Pikavisiitti Tallinnaan 5.3.2016

Pienen pieni visiitti Tallinnaan maaliskuisessa koleassa säässä. Aikaa on saattanut kulua jo muutama vuosi edellisestä pyörähdyksestäni etelänaapuriin. Kirjataan nyt muistiin kokemukset ja jaetaan kuulumiset.

Menopaluu hoitui Tallinkin M/S Baltic Queenilla. Laivan oluttarjonta tukeutui virolaisiin pienpanimo-oluisiin. Laivamyymälässä näitä oli muutama hyllyllinen pullollaan, joiden lisäksi Leffeä ja jotakin perus-Hefeä. Ravintolapuolella ja pubissa oli hiukan parempi valikoima, vaikka virolaiset oluet näyttelivätkin pääosaa. Kuvat kertoo enempi.

Viskipuolella oli tarjolla kohtalainen valikoima laivan myymäläpuolella, vaikka mielenkiintoisia pulloja ei erityisen paljoa, tai sanotaanko, että valikoima oli melko perusluonteista. Hinnat korkeat kuten nykyään yleensäkin, mutta kyllähän tuolla Alkoa edullisemmin ostelee.

Oma huomioni kiinnittyi japanilaisiin pullotteisiin, joista ensimmäiseksi Hibikin Japanese Harmony Master Select -pulloon. Tämä sai kuitenkin jäädä hyllyyn, sillä vitriinistä löytyi tätä mielenkiintoisempi Hibikin 17-vuotias pullote, jonka hinta on karannut maailmalla jo satasiin. Tätä aiemmin maistaneena 89€ hinta oli mukaanvietävän oloinen. Reppuun siis.

Hieman haikailin myös Hakushun 18-vuotiaan perään, mutta 149€ hintalappu piti näpit erossa. Kuten muidenkin japanilaisten, myös tämän hinta on karannut lapasesta maksaessa maailmalla jo reilusti kahden sadan päälle, joten sikäli laivalla hinta oli jopa edullinen. Lisäksi hankalampi löytää Euroopasta. Sen verta jäi kaivelemaan, että parin rulettipöydän täysosuman jälkeen käppäilin takaisin laivamyymälään ja päätin sijoittaa uhkapelatut rahat Hakushun 18yo pulloon. Laivalta lähti näin ollen mukaan kaksi japanilaista.

Muutama olut tuli laivan kapakasta ostettua, mutta valitettavasti itselleni osui useampi jo hyvin lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa olutta ja maku olikin hieman sen mukaista. Ensimmäiseksi valittu Lehe Suur India oli tunkkaisen katkera ja yksinkertainen greippimallasläjäys.

Jätin lähes puolet juomatta ja kokeilin onneani Põhjala Rukkirääkillä, joka oli jo paljon suunmyötäisempi, mutta valitettavasti tässäkin maistui jo hieman ikä. Kiva rukiinen maltaisuus, mutta diasetyyli pilasi makunautintoa. Onneksi otin kyytipojaksi Ardbegin Uigeadailia, jolla sai huuhdeltua suuta.

Eipä tuolla viskipuolella kapakassa paljon hurraamista ollut. Ensimmäinen viski oli muuten jo perinteeksi noussut Macallanin Oscuro, joka kyllä hivelee sherrynystävän makunystyröitä. Toimii kivasti nahkaisinen piirteineen, vielä kun pullon hinta olisi edes alle 200€...

Viskihyllyjen ollessa niin suppeat, päätin ottaa siemailtavaksi portugalilaista nektaaria, eli Offleyn Colheita 1998 portviiniä. Tämä toimi oikein mukavasti sekä sellaisenaan, että kahvin ja juuston kera. Alkuolemus makea ja raikkaampi, mutta loppua kohden kivasti kypsempää ja tummempaa piirrettä tammisine vivahteineen.

Macallan Oscuro

 Maissa päätin lyhyen ajan vuoksi tehdä vain kaksi "katsastusta", joista ensimmäiseksi vaimon houkuttelemana Stockmannille. Osasin jo ennakkoon odottaa korkeita hintoja, mutta melkein jouduin hieraisemaan silmiäni hintalappuja katsellessa – Uigeadail 99€ ?!? Mitä v****a. Olutpuolella myös kovia hintoja, mutta ei nyt sentäs täysin yliampuvaa.

Kohtalaisesti valikoimma, mutta niin kauan kuin nettikauppoja on olemassa ei tuonne ole toista kertaa asiaa. Nappasin säälistä (no kyllä se nyt oikeastikin kiinnosti) yhden Foundersin Breakfast Stoutin reilulla neljällä eurolla. Alla kuvissa Stockmannin valikoimia.

Stockan odotetun pettymyksen jälkeen lähdin käppäilemään muutaman kilometrin päässä olevaa Uba ja Humal -kauppaa kohti, joka sijaitsee osoitteessa Võrgu 3. Kaupassa on aika kiva valikoima erilaisia oluita ja hintataso jotenkuten kohtalainen. Runsaasta valikoimasta huolimatta en ollut erityisemmin ostotuulella ja tuoltakin nappasin vain pari olutta mukaani.

Paluumatkalla satamaa kohti käväsin vielä kuuluisissa ja säälittävissä SuperAlkoissa (tmv), joissa näky ja meno oli kyllä karseaa. Kaameat tungokset haisevia kännisiä ihmisiä hakemassa lavoittain känniviinaa kalliseen kotimaahansa. Aloin voimaan pahoin ja lähdin äkkiä pois. Laivalla loppumatka iisisti, koska illalla oli luvassa itse järkkäämäni kotitasting teemalla Kilchoman. Alla kuvia Uba ja Humal -kaupasta.

Silja Symphony ja Tukholma 12/2013

Tulipa käytyä taas vaihteeksi naapurimaassa pienen risteilyn verran. Tuttu Silja Symphony toimi kyyditsijänä. Tämän kertaiselle matkalle ei ollut mitään erityistä tarkoitusta ja lahjakortin voimin oli helppoa lähteä edullisemman viskin perään. No olihan meillä toki pieniä suunnitelmia Tukholman varalle, kuten joulumarkkinoilla käyntiä, syöntiä ja pientä jouluostelua.
Saattoipi olla viimeinen kerta kyseisellä konseptilla, sillä laivathan (Serenade ja Symphony) menee remppaan ensi vuonna ja ilmeisesti saa isommankin ilmeen kohotuksen. Mielestäni promenade -kävelykatu on ollut mainio ratkaisu tuollaiselle ruotsinlaivalle, eikä sitä mielestäni tarvitsisi ainakaan kokonaan muuttaa.

Laivan Old Port Pub tarjoaa kohtalaisen valikoiman viskejä ja oluita. Valikoima oli jonkin verran muuttunut aikaisemmasta käynnistä, joten aivan samoja viskejä ei sentään tavinnut maistella. Hyvä lisä tuossa pubissa on, että erikoisempia oluita voi ostaa laatikoittain kotiin vietäväksi. Hinnoittelu oli omituista, jotkin erikoisemmat viskit oli yllättävänkin edullisia verrattuna tavallisiin tisleisiin. Esimerkkinä mainittakoon Bowmore 27yo Vintage 1983 oli 39e/4cl, Caol Ila 25yo oli 15e/4cl. Laphroaig 25yo CS 19e/4cl ja verrattuna Corryvreckanin 13e/4cl, tai Dalmore 15yo 14e/4cl, niin öh... mitä? Jokatapauksessa tuli tietysti maisteltua muutamat viskit tuolla kahden vuorokauden aikana ja niistä tarkempia nootteja alempana.

Take Away -oluet

Old Port viskilista 

Uutena tuttavuutena minulle löytyi laivalta viinibaari. Siis ei tämä mikään uusi lafka ollut, mutta itse en vain aiemmin sinne ole eksynyt. Valikoimaan kuului kaikenlaisia erilaisia viinejä samppanjoista makeisiin viineihin. Näistähän minua erityisesti kiinnosti väkevöidyt ja makeat viinit. Muutama tulikin maisteltua ja ne on myös listattuna alempana. Promenaden varrella oli mukavan rauhallista istuskella hyvän viinin ääressä etenkin, kun laivalla oli aika rauhallista.

Taxfreen viskiosatolla ei ollut kovin paljoa yllätyksiä muihin laivoihin verrattuna, toki valikoima on edelleen kohtuu hyvä ja suht edullinen. Vakivalikoimiin oli tullut reilusti travel retail -pullotteita, kuten kaikki mahdolliset Highland Parkit, Old Pulteneyt ja Laphroaigit. Japsihyllyjen kattaus oli hitusen laimeampi ja siytä edusti nykyään kalliimpi Yamazaki 18yo, 12yo ja Nikkan perusblendit. Taisi olla Hakushuakin 12yo muodossa. Tähän hyllysektioon kaipaisi hiukan lisää valikoimaa jo. Vitriini oli uudistunut muutamalla pullolla. Nämä tosin ovat yleensä niitä hieman arvokkaampia tyyliin >400e. Oli siinä muutama alle 200e pullokin, esim. Caol Ila 25yo (159e) ja Glenfarclas 1993 Family Cask (150e) ja tämä jälkimmäinen tarttuikin kokoelmiini Bruikan Octomore 06.2 lisäksi. Octomoresta nappasin viimeisen pullon hyllystä ja hintaa tuolle kertyi 95e luokkaa. Tämä oli ensimmäinen Octomore, joka päätyi kaappiini asti.

Omiin suunnitelmiin kuului tietty lisäksi paikallisten viinakauppojen läpikäynti, eli ne perinteiset kaksi Systembolagetia tuli käytyä, Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeet. Näissä valikoima on kohtuu tasolla ja varsinkin olutosastolta tarttui useampi pullo mukaan. Viskiostot jäi tällä kertaa laivan varaan.

Varaston täydennystä

Reissu oli ostosten suhteen onnistunut ja kaikki muukin meni ihan suunnitelmien mukaan, ainoa isompi miinus oli paluumatkan helvetinmoinen laivan keikkuminen, kun 17-25 m/s tuulet koetteli ihmisten tasapainoa. Pullot lentelivät ja kaapit kolisi, vaan hyvinhän siitäkin lopulta selvittiin. Reissun maisteluihin kuului seuraava kattaus:

25v triplatynnyri

The Balvenie 25yo Triple Cask, 40%

T: paahdettua karamellia, toffeeta ja hunajaa. Alkuun mieleen tulee creme brulee ja pannacotta. Taustalta nousee myös sherryn suklaisuutta ja hitusen hedelmäistä happamuutta. Ajan kanssa tulee myös hieman kahvia, runsaasti maltaisuutta ja toffeeta. 

M: hyvin maltillinen ja pehmeä alku. Maltaista kermatoffeeta, pehmeää mietoa valkosuklaata ja hunajaa (valkoista tobleronea, heh), vihreää omenaa ja luumua. Jälkimaku on pehmeydestä huolimatta mukavan maltainen ja pyöreä. Mausteisuuttakin löytyy miedon neilikan, vaniljan ja kanelitangon muodossa. Hyvää pehmeän hentoa siemailuviskiä. Olisi hyvä päästä vertaamaan esim 16yo versiota tähän.

Bowmore Vintage 1983/2011 (27yo), 55,6%

T: kauniisti tulee mietoa sherryä ja kuivaa tammea. Alkuum pehmeästi mietoa kermatoffeeta ja vaaleaa suklaata. Tammesta tulee kuivaa vaniljaa ja hieman neilikkaa. Savu on hyvin piilossa ja tuo oikeastaan mineraalisuutta puhtaan savun sijaan. Lasin pyörittelyn ja ajan jälkeen irtoaa hieman kukkaisuutta ja kirpeämpää hedelmää (omenaa ja vihreää tuoretta rypälettä). Verrattuna edelliseen, tämä on paljon kepeämpi, hienostuneempi ja mineraalisempi. Tuoksuttelin tätä onneksi jo hieman ennen Springtidea, sillä muutoin en olisi huomannut tämän hienostunutta vivahteikkuutta.

27-vuotias sherrybowikka

M: maussa savu tulee esiin innokkaammin, mutta alun jälkeen asettuu taka-alalle päästäen miedon maallisuuden ja metallisuuden esiin. Mineraalista kivisyyttä, hedelmäistä rypäleisyyttä ja hieman hapanta kukkaisuutta. Jälkimaussa kuuluisa laventelisuus tulee esiin, muttei häiritse minua. Muistuttaa hieman hedelmäkarkkia (mietoa). Jälkimaussa on myös hentoa toffeeta ja turvetta. Myös jodista pääsee vivahde esiin. Vaikka tämä on tasapainoinen ja hyvin hieno viski, en sitä 700€ hintaan kuitenkaan ostaisi.

Bowmore Springtide, 54,9%

Maa, aurinko ja kuu samoilla linjoilla ;)

T: kypsän ja tumman viininen, oikein hivelevän ja pehmeän mausteinen. Mausteisuus on kuivan hedelmäistä joista nenä tunnistaa luumun, rusinan, taatelin, viikunan ja tumman rypäleen. Ympärillä pehmeää suklaata ja kaakaopapua. Herkullinen. Oikein sinfonia. Tasapainoista  makeutta happaman hedelmäisyyden kera. Sherryisyys miellyttävää nahkaisine ja vahaisine piirteineen. Tätä voisi nuuhkia pidempäänkin. Yksi parhaista tuoksuisa mihin olen törmännyt. 

M: Maku alkaa intensiivisen sherryisenä ja alussa savuisuuskin tulee hyvin esiin, mutta taittuu kuivan sherryisyyden alle. Alkuun tutuu hieman mineraalista makeutta, mutta kuivattava mokkaisuus ja mausteisuus vie makumaailman enemmän kuiviin hedelmiin ja miedon happamaan rypälemäisyyteen. Jälkimaku on pitkä ja tuo mukanaan suklaata, lakritsia ja vaahterasiirappia. Ei aivan yllä tuoksun lupaamaan herkullisuuteen, mutta oikein maukas kokonaisuus. Eikä haittaa yhtään, että kaapista löytyy tätä pullollinen.

Laphroaig 25yo Cask Strenght, 2011 edition, 48,6% 

25yo 2011 edition

T: Runsaan maltainen ja miedon puusavuinen. Tamminen maltaisuus näyttelee tässä pääosaa ja savu pysyy taustalla. Savuisuus on pölyistä ja miedon mineraalista. Lääkemäisyyttäkin löytyy pienen ajan jälkeen. 

M: maltillista ja tasapainoisa suvun ja maltaan välimuotoa. Merellisyys yltyy aika pian ja suuhun tulee suolaisuutta, merilevää ja muktaisuutta. Tämä ei ole kuitenkaan likainen, pikemminkin pieni maallinen tunne muun seassa. Jälkimaku tyynen vaniljainen, miedon yrttinen ja tamminen. Tasapainoisen viljainen ja ytimekäs. Isohkolla siemauksella pippurisuutta. Hyvää. 

Yamazaki 18yo, OB, 43%

T: hedelmäisen tumma ja mystinen. Mokkaa, nahkaa ja karhunvatukkaa. Alussa sherryisyys valtaa mattaisine marjoineen, jonka jälkeen taustalta avautuu hedelmäisyyttä (viinirypäletta, luumua ja päärynää) ja kukkaisuutta. Aavistus kuivattaa pölyisyyttä. 

M: suklaista kastanjaa alkuun, jonka lisäksi kaakaopapua ja kuivaa jauhoista hedelmää. Suutuntuma on notkea ja hieman öljyinen. Jälkimaussa tylee maukas tumma pähkinäinen suklaa, hapanta lääkemäisyyttä ja maustekakkua. Pitkä jälkimaku. Kestosuosikki. 

Beer Hunter's Mufloni Huurupukki, 4,5%

Reseptissä Ohramaltaita, ruista ja humalina Cascade sekä Goldings. 

T: Jauhoisen poltettu ja hapan. Hieman hapankorppumaisuutta. Suolaista lakritsia. Amerikkalinen humalointi tuntuu tuoksussa ja tuo raikkautta. 

M: Ohuehkon paahteista viljaa. Suolainen ja kitkerähkö humalointi. Suututuma on aika vetinen. Paahteisuus on hieman jälkipalanutta. Jälkimaussa jää palanut suolaisuus. Kaipasin rukiin mausteisuutta ja tuhtiutta.

Huurupukki Yamazakin kaverina

Seuraavan päivän kattauksessa oli vuorossa oheiset juomat ja varsinkin portviinit maistuivat trubaduuria kuunnellessa pasaasin varrella. 

Auchentoshan 1974 Vintage Release 37yo Cask #5611, 40,3%

Iäkäs "pellonurkka"

T: Miellyttävää cafe lattea ja mallasta. Kuivattua aprikoosia ja nectariinia joiden ympärillä leijuu hunajaa. Jotain pietä terävyyttä tai pistävyyttäkin tulee, mutta tämä rauhoittuu ajan myötä. Hieman japanilaistyylistä kukkaisuuttakin löytyy. Tuoksu antaa kyllä hienoja vivahteita pitkään kypsytyksestä. 

M: alku on hyvin saippuainen ja metallinen. Voisi sanoa, ettei hyvin ala. Pientä terävää kirpakkuutta, joka kyllä tasoittuu ja päästää hedelmäisyyden ja metallisuuden esiin. Jälkimaussa vasta alkaa tämän viskin juttu. Voikeksimäisyyttä, valkosuklaata ja taateleita. Maku muuttuu huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Suuhun jää öljyinen voin maku hyvällä tavalla. Mantelia ja murotaikinaa on aistittavissa ja hyvin pieni häivähdys metallisuutta sekä lääkemäisyyttä. Kokonaisuudessaan ei faktojensa väärti. Hintakin huimat +600€ merimyymälässä. Tuoksu ja jälkimaku olivat hyviä. 

Seuraavana on listattu maistetut viinit, joista yksi piti ostaa oikein kotia asti. Olihan se kuitenkin ihan "omaa" vuosikertaakin ;)

Offley Tawny Porto, 19,5%

T: hapan ja marjaisan kitkerä. Nurehkoa punaviininäisyyttä, jonka jälkeen tulee hieman tanniinisuutta ja rypäleisyyttä. Nenätuntu on hieman halpa. Lasiajan kanssa viini asettuu antaen rusinaisuutta ja pähkinäisyyttä. 

M: alkuu hieman mehuisaa ja vetistä sekamelskaa. Makua hallitsee marjat ja sokeri. Suutuntuma on ohuehko ja liukas. Jälkimaussa jää mehuisaa makeutta. Rypäleisyyttä sokerin kera. Ei kovin monipuolinen ja tästä paistaa jotenkin halpuus läpi. 

Cálem Vintage Porto 2002/2004, 20%

T: tanniinisen hapokas, tumman tunkkainen ja marjaisa. Tästä on aistittavissa vahvaa rypälettä ja happamuutta, mutta makeus pysyy hyvin taustalla. Tammisuutta ja pähkinää. 

M: suutuntuma on täyteläinen ja hieman nahkean kuivahtava. Makeus tulee alkuun voimistuen, mutta antaa tilaa marjaisuudelle ja rypäleille. Marjaisuus on hilloista, muttei liian makeaa. Tanniinisuus on mietoa ja suu jää hieman öljyisäksi. Isommalla siemauksella saa miedon pehmeää pippurisuutta, joka miellyttää omaa makunystyrääni. Jälkimaku on hyvin pehmeä ja aika lyhyt. Tämä on jo ytinekkäämpi ja täyteläisempi. Hyvää ja ainoastaan jälkimakua jäin kaipamaan enemmän. 

Dow's Colheita 1982 Single Harvest Tawny Port, 20%

T: ahh, mahtava tuoksu. Kellarinen tunnelma välittyy nenään tuoden tummaa paahtunutta tammisuutta, tummaa karamellisoitua rypälettä ja rusinaa, hitusen nahkaista ja kahvista vivahdetta, sekä miedon hapanta käynyttä luumua. Port -viinien aatelia. 

M: tuoksun elementit löytyy myös mausta. Sopivasti kaikkea. Makeaa karamellisoitua rypälettä, mokkaista luumua, suklaata, rusinaa, taatelia ja paahdettua tammitynnyriä. Makeus on hyvin tasapainossa happamuuden kanssa. Suutuntuma on hieman siirappinen, mutta notkea ja täyteläinen sekä miedon kuivattava. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saa harrastajan jaksamaan. Huippua. 

Kotikaappiinkin päätynyt portviini