmintä kinuskia. Aika vivahteikas tuoksu. Enemmän aromeja kuin edellisissä. 

M: Makeahko ja monimuotoinen maku. Paahtunutta viljaa omenaisella ja hiivaisella sivumaulla, jauhoista mausteisuutta, kevyttä keskiasteista humalaisuutta ja kanervaa. Täyteläiinen ja kuohkea. Jälkimaku keskipitkä ja makean vivahteinen.

Alkoholi: 8,50 %
Kantavierre: 19,1 °P
Väri: 70 EBC
Katkeroaineet: 14 EBU

Maistetuista oluista viimeinen oli mielestäni paras. Täytyy myöntää, että lambic on itselleni aika tuntematon tuttavuus ja täyty haalia niistä lisää kokemuksia. Ne ovat kuitenkin ihan oma tyylilajinsa ja se vaatii kokemusta. Mukava oli maistella olutta porukalla. Täytynee järjestää seuraavaksi vaikka jenkkiolut iltama.