Muistio Viking Grace ja Amorella 29.6.2016

Muistio päiväristeilyltä Turku–Ahvenanmaa–Turku reitiltä. Kävin muutama päivä sitten piknikristeilyllä Helsingistä M/S Gabriellalla, mutta kattaus oli laivalla niin tylsä viskien ja oluiden osalta, etten edes viitsinyt kirjoitella mitään muistiota itselleni. Reilu kuuden tunnin risteilyltä ei tarttunut yhtäkään viskiä / olutta mukaan. 

Nyt Turusta tehdyllä vastaavanlaisella risteilyllä asia oli kuitenkin toista luokkaa, joten pieni muistiokin on paikallaan. Lähdin Turusta M/S Amorellalla Ahvenanmaalle jolloin tietty laivan valikoima tuli koluttua läpi niin tax-freen kuin pubien osalta. Oikeastaan pubiosuus jäi tällä kertaa hyvinkin vaisuksi, koska lapset oli mukana, aikaa vähän ja autolla piti vielä ajella samana iltana takaisin Espooseen. 

Amorellan pubi oli sellainen kohtalainen plus -luokkaa. Muutama perusviski ja tyydyttävä valikoima olutta. Hanaoluisiin voitaisiin panostaa enemmän, nyt ainoa maistamisen arvoinen (ja oikeastaan ylipäänsä naukkaamisen arvoinen) oli Stallhagen Saison. Lapparia ja muuta bulkkia loput. Viskejä ei erityisemmin löytynyt maisteltavaksi, mitä nyt ne perus laivamyymälän ikämerkinnättömät. Ihan muutama parempikin löytyi, jotka ei nyt tosin jäänyt mieleen. 

Maistoin ainoana baariviskinä Hakushun 18yo, jonka maistosta olikin jo aikaa. Sehän maistui hyvältä, laadukkaalta ja rauhallisen tammiselta japsilta, jossa siis ne kukat, hedelmät ja lisäksi Hakushun hyvin mieto turveripaus. Tämä oli myynnissä myymäläpuolella 159€ hintaan. Ei poltellut lainkaan, sillä kaapista löytyy jo pullo kyseistä japanilaista. 

Tax-freessä maistoin myös hyllyiltä löytynyttä Glenfaclas Family Casks 2004/2015 Cask #1621, 63,4% (for Viking Line), joka oli tiukkaa tiukempi sherrylääkemonsteri. Sherryisyys oli hyvää ei-kumista makeampaa olorosotyyppistä sherryisyyttä, jonka mukana reipas lääkemäisyys ja yrttisyys. Vesilisällä sain maun huonommaksi, joten tällä kertaa pullo jäi hyllyyn 97,7€ hinnalla. 

Muutoin olisin varmaan tuota voinut ostaakkin, mutta tällä kertaa haaviin tarttui jenkkiviskiä – Colonel E.H. Taylor Single Barrel 50% 98€ hinnalla oli ohittamaton, koska olin suunnitellut tuon ostamista jo monta kertaa aiemmin (jopa hieman kalliimmalla), Vierellä ollut Small Batch jäi kuitenkin hyllyyn, vaikka pitkään mietin senkin ostamista. Ajattelin pidättäytyä kuitenkin paluumatkan Grace-ostoja varten. 

Amorellan jenkkejä

Laivamyymälän valikoima ei ollut mitenkään erityinen, mutta hieman piristävämpi näky Silja Linen laivojen hyllyihin tottuneelle. Muutamia IB-pullotteita, Vikin Line -pullotteita ja jopa ikämerkittyjä uutuuksia. jenkkiviskeihinkin oltiinpanostettu kolme kertaa enemmän kuin monilla muilla paateilla – nyt hyllystä löytyi jopa muutama ostettavakin erikoisuus. Balcones ja Buffalo Tracen Taylorit oli mukava törmäys. 

Lasivitriinissä oli tuttuun tapaan kallista, vaikka hinnat toki kilpailevatkin ulkomaanmarkkinoiden kanssa. Olutpuolelta ei myymälästä tarttunut mitään. Ei ainakaan osunut silmiini mitään eiryisen houkuttelevaa. Valikoimaa löytyi, mutta jätin hyllyyn. Kuvista ehkä saa bongattua jotakin valikoimassa olleita viskejä ja oluita. 

Paluumatkalla Ahvenanmaalta Viking Grace tarjoili laivamyymälän olutpuolella jo runsaasti valikoimaa, varsinkin kun vertaa mitä valikoima on myymäläpuolella taannoin ollut. Nyt tax-freetä koristeli useampikin hylly valinnanvaraa ja osassa ihan kohtalainen hintalappukin. En tuolta jaksanut kuitenkaan olutta lähteä raahaamaan, vaikka pari-kolme pulloa ostoskoriin päätyikin. 

Sen sijaan viskipulloon piti tälläkin laivalla tarttua, koska Eversti E.H. Taylor Single Barrel Bourbon sai kaverikseen E.H. Taylor Straight Rye viskin. Tämäkin lähti 98€ hinnalla. Gracen viskivalikoima sisälsi lähes samat kuin Amorella, mutta valikoima oli vielä laajempi. Enemmän IB-pulloja, enemmän kalliita vitriinipulloja ja enemmän kaikkea. Masiteltaviakin viskejä oli tarjolla, mutta ne olivat mielestäni hemmetin tylsiä (perus NAS-valikoima) ja lisäksi lähistöllä ei ollut ketään keneltä pyytää maistiaisia. Everstin lisäksi tartuin myös pulloon Niepoortin Colheita 2000 portviiniipulloon. 

Baaripuolella oluttarjonta oli myös sellaista ok+, mutta sama tarina hanaoluen puolella. Siis ainoa varteenotettava oli Stallhagen Saison. Vähän pelisilmää kiitos. Onneksi pullopuolelta löytyi kohtalaisesti tarjontaa, vaikka päivämäärät oli taas mitö oli. Ensimmäinen valinta oli Sierra Nevada Pale Ale ja se oli lähes juomakelvotonta. Enpä taaskaan huomannut tarkistaa päivämääriä ennen lasiin kaatoa. Tunkkaista, voihappoista ja väljää. 

Korjasin asian Sierra Nevadan Kellerweissellä (4,8%), joka onneksi oli täydellisessä iskussa. Oikein maukasd ja raikas, kunnon hefehiivalla. Purkkaa, neilikkaa, banaania ja ripaus mäntyistä humalaakin. Tämä oli niin jepa, että piti ostaa six pack baarista kotiin 13,2€ hintaan. Kyllä, baarista sai ostaa olutta kotia. Minimimäärä oli kuusi pulloa, mutta toki laatikonkin sai ostaa. Kuvasta voit bongata kilpailukykyiset hinnatkin. 

Hakushu Distiller’s Reserve, 43%

Mikä on vihreä, ajaton ja tulee japanista? Hakushu DR. Eli mennään legendaarisista ja iäkkäimmistä japanilaisista viskeistä nuorempiin, tuoreempiin ja etenkin halvempiin – tämä viski sopii kaikkien harrastajien lompakolle.

Hakushu Distiller's Reserve on vuoden 2014 alkupuoliskolla markkinoille tullut viski, josta trendin mukaan ei löydy ikämerkintää, eli se rakentuu varmasti melko nuorista viskeistä. Vaikka mukana sanotaan olevan myös iäkkäämpääkin (yli 18v) viskiä, niin hinnasta voi päätellä, että tämä on suunnattu mahdollisimman monen suuhun sopivaksi. Tätä tukee myös tieto siitä, että kattaus tehdään tislaamon koko tarjolla olevan tynnyrikaartin ehdoilla, eli niistä tynyreistä mitä kulloinkin löytyy.

Tämän pullon rinnalla julkaistiin myös Yamazaki Distiller’s Reserve, joka tosin poikkeaa tästä pullotteesta luonteeltaan. Hakushu edustaa hieman savuisempaa profiilia – kuten yleensäkin Hakushun tuotanto – ja makuprofiili on vihreämpi ja raikkaampi.  Mistään turvenuijasta ei kuitenkaan ole kyse. Pullote tuli vakiovalikoimaan 12-vuotiaan rinnalle ja on saatavilla melko laajasti ympäri maailman. Katsotaan onko tässä sitä jotakin.

Hakushu Distiller’s Reserve, 43%

T: Jep. Alussa on hyvin selkeänä nuorta maltaisuutta: Viljaista pölyä, kevyttä saippuaisuutta ja kirpeää hedelmää (raaka omena ja rypäle). Puhdas ja sitruksinen. Turpeisuus on hyvin ujoa. Oikeastaan se peittyy lähes kokonaan kirpeyden ja maltaisuuden alle. Lasiajan myötä nuorekkuus tasaantuu ja mallas päästää enemmän rauhallisempaa vihreää hedelmäisyyttä ja mietoa kesäistä ruohoa. Nuorekas tuoksu, ei kovin japanilainen.

M: Suutuntuma on alusta lähtien rauhallinen ja kevyt. Pieni pippurinen potku, joka muuttuu heti makeahkoksi vaniljaisuudeksi. Puhdas ja kirkas kuvaa tätä hyvin. Vihreää vaniljaista hedelmäisyyttä, tuoretta tammitynnyrisyyttä ja kevyttä sitruunaisuutta. Turpeisuus on tässä hyvin mietoa. Jälkimaku on melko yksinkertaisen pehmeä. Jättää kevyen vaniljaisuuden ja miedon öljyisen suutuntuman. Helppo kesäviski.

Hakushu Heavily Peated, 48% (2010)

Japanilaisista viskeistä vuorossa Suntoryn omistaman Hakushun savuinen versio. Tämä versio julkaistiin vuonna 2010 ja se menestyi kohtalaisen hyvin. Uusin versio tästä (tai varauksella samankaltainen versio) julkaistiin heinäkuussa 2013, tammikuussa julkaistun Sherry Caskin jälkeen. Otsikon versio on kypsytetty amerikkalaisessa tammessa, vahvuudeltaan 48% ja pullotusmäärä oli rajallinen 2000 kpl. 2013 -vuoden rajatun 3000 pullon erä suunnattiin Japanin markkinoille ja oli myös 48% vahvuudeltaan sekä kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä. 2010 -version pullossa lukee "non-chill filtered", mutta uudessa versiossa maininta on korvattu "bottled in 2013" -tekstillä. 48% antaa kyllä viitteitä siitä, että myös uusi versio on jätetty kylmäsuodattamatta. Japanilaisia savuviskejä ei markkinoilta montaa löydy (ainakaan helposti/edullisesti saatavilla), joten tämä olisi ihan mukava lisä vuosittaisiin julkaisuihin, jos se saataisiin muuallekin, kuin Japaniin. By the way, Hakushu täyttikin juuri 40-vuotta...


Hakushu Heavily Peated, OB, 48% (2010)

T: Nuorekasta ja raikasta savua. Savuisuus on hieman vihreän sävyistä, puhdasta ja maltaisaa. Sitrunnaista raikkautta, hedelmäisyyttä vihreän omenan muodossa. Lisäksi vaniljaista tammisuutta ja pölyistä viljasiiloa. Kokonaisuus on nuori, mutta kuitenkin tuoksu on miellyttävän tasapainoinen. Ajan kanssa ja lasia hieman pyöriteltäessä tulee hieman raakaa kukkamaisuutta ja saippuaa.

M: Alkuun pehmeästi kasvavaa savuisuutta ja hedelmäisyyttä. Suutuntuma alkaa puhtaana ja raikkaana ja alun tyhjyyden jälkeen alkaa maussa esintyy kuivahkoa ja puhdasta savuisuutta, sitruksista omenaa (hapanta), hieman kuivaa tanniinista tynnyriä, maltaisuutta ja aavistus käsisaippuaa. Jälkimaku on aika hento, mutta kantaa kohtuu pitkälle. Siitä jää mieto savuisuus ja kukkaisa maltaisuus. Vedellä tuoksuun tulee aavistus minttua ja viljaisa raakuus hieman korostuu. Maussa se antaa enemmän tammitynnyrin makeutta ja kirpeää vihreää hedelmäisyyttä. Savuisuus vaimenee ja saippuaisuus korostuu hieman.

Tässä on ikäänkuin taustalla Hakushun Bourbon Cask, mutta selkeästi kevyehköllä savuisuudella. Nuori ja kirpakka, mutta ei kovin syvää makumaailmaa omaava. Aika helponoloinen ja täytyy myöntää, että tuoksu antoi odottaa enemmän kuin maku tarjosi.

Japanilaisten viskien kotitasting

Japanilaisia pienen setin verran kaveriporukalla kotimaistossa. Illan oma ranking lihavoituna otsikon perässä.

1. Yoichi 15yo OB, 45% 3.

T: Sherryinen, hieman turpeinen ja terävähkö. M :Kihelmöivä, kuivia hedelmiä (luumua, taatelia, rusinaa), pähkinää ja kevyttä turvetta. Jälkimaku lyhyempi kuin toivoisi odottaa. Tuoksu oli tosin hyvä.


2. Hakushu bourbon barrel, 48,2% 4.

T: "tavallisen" bourbonvaikutteinen, raikas, ohut ja hieman vetisen vaniljainen. Parani lasiajalla. M: Mausteisen vaniljainen, päärynäinen ja omenainen. Hieman sitrusta. Yllättävän "hellä" vaikka prosentteja löytyykin kohtuusti. Jälkimaku kuivattava ja tanniininen sopivasti.


3. Nikka Taketsuru 21yo OB, 43% 1.

T: Yoichi 15 kaltainen ilman turvetta. Hieman pehmeämpi ja suklaisempi. M: Alun kermaisuuden jälkeen avautuu hyvää sherryä. Kuivia hedelmiä siis rutkasti, suklaata ja hieman pähkinää. Lopussa pientä metallisuutta. Tästä tulee mieleen Aberlour 18yo. Hyvää on.


4. Miyagikyou 10yo OB, 45% 5.

T: Hieman pölyisen tunkkainen ja blendimäinen. Paranee ajan kanssa. Hieman nurmikkoa. M: Tavallisen ympäripyöreä. Hieman kuivaa hedelmää (banaanilastua ja luumua) ja bourbontynnyriä. "Keskitien" varovainen kulkija ja päivittäisviskiluokkaa. Jättää aika kylmäksi.


5. Nikka pure malt black, 43% 2.

T: Yrttiä, savua ja hieman merisuolaa. Selvästi erilainen kuin edelliset. M: Täyteläinen, yllättävän ytimekäs (voimaa ja syvyyttä), miedosti turvetta, vaniljaa ja fariinisokeria. Jälkimaussa hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja hieman palasaippuaa (hyvällä) kohtalaisen pitkäksi aikaa. Hyvä viski.

Tarkkaa touhua

Hyvä setti ja mukava ilta kokonaisuudessaan. Ei kuitenkaan mannerlaattoja vielä liikuteltu näillä viskeillä. "Jälkkäriksi" maistettiin vielä vuoden 2001 Kiinalaista luumuviiniä. En tykännyt.