Jouluviski 2013 part IV: Jim Beam Devil's Cut, 45%

Seuraavan jouluviskin kohdalla hypätään toiselle mantereelle. Mausteiset jenkkiviskit kuulostavat sopivilta joulun aikaan, etenkin bourbonit ja ruisviskit. Näiden mausteisuus tuo ainakin minulle mieleen hieman piparkakun kaltaista tuntua. Monet sanovat bourboneita liian makeiksi, mutta minusta harvassa bourbonissa mitään makeusongelmia on. Kyllähän siinä pohjalla on sellainen makeahko maissinen tuntu, mutta monet ovat siitä huolimatta ennemminkin juuri mausteisia, kuin makeita.

Idea otsikon juomaan, tai ainakin sen brändiin, tuli kaikkien viskiharrastajien kuulemasta enkelten siivusta (Angels Share), joka siis tarkoittaa alkoholin haihtumista tynnyristä kypsytyksen aikana. Pieni osa tynnyriin lasketusta nesteestä myös imeytyy itse tynnyriin ja jää siihen "loukkuun". Tätä Beamin markkinointiheput ajatteli hyödyntää ja nimittivät sen Devil's Cut:ksi (pirun siivu?). No ei siinä vielä kaikki. Oikea idea tulee siinä, että Jim Beam on kehittänyt tavan, jolla se pystyy saamaan tuota loukkuun jäänyttä erityisen maukasta osaa talteen. Menetelmässä tyhjennettyihin tynnyreihin laitetaan lämmitettyä vettä ja pyöritetään/ravistellaan nopeasti, jolloinka osa tynnyriin imeytyneestä nesteestä vapautuu veden sekaan. Tietyn ajan jälkeen, tätä mausteista vettä käytetään laimentamaan 6-vuotista Jim Beamia, jollonka syntyy Jim Beam Devil's Cut.

Kuulostaahan tuo aika hienolta keksinnöltä ja etenkin markkinointia ajatellen. Mutta onko tämä sitten sen kummempaa, kuin perus jimi? Jack Daniels oli aikanaan ensimmäinen amerikkalainen tislaamo, joka vei tynnyreiden sisällön hyödyntämisen astetta pidemmälle. JD rakennutti rakennuksen, jossa tuoreet tyhjennetyt tynnyrit täytettiin noin 1/3 osalla vettä, jonka jälkeen ne varastoitiin vetäytymään muutamiksi viikoiksi. Jim Beam meni tästä vielä astetta pidemmälle ja kehitti oman tapansa.
Olisi mielenkiintoista voida maistaa rinnakkain tätä ja 45%:sta perus Jim Beamia ja todeta se esim. sokkona. No nyt ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta, mutta toki kaapista löytyy tavallista Jim Beamia @ 40%, johonka vertailun voi tehdä. Katsotaan, sanoi lääkäri....


Jim Beam Devil's Cut, 45%

T: Bourbonin voimakas mausteinen maailma. Runsaan vaniljainen, kanelinen ja tamminen. Alkuun tuntuu nuorta puuta, mutta ajan myötä mausteisuus korostuu ja peittää viljaisuutta ja puumaisuutta alleen. Tuoksu kantautuu pitkälle lasista. Tämä jos joku on jouluista. Kookosta, taatelia, neilikkaa, pähkinää ja kanelia rutkasti. Kuvailisin tätä ihan hyväksi bourbonin tuoksuksi. Hieman petsiöljy tulee vivahteena mieleen. Pohjalla on makeaa maissia.

Kuva: theconnoisseur

M: Ensipuraisu on kuivempi ja suolaisempi, kuin mitä tuoksu antaa odottaa, mutta tämähän oli jopa odotettavissa. Kuivaa puumaisuutta, kanelia, kookosta, neilikkaa ja vaahteraa. Alkuun hieman pistävää ja hapanta rukiin kaltaista mausteisuutta. Suutuntuma on ihan alkuun hyvänkaltainen, mutta vetistyy hieman ennen kuivumista. Jälkimaku on runsaan mausteinen, mutta aika kuivan puinen. Pitkä jälkimaku, jossa suuhun jää pyörimään kanelit, neilikat, vaniljat ja tamminen kuivuus.

On tämä parempaa kuin perus jimi. Tuoksu ja makumaailma ovat hieman samankalaisia kuin ruisviskisä ja 45% voimakkuus tuo mausteet paremmalle korokkeelle, mutta runko on ohuempi ja hitusen vetisempi. Eli hieman on tuunattu halpisbourbonia paremmaksi, mutta ei tämä ehkä nautiskelusiemailuun ole paras vaihtoehto. Jälkimaku on tämän viskin paras anti. Osaan kyllä kuvitella hyvät manhattanit, tai whiskysourit tästä.