Glengoyne 12yo, 15yo ja 18yo, OB (2012)

Glengoyne kuuluu yksiin suosikkitislaamoistani, varsinkin single cask-pullotteiden osalta. Tähän asti on kokemusta kertynyt melkeimpä vain kyseisistä erikoisemmista tisleistä, joten nyt on aika tutustua perusvalikoimaan. Valikoimasta on siis maisteltavana 12-, 15- ja 18-vuotiset tisleet. 21yo on maisteltu jo aiemmin ja siitä pidin kovasti.

Glengoyne 12yo, OB, 40%

T: Nuorta ja pistävää mallasta. Hieman blendimäinen pyöreys. Hyvin tyypillinen mallasviskin "perustuoksu", hieman vaniljaa, hieman mallasta ja hedelmää. Mikään ei tule erityisemmin esille.

M: Pehmeä alkutuntuma joka hieman kiristyy keskivaiheilla, mutta lopussa laantuu. Makukin on hyvin blendityylinen ollessa pehmeä, pyöreä, hennon vaniljainen ja hunajainen. Blendimäisyydellä oikeastaan tässä tarkoitan enemmänkin "laatublendiä". Olen löytävinäni hitusen savua, vaikka Glengoyne on tunnetusti tuttu turpeistamattoman maltaan käytöstä.
Hyvin helppo ja tasapaksu. Kyllä tämä paremman puutteessa menee, muttei tarjoa mitään erikoista.

Glengoyne 15yo, OB, 43%

T:Tuoksussa tulee mukaan jo sherryisyyttä ja enemmän hedelmäisyyttä. Hento kuivien hedelmien, vaniljan, kirpeän viljan ja maltaisuuden tuoksu. Tässä on hieman enemmän voimaa ja luonnetta kuin edellisessä. Toisaalta tässä on hieman pistävämpi raa'ahkon maltaan tuoksu, jota kuitenkin sherryisyys hieman tasapainoittaa. Jokatapauksessa parempi kuin edellinen.

M: Maku on suolaisempi ja ytimekkäämpi, mutta jotenkin yksinkertainen ja luonteeton. Maussa ei oikein erotu mitään edukseen. Tasapaksua maltisuutta, vaniljaa ja hieman suolaisempaa hedelmää kuin edellisessä. Hieman mietoa salmiakkisuutta ja hunajaa. Melkein yksinkertaisempi kuin 12-vuotias.

Glengoyne 18yo, OB, 43%

T: Lämmin ja voimakkaan toffeinen. Alussa toffee ja mallas meinaa peittää muut tuoksut allensa, mutta hieman ajan kanssa löytyy nahkaisia, kuivan hedelmäisiä ja hieman metallisia piirteitä. Viinimäistä kirpeyttä. Tuoksu ei ehkä lupaa mitään kauhean erikoista, mutta on jo huomasttavasti parempi kuin edellisissä.

M: Nyt alkaa jo makumaailma erottua edukseen. Alkuun aika pistelevää ja metallista kireyttä, mutta tämä avautuu tyylikkäämmäksi sherryisyydeksi. Nahkamaisia, mausteisia (muskottia, neilikkaa, vaniljatankoa ja uuniiomenaa), vihreää omenaa, poltettua sokeria ja tammitynnyriä. Jälkimaku hyvin pitkä ja saa kaipaamaan lisää. Mieto mausteisuus ja nahkaisuus tuntuu pitkään samettisena suussa. Ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin 21-vuotinen tisle. Tämän 18yo viskin juttu on mielestäni herkullinen jälkimaku. Tuoksu ja alkumaku ei oikein tuo mitään erityistä, mutta lopuksi tästä kuitenkin jää hyvä fiilis jälkimaun takia.

Näistä kolmesta 18yo oli paras, mutta mikään näistä ei tarjoa mitään erityistä nautintoa (ehkä 18yo jälkimaku on siinä hilkulla). Aiemmin maistettu 21yo on paljon parempi nautiskeluviski ja hintaerokaan esim. laivalta ostettuna ei ole niin suuri, jotta kannattaisi näitä nuorempia kantaa kotiin.