Pikavisiitti Tallinnaan 5.3.2016

Pienen pieni visiitti Tallinnaan maaliskuisessa koleassa säässä. Aikaa on saattanut kulua jo muutama vuosi edellisestä pyörähdyksestäni etelänaapuriin. Kirjataan nyt muistiin kokemukset ja jaetaan kuulumiset.

Menopaluu hoitui Tallinkin M/S Baltic Queenilla. Laivan oluttarjonta tukeutui virolaisiin pienpanimo-oluisiin. Laivamyymälässä näitä oli muutama hyllyllinen pullollaan, joiden lisäksi Leffeä ja jotakin perus-Hefeä. Ravintolapuolella ja pubissa oli hiukan parempi valikoima, vaikka virolaiset oluet näyttelivätkin pääosaa. Kuvat kertoo enempi.

Viskipuolella oli tarjolla kohtalainen valikoima laivan myymäläpuolella, vaikka mielenkiintoisia pulloja ei erityisen paljoa, tai sanotaanko, että valikoima oli melko perusluonteista. Hinnat korkeat kuten nykyään yleensäkin, mutta kyllähän tuolla Alkoa edullisemmin ostelee.

Oma huomioni kiinnittyi japanilaisiin pullotteisiin, joista ensimmäiseksi Hibikin Japanese Harmony Master Select -pulloon. Tämä sai kuitenkin jäädä hyllyyn, sillä vitriinistä löytyi tätä mielenkiintoisempi Hibikin 17-vuotias pullote, jonka hinta on karannut maailmalla jo satasiin. Tätä aiemmin maistaneena 89€ hinta oli mukaanvietävän oloinen. Reppuun siis.

Hieman haikailin myös Hakushun 18-vuotiaan perään, mutta 149€ hintalappu piti näpit erossa. Kuten muidenkin japanilaisten, myös tämän hinta on karannut lapasesta maksaessa maailmalla jo reilusti kahden sadan päälle, joten sikäli laivalla hinta oli jopa edullinen. Lisäksi hankalampi löytää Euroopasta. Sen verta jäi kaivelemaan, että parin rulettipöydän täysosuman jälkeen käppäilin takaisin laivamyymälään ja päätin sijoittaa uhkapelatut rahat Hakushun 18yo pulloon. Laivalta lähti näin ollen mukaan kaksi japanilaista.

Muutama olut tuli laivan kapakasta ostettua, mutta valitettavasti itselleni osui useampi jo hyvin lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa olutta ja maku olikin hieman sen mukaista. Ensimmäiseksi valittu Lehe Suur India oli tunkkaisen katkera ja yksinkertainen greippimallasläjäys.

Jätin lähes puolet juomatta ja kokeilin onneani Põhjala Rukkirääkillä, joka oli jo paljon suunmyötäisempi, mutta valitettavasti tässäkin maistui jo hieman ikä. Kiva rukiinen maltaisuus, mutta diasetyyli pilasi makunautintoa. Onneksi otin kyytipojaksi Ardbegin Uigeadailia, jolla sai huuhdeltua suuta.

Eipä tuolla viskipuolella kapakassa paljon hurraamista ollut. Ensimmäinen viski oli muuten jo perinteeksi noussut Macallanin Oscuro, joka kyllä hivelee sherrynystävän makunystyröitä. Toimii kivasti nahkaisinen piirteineen, vielä kun pullon hinta olisi edes alle 200€...

Viskihyllyjen ollessa niin suppeat, päätin ottaa siemailtavaksi portugalilaista nektaaria, eli Offleyn Colheita 1998 portviiniä. Tämä toimi oikein mukavasti sekä sellaisenaan, että kahvin ja juuston kera. Alkuolemus makea ja raikkaampi, mutta loppua kohden kivasti kypsempää ja tummempaa piirrettä tammisine vivahteineen.

Macallan Oscuro

 Maissa päätin lyhyen ajan vuoksi tehdä vain kaksi "katsastusta", joista ensimmäiseksi vaimon houkuttelemana Stockmannille. Osasin jo ennakkoon odottaa korkeita hintoja, mutta melkein jouduin hieraisemaan silmiäni hintalappuja katsellessa – Uigeadail 99€ ?!? Mitä v****a. Olutpuolella myös kovia hintoja, mutta ei nyt sentäs täysin yliampuvaa.

Kohtalaisesti valikoimma, mutta niin kauan kuin nettikauppoja on olemassa ei tuonne ole toista kertaa asiaa. Nappasin säälistä (no kyllä se nyt oikeastikin kiinnosti) yhden Foundersin Breakfast Stoutin reilulla neljällä eurolla. Alla kuvissa Stockmannin valikoimia.

Stockan odotetun pettymyksen jälkeen lähdin käppäilemään muutaman kilometrin päässä olevaa Uba ja Humal -kauppaa kohti, joka sijaitsee osoitteessa Võrgu 3. Kaupassa on aika kiva valikoima erilaisia oluita ja hintataso jotenkuten kohtalainen. Runsaasta valikoimasta huolimatta en ollut erityisemmin ostotuulella ja tuoltakin nappasin vain pari olutta mukaani.

Paluumatkalla satamaa kohti käväsin vielä kuuluisissa ja säälittävissä SuperAlkoissa (tmv), joissa näky ja meno oli kyllä karseaa. Kaameat tungokset haisevia kännisiä ihmisiä hakemassa lavoittain känniviinaa kalliseen kotimaahansa. Aloin voimaan pahoin ja lähdin äkkiä pois. Laivalla loppumatka iisisti, koska illalla oli luvassa itse järkkäämäni kotitasting teemalla Kilchoman. Alla kuvia Uba ja Humal -kaupasta.

Kopke 20 Years Old Tawny Port, 20%

Kinkkuja sulatellessa otetaan hyppy toisenlaisten juomien pariin, kenties maailman arvostetuinpiin viineihin kuuluvan portviinin maailmaan. Otsikon portviini löytyi Alkon valikoimista jokunen aika taaksepäin, mutta poistui myynnistä jo alkuvuodesta. Ennen lähtöään kyseistä juomaa sai alennettuun hintaan, olisiko ollut jopa alle 15e/0,375l. Tämä puteli tuli juotua hiljalleen jo useampi kuukausi takaperin, mutta olin jemmannut pienet lirut näin joula ajatellen jälkuruoaksi.

Kyseinen viini, Kopke 20yo Tawny, kuuluu siis tawny port -viineihin, jotka on valmistettu punaisista rypäleistä, eri vuosikertojen omaavista viinien sekoitteista ja kypsytetty vähintään 2 vuotta tammitynnyreissä. Huomioitavaa on, että ikä ei ole sekoitteen vähimmäisikä, vaan ns. keskimääräinen ikä, joka kuvaa tynnyreissä vietettyä aikaa. Väriltään tawnyt ovat yleensä melko tumman/ruskehtavan punaisia ja tuoksultaan monipuolisia.

Tämä Kopke on etikettinsä (maalauksensa) mukaan keskimäärin 20 vuotta kypsytettyä portviiniä (käytettyjen viinisekoitteiden keski-ikä 20 vuotta) ja valmistettu Touriga Nacional-, Tempranillo-, Touriga Franca- ja Tinta Barroca -rypäleistä.

Kopke 20 Years Old Tawny Port, 20%

T: Tulee mieleen rypäleen siemenet. Siirappista ja marjaista makeutta avautuu ympärillä. Tummia kuivattujen hedelmien tuntua on läsnä karpaloiden, rusinoiden ja luumun merkeissä. Hieman varovasti on nuuskittava, jotta hennon vivahteet tulevat esille. Lämmetessä saa pähkinäisiä piirteitä. Kannattaa antaa hengittää kunnolla.

M: Maku on kohtalaisen makea, muttei äklö. Sokerisuus on sellaista miedon siirappista ja paahteisen marjaista. Jälkimaku ei jää kuitenkaan liian makeaksi ja seassa on melko tasapainoisesti kypsynyttä mausteisuutta. Lämmetessä mehumaista makeutta, joka kuitenkin ikään kuin tiivistyisi suussa kasaan (tanniini?) ja kääntyisi mausteisemmaksi ja kuivattujen hedelmien pehmeydeksi.

Vaikka tämä on keski-iältään 20-vuotias, niin tuntuu, että tässä on aika hyvin vielä nuorekkaampaa marjaisuutta mukana. Ei yllä parhaimpien maistamieni portviinien joukkoon, mutta on ihan miellyttävä ja hyviä vivahteita sisältävä portviini.

M/S Cinderellan vierailu Helsinki–Tallinna -reitillä

Pientä nostalgiaa tuli haettua Cinderellan vierailuretkeltä Helsinki-Tallinna-reitillä ennen joulua. Tämä oli yksi lapsuuteni hienoimmista paateista ja melkein muistankin neitsytristeilyn johonka pääsin perheeni mukana osallistumaan. KAikki oli tuolloin niin isoa ja hienoa ja mikä hienointa, uutuutta. Olihan tuolloin myös Finnjet ja muutama muu paatti, mutta tämä oli jotakin uutta ja speciaalia.

Viime kerrasta on varmaan jokunen 5-8 vuotta kun kyseisellä paatilla olen ollut. Tuon jälkeenhän laiva on kokenut kait muutamatkin remontit ja kunto kieltämättä oli ainakin päällipuolin aika siisti ja hyvä. Laivan myymälä oli kuitenkin erittäin suuri pettymys, vaikka etukäteen jo melkein tiesin tämän. Olin yhteydessä muutamaa viikkoa ennen laivamatkaa laivan myymäläpäällikköön ja kyselin viskivalikoimaa, joka reitille oltiin ottamassa.

Alkuun homma vaikutti oikein lupaavalta, sain jopa vaikuttaa toiveilla, mutta aika pian tuli ilmoitus, että verotuksellisista syistä valikoima tullee olemaan sama, kuin Viking XPRS:llä. Pyh ja pah. No toivoin silti hiljaa mielessäni, että jokunen mielenkiintoinen pullo oltaisiin jätetty valikoimaan, mutta ei. Todella suppea ja vieläpä hinnakaskin valikoima. Ei tuota kehdannut edes valokuvata muistoksi.

Pettymyksiä täynnä oli myös portviinien saralta. Laivan myymälä tarjosi muutamaa halvinta ja tylsintä portviiniä mitä markkinoilla oli saatavilla ja laivan "viinibaari' ei tehnyt tähän suurta poikkeusta. Melkeinpä en itse kehtaisi tuota edes viinibaariksi kutsua. Yhden portviinin tuolla baarissa sain kuitenkin nautittua ja piti vielä ostaa 8cl annoksena, kun ei herra osannut laskea 4cl annokselle hintaa...

Niepoort 20yo tawny port, 20%

T: vanhan marjaisa ja kaaramellinen. Pähkinäpuuta, hapanta rypälettä, hieman käyneitä hedelmiä ja vaahterasiirappia. Lämmetessä aromit hiukan pähkinäistyy ja voimistuu. Mukaan tulee mokkaa ja voita. 

M: vaahterasiirappinen ja butterscotch päällimmäisinä. Hilloista makeutta aprikoosin merkeissä, tammitynnyristä mausteisuutta (vaniljaa, muskottia, kookosta), mokkaa ja makeaa nahkaa. Jälkimaku miedon paahteista ja mantelista marjaisuutta. Karamellisoituja rypäleitä. Hyviä vivahteita ja iän tuomaa monipuolisuutta. Makeus on alkuun hallitsevaa, mutta päästää myös muut maut esille etenkin keskivaiheen jälkeen. Ei mikään kummoinen, paremman puutteessa ihan kelpo tavaraa ja muutamat hyvät vivahteetkin tästä löytyi. 

Laivan pubi oli myös aika surullinen tapaus. Oluista löytyi melkeinpä ne tylsimmät vaihtoehdon muutamaa poikkeusta luukunottamatta. Eipä siellä paljoa sitten viihtynytkään kuunnellessä kännisiä karaoke-esityksiä, vaan seikkailu jatkui kohti uusia pettymyksiä.

Pienten alkuseikkailujen jälkeen matka kohtasi laivan parhaalle annille. Viskibaari. Tässä baarissa oli tarjolla mukavan runsas, ehkä reilun 150 viskin valikoima ja mukava herra niitä tarjoilemassa. Tarjolla oli laidasta laitaan ja joitain erikoisempiakin pullotuksia oli tarjolla. Herra, jonka nimi on nyt kateissa, oli mukavaa juttuseuraa ja itsekin harrasti viskejä ahkerasti. Tämä kertoi omaavansa reilut 120 pullon kokoelman kotonansa ja harrastaneen viskejä parisen kymmentä vuotta. Suosikkeja oli kuulemma Port Ellenit ja Japsit.

Kaveri oli ollut töissä aiemmin Balveniella ja Glenfiddichillä. Ei tosin tullut tarkemmin kyseeksi, mitä oli siellä tehnyt. Islayllä ja muutoinkin skoteissa oli käynyt useaan kertaan ja tietotaitoakin löytyi aika lailla. Hän sanoi myös, että aika harvoin käy suomalaisia, jotka tietää jotakin viskeistä. Kaikki tilaa kuulemma aina Chivasia ja halpoja blendejä. Isoin osa matkaa kuluikin tiskillä jutustelemassa viskeistä ym. ja toki useampi viskikin tuli maisteltua. Tässä vaiheessa myönnettäköön, että muutama ilmainen maistiainenkin tuli nautittua, mutta arvosteluihin tämä ei vaikuta, koska tämä kaveri ei edustanut kyseisiä tuotteita.

Ennen maisteltujen viskien paljastamista mainitaan vielä yhdestä ahdistavasta asiasta. Baaritiskin kaveri mainitsi, että oli saanut myyntikiellon baaritiskien kokonaisille pulloille tultuaan tälle reitille. Pikkasen pisti vituttamaan. Hinnat oli nimittäin enemmän kuin kohdallaan. Tiskin alla oli paljon täysiä pulloja mitä normaalisti saa ostaa mukaan. Kaveri melkein minulle myikin pullon, mutta se kaatui siihen, että ei ollut mitään koodia kassalla johonka tuotteen olisi lyönyt. Ei siinä mitään, naama norsun vituille ja kohti uusia pettymyksiä.

Cinderellan viskibaari

Tähän väliin voikin listata muutamia maisteltuja viskejä. Ai niin, kaveri muuten kertoi hyviä uutisia. Ensi vuonna (kenties alkupuolella) on kuulemma Ardbegiltä tulossa uusi Alligatorin korvaaja. Tämä on ainakin itselleni hyvä uutinen, sillä omaan suuhun Alligator on ollut oikein passeli ja maukas viski.
Maisteltuihin viskeihin, alla olevien lisäksi, kuului ensimmäisen päivän Balvenien sixpack, mutta näistä kuudesta Balveniesta kirjoitan erikseen.  

Hanyu 1988/2007 Cask #9501, Japanese Oak Finish, 55,6% (Ichiro's Malt)
Alkuun bourbon hogshead, viimeistely Japanese oak (Mizunara), UCF ja värjäämätön.

T: oikein kukkainen ja hedelmäinen. Päärynää, luumua, omenaa, sitruunaa, ja maltaisuutta. Maitosuklaan vivahde ja muroa. Aika hyvä. Intensiivinen ja pitkä. 

M: tuju! Kirpeää hedelmää ja kukkaisuutta, hieman hedelmäistä purukumia, tunnistettavissa savua ja turvetta puhtaana, vähäisesti merisuolaa. Tämä oli yllättävän hyvä, etenkin tuoksu. Voisin ostaa, jos saisi.

Ichiro's Malt Hanyu 19yo

Hanyu 2000/2007, 3 of Spades Cask #7000, 57,9% (Ichiro's Malt)

Alkuun ex-bourbon hogshead, viimeistely new american oak, UCF ja värjäämätön.

T: suklaata, kaakaota ja kahvia. Myös toffeeta, rypälettä ja muskottia jauheena. Hieman merilevää. Nuorta maltaisuutta. Ei niin hyvä kuin edellinen. 

M: pippurinen ja terävä. Nuoruus ei kuitenkaan häiritse tuntumasta huolimatta. Mallasta, pehmeää päärynäistä toffeeta, kahvia ja pähkinää. Terävämpi ja nuorekkaampi kuin edellinen. Ei paha, muttei aivan niin hyvä kuin edellinen.

Ichiro's Malt Hanyu 3 of spades

Glenfarclas The Family Casks 1983/2012, Cask #43, 51%

refill hogshead, release IX, 1 of 273.

T: toffeinen ja lämmin, kermaista mallasta, maltillista vaniljaa. Kypsää uunipäärynää, tammitynnyriä ja hieman leipämäisyyttä. 

M: toffeeta, kuivaa luumua ja rusinaa, keltaisia kuivattuja hedelmiä, appelsiinia ja kaakaota. Lämpimät fiilingit päällimmäisenä. Pehmeä eikä yhtään hyökkäävä. Jälkimaussa jää kermatoffeeta ja mietoa tammipuuta. Aika selkeä ja puhdas toffeinen family cask. Ei niin hyvä kuin muutamat sherryiset, joita olen maistanut. 

Port Ellen 30yo, 1982/2012 Cask #1518, 50,1% (Chieftain's)

Hogshead, 1 of 308, UCF ja NC.

T: maltillista karamellista savuisuutta kuivana ja hiillostyyppisenä. Aika tasapainoinen ja rauhallinen nenätuntu. Alta paljastuu maltaista pölyä, vaniljaa ja tammitynnyriä. Tuoksu lupaa hyvää. 

M: hyvin pehmeä alku. Ruohoista ja hieman metallista. Kannabista?, märkä ruohoinen savu, punaisa marjaa ja yskänlääkettä. Suussa pyöriteltäessä löytyy lakritsia, lääkettä ja ruohoista kiiviä. Vihreä ja savuinen kokonaisuus. Ei parhaita elleneitä, mutta ihan kelpo nautiskeluviski. 

Seuraavana päivänä tuli maisteltua pieni Glenfiddich suora. 

Glenfiddich Rare Collection 1975, 34yo Cask #22000, 53,4%

T: hienoa ja hentoa mokkaa, vaniljaa ja tammea. Tummaa tuoretta luumua ja aavistus lääkemäisyyttä. Taustalla on sellaista hieman japanilaistyylistä kukkaisuutta. Hieman vetäytynyt tuoksu, mutta oikein hyvä. 

M: pistävän terävä ja tanniininen alku. Maku on myös hieman sulkeutunut ja on vaikea saada kiinni mistään. Maltaisuutta ja lempeää mokkaa, vähäisin määrin nahkaisuutta ja aprikoosia. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Greipin ja vaniljan vivahteinen. 

Jokseenkin sulkeutunut tapaus. En meinannut saada kiinni oikein mistään. Hyvä ja täyteläinen, mutta antoi odottaa enemmän.

Rare Collection 1975

Glenfiddich Vintage Reserve 1976, 31yo Cask #516, 51,9%

T: pölyistä maltaisuutta, vanhaa puuta, lääkettä, voitaikinaa, pähkinää ja mantelia. Lämmintä keksiä ja muroja. Tämä antaa jo enemmän tutustua itseensä. Nanna tuoksu. 

M: alku hyvin pehmeä, josta voimistuu mukavasti. Voitaikinaa, valkopippuria, viljaa, keksiä, toffeeta ja rypäleitä. Jälkimaku jatkaa pehmeää linjaa. Tämä oli selkeämpi ja monipuolisempi. Loppuun jäi vielä mukava lääkemäinen vivahde. Oikein hyvää. 

Vintage Reserve 1976

Glenfiddich Age of Discovery 19yo,  Red Wine Cask Finished, 40%

T: toffeentäyteistä lämmintä ohrapuuroa. Punaviinimäisyyttäkin löytyy vivahteena. Tynnyriä, pähkinää, tanniinisuuta ja kermatoffeeta. Omalaatuinen edukseen. 

M: hyvin pehmeä ja hento. Tuoksun toffee ja mieto punaviini tulee maussakin esille. Viinirypäleisyyttä, tammipuuta ja jokin ruohoinen elementti. Jälkimaku hieman kuivan puinen ja kermainen. Hyvin pehmeä viski. Ei järisyttänyt maata, mutta miellytti makuhermoja. Jäi hieman pliisuksi edellisten jälkeen ja vaatii uusintamaiston.

Plörinää portviinistä ja Krohn Lágrima White Port

Port, Oporto, Porto....Makealla portugalilaisella viinillä on monta nimeä. Kuten huomata saattaa, olen tykästynyt tähän jaloon ja hienostuneeseen viiniin. Ensimmäiset kokemukseni portviineistä ulottuu 1990-luvulle asuessani Epsanjassa. Tuolloin en tosin osannut arvostaa, tai nauttia kyseistä juomaa, enkä tiennyt sen taustoista liiemmin. Toisin on nykyään, ladukkaan viinin parissa saa helposti menemään tovin jos toisenkin, aivan kuten viskinkin parissa.

Portviini on peräisin Portugalista ja saanut nimensä mahdollisesti Porton kaupungin mukaan. Jotkut lähteet puolestaan kertoo Porton kupungin saaneen nimensä viinin mukaan, mutta joka tapauksessa nämä liittyvät keskeisesti toisiinsa. Nimi on suojeltu vuodesta 1756 lähtien ja sitä saa käyttää vain Douron alueella Pohjois-Portugalissa valmistetusta portviinistä. Portviinihän on aika arvostettu (ja kalliskin) viini. Sen syntyperä ulottuu joidenkin lähteiden mukaan aina 1400-luvulle saakka, jolloin se kehitettiin pitkien merimatkojen vuoksi, väkevöity viini kesti paremmin pitkät merimatkat, kuin tavalliset puna- ja valkoviinit.

Portviinin valmistuksessa käytetään yleensä alueen omia rypälelajikkeita, joista yleisimmät ovat Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca ja Tinta Cão. Yksinkertaistettuna, portviiniin lisätään käymisen aikana alkoholia (rypäleviina), jolloin käyminen keskeytyy ja viiniin jää runsaammin rypälesokeria. Tämä saa aikaan sen, että viini jää makeammaksi, hedelmäisemmäksi ja mehukkaammaksi. Tietysti lopputulema riippuu lopullisesta halutusta tyylistä. Jos viiniä kypsytetään pidempään tammitynnyreissä, saadaan rusinaisempaa ja pähkinäisempää viiniä monien sherryjen tyyliin. Minusta hienoa portviineissäkin on juuri erilaisuudet, jotkut ovat raikkaan marjaisia ja happamia, kun taas hienoimmat ovat oikein pähkinäisiä, nahkaisia ja rusinaisia. Jälkimmäiset ovat olleet ehkä minun makunystyröille ne maustuvimmat. Portviinit ovat yleisimmin noin 20% ABV. Viinit jaetaan muutamiin kategorioihin, joista kerron tässä lyhyesti. Otan esille ne tyypillisimmät variaatiot.

Ruby port on edullisin ja yleisin portviini. Se valmistetaan punaisista viinirypäleistä ja säilötään teräksisissä, tai betonisäiliöissä, jotta väri saataisiin säilymään muuttumattomana ja nuorekkaana. Yksi tärkeimmistä seikoista on juurikin tämän viinin nuorekas ilme ja aromit. Viinit ovat yleensä sekoituksia eri vuosikerroista ja ja eri viinitiloista. Ryby portit eivät yleensä parane iän myötä, vaan ovat tarkoitettu nautittavaksi hetimiten.

LBV, eli Late Bottled Vintage on samaa kuin Ruby, mutta parempi laatuista ja kypsytetty 4-6 vuotta tynnyreissä. Nämä ovat lisäksi nimensä mukaan yhden vuosikerran viinejä. Näistä on siis löydettävissä vuosikertojen omia piirteitä. LBV on usein heti nautittava, mutta myös pullossa kypsytettäviä. Tämä kannattaa tarkistaa pullosta, tai valmistajalta. Yleensä jos pullossa lukee fined/filtered se tarkoittaa, ettei sitä ole tarkoitettu kypsytettäväksi. Jos pullossa lukee bottle matured, tarkoittaa se, että viiniä on kypsytetty pullossa vähintään 3 vuotta, ennen julkaisupäivää.

Vintage portit ovat nimensä mukaan vuosikertaviinejä, eli nämä ovat tietyn vuoden sadosta valmistettuja portviinejä ja ne ovat monien mielestä ne laadukkaimmat portviinit. Näitä viinejä kypsytetään muutama vuosi tammitynnyreissä, jonka jälkeen ne pullotetaan suodattamattomina. Tällöin ne ovat pullokäyviä ja paranevat kypsyessään, jopa usean kymmenen vuoden ajan. Viinin väri muuttuu vuosien saatossa tumman violetinpunaisesta ruskehtavan kupariseen. Tarkennuksina on ns. Single Quinta Vintage, joka on yhden viinitilan rypäleistä tehty vintage port. 

Tawny Port on punaisista rypäleistä ja eri vuosikertojen sekoitteista tehtyä viiniä. Viinit ovat kuitenkin kypsytetty vähintään 2 vuotta tammitynnyreissä. Usein viinin annetaan kypsyä paljon kauemmin, jolloin se saa enemmän pähkinäisiä ja kuivan hedelmäisiä vaikutteita tynnyrikypsytyksestä mm. hapettumalla. Lain mukaisia ikämerkintöjä ovat 10, 20, 30 ja yli 40 vuotias viini. Huomioitavaa on, että ikä ei ole sekoitteen vähimmäisikä, vaan ns. keskimääräinen ikä, joka kuvaa tynnyreissä vietettyä aikaa. Tawnyt ovat yleensä suodatettuja ja tarkoitettu nautittavan heti. Pulloissa näkee käytettävän myös mainintaa Reserve, joka lähinnä tarkoittaa parempilaatuista ja pidempään kypsytettyä tawny portia. Pitkään kypsytettyä tawnya pidetään vintage portin kanssa yhtenä laadukkaimpina portviineistä. Tawnya voidaan valmista myös "halpamaisesti", jolloin se on tehty punaisten ja valkoisten rypäleiden sekoituksesta, tai sekoittamalla siihen valmista valkoista portviiniä. Nämä eivät yleensä ole niitä laadukkaampia kypsytettyjä vaihtoehtoja. 

Oman vuosikerran Colheita

Colheita on yhden vuosikerran kypsytettyä tawny portia ja siksi ikämerkinnän sijaan etiketissä ilmoitetaan vuosikerta. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Vintage portiin, sillä muutaman vuoden sijaan lain mukaan colheitaa tulee kypsyttää tynnyreissä vähintään 7 vuoden ajan. Seitsemän vuoden minimikypsytyksestä huolimatta tätä viiniä kypsytetään usein tynnyreissä huomattavasti kauemmin, jopa yli 50 vuotta. Colheita portviinejä pidetäänkin arvostetuimpina ja yksilöllisimpinä portviineinä mitä markkinoilta löytyy. 

White Port, nimensä mukaan valkoisista rypäleistä tehtyä portviiniä. Näistäkin on tehty eri tyylisiä viinejä mm. jopa colheitaa, mutta usein niiden saatavuus on hyvin rajattua. Yleisesti valkoista portviiniä on saatavilla peruskaurana ja ne ovat joko kuivia, tai makeita. Makean ollessa kyseessä, mainitaan pullossa usein Lágrima, eli kyyneleet.

Portviinin säilytyksestä voisi mainita myös muutaman sanan. Yleensä portviinit ovat kaupasta ostettuna valmiita juotaviksi, eikä niitä tarvitse pullossa kypsytellä. Poikkeuksena tähän ovat vuosikertaportit, jotka paranevat useammankin vuosikymmenen ajan. Portviiniä suositellaan säilytettäväksi viileässä samoin kuin muitakin viinejä ja luonnonkorkilla varustettuja portviinipulloja kannattaa varastoida kyljellään korkin kuivumisen ja hapettumisen estämiseksi. Stopperikorkilla varustettuja pulloja voi säilyttää myös pystyasennossa, koska niihin ei pääse ilmaa erilaisen korkin tiiveyden ansiosta. 

Avattuna portit säilyy, riippuen tyypistä, päivästä jopa kuukausiin sen korkeamman alkoholipitoisuuden ja sokerin ansiosta. Tawnyt säilyvät rubeja paremmin (jopa kuukausia), koska ne ovat altistuneet jo valmiiksi hapelle tynnyreissä ja ovat melko hapettuneita. Rubyt olisi syytä juoda muutamassa viikossa ja herkimmät vuosikertaportit muutamassa päivässä. 

Tarjoilusta sen verran, että suodattamattomat portviinit (vuosikerta, Colheitat) olisi syytä dekanoida ja tarjoilla karahvista. Tämä siksi, että pullossa oleva sakka jäisi pulloon. Viini avautuu myös paremmin karahvissa. Itse en toki ole vielä huomannut mitään järisyttävää eroa ja yleensä kaadan varovasti pullosta viinin lasiin. Tosin pullo on hyvä nostaa vaaka-asennosta pystyyn jo edellisenä päivänä, jotta sakka valuu pohjalle.

Täytyy myöntää, että omat parhaimmat kokemukset löytyy juurikin noista Colheita portviineistä. Ne ovat olleet uskomattoman tasapainoisia ja maukkaita kaikinpuolin. 

Nyt, tässä samalla kun olen kirjoitellut ja pohdiskellut, löytyy lasista uusin port-kokeiluni. Kyse on valkoisesta portviinistä ja tämä on ensimmäinen laatuaan, jota pääsen maistamaan. 

Krohn Lágrima Fine White Port, 20% (Wiese & Krohn)

Vuonna 1865 Theodor Wiese ja Dankert Krohnin perustama viinitalo. Krohnin viinitarhat sijaitsee Quinta do Retiro Novo -nimisellä tilalla Dourojoen laaksossa. Kypsytetty 7 vuotta pääasiassa tammitynnyreissä. 

T: Makeaa aprikoosia, kuivia hedelmiä, runsaasti rusinaa ja pientä pähkinäisyyttä. Lasissa avauduttuaan löytyy hunajaa, hunajamelonia ja kellarimaisuutta utua. Yllättävän hieno tuoksu kunhan antaa tälle aikaa.

M: Alkuun hyvin makean sokerinen, mutta avautuu hienosti hunajaiseksi ja lämmittäväksi. Suutuntuma on hyvä. Makeus on aika voimakasta ja hieman yksioikoista. Jälkimaussa kuitenkin löytyy hienosta vivahdetta kuivista hedelmistä ja tammisuudesta. Parempi kuin odotin ja muistuttaa makeaa nuorta sherryä. Paras anti on minusta suutuntuma ja lämmittävyys. 

Valkoisia kyyneleitä

Jouluviski 2013 part III: Bowmore 16yo 1991 Limited Edition Port Matured, 53,1% OB

Viimeaikojen portviinimaistelut ovat olleet mielenkiintoisia ja tämä sai myös mielenkiinnon heräämään portviinikypsytettyihin/viimesteltyihin viskeihin. Näitä viskejähän markkinoilta löytyy aika paljonkin. Yksi kuuluisimmista lienee Balvenien Port Wood 21yo, joka on ihan hyvää omasta mielestänikin ja onnistunut kypsytys. Portviini on luultavasti toiseksi eniten käytetty viimeistelytynnyri sherrytynnyrin jälkeen (ja tietysti bourbon/new woodin). Kuten sherrytynnyrien tapauksessa, tällä saa myös pilattua viskin, mutten onneksi kovin usein ole törmännyt huonoon yksilöön. Viimeisin epäonnistunut oli muistaakseni Glendronach 15yo Tawny port. Kypsytykseen tietty vaikuttaa tynnyrin laatu ja se millaista portviiniä siinä on aiemmin ollut. Jonkin verran näkee mainintoja lajikkeestakin, esim. Tawny Port, mutta aina ei kerrota millaisissa tynnyreissä viski on viimeistlty/kypsytetty. Tämä onkin toisaalta mielenkiintoinen juttu, sillä näillä viineillä on kuitenkin keskenään aika erilaiset makuprofiilit ja tämä tietysti vaikuttaa enemmän tai vähemmän lopputulokseen. Ainoa yhteinen asia on alue josta ne tulee, makeus (joka myös vaihtelee) ja melkein kaikkien noin 18-20% alkoholivahvuus. Samahan se on tosin sherrytynnyreiden käytössäkin, eipä silläkään saralla monesti ilmoiteta, kuin sherrywood, tai sherry cask.

Yksi isoimmista tekijöistä maun siirtymisessä port -tynnyristä lienee tynnyrin koko ja "tuoreus", eli onko viski ensimmäinen satsi joka menee tynnyriin portviinin jälkeen, vai onko kyseessä jo moneskin täyttö. En tarkemmin ole tutkinut portviinitynnyrien käyttötapoja, mutta voihan sekin olla, että käytetään myös väliaikaisesti "marinoituja" tynnyreitä. Eli täytetään pienempi tynnyri väliaikaisesti jollakin perus- /huonolaatuisella viinillä ja tämän jälkeen tyhjennetään ja laitetaan viski sisään.
Yleisin tynnyri finistelyyn lienee kuitenkin Portpipe, eli noin 650-litran tynnyri, jossa portviini yleisimmin kypsytetään. Tähän väliin on syytä mainita, että Ruby Portia ei yleensä kypsytetä puutynnyreissä, eli yleensä tynnyreissä on aiemmin ollut Tawny Portia, tai tarkemmin määriteltyjä Colheitaa/Vintage portia/LBV:tä ym.

Onneksi otsikon viskin tiedot on ilmoitettu mallikkaasti. Savuisten jouluviskien saralla ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kandidaatti. Savua ja viinikypsytyksen mausteita ja makeutta. Kyseessä on siis vuonna 2007 pullotettu portviitynnyreissä kypsytetty 16-vuotias Bowmore. Tämän kaverin arvostelin tuossa taannoin ja se oli oikein maittavaa. Tämä viski on 24 portpipe -tynnyrin sekoitus 1991-vuosikerran Bowmorea, se on kylmäsuodattamaton, laimentamaton ja värjäämätön "suoraan tynnyristä" -viski. Pulloja pullotettiin 18000 kpl. Ja tältä se maistui minun mielestäni:


Bowmore 16yo 1991 Limited Edition Port Matured, 53,1% OB

T: Vahvan viinivaikutteen omaava, hieman kuminen ja hapahko. Alkuun hieman pistävä savuineen ja viineineen, mutta ajan myötä tuoksu pehmenee. Toffeeta, makeaa viinisyyttä, poltettua kumia, tuhkaa ja sokerista rypälettä. Savuisuus ja turpeisuus on hyvin läsnä, mutta portviini jyrää hieman ylitse. Pitkän ajan jälkeen kumimaisuus hieman korostuu ja minun makuuni huonontaa tuoksuolemusta.

M: Alkuun likaisempaa ja viinintäyteistä savuisuutta. Makeus alkaa kohtalaisen voimakkaana ja hyvänä kakkosena tulee kihelmöivä savuisuus. Keskivaiheilla suutuntuma muuttuu happamammaksi ja makeus valtaa alaa. Vivahteina tulee maallisuutta, pähkinää, rusinaa ja karamellisoituja rypäleitä. Jälkimaussa jää poltettu puu ja kuivanmakeaa siirappisuutta. Jos tätä peilaa joihinkin portviineihin, niin tulee mieleen sellainen aika makea ja hapan marjaisa Tawny Port mieleen. Tietenkin ilman savuisuutta ja kihelmöintiä.

Mielestäni 1989-vuoden bourbonkypsytetty versio oli onnistuneempi. Tämä oli hieman tasapainottomampi ja viinillä oli hienoinen yliote. Lisäksi mieto kumimaisuus rokotti elämystä. Mielessä on myös lähiaikoina maistettu Springtide, joka oli paljon herkullisempi versio Bowmoresta.

Silja Symphony ja Tukholma 12/2013

Tulipa käytyä taas vaihteeksi naapurimaassa pienen risteilyn verran. Tuttu Silja Symphony toimi kyyditsijänä. Tämän kertaiselle matkalle ei ollut mitään erityistä tarkoitusta ja lahjakortin voimin oli helppoa lähteä edullisemman viskin perään. No olihan meillä toki pieniä suunnitelmia Tukholman varalle, kuten joulumarkkinoilla käyntiä, syöntiä ja pientä jouluostelua.
Saattoipi olla viimeinen kerta kyseisellä konseptilla, sillä laivathan (Serenade ja Symphony) menee remppaan ensi vuonna ja ilmeisesti saa isommankin ilmeen kohotuksen. Mielestäni promenade -kävelykatu on ollut mainio ratkaisu tuollaiselle ruotsinlaivalle, eikä sitä mielestäni tarvitsisi ainakaan kokonaan muuttaa.

Laivan Old Port Pub tarjoaa kohtalaisen valikoiman viskejä ja oluita. Valikoima oli jonkin verran muuttunut aikaisemmasta käynnistä, joten aivan samoja viskejä ei sentään tavinnut maistella. Hyvä lisä tuossa pubissa on, että erikoisempia oluita voi ostaa laatikoittain kotiin vietäväksi. Hinnoittelu oli omituista, jotkin erikoisemmat viskit oli yllättävänkin edullisia verrattuna tavallisiin tisleisiin. Esimerkkinä mainittakoon Bowmore 27yo Vintage 1983 oli 39e/4cl, Caol Ila 25yo oli 15e/4cl. Laphroaig 25yo CS 19e/4cl ja verrattuna Corryvreckanin 13e/4cl, tai Dalmore 15yo 14e/4cl, niin öh... mitä? Jokatapauksessa tuli tietysti maisteltua muutamat viskit tuolla kahden vuorokauden aikana ja niistä tarkempia nootteja alempana.

Take Away -oluet

Old Port viskilista 

Uutena tuttavuutena minulle löytyi laivalta viinibaari. Siis ei tämä mikään uusi lafka ollut, mutta itse en vain aiemmin sinne ole eksynyt. Valikoimaan kuului kaikenlaisia erilaisia viinejä samppanjoista makeisiin viineihin. Näistähän minua erityisesti kiinnosti väkevöidyt ja makeat viinit. Muutama tulikin maisteltua ja ne on myös listattuna alempana. Promenaden varrella oli mukavan rauhallista istuskella hyvän viinin ääressä etenkin, kun laivalla oli aika rauhallista.

Taxfreen viskiosatolla ei ollut kovin paljoa yllätyksiä muihin laivoihin verrattuna, toki valikoima on edelleen kohtuu hyvä ja suht edullinen. Vakivalikoimiin oli tullut reilusti travel retail -pullotteita, kuten kaikki mahdolliset Highland Parkit, Old Pulteneyt ja Laphroaigit. Japsihyllyjen kattaus oli hitusen laimeampi ja siytä edusti nykyään kalliimpi Yamazaki 18yo, 12yo ja Nikkan perusblendit. Taisi olla Hakushuakin 12yo muodossa. Tähän hyllysektioon kaipaisi hiukan lisää valikoimaa jo. Vitriini oli uudistunut muutamalla pullolla. Nämä tosin ovat yleensä niitä hieman arvokkaampia tyyliin >400e. Oli siinä muutama alle 200e pullokin, esim. Caol Ila 25yo (159e) ja Glenfarclas 1993 Family Cask (150e) ja tämä jälkimmäinen tarttuikin kokoelmiini Bruikan Octomore 06.2 lisäksi. Octomoresta nappasin viimeisen pullon hyllystä ja hintaa tuolle kertyi 95e luokkaa. Tämä oli ensimmäinen Octomore, joka päätyi kaappiini asti.

Omiin suunnitelmiin kuului tietty lisäksi paikallisten viinakauppojen läpikäynti, eli ne perinteiset kaksi Systembolagetia tuli käytyä, Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeet. Näissä valikoima on kohtuu tasolla ja varsinkin olutosastolta tarttui useampi pullo mukaan. Viskiostot jäi tällä kertaa laivan varaan.

Varaston täydennystä

Reissu oli ostosten suhteen onnistunut ja kaikki muukin meni ihan suunnitelmien mukaan, ainoa isompi miinus oli paluumatkan helvetinmoinen laivan keikkuminen, kun 17-25 m/s tuulet koetteli ihmisten tasapainoa. Pullot lentelivät ja kaapit kolisi, vaan hyvinhän siitäkin lopulta selvittiin. Reissun maisteluihin kuului seuraava kattaus:

25v triplatynnyri

The Balvenie 25yo Triple Cask, 40%

T: paahdettua karamellia, toffeeta ja hunajaa. Alkuun mieleen tulee creme brulee ja pannacotta. Taustalta nousee myös sherryn suklaisuutta ja hitusen hedelmäistä happamuutta. Ajan kanssa tulee myös hieman kahvia, runsaasti maltaisuutta ja toffeeta. 

M: hyvin maltillinen ja pehmeä alku. Maltaista kermatoffeeta, pehmeää mietoa valkosuklaata ja hunajaa (valkoista tobleronea, heh), vihreää omenaa ja luumua. Jälkimaku on pehmeydestä huolimatta mukavan maltainen ja pyöreä. Mausteisuuttakin löytyy miedon neilikan, vaniljan ja kanelitangon muodossa. Hyvää pehmeän hentoa siemailuviskiä. Olisi hyvä päästä vertaamaan esim 16yo versiota tähän.

Bowmore Vintage 1983/2011 (27yo), 55,6%

T: kauniisti tulee mietoa sherryä ja kuivaa tammea. Alkuum pehmeästi mietoa kermatoffeeta ja vaaleaa suklaata. Tammesta tulee kuivaa vaniljaa ja hieman neilikkaa. Savu on hyvin piilossa ja tuo oikeastaan mineraalisuutta puhtaan savun sijaan. Lasin pyörittelyn ja ajan jälkeen irtoaa hieman kukkaisuutta ja kirpeämpää hedelmää (omenaa ja vihreää tuoretta rypälettä). Verrattuna edelliseen, tämä on paljon kepeämpi, hienostuneempi ja mineraalisempi. Tuoksuttelin tätä onneksi jo hieman ennen Springtidea, sillä muutoin en olisi huomannut tämän hienostunutta vivahteikkuutta.

27-vuotias sherrybowikka

M: maussa savu tulee esiin innokkaammin, mutta alun jälkeen asettuu taka-alalle päästäen miedon maallisuuden ja metallisuuden esiin. Mineraalista kivisyyttä, hedelmäistä rypäleisyyttä ja hieman hapanta kukkaisuutta. Jälkimaussa kuuluisa laventelisuus tulee esiin, muttei häiritse minua. Muistuttaa hieman hedelmäkarkkia (mietoa). Jälkimaussa on myös hentoa toffeeta ja turvetta. Myös jodista pääsee vivahde esiin. Vaikka tämä on tasapainoinen ja hyvin hieno viski, en sitä 700€ hintaan kuitenkaan ostaisi.

Bowmore Springtide, 54,9%

Maa, aurinko ja kuu samoilla linjoilla ;)

T: kypsän ja tumman viininen, oikein hivelevän ja pehmeän mausteinen. Mausteisuus on kuivan hedelmäistä joista nenä tunnistaa luumun, rusinan, taatelin, viikunan ja tumman rypäleen. Ympärillä pehmeää suklaata ja kaakaopapua. Herkullinen. Oikein sinfonia. Tasapainoista  makeutta happaman hedelmäisyyden kera. Sherryisyys miellyttävää nahkaisine ja vahaisine piirteineen. Tätä voisi nuuhkia pidempäänkin. Yksi parhaista tuoksuisa mihin olen törmännyt. 

M: Maku alkaa intensiivisen sherryisenä ja alussa savuisuuskin tulee hyvin esiin, mutta taittuu kuivan sherryisyyden alle. Alkuun tutuu hieman mineraalista makeutta, mutta kuivattava mokkaisuus ja mausteisuus vie makumaailman enemmän kuiviin hedelmiin ja miedon happamaan rypälemäisyyteen. Jälkimaku on pitkä ja tuo mukanaan suklaata, lakritsia ja vaahterasiirappia. Ei aivan yllä tuoksun lupaamaan herkullisuuteen, mutta oikein maukas kokonaisuus. Eikä haittaa yhtään, että kaapista löytyy tätä pullollinen.

Laphroaig 25yo Cask Strenght, 2011 edition, 48,6% 

25yo 2011 edition

T: Runsaan maltainen ja miedon puusavuinen. Tamminen maltaisuus näyttelee tässä pääosaa ja savu pysyy taustalla. Savuisuus on pölyistä ja miedon mineraalista. Lääkemäisyyttäkin löytyy pienen ajan jälkeen. 

M: maltillista ja tasapainoisa suvun ja maltaan välimuotoa. Merellisyys yltyy aika pian ja suuhun tulee suolaisuutta, merilevää ja muktaisuutta. Tämä ei ole kuitenkaan likainen, pikemminkin pieni maallinen tunne muun seassa. Jälkimaku tyynen vaniljainen, miedon yrttinen ja tamminen. Tasapainoisen viljainen ja ytimekäs. Isohkolla siemauksella pippurisuutta. Hyvää. 

Yamazaki 18yo, OB, 43%

T: hedelmäisen tumma ja mystinen. Mokkaa, nahkaa ja karhunvatukkaa. Alussa sherryisyys valtaa mattaisine marjoineen, jonka jälkeen taustalta avautuu hedelmäisyyttä (viinirypäletta, luumua ja päärynää) ja kukkaisuutta. Aavistus kuivattaa pölyisyyttä. 

M: suklaista kastanjaa alkuun, jonka lisäksi kaakaopapua ja kuivaa jauhoista hedelmää. Suutuntuma on notkea ja hieman öljyinen. Jälkimaussa tylee maukas tumma pähkinäinen suklaa, hapanta lääkemäisyyttä ja maustekakkua. Pitkä jälkimaku. Kestosuosikki. 

Beer Hunter's Mufloni Huurupukki, 4,5%

Reseptissä Ohramaltaita, ruista ja humalina Cascade sekä Goldings. 

T: Jauhoisen poltettu ja hapan. Hieman hapankorppumaisuutta. Suolaista lakritsia. Amerikkalinen humalointi tuntuu tuoksussa ja tuo raikkautta. 

M: Ohuehkon paahteista viljaa. Suolainen ja kitkerähkö humalointi. Suututuma on aika vetinen. Paahteisuus on hieman jälkipalanutta. Jälkimaussa jää palanut suolaisuus. Kaipasin rukiin mausteisuutta ja tuhtiutta.

Huurupukki Yamazakin kaverina

Seuraavan päivän kattauksessa oli vuorossa oheiset juomat ja varsinkin portviinit maistuivat trubaduuria kuunnellessa pasaasin varrella. 

Auchentoshan 1974 Vintage Release 37yo Cask #5611, 40,3%

Iäkäs "pellonurkka"

T: Miellyttävää cafe lattea ja mallasta. Kuivattua aprikoosia ja nectariinia joiden ympärillä leijuu hunajaa. Jotain pietä terävyyttä tai pistävyyttäkin tulee, mutta tämä rauhoittuu ajan myötä. Hieman japanilaistyylistä kukkaisuuttakin löytyy. Tuoksu antaa kyllä hienoja vivahteita pitkään kypsytyksestä. 

M: alku on hyvin saippuainen ja metallinen. Voisi sanoa, ettei hyvin ala. Pientä terävää kirpakkuutta, joka kyllä tasoittuu ja päästää hedelmäisyyden ja metallisuuden esiin. Jälkimaussa vasta alkaa tämän viskin juttu. Voikeksimäisyyttä, valkosuklaata ja taateleita. Maku muuttuu huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Suuhun jää öljyinen voin maku hyvällä tavalla. Mantelia ja murotaikinaa on aistittavissa ja hyvin pieni häivähdys metallisuutta sekä lääkemäisyyttä. Kokonaisuudessaan ei faktojensa väärti. Hintakin huimat +600€ merimyymälässä. Tuoksu ja jälkimaku olivat hyviä. 

Seuraavana on listattu maistetut viinit, joista yksi piti ostaa oikein kotia asti. Olihan se kuitenkin ihan "omaa" vuosikertaakin ;)

Offley Tawny Porto, 19,5%

T: hapan ja marjaisan kitkerä. Nurehkoa punaviininäisyyttä, jonka jälkeen tulee hieman tanniinisuutta ja rypäleisyyttä. Nenätuntu on hieman halpa. Lasiajan kanssa viini asettuu antaen rusinaisuutta ja pähkinäisyyttä. 

M: alkuu hieman mehuisaa ja vetistä sekamelskaa. Makua hallitsee marjat ja sokeri. Suutuntuma on ohuehko ja liukas. Jälkimaussa jää mehuisaa makeutta. Rypäleisyyttä sokerin kera. Ei kovin monipuolinen ja tästä paistaa jotenkin halpuus läpi. 

Cálem Vintage Porto 2002/2004, 20%

T: tanniinisen hapokas, tumman tunkkainen ja marjaisa. Tästä on aistittavissa vahvaa rypälettä ja happamuutta, mutta makeus pysyy hyvin taustalla. Tammisuutta ja pähkinää. 

M: suutuntuma on täyteläinen ja hieman nahkean kuivahtava. Makeus tulee alkuun voimistuen, mutta antaa tilaa marjaisuudelle ja rypäleille. Marjaisuus on hilloista, muttei liian makeaa. Tanniinisuus on mietoa ja suu jää hieman öljyisäksi. Isommalla siemauksella saa miedon pehmeää pippurisuutta, joka miellyttää omaa makunystyrääni. Jälkimaku on hyvin pehmeä ja aika lyhyt. Tämä on jo ytinekkäämpi ja täyteläisempi. Hyvää ja ainoastaan jälkimakua jäin kaipamaan enemmän. 

Dow's Colheita 1982 Single Harvest Tawny Port, 20%

T: ahh, mahtava tuoksu. Kellarinen tunnelma välittyy nenään tuoden tummaa paahtunutta tammisuutta, tummaa karamellisoitua rypälettä ja rusinaa, hitusen nahkaista ja kahvista vivahdetta, sekä miedon hapanta käynyttä luumua. Port -viinien aatelia. 

M: tuoksun elementit löytyy myös mausta. Sopivasti kaikkea. Makeaa karamellisoitua rypälettä, mokkaista luumua, suklaata, rusinaa, taatelia ja paahdettua tammitynnyriä. Makeus on hyvin tasapainossa happamuuden kanssa. Suutuntuma on hieman siirappinen, mutta notkea ja täyteläinen sekä miedon kuivattava. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saa harrastajan jaksamaan. Huippua. 

Kotikaappiinkin päätynyt portviini