Tulipa käytyä taas vaihteeksi naapurimaassa pienen risteilyn verran. Tuttu Silja Symphony toimi kyyditsijänä. Tämän kertaiselle matkalle ei ollut mitään erityistä tarkoitusta ja lahjakortin voimin oli helppoa lähteä edullisemman viskin perään. No olihan meillä toki pieniä suunnitelmia Tukholman varalle, kuten joulumarkkinoilla käyntiä, syöntiä ja pientä jouluostelua.
Saattoipi olla viimeinen kerta kyseisellä konseptilla, sillä laivathan (Serenade ja Symphony) menee remppaan ensi vuonna ja ilmeisesti saa isommankin ilmeen kohotuksen. Mielestäni promenade -kävelykatu on ollut mainio ratkaisu tuollaiselle ruotsinlaivalle, eikä sitä mielestäni tarvitsisi ainakaan kokonaan muuttaa.
Laivan Old Port Pub tarjoaa kohtalaisen valikoiman viskejä ja oluita. Valikoima oli jonkin verran muuttunut aikaisemmasta käynnistä, joten aivan samoja viskejä ei sentään tavinnut maistella. Hyvä lisä tuossa pubissa on, että erikoisempia oluita voi ostaa laatikoittain kotiin vietäväksi. Hinnoittelu oli omituista, jotkin erikoisemmat viskit oli yllättävänkin edullisia verrattuna tavallisiin tisleisiin. Esimerkkinä mainittakoon Bowmore 27yo Vintage 1983 oli 39e/4cl, Caol Ila 25yo oli 15e/4cl. Laphroaig 25yo CS 19e/4cl ja verrattuna Corryvreckanin 13e/4cl, tai Dalmore 15yo 14e/4cl, niin öh... mitä? Jokatapauksessa tuli tietysti maisteltua muutamat viskit tuolla kahden vuorokauden aikana ja niistä tarkempia nootteja alempana.
Uutena tuttavuutena minulle löytyi laivalta viinibaari. Siis ei tämä mikään uusi lafka ollut, mutta itse en vain aiemmin sinne ole eksynyt. Valikoimaan kuului kaikenlaisia erilaisia viinejä samppanjoista makeisiin viineihin. Näistähän minua erityisesti kiinnosti väkevöidyt ja makeat viinit. Muutama tulikin maisteltua ja ne on myös listattuna alempana. Promenaden varrella oli mukavan rauhallista istuskella hyvän viinin ääressä etenkin, kun laivalla oli aika rauhallista.
Taxfreen viskiosatolla ei ollut kovin paljoa yllätyksiä muihin laivoihin verrattuna, toki valikoima on edelleen kohtuu hyvä ja suht edullinen. Vakivalikoimiin oli tullut reilusti travel retail -pullotteita, kuten kaikki mahdolliset Highland Parkit, Old Pulteneyt ja Laphroaigit. Japsihyllyjen kattaus oli hitusen laimeampi ja siytä edusti nykyään kalliimpi Yamazaki 18yo, 12yo ja Nikkan perusblendit. Taisi olla Hakushuakin 12yo muodossa. Tähän hyllysektioon kaipaisi hiukan lisää valikoimaa jo. Vitriini oli uudistunut muutamalla pullolla. Nämä tosin ovat yleensä niitä hieman arvokkaampia tyyliin >400e. Oli siinä muutama alle 200e pullokin, esim. Caol Ila 25yo (159e) ja Glenfarclas 1993 Family Cask (150e) ja tämä jälkimmäinen tarttuikin kokoelmiini Bruikan Octomore 06.2 lisäksi. Octomoresta nappasin viimeisen pullon hyllystä ja hintaa tuolle kertyi 95e luokkaa. Tämä oli ensimmäinen Octomore, joka päätyi kaappiini asti.
Omiin suunnitelmiin kuului tietty lisäksi paikallisten viinakauppojen läpikäynti, eli ne perinteiset kaksi Systembolagetia tuli käytyä, Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeet. Näissä valikoima on kohtuu tasolla ja varsinkin olutosastolta tarttui useampi pullo mukaan. Viskiostot jäi tällä kertaa laivan varaan.
Reissu oli ostosten suhteen onnistunut ja kaikki muukin meni ihan suunnitelmien mukaan, ainoa isompi miinus oli paluumatkan helvetinmoinen laivan keikkuminen, kun 17-25 m/s tuulet koetteli ihmisten tasapainoa. Pullot lentelivät ja kaapit kolisi, vaan hyvinhän siitäkin lopulta selvittiin. Reissun maisteluihin kuului seuraava kattaus:
The Balvenie 25yo Triple Cask, 40%
Saattoipi olla viimeinen kerta kyseisellä konseptilla, sillä laivathan (Serenade ja Symphony) menee remppaan ensi vuonna ja ilmeisesti saa isommankin ilmeen kohotuksen. Mielestäni promenade -kävelykatu on ollut mainio ratkaisu tuollaiselle ruotsinlaivalle, eikä sitä mielestäni tarvitsisi ainakaan kokonaan muuttaa.
Laivan Old Port Pub tarjoaa kohtalaisen valikoiman viskejä ja oluita. Valikoima oli jonkin verran muuttunut aikaisemmasta käynnistä, joten aivan samoja viskejä ei sentään tavinnut maistella. Hyvä lisä tuossa pubissa on, että erikoisempia oluita voi ostaa laatikoittain kotiin vietäväksi. Hinnoittelu oli omituista, jotkin erikoisemmat viskit oli yllättävänkin edullisia verrattuna tavallisiin tisleisiin. Esimerkkinä mainittakoon Bowmore 27yo Vintage 1983 oli 39e/4cl, Caol Ila 25yo oli 15e/4cl. Laphroaig 25yo CS 19e/4cl ja verrattuna Corryvreckanin 13e/4cl, tai Dalmore 15yo 14e/4cl, niin öh... mitä? Jokatapauksessa tuli tietysti maisteltua muutamat viskit tuolla kahden vuorokauden aikana ja niistä tarkempia nootteja alempana.
 |
| Take Away -oluet |
 |
| Old Port viskilista |
Uutena tuttavuutena minulle löytyi laivalta viinibaari. Siis ei tämä mikään uusi lafka ollut, mutta itse en vain aiemmin sinne ole eksynyt. Valikoimaan kuului kaikenlaisia erilaisia viinejä samppanjoista makeisiin viineihin. Näistähän minua erityisesti kiinnosti väkevöidyt ja makeat viinit. Muutama tulikin maisteltua ja ne on myös listattuna alempana. Promenaden varrella oli mukavan rauhallista istuskella hyvän viinin ääressä etenkin, kun laivalla oli aika rauhallista.
Taxfreen viskiosatolla ei ollut kovin paljoa yllätyksiä muihin laivoihin verrattuna, toki valikoima on edelleen kohtuu hyvä ja suht edullinen. Vakivalikoimiin oli tullut reilusti travel retail -pullotteita, kuten kaikki mahdolliset Highland Parkit, Old Pulteneyt ja Laphroaigit. Japsihyllyjen kattaus oli hitusen laimeampi ja siytä edusti nykyään kalliimpi Yamazaki 18yo, 12yo ja Nikkan perusblendit. Taisi olla Hakushuakin 12yo muodossa. Tähän hyllysektioon kaipaisi hiukan lisää valikoimaa jo. Vitriini oli uudistunut muutamalla pullolla. Nämä tosin ovat yleensä niitä hieman arvokkaampia tyyliin >400e. Oli siinä muutama alle 200e pullokin, esim. Caol Ila 25yo (159e) ja Glenfarclas 1993 Family Cask (150e) ja tämä jälkimmäinen tarttuikin kokoelmiini Bruikan Octomore 06.2 lisäksi. Octomoresta nappasin viimeisen pullon hyllystä ja hintaa tuolle kertyi 95e luokkaa. Tämä oli ensimmäinen Octomore, joka päätyi kaappiini asti.
Omiin suunnitelmiin kuului tietty lisäksi paikallisten viinakauppojen läpikäynti, eli ne perinteiset kaksi Systembolagetia tuli käytyä, Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeet. Näissä valikoima on kohtuu tasolla ja varsinkin olutosastolta tarttui useampi pullo mukaan. Viskiostot jäi tällä kertaa laivan varaan.
 |
| Varaston täydennystä |
Reissu oli ostosten suhteen onnistunut ja kaikki muukin meni ihan suunnitelmien mukaan, ainoa isompi miinus oli paluumatkan helvetinmoinen laivan keikkuminen, kun 17-25 m/s tuulet koetteli ihmisten tasapainoa. Pullot lentelivät ja kaapit kolisi, vaan hyvinhän siitäkin lopulta selvittiin. Reissun maisteluihin kuului seuraava kattaus:
 |
| 25v triplatynnyri |
T: paahdettua karamellia, toffeeta ja hunajaa. Alkuun mieleen tulee creme brulee ja pannacotta. Taustalta nousee myös sherryn suklaisuutta ja hitusen hedelmäistä happamuutta. Ajan kanssa tulee myös hieman kahvia, runsaasti maltaisuutta ja toffeeta.
M: hyvin maltillinen ja pehmeä alku. Maltaista kermatoffeeta, pehmeää mietoa valkosuklaata ja hunajaa (valkoista tobleronea, heh), vihreää omenaa ja luumua. Jälkimaku on pehmeydestä huolimatta mukavan maltainen ja pyöreä. Mausteisuuttakin löytyy miedon neilikan, vaniljan ja kanelitangon muodossa. Hyvää pehmeän hentoa siemailuviskiä. Olisi hyvä päästä vertaamaan esim 16yo versiota tähän.
Bowmore Vintage 1983/2011 (27yo), 55,6%
T: kauniisti tulee mietoa sherryä ja kuivaa tammea. Alkuum pehmeästi mietoa kermatoffeeta ja vaaleaa suklaata. Tammesta tulee kuivaa vaniljaa ja hieman neilikkaa. Savu on hyvin piilossa ja tuo oikeastaan mineraalisuutta puhtaan savun sijaan. Lasin pyörittelyn ja ajan jälkeen irtoaa hieman kukkaisuutta ja kirpeämpää hedelmää (omenaa ja vihreää tuoretta rypälettä). Verrattuna edelliseen, tämä on paljon kepeämpi, hienostuneempi ja mineraalisempi. Tuoksuttelin tätä onneksi jo hieman ennen Springtidea, sillä muutoin en olisi huomannut tämän hienostunutta vivahteikkuutta.
 |
| 27-vuotias sherrybowikka |
M: maussa savu tulee esiin innokkaammin, mutta alun jälkeen asettuu taka-alalle päästäen miedon maallisuuden ja metallisuuden esiin. Mineraalista kivisyyttä, hedelmäistä rypäleisyyttä ja hieman hapanta kukkaisuutta. Jälkimaussa kuuluisa laventelisuus tulee esiin, muttei häiritse minua. Muistuttaa hieman hedelmäkarkkia (mietoa). Jälkimaussa on myös hentoa toffeeta ja turvetta. Myös jodista pääsee vivahde esiin. Vaikka tämä on tasapainoinen ja hyvin hieno viski, en sitä 700€ hintaan kuitenkaan ostaisi.
Bowmore Springtide, 54,9%
 |
| Maa, aurinko ja kuu samoilla linjoilla ;) |
M: Maku alkaa intensiivisen sherryisenä ja alussa savuisuuskin tulee hyvin esiin, mutta taittuu kuivan sherryisyyden alle. Alkuun tutuu hieman mineraalista makeutta, mutta kuivattava mokkaisuus ja mausteisuus vie makumaailman enemmän kuiviin hedelmiin ja miedon happamaan rypälemäisyyteen. Jälkimaku on pitkä ja tuo mukanaan suklaata, lakritsia ja vaahterasiirappia. Ei aivan yllä tuoksun lupaamaan herkullisuuteen, mutta oikein maukas kokonaisuus. Eikä haittaa yhtään, että kaapista löytyy tätä pullollinen.
Laphroaig 25yo Cask Strenght, 2011 edition, 48,6%
 |
| 25yo 2011 edition |
T: Runsaan maltainen ja miedon puusavuinen. Tamminen maltaisuus näyttelee tässä pääosaa ja savu pysyy taustalla. Savuisuus on pölyistä ja miedon mineraalista. Lääkemäisyyttäkin löytyy pienen ajan jälkeen.
M: maltillista ja tasapainoisa suvun ja maltaan välimuotoa. Merellisyys yltyy aika pian ja suuhun tulee suolaisuutta, merilevää ja muktaisuutta. Tämä ei ole kuitenkaan likainen, pikemminkin pieni maallinen tunne muun seassa. Jälkimaku tyynen vaniljainen, miedon yrttinen ja tamminen. Tasapainoisen viljainen ja ytimekäs. Isohkolla siemauksella pippurisuutta. Hyvää.
Yamazaki 18yo, OB, 43%
T: hedelmäisen tumma ja mystinen. Mokkaa, nahkaa ja karhunvatukkaa. Alussa sherryisyys valtaa mattaisine marjoineen, jonka jälkeen taustalta avautuu hedelmäisyyttä (viinirypäletta, luumua ja päärynää) ja kukkaisuutta. Aavistus kuivattaa pölyisyyttä.
M: suklaista kastanjaa alkuun, jonka lisäksi kaakaopapua ja kuivaa jauhoista hedelmää. Suutuntuma on notkea ja hieman öljyinen. Jälkimaussa tylee maukas tumma pähkinäinen suklaa, hapanta lääkemäisyyttä ja maustekakkua. Pitkä jälkimaku. Kestosuosikki.
Beer Hunter's Mufloni Huurupukki, 4,5%
Reseptissä Ohramaltaita, ruista ja humalina Cascade sekä Goldings.
T: Jauhoisen poltettu ja hapan. Hieman hapankorppumaisuutta. Suolaista lakritsia. Amerikkalinen humalointi tuntuu tuoksussa ja tuo raikkautta.
M: Ohuehkon paahteista viljaa. Suolainen ja kitkerähkö humalointi. Suututuma on aika vetinen. Paahteisuus on hieman jälkipalanutta. Jälkimaussa jää palanut suolaisuus. Kaipasin rukiin mausteisuutta ja tuhtiutta.
 |
| Huurupukki Yamazakin kaverina |
Seuraavan päivän kattauksessa oli vuorossa oheiset juomat ja varsinkin portviinit maistuivat trubaduuria kuunnellessa pasaasin varrella.
Auchentoshan 1974 Vintage Release 37yo Cask #5611, 40,3%
 |
| Iäkäs "pellonurkka" |
M: alku on hyvin saippuainen ja metallinen. Voisi sanoa, ettei hyvin ala. Pientä terävää kirpakkuutta, joka kyllä tasoittuu ja päästää hedelmäisyyden ja metallisuuden esiin. Jälkimaussa vasta alkaa tämän viskin juttu. Voikeksimäisyyttä, valkosuklaata ja taateleita. Maku muuttuu huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Suuhun jää öljyinen voin maku hyvällä tavalla. Mantelia ja murotaikinaa on aistittavissa ja hyvin pieni häivähdys metallisuutta sekä lääkemäisyyttä. Kokonaisuudessaan ei faktojensa väärti. Hintakin huimat +600€ merimyymälässä. Tuoksu ja jälkimaku olivat hyviä.
Seuraavana on listattu maistetut viinit, joista yksi piti ostaa oikein kotia asti. Olihan se kuitenkin ihan "omaa" vuosikertaakin ;)
Offley Tawny Porto, 19,5%
T: hapan ja marjaisan kitkerä. Nurehkoa punaviininäisyyttä, jonka jälkeen tulee hieman tanniinisuutta ja rypäleisyyttä. Nenätuntu on hieman halpa. Lasiajan kanssa viini asettuu antaen rusinaisuutta ja pähkinäisyyttä.
M: alkuu hieman mehuisaa ja vetistä sekamelskaa. Makua hallitsee marjat ja sokeri. Suutuntuma on ohuehko ja liukas. Jälkimaussa jää mehuisaa makeutta. Rypäleisyyttä sokerin kera. Ei kovin monipuolinen ja tästä paistaa jotenkin halpuus läpi.
Cálem Vintage Porto 2002/2004, 20%
T: tanniinisen hapokas, tumman tunkkainen ja marjaisa. Tästä on aistittavissa vahvaa rypälettä ja happamuutta, mutta makeus pysyy hyvin taustalla. Tammisuutta ja pähkinää.
M: suutuntuma on täyteläinen ja hieman nahkean kuivahtava. Makeus tulee alkuun voimistuen, mutta antaa tilaa marjaisuudelle ja rypäleille. Marjaisuus on hilloista, muttei liian makeaa. Tanniinisuus on mietoa ja suu jää hieman öljyisäksi. Isommalla siemauksella saa miedon pehmeää pippurisuutta, joka miellyttää omaa makunystyrääni. Jälkimaku on hyvin pehmeä ja aika lyhyt. Tämä on jo ytinekkäämpi ja täyteläisempi. Hyvää ja ainoastaan jälkimakua jäin kaipamaan enemmän.
Dow's Colheita 1982 Single Harvest Tawny Port, 20%
T: ahh, mahtava tuoksu. Kellarinen tunnelma välittyy nenään tuoden tummaa paahtunutta tammisuutta, tummaa karamellisoitua rypälettä ja rusinaa, hitusen nahkaista ja kahvista vivahdetta, sekä miedon hapanta käynyttä luumua. Port -viinien aatelia.
M: tuoksun elementit löytyy myös mausta. Sopivasti kaikkea. Makeaa karamellisoitua rypälettä, mokkaista luumua, suklaata, rusinaa, taatelia ja paahdettua tammitynnyriä. Makeus on hyvin tasapainossa happamuuden kanssa. Suutuntuma on hieman siirappinen, mutta notkea ja täyteläinen sekä miedon kuivattava. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saa harrastajan jaksamaan. Huippua.
 |
| Kotikaappiinkin päätynyt portviini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti