86-vuotias veteraani kertoo mielipiteensä nykyoluesta – Olvi III vai Olvi IPA

Päähänpistona juolahti mieleeni tehdä vielä yksi testi heti maitokauppojen kuninkuuden taiston jälkeen. Nimittäin millainen onkaan nykyään oluen valmistuksen suunta? Millaista olutta oli 70 vuotta sitten? Miten maistuu 2015 tehty "erikoisolut"? Tähän ajattelin hakea vastauksia mistäpä muualta kuin jo 70 vuotta sitten eläneeltä isoisältäni.

Olisihan tätä asiaa voinut tutkia jostakin tieteellisistä tutkimuksista, tai internetin syövereistä ylipäänsä, mutta nyt ei ole tarkoitus hakea tieteellistä näkökulmaa eikä absoluuttista totuutta, vaan ihan tuiki tavallisen vanhemman sukupolven mielipidettä pieni pilke silmäkulmassa.

Muutama asia selväksi: Isoisäni ei ole koskaan ollut mikään olutharrastaja, tai muu vastaava – olut on maistunut lähinnä saunaolueena ja ruoan kanssa. Toki juhlatilaisuuksissa ym. on olutta juotu, mutta reittausta ei ole harrastettu :)

Sen suuremmin en vaihtoehtoja mietiskellyt, mutta en ajatellut läväyttää Brewdogin Hardcore IPAa nenän eteen, vaan maitokaupasta löytyvän perusyksilön ja hieman siitä pidemmälle viety parempi versio. Tähän tarkoitukseen sopi juuri hiljattain lanseerattu Olvi Iisalmi Pale Ale ja perusbulkki Olvin kolmonen. Kumpi maistuu paremmalta ja onko suunta oikea? Pitäisikö panimoiden repäistä ja tuottaa enemmän Olvin IPAn kaltaisia oluita? Katsotaan millaisia terveisiä lähettää isoisäni, joka maistaa kyseiset tuotteet tietämättä mitä laseihin on kaadettu.

IPA & III

Olvi III vs. Olvi Iisalmi Pale Ale

Ensimmäisessä (Olvi III) on "iha oluen tuoksu". "En huomaa mitään erityistä, ihan tavalliselta vaikuttaa". "Ei kummempaa". 

"Tässä toisessa (IPA) on pehmeämpi tuoksu". "Ei tuoksu niin tyypilliselle oluelle". "Tässä on oudon tuntuinen haju". "Ikään kuin jotakin vahvaa sekoitettu". *hymähtelee ja maiskuttelee*

"Maku on voimakkaampi kuin tuossa ensimmäisessä. Tässä on jotakin erikoista. Ikään kuin olisi hedelmiä. Voimakkaampi jälkimaku. Hassun erikoinen".

"Tässä ykkösessä on pistävämpi tuoksu, mutta pehmeämpi jälkimaku, kun taas tässä kakkosessa (IPA) on pehmeämpi tuoksu ja maku voimakkaampi." *naureskelee*. "Eeikoinen ero. En tiedä mikä tässä on. jotakin paahtuneempaa".

Vaarini ei osaa sanoa tarkkaan miten haju ja maku on voimakkaampi, mutta kertoo sen olevan voimakkaampi ja hedelmäisempi. Katkeruuden tunnistaa, kun hieman autan löytämään sanoja. Silloin tulee hymy huulille, kun saa sanottua mitä mielikuvaa haki: "Katkeran hedelmäinen ja pihkainen". 

Vaarilla on hymy leveällä kun oluet ovat niin erikoisen erilaiset keskenään. Itsellänikin hymy herkässä. Oluita siemaillessa menee tovi jutellessa kuinka aikoinaan pilsneriä myytiin ja ostettiin. Vaarini muistelee kerran elämässään ottaneen hieman liikaa alkoholia, kun olivat aikoinaan (1956) tonttikauppoja tehneet. Tontin myynyt isäntä oli innostunut kaupoista niin, että oli kaivanut kellarista pullon kirkasta ja pillitupakit (klubi 77). Ei kuulemma kehdannut kieltäytyä ja näin hän tuli ensimmäisen kerran kokeiltua tupakkaakin. Jäi myös viimeiseksi.

Mutta niin kävi, että uudempi Olvi lähtisi kuulemma mielummin mukaan. Enemmän makua ja tuoksua. Hieno tölkkikin kuulemma. Terveisiä vaan sinne panimoiden suuntaan, että kyllä hyvää olutta osataan arvostaa – muutkin kuin nuoret hipsterit.